viimeinen näköhavainto

poistunut elämästäni, joten en tiedä. Ehkä sitten joskus tiedän jos niin käy.

Varotteli hirvistä ja vastasin että täytyy yrittää varoa.
Finito.

Sanoi "Moi" - Kuunteli mun juttuja hetken - Siirtyi sitten ostoskoreineen kauemmas, nyökkäsi mua kohti pienen hymynkareen kera ja lähti jatkamaan ostoksia...

Tää oli viimeinen kerta kun hänet näin niin läheltä "livenä".

Loikki hlvetillistä kyytiä kaljageissi kainalossa menemään.

sellanen jännä virnistys ;)

Hän käveli pukuhuoneeseen. Katsoin haikeana hänen peräänsä tietäen, etten enää koskaan tule näkemään häntä. Vieläkin tulee haikea olo kun muistan tuon tunteen. Se oli viime huhtikuussa. Ajattelin, että tunne olisi jo mennyt ohi.

Mussutti banskua ja käveli hiukan sekavan-unisena pois :)

Muistan tarkasti sekä ensimmäiset että viimeiset sanat. Molemmat aiheutti mulle paniikin. Ei jaksa just ennen nukkumaanmenoa muistella, etten taas näe painajaisia.

Viimeinen näköhavainto hänestä; hän juttelemassa muutaman miehen kanssa keskikaupungilla. Minä puhuin puhelimessa tuolloin. Joskus vuosi sitten.

Ehkä kolmisen viikkoa sitten lauantaina. Vilkutin ja poistuin paikalta. Hän jäi katsomaan perääni. Olisin halunnut kääntyä ympäri ja hypätä syliin.

Toiveissa on nähdä hänet uudestaan jopa ihan pian.

Hän halasi minua hissiaulassa. Kääntyi ja käveli pois. Vei mukanaan osan sydämestäni.

Muistanko?

Koetin tavoittaa katsettasi, sillä huomasin, että jotain on vialla... Silloin en tiennyt tosin, mikä....

Tästä aikaa hiukan päälle kaksi viikkoa. Mutta mielessä olet jatkuvasti..

joku taisi napata valokuvan meistä, saimme syyn viimesen kerran halata toisiamme .. siinä

Hän juoksi tanssilattialta karkuun, ihmettelin miten niin iso ihminen voi mennä niin lujaa. Näin viimeiseksi hänen kauniitjalkansa, ne olivat kuin belgialaiset kaivospölkyt.

Ikkunasta katselin, kun hän lähti. Vähän tällä fiiliksellä:

http://www.youtube.com/watch?v=4x7bCVeMghY

Halaus, katse ja söpö virnistys. Ei sanoja, ei muuta.. Ja sydämeni oli sulaa vahaa..

Siinä, viimeisessä hetkessä oli jotain surullisen kaunista. Me kumpikin tiedettiin, että ehkä emme enää koskaan näe.

Kaikki se kaunis, mitä välillämme oli, siihen hetkeen tiivistyi.

Huonot asiat...Niitä ei enää ollut.

Sanat...?

Niistä ei tänne mitään, ei kuulu kenenkään toisten tietää.

...Ja niin päättyi yksi ajanjakso kahden ihmisen muistoissa.

Jos et suostu niin...

Satoi vettä ja kuljetin häntä autossani, muistan tuon päivän ja keskustelut loppuelämäni. Viimeiset puhelinkeskustelutkin muistan pariviikkoa tuon näkemisen jälkeen tarkasti ja nekin seuraavat minua lopun elämääni. Tämän jälkeen kaveri päätti päivänsä itse.

Koetin olla kaveri ja nostaa mielialaa, mutta minkäs sille sittten voi.

Olen sinut jo asian kanssa ja jos joku miettii näitä asioita, niin niistä pääsee yli ja tekijöille voin sanoa, että olette helvetin itsekkäitä pelkureita.

Hän blokkasi minut täällä nettideitissä.

Lämmin halaus ja pitkä suudelma. Vähän vielä sormilla leikittelyä ja sitten häipyi.

Juhannusviikolta viimeinen näköhavainto. Mutten pysty enkä halua ajatella, että hän olisi lopullisesti poissa elämästäni. Aika ei vaan vieläkään ollut oikea.

" Mua täytyy vaan yrittää ymmärtää, olen sairas" - viestitti hän.
" Et sä voi lopunikääs vedota sairautees, ota vastuu teoistas" - viestitin minä.

Sitten tulikin 5kk:n tauko.
Nyt ollaan " vain" kavereita. Mikään ei palannut ennalleen, mutta kyllä tässä jotenkin porskutellaan eteenpäin.

Itse porskuttelen varautuen

Huusi kaukaa nimeäni ja moi, katsoin taakseni ja vaihdoin kadunpuolta enkä vilkaissut taakseni enää. kummittelemaan jäi viimeiset sanat..

Saatoin hänen talonyhtiön portille ja avasin sen. Oli joulukuu.
Käyttäydyin tyhmästi olin kylmä vaikka sisälläni halusin jakaa hänelle lämpöä.

Se oli viimienen kerta kun juteltiin ja nähtiin. Sen jälkeen alkoi älytön tekstarien vaihto ja loppu onkin historiaa.

En tiedä miksi käyttäydyin kaikista tökeröimmin ihmistä kohtaa johon oli eniten tunteita.

Virheistä pitää oppia on opetus ja sopuun pyrkiä.

Aamen oli tämän ladyn yksi lempi sanonnoista.

Mukavaa lauantaita kaikille ja varsinkin tälle fillaristi s-naislle jos hän vahingossa tämän näkisi.

ikävä jäi, olisin halunnut halata häntä ja varmaan hänellä samat tunnelmat, mutta mutta, ikävä on ja kova, toivottavasti nähtäisiin vielä, kaikki on mahdollista, mitään ei ole pois suljettu,

Halasimme.

Toivottavasti ei koskaan poistu elämästäni, vaan tulisi hieman lähemmäksi.
Viime kertaisesta näkemisestä on muutama päivä, mutta viimeinen "näkeminen"
oli kun hän istui ruokasalissa ja kuljin siitä ohi :)