Voisitko ihastua laihaan nuoreen mieheen

En ole enää ihan nuori nainen, mutta vastaan kuitenkin. Aivan varmasti voit saada tyttöystävän, en uskoisi painosi siihen vaikuttavan. Tsemppiä :)!

No kuule mieluummin vaikka laihakin kuin lihava!
Ole vaan tyytyväinen, että oot saanut geenit jotka EI lihota sua, niin kuin niin monelle muulle on käynyt.

Kun pidät huolta itsestäsi ja terveydestäsi ja olet rohkeesti vaan oma ihana ittes, ei sun ulkomuoto pääse liian suureen osaan sen tytönkään silmissä. Luonteeseen sitä yleensä ihastutaan eikä ulkoiseen habitukseen, vaikka se habitus on ekalla silmäyksellä kaikki mitä me toisesta ihmisestä nähdään.

Sitkeetä piiritystä ja hymyjä vaan, niin kyllä siitä hyvä vielä tulee! :)

Ilman muuta!

Olen 20v mies ja minulla on suurinpiirtein samat mitat kuin sinulla, ja olen tällä hetkellä onnellisesti kihloissa :) En ole itsekään koskaan lihonut, vaikka omasta mielestäni olen syönyt aivan normaalisti. Ole vain itsevarma ja pirteä niin kyllä jonkun vielä nappaat!
Lykkyä tykö!

Mitään hätää ei ole, koska syöt ja liikut.
Olet ilmeisesti "läpipasko", pelkällä hyvällä ja varmasti kiinnostuksesi kohde tykkää sinusta.
Lihavuus saattaisikin olla huonompi homma!
Tsemppiä sinulle!

Naiset välittää lähinnä vain kasvoista ja pituudesta, jos sulla on komeat/nätit kasvot niin ei ole mitään ongelmaa.

Kiitos vastauksistanne, kai tämä alipainoisuus on vain hyväksyttävä mutta lihaksia yritän kuitenkin hommata. Lähinnä tiedustelin asiasta kun olen joutunut joskus kokemaan kiusaamista tämän takia mutta en onneksi enää nyt vanhempana.

En missään nimessä.

Toki voisin. Olen ihastunutkin tällä hetkellä (tosin en nuoreen, vaikka itse nuori olenkin).

http://forums.steroid.com/attachments/members-pictures/95389d1227939045-true-ectomorph-help-120.jpg
Tämä kelpaisi varsin hyvin.

https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/31680_394950469043_5652284_n.jpg
Tämä jo hot :P

Jos on hyvä ryhti ja hyvännäköinen (solakka, ei ns. isoluinen/roteva) ruumiinrakenne, niin ei se laihuus paljon haittaa, ellei ihan Auswitchiltä tulleelta näytä. Itseasiassa pidän hoikista miehistä. Jos saat vähän treenattua lihaksia, etenkin käsiä, niin se on vaan plussaa.

Nää on vaan pinnallisia juttuja, luonne on toki tärkein :D

No pitää kai uskaltautua kuitenkin kertoa tälle tytölle tunteistani ja jos laihuus on este, niin sitten on eikä sille voi mitään. On tässä ainakin se hyvä puoli, että hän on minua lähes 20 senttiä lyhyempi ja minulla on paljon leveämmät hartiat kuin hänellä joten ehkä me ei näytettäisi ihan "pöljiltä" yhdessä.:)

Tottakai kai voi ihastua! :) Ihastuminen on siitä jännä asia, että ihminen voi ihastua ihan minkälaiseen ihmiseen tahansa. Monesti sukupuoleen katsomatta ihmisillä on joku tietty mielikuva siitä unelmakumppanista (mm. ulkönäöstä) ja sitten sitä huomaa ihastuvansa ihan erilaiseen ihmiseen (nimimerkki: kokemusta on).

Jos nyt ulkonäöstä puhutaan, niin itse yleensä kiinnitän huomiota pelkästään kasvoihin, kaikki muu on sivuseikkaa.

Ota vaan rohkeasti jotain kontaktia siihen tyttöön, monesti ihmiset eivät uskalla toimia, koska omaavat turhia pelkoja ja ennakkoluuloja siitä, mitä joku toinen saattaa miettiä ja ajatella itsestään. Varsinkin ihastuneena jostain kumman syystä monet ovat hyvinkin itsekriittisiä, vaikka lopulta siihen ei olisi mitään tarvetta.

