Hei. Olen 20v nainen. Mulla on ehkä vähän turhamainen ongelma, mutta en pääse ongelmasta ylitse vaikka kuinka yritän muuttaa ajatuksia itsestäni ja pitää mielessä että maailmassa on paljon vakavempiakin ongelmia kuin ulkonäkö. Tätä on jatkunu viimeisen vuoden ajan joskus pahemmin ja joskus ei niin pahasti, riippuu päivästä. Tiedä sitten meneekö tämä elämän myötä ohitse.
Ensinnäkin mun on myönnettävä että itsetuntoni on ajoittain todella surkea ja olen epävarma itsestäni. Se jo riittää siihen että en oikein näe "totuutta" ulkonäöstänikään. Mua häiritsee erityisesti se että välillä kuvissa näytän hyvältä, välillä kamalalta ja sama pätee peiliin. En tiedä mikä kertoo sen totuuden. Enkä ymmärrä mikä siinä on että useimmiten kotona olevissa peileissä näen itseni hyvännäköisenä mutta esimerkiksi kaupoissa peiliin katsoessani olen kuvottava. Siksi yritänkin vältellä kaupan peilejä.
Mulle on kommentoitu kuviini että olen todella kaunis, nätti, söpö ja vaikka mitä positiivista kommenttia, mutta varmasti vain siksi että olen julkaissut vain kuvia niistä sadoista otoksista joissa näytän erityisen kauniilta, jopa omasta mielestäni. Olen ajatellut että annan niiden kuvieni perusteella epätodellisen kuvan itsestäni. Ehkä vain niissä hyvissä kuvissa näytän hyvältä mutta oikeasti olenkin todella ruma kuviini verrattuna.
Meikkiäkään en käytä muuta kun ripsiväriä. Meikki ei tee olostani sen itsevarmempaa vaan päinvastoin ilman meikkiä olen paljon itsevarmempi vaikkei se tästä tekstistä päätellen nyt näykään.
En tiedä voisiko sosiaalisuuden puute vaikuttaa tähän. Jos olisin nuoresta lähtien viettänyt tiiviisti aikaa kavereiden kanssa ja vaihtanut ajatuksia yms. olisinko tähän ikään mennessä paljon viisaampi asian suhteen.
En haluaisi kuulostaa epävarmalta teiniltä mutta juuri sitä tämä varmasti on :/
Ensinnäkin mun on myönnettävä että itsetuntoni on ajoittain todella surkea ja olen epävarma itsestäni. Se jo riittää siihen että en oikein näe "totuutta" ulkonäöstänikään. Mua häiritsee erityisesti se että välillä kuvissa näytän hyvältä, välillä kamalalta ja sama pätee peiliin. En tiedä mikä kertoo sen totuuden. Enkä ymmärrä mikä siinä on että useimmiten kotona olevissa peileissä näen itseni hyvännäköisenä mutta esimerkiksi kaupoissa peiliin katsoessani olen kuvottava. Siksi yritänkin vältellä kaupan peilejä.
Mulle on kommentoitu kuviini että olen todella kaunis, nätti, söpö ja vaikka mitä positiivista kommenttia, mutta varmasti vain siksi että olen julkaissut vain kuvia niistä sadoista otoksista joissa näytän erityisen kauniilta, jopa omasta mielestäni. Olen ajatellut että annan niiden kuvieni perusteella epätodellisen kuvan itsestäni. Ehkä vain niissä hyvissä kuvissa näytän hyvältä mutta oikeasti olenkin todella ruma kuviini verrattuna.
Meikkiäkään en käytä muuta kun ripsiväriä. Meikki ei tee olostani sen itsevarmempaa vaan päinvastoin ilman meikkiä olen paljon itsevarmempi vaikkei se tästä tekstistä päätellen nyt näykään.
En tiedä voisiko sosiaalisuuden puute vaikuttaa tähän. Jos olisin nuoresta lähtien viettänyt tiiviisti aikaa kavereiden kanssa ja vaihtanut ajatuksia yms. olisinko tähän ikään mennessä paljon viisaampi asian suhteen.
En haluaisi kuulostaa epävarmalta teiniltä mutta juuri sitä tämä varmasti on :/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla taas on päinvastainen ongelma, ajattelin pitkään että olen ihan ok näköinen mutta kun muut ihmiset on kommentoineet pari kertaa että olen ruma niin en tiedä enää mitä ajatella.
Muilla ihmisillä on tapana töksäytellä asioita mulle suoraan päin näköä, en tiedä mistä johtuu, ehkä näytän sellaiselta joka ei sano takaisin joten voivat rauhassa tylyttää.
En tilaa lehtiä usko jo
Et saa analysoida tätä, vaan sinut pidätetään pimppi-autistisestasi.
