Olen sairastanut jo pitkään vaikeaa masennusta. Kaikki on niin raskasta. Mikään ei tunnu auttavan tähän oloon. Mikä auttaisi jaksamaan? Olen loppu...
Miten jaksaa tämäkin päivä?
Nanna
22506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
just mietin samaa..miten jaksaa tää päivä.
jos jotain tekemistä keksisi.
toivottavasti sun päiväsi alkaa sujumaan myös.
Miten jaksaa kaikki tulevat raskaat vuodet kun ei sitä tohdi itsemurhaakaan tehdä? Vielä kun on jatkuva ahdistus ja vaikea-asteinen sosiaalisten tilanteiden pelko masennuksen lisäksi niin elämä on yhtä helvettiä vuodesta toiseen. Kaikki kuntoutusyrityksetkin on pelkkää kidutusta. Miksi Kela ei vain suostu myöntämään tosiasioita ja myönnä pysyvää työkyvyttömyyseläkettä?
Tälläkin palstalla kaikenlisäksi törmää ihmisiin jotka eivät ota toisten ongelmia vakavasti vaan alkavat vielä vittuilemaan. Olen niin väsynyt kaikkeen että haluaisin vain nukkua ikuista unta.
Ratkaisu on alko
Toivottavasti olet oikeassa vaihtoehtoina minulla on enää alkoholi ja
subutex, enkä ole koskaa käyttänyt kumpaakaan päidettä.
Opioideja käytin 10 vuotta ja lopetin ne seinään.
Sekin 10 vuotat oli niin pitkä aika vaan koska lääkärit eivät uskoneet kipuihin.
Kun loppuivat kivut loppuivat lääkkeet. Uskoisin, että myös viinan ja subun voi lopettaa jos ihmisen ainut halu on olla sekaisin elämästä.
Lopettaa käyttö kun niitä ei enää tarvitse. ei muuten mutta itse en ole yhtään särkylääkettä edes buranaa ottanut nyt 5 vuoteen.
Enkä näe tuossa sen vuoksi suurtakaan eroa, koska mietin täällä kopissa
joka päivä itsemurhaa yksin niin en ymmärrä mitä menetettävää
tässä enää on tällä iällä? Juna meni jo, ja se henki lähtee kumminkin.
HUOM!!! Tämä on minun ajatukseni ja koskee vain minua ,te muut saatte pysyä Orionin masennuslääkkeissä! Pitää tuntea itsensä rautaisesti ennen
kun tekee mitään tällaista enkä sittenkään voi olla 100% varma etten jää koukkuun alkoon tai subuun. Mutta kuten todettu olen jo vanha 40+
ja ollut syrjäytynyt koko elämäni odottaen perhettä,työtä, tai koulua mitä ei koskaan tullut. Varmaa on se että kuolemme kaikki..Miten.
Siihen voimme itse vaikuttaa.
Ja joo on röyhkeästi kirjoitettu kun päihteisiin on jäänyt
ihmiset koukkuun ja elämiä on tuhoutunut. Mutta pitää aina suhteuttaa se
elämään itseensä, esim:25 vuoden masennus on toisessa vaakakupissa eikä
nähtävissä ole muuta kun jatkoa..Samalle pimeydelle...Kun toisessa vaakakupissa on silloin tällöin äärimmäiset vaaralliset päihteet.
Alkoholiinkin on tullut turvauduttua useasti mutta ei se ole kuin hetken helpotus jonka jälkeen kaikki on vielä paljon kauheampaa.
Alkotuotteiden käyttö masennukseen, ahdistukseen tai mihin tahansa korkeaan v-käyrään on huono ratkaisu. Vasta kun on vuorokaudesta kitu-tunti menossa, otan nohevat paukut palkinnoksi varsinkin illan ankarasta tressinsiedosta.
Teen muutamanlaista tukiduunia iäkkäille ihmisille