Eli näin lopuksi, unohda tuo painojuttu ja kaikki muu, ota selvää tästä tytöstä! ;)

Tuskin tuolla on mitään väliä. Itsekin olen kiinnostunut yhdestä nuoresta miehestä joka on itseäni pitempi ja hoikka, mutta ei ole kertaakaan käynyt mielessä että se olisi joku ongelma. Minusta hän on vain tosi suloisen naköinen ja muutenkin vaikuttaa suloiselta ja hyvältä tyypiltä. En vain edes tiedä hänen nimeä, eikä varmaan saateta enää nähdäkään. :/

ei voi liian luikku

no rehellisesti sanottuna ajattelin aina että laihat ei ole tyyppiäni,vaikka itsekin olen hoikka, mutta niinpä menin tuossa ihastumaan ja kuule laihuutta en aiemmin huomannutkaan ennenkuin vasta tänään, eikä muuttanu ihastustani tippaakaan, sillä ihastuin kasvoihin jakatseeseen ;)
eli tsemppiä sinullekin, varmasti joku ihastuu pian :)

Täällä on myös yksi nuorimies, joka haluaisi kovasti tutustua erääseen nuoreen naiseen, mutta itse olen kärsinyt jo pidemmän aikaa alipainostani. On turhauttavaa, kun tuntuu ettei sen vuoksi kehtaa tehdä tuttavuutta...:( On myös kokemuksia että kaikki ihmiset eivät oikein ymmärrä näitä juttuja, joillakin on vain lähinnä näkökanta: syö enemmän -->paino nousee, syö vähemmän ---> paino laskee. Tottahan se on että se näin menee, mutta kun psyykkiset ongelmat ym. elämäntilanteet vaikuttavat asioihin, eivät ne aina ole näin yksinkertaisia (siltä ainakin itsestä tuntuu). Minulla ei ole anoreksiaa, vaikka mitoiltani olen anorektikko varmasti....! Yhtenä merkittävänä syynä tilanteeseeni pidän sitä , kun innostuin yläasteaikanani lenkkeilystä äkkiä liian paljon, jolloin painoni laski muutamassa vuodessa liian paljon. Lenkkeily tuntui silloin hyvältä/ siitä sai hyvän olon, eikä tarkoitukseni ollut laihduttaa tietoisesti. Purin lenkkeilyyn lähinnä pahaa oloani (kouluaikaisia ongelmia, koulukiusatuksi tulemista, ihmissuhdeongelmia yms.)...En kuitenkaan tajunnut/ ajatellut siinä vaiheessa, mitkä seuraukset liika lenkkeilyllä voisi olla...:( Myös yöunet jäivät usein vähiin rankkojen lukiovuosien aikana.... Siitä lähtien olen taistellut painoni nostamiseksi.. ja se ei todellakaan ole helppoa... tosiaan ymmärrän tämän viestiketjun aloittajaa hyvin, ja toivoisinkin enemmän ymmärtämystä ihmisiltä yleensä.... Jotkut ihmiset saattavat perhejuhlissa, hautajaisissa yms. kommentoida ikävästi /ajattelemattomuuttaan painoani/ulkonäköäni, sen vuoksi usein lähtö julkisiin tilaisuuksiin saattaa olla vaikea paikka... kuitenkaan näitä tilaisuuksia ei voi aina välttäkkään...

Tosiaan elämässäni on ollut myös muita vaikeuksia, olen kärsinyt masennuksesta jo ennen alipainoisuuttani, ja ollut aina arka ihmissuhteissa, varsinkin tutustuessa vastakkaiseen sukupuoleen ja olen ihastusasiat ottanut melko vakavasti, sillä koen olevani liiankin herkkä luonteeltani. Nyt sitten ottaakin niin päästä, kun syytän itseäni tästä, etten tajunnut ajoissa, mitä haittaa liika kulutuksesta voi olla, ja koen valtavaa huonommuudentunnetta alipainoni takia... Tiedän / olen nähnyt, että tälläkin palstalla tai näissä asioissa jotkut voivat kommentoida lyhyesti "Rupea syömään" , mutta se ei psyykkisen voinnin ym elämäntilanteen vaikuttaessa ole aina niin yksinkertaista, että sillä asia hoituu , tai että paino lähtee nousuun. (Toki niinhän se tapahtuu, mutta tarkoitan että se ei ole niin helppoa aina!) Ravitsemussuunnittelijani sanoi myös, että todellisuudessa alipainosta on vaikeampi nostaa painoa normaalipainoa kohti , kuin ylipainosta laskea sitä...! Henkilökohtaisesti olen täysin samaa mieltä, ja usein saatan lievää ärtymystä jopa tuntea, kun kuulen varsinkin lähipiirissäni usein juuri päinvastaisen näkökannan .... Mutta ei sillä, sanoin vain oman näkemykseni, varmasti kaikki jotka eivät ole tyytyväisiä painoonsa pitävät muutosta yhtä vaikeana, oli se sitten ali- tai liikapainoa, mistä eroon tulisi päästä..

En olekaan aiemmin kirjoitellut tänne, ja oli hienoa lukea useitakin tsemppikommentteja ja kommentteja, joissa alipainoa / laihuutta ei pidetty "esteenä" / ylitsepääsemättömänä pahana esim. ihastuksen ollessa kyseessä, vaan korostettiin kunkin ihmisen luonnetta ja persoonaa, ei ulkoisia juttuja pelkästään, tämä antoi luottamusta myös itselle ja motivaatiota taistelussani painoasiani kanssa. Olen sitä mieltä , että enemmän inhimillisyyttä ja ymmärtämystä tarvittaisiin näissäkin asioissa, tosiaan kuten täälläkin joku mainitsi, alipainoiselle (olivat syyt siihen mitkä tahansa) otetaan helpommin oikeus huomauttaa asiasta kuin ylipainoisille.... Itse olen kokenut sen yhtä loukkaavana..... pyrkinyt oman tilanteeni myötä olla kommentoimatta toista ihmistä millään tavalla, ovat ne niin arkoja asioita....!