Eduskunta, hallitus: "Mun pitää jäädä sairas-eläkkeelle, heiltä syötäisiin kallon sisus."
POLIISI: Joo, on erityisenä seurailuna, ette saa käyttää alueistoa.
Ulkopuolinen, nainen, psykiatrinen erikois-sairaanhoitaja: "Mun pitääkin käydä vankilassa, en saa jatkaa tointani."
Lääkäri, lääkäriliitto. Jaa, no en mä sitten pääsekään tähän toimeen.
Sekavana ei mennä työhön, läskinä sairaanhoitajana.
- Assosiaation tuottamisen jatkuvuuden tukemise sijaan, sitä on hillittävä.
Eräs tuomari, nainen, ja isän serkku: Mihin mun sitten pitää mennä koko toiminnasta?
"Sijaiskohduksi koko toiminnasta, ja lopetatte koko toiminnan."
Minä, Sinde: En halua seksi-väkivaltalapsia.
Uuslestadioliaisuus, naisten psykopatian kehittämättä jättäminen
- kvaer-kaveri
- ystävyys, Pyhän Kolminaisuuden voima: yksityisyys
Nämä ovat puutteellisin osin toimintaanne.
- Naisten psykopatia, ei ole koskaan ulkoista feminismiä, vaan sitä hillitsevää, ehkäisten.
- Niin, tehän ette ole oikeutettuja kouluttautumaan toimintaan.
Tekonne on täysin sietämätön, täysin kestämätön ja anteeksiantamaton.
Lääkäri, lääkäriliitto: Tuleeko tämä kysymykseen seksinaakkosjärjestelmänä?
Tuomari, nainen: Mun pitää mennäkin siihen toimintaan seksin aakkos-järjestelmänä.
Psykiatrinen, erikois-sairaanhoitaja. Mun pitää toimintana olla seksin aakkosjärjestelmä, ei sukupuolinuolemattoman leukakirurgisen piirteen ihannoiminen.
- Ei tarvitse mihinkään.
"Hän on lasten tappaja!"
Esim. Psykologi, Raimo Lindberg, huutaen manioissa:
- "On oikeus syödä sairaanhoitaja-lasten kallon sisus sitten!"
Voisitko jäsennellä toimnitaasi hypotalamuksen osin, esim. nykyaikaa, ja hallituksen toimeenpanemaa aatetta varten, ensin vapaana seksinä, etkä lähtisi opiskelemaan sopimusoikeutta, näin lapsen kehoa elämellisesti havitellen kuulusteltavaksi itsellensä, mm. poliisin toiminnasta näin vähän poikkeavasti kopioiden omaa malliansa, psyykkisen kivun tuottamisen oikeuttamiseksi, jatkuvasti assosiaationa, tai sen tuottamista ylläpitävästi?
Kts. läheisyydenkyvyn & kiintymys-suhteen erottaminen
Loogisuus- ja sukupuolipisteistön erottaminen
Hypnoosi- ja suggestiotason erottaminen
Läheisyydenkyvyn ja kiintymys-suhteen erottaminen
- myös demokratiaan osallistumisen toimintana, niitä rakentaen
Olisiko sun pitänyt sitten mennä sairaalaan, koska et kiinnostu mistään kohdasta näistä läheisyydenkyvyn osalta, alastomuuden osin?
- Ei minulla ole lapsia.
Tuota, Sinde, onko sinulla hoitokontaktia?
Viesteissäsi ei ole oikein päätä eikä häntää.
Uskoisin että hyötyisit psykologisesta avusta.
kiinnostavaa.. ajattelin joskus tolleen kolmentoista pintaan.
Mutta nyt kun pystyy käsittää elämän tärkeyttä tai ainakin näin konkreettisesti, niin pääsin tuosta ohitse. Tietysti joskus kun huone on ihan tulvillaan kauniiita ihmsii niin mäkin oon silleen et voihan.. Mut sitten ku todellisuus iskee vastoin kasvoja niin sit tulee taas rauhallinen ja oikea olo..
eli aloittajat olet juuri heitä, jotka jakelemallaan kuviaan, kerjää niitä kehuja. Pinnallista touhua joo, mutta hyvä jos tiedostat ongelmasi. Kyllä sitten kun elämässä kohtaat oikeita kunnon murheita, unohtuu se peilikuvansa arviointi. Tsemppiä.
eli aloittaja....
Hohhoijaa...niin kuin ei tyytymättömyys tai epävarmuus omasta ulkonäöstä voisi olla "oikea murhe". Monet ihmiset ovat riistäneet hengen itseltään tämän sinusta vähäpätöisen asian takia. Ja toisaalta - ehkä aloittaja selviäisi sinun "oikeista, kunnon murheistasi" paljon paremmin kuin sinä.
