Voiko syrjäytymisestä ja masennuksesta koskaan päästä eroon?
Olen vasta 23 vuotias ja olen ollut jo 9 vuoden ajan täysin masentunut ja viimeiset 4 vuotta henkisesti kuollut. En ole poistunut asunnostani 5 vuoteen minnekkään muualle kuin kauppaan tai psykiatrin ajoille, eli ulko ovesta astun ulos noin 2-3 kertaa kuukaudessa.
Kavereita ei ole ollut ollenkaan 9 vuoteen, eikä ketään kelle puhua. Puhelimessa ei ole kenenkään numeroa, eikä ole muuallakaan.
Tilannetta ei helpota se että vaikean masennuksen takia on todettu myös sulkeutunut persoonallisuus häiriö.
En yksinkertaisesti osaa tai tiedä miten käyttäytyä ikäisteni seurassa tai tiedä mistä puhua on aivan mahdotonta edes yrittää.
En omista minkäänlaista ihmisarvoa tai itsetuntoa.
Olen ollut työkyvytön jo 4 vuotta.
Rukoilen joka ilta että olisin kuollut tai että saisin jonkun tappavan sairauden, sillä itsemurha on mielestäni väärin joten sitä en tee.
Tuntuu siltä että ei ole mitään tulevaisuutta, tai ei tunnu vaan olen varma siitä, tuntuu että elämäni on jo ohi.
En tiedä miten voin edes kuvitella kestäväni tätä vuosikymmeniä sillä nyt tuntuu jo aivan helvetilliseltä.
Onko ketään joka olisi selvinnyt tälläisesta helvetistä?
Olen vasta 23 vuotias ja olen ollut jo 9 vuoden ajan täysin masentunut ja viimeiset 4 vuotta henkisesti kuollut. En ole poistunut asunnostani 5 vuoteen minnekkään muualle kuin kauppaan tai psykiatrin ajoille, eli ulko ovesta astun ulos noin 2-3 kertaa kuukaudessa.
Kavereita ei ole ollut ollenkaan 9 vuoteen, eikä ketään kelle puhua. Puhelimessa ei ole kenenkään numeroa, eikä ole muuallakaan.
Tilannetta ei helpota se että vaikean masennuksen takia on todettu myös sulkeutunut persoonallisuus häiriö.
En yksinkertaisesti osaa tai tiedä miten käyttäytyä ikäisteni seurassa tai tiedä mistä puhua on aivan mahdotonta edes yrittää.
En omista minkäänlaista ihmisarvoa tai itsetuntoa.
Olen ollut työkyvytön jo 4 vuotta.
Rukoilen joka ilta että olisin kuollut tai että saisin jonkun tappavan sairauden, sillä itsemurha on mielestäni väärin joten sitä en tee.
Tuntuu siltä että ei ole mitään tulevaisuutta, tai ei tunnu vaan olen varma siitä, tuntuu että elämäni on jo ohi.
En tiedä miten voin edes kuvitella kestäväni tätä vuosikymmeniä sillä nyt tuntuu jo aivan helvetilliseltä.
Onko ketään joka olisi selvinnyt tälläisesta helvetistä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisin antaa itseltäni pari kaveria sinulle jos vain pystyisin. Itse kun haluaisin enimmäkseen elellä erakkona ilman että joutuu selittelemään omia ongelmiaan ja keksimään syitä miksi ei voi tavata kavereita. Kuitenkin tiedän minkälaista helvettiä on olla vuosia ahdistunut, masentunut ja kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ehkä pitäisi osata olla kiitollinen että joku sentään joskus kyselee minua lähtemään johonkin.
Älä luovuta!!!! Sinulla on koko elämä vielä edessä ja niin paljon koettavaa. Sinulla pitää olla uskoa että kaikki tulee kääntymään vielä parempaan suuntaan :)) me olemme kaikki täällä tarkoituksella. Eikö terapiassa käynnistä yhtään apua? Rukouksia lähtee sinne suuntaan
Käy Alkuajatuksen kotisivulla tutustumassa maksuttomasti ladattavissa olevaan aihesarjaan ja tutki että olisiko siitä apua. Aiheeseen saa kyllä paneutua kunnolla, mutta tulet huomaamaan että se toimii.