Yritän nyt jatkaa pienin askelin jatkaa kohti normaalipainoa (kuten ravitsemussuunnittelijani myös sanoi) ...ja olen saanutkin asian viimeaikoina lähtemään parempaan suuntaan. On tärkeää, että on hyvä asiantuntija ja myös ihminen, jota ei tarvitse jännittää, apuna.... silloin on helpompi lähteä juttelemaan ja yhdessä suunnittelemaan , mitä asioille voisi tehdä.... (mikäli muutosta elämäänsä haluaa) :)

Tässä tuli nyt kaikkea tosi sekalaisesti , mutta tarkoitus oli siis alunperin kirjoittaa, kun tuntui niin tutulta tuo alkuperäinen viesti, ja tälläkin hetkellä olen miettinyt paljon erästä tyttöä, johon haluaisin tutustua, en vain ollenkaan ole varma, ymmärtäisikö hän tilannettani, ja tuntuu että pitäisi kovasti heti selitellä, miksi olen niin alipainoinen yms.. :S Mutta tsemppiä täältäkin erityisesti aloittajalle - mukava kuitenkin , kun kohtalotovereita löytyy... tuntuu ettei sittenkään ihan yksin taistele näiden alipaino-juttujen kanssa:)

Voi kun sinä ja aloittaja vain uskaltaisitte tutustua niihin tyttöihin, joista olette kiinnostuneita. Varmasti suurin osa ymmärtää ja ei välitä kyseisestä asiasta. Meillä jokaisella on joku asia, josta ollaan epävarmoja. Ei kannata pitää sitä esteenä, koska voi oikeasti olla, ettei se ole este (sille henkilölle).

Sitä paitsi, rokkaritkin on laihoja ja niillä on naisia :)

Ymmärrän hyvin sinun tilanteesi. Alipainoisena eläminen ei ole helppoa. Minullekin on tullut esim. mummoltani painoon liittyviä kommentteja sekä vaatemyyjiltä tulee monesti jotain siihen liittyvää kun joutuu etsimään itselleen sopivia vaatteita. Muut sukulaiset ovat kyllä olleet ihan hiljaa koko asiasta ja ovat mielestäni suhtautuneet ihan hyvin. Itsekin olen käynyt lukion, siellä ei kukaan puhunut laihuudestani mitään mutta tosiaan niin kuin jo aiemmin tuli ilmi, niin peruskoulussa kiusattiin mutta oli minulla siellä myös ystäviä. Minulla todettiin viime keväänä vilja-allergia, minkä lisäksi olen allerginen myös esim. monille hedelmille. Itse epäilen että se on ollut osasyynä tähän laihuuteen. Nyt olen siirtynyt gluteenittomaan ruokavalioon ja painoni on noussut neljä-viisi kiloa. Olin puoli vuotta sitten 50-51 kg. Tosin olen myös lisännyt syöntikertoja. Olokin on huomattavasti parempi tuon ruokavaliomuutoksen jälkeen mutta kyllähän tuota alipainoa vieläkin on. Kyselin pari päivää sitten isältäni että onko tämä laihuus ihan suvussa kulkeva juttu ja kävi ilmi, että isä on ollut noin 60-kiloinen ikäisenäni ja on lähes saman pituinen kuin minä. Nyt sitten viisikymppisenä on lihonnut semmoiset viisitoista kiloa eli kai se paino sitten iän myötä itsestään nousee. Olen päättänyt nyt hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja olla välimättä muiden ihmisten mielipiteistä. Olin vähän alamaissa kun aloitin kirjoittamaan tästä aiheesta mutta olen nyt saanut enemmän itseluottamusta jo senkin takia että kehitystä on tapahtunut parempaan suuntaan. Tarkoituksenani on aloittaa salilla käyntikin viimeistään parin vuoden kuluessa. Ota vain rohkeasti yhteyttä siihen tyttöön ja kerro tilanteestasi. Eihän sinulla ole mitään hävittävää ja jos se tyttö on itsekin laiha/hoikka niin hänhän saattaa ymmärtää tilanteen paremmin:). Jos sinulla on ollut esim. vanhemmat laihoja, niin voihan tuo alipaino olla ihan normaaliakin.

Kyllä minulla varmasti riittäisikin nyt rohkeutta tutustua tähän tyttöön, mutta en ole varma asiasta, sillä huomasin vasta, että naapurissanikin asuu todella söpö tyttö, johon olen tainnut hieman ihastua. Mutta ehkä tämä on vain ohimenevä ihastus.