Minusta kaikki ongelmat, jotka tekevät ihmisen onnettomaksi ovat oikeita murheita, näyttäköön ihmisen elämä ulkopuolisen silmin kuinka "helpolta" tahansa. Mitä ihmeen irvimistä on siinäkään, että ihmiset epävarmuudessaan "kerjäävät kehuja" jakamalla kuvia itsestään? Minusta se on surullista ja ihan turhaa niiden "fiksujen ja filmaattisten", joilla ei samanlaista tarvetta ole, on tuntea jotain suurta ylemmyydentunnetta asian suhteen. Olisiko joskus sielussa tilaa hippuselle empatiaa sen iänikuisen ylemmyydentunteen sijaan ja tuntea aitoa iloa ja kenties kiitollisuuttakin siitä, että itsellä (edes) tämä asia on ns. reilassa?
Mulla on aika sama ongelma ollut jo kauan, se on vaikuttanut itsetuntoonikin. Vaikka ihmiset ovat kehuneet minua kauniiksi ja kotona peilin edessä tunnen itseni kauniiksi, juurikin kaupassa sovituskopissa näytän mielestäni kamalalta. Erityisesti ahdistaa kun valokuvissa näytän mielestäni hirveälle, minusta ei saa kaunista kuvaa ilmeisesti otettua ja olisihan se mukavaa kun olisi kivoja kuvia tallessa eri vuosilta. Mulla tuo johtuu varmaan siitä, että kun olen hyvin esteettinen (ts. mulla on silmää kauneudelle) niin harmittaa kun en itse vastaa omaa kauneuskäsitystäni. Saatan katsella vaikkapa kauniiden ihmisten kuvia ja harmitella omaa pärstääni. Eli on joku sellainen "pakko olla kaunein" ajattelu mulla, haluaisin olla todella kaunis ja olen jotenkin pettynyt kun minusta ei sellaista tullutkaan. Vaikka tiedän että olen ihan ok ja hyvännäköinen, niin en silti oikeasti kaunis. Se tuntuu jostain syystä kurjalle ja tunnen itseni huonommaksi kuin ne kauniit ihmiset.
Parasta suomalaista A - ryhmää olet. Tuli vaan mieleeni etten minkäänlaisia pin-up-tyttöjä voisi kuvitellakaan omaksi heilaksi.
Kai tuo aika tavallista on nuorena. Mulla oli syömishäiriöitä ja käsitys itsestä vaihteli koko ajan. Olin yhtenä hetkenä mielestäni ok ja toisena kamala. Häpesin isoa kengännumeroa ja sitten nenäkin oli muka vääränlainen..
Varmaan tiedätkin, että valtaosa mallikuvista on käsitelty ja "virheet" peitetty. Ja sovituskoppihan on ihan kauhea paikka! Loisteputkivalo peilin yläreunassa, sinisävyinen valo ja siellä näyttää aina ihan hirveälle, olipa millanen tahansa.
Mutta sinä olet maailman paras sinä! :) Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja ehkä voikin lähteä siitä, että mistä itsessään tykkää, olla ylpeä siitä ja etsiä oma itselle sopiva tyyli. Ei kaikkien tarvitse olla samasta muotista. Eikä "täydellinen" ulkonäkö takaa onnea. Michael Jacksonkin pyrki siihen ja hänellä oli varaa tehdä käsittelyjä itselleen ja niin vaan kuoli päihteisiin ja eli eristyksessä ja olo oli varmaan kauhea. Tai Marilyn Monroe.
Tajuan kyllä ongelman, kun itekin sovitin joskus 2h vaatteita ja en muka missään voinut lähteä, kun näytin rumalle tai lihavalle. Useimmilla kai kuitenkin tuo epävarmuus hellittää jossain vaiheessa. Auttaako, jos yrittää keksiä muuta tekemistä tai ajattelemista, missä on hyvä ja saa siitä vahvistusta itsetunnolleen? Ulkonäkö muuttuu kuitenkin vanhetessa ja on helpompi ja kivempi olla kun ei ole tunnetta että koko ihmisarvo on ulkonäön varassa..
Satun olemaan itsenikanssa sinut.
Tarkoitatko
Jos tiedostat kyseessä olevan ajatusvääristymä, sinä myös vähintään alitajuisesti tiedostat olevasi kaunis. Jos sinulla olisi todellisuudentaju "oikeasti" vääristynyt, kaikki valehtlisivat sinulle kommentoidessaan kuviasi kehuin. Ei ole itsekästä tiedostaa oma hyvä ulkonäkönsä, joten hyväksy se, mitä alitajuntasi yrittää sinulle kertoa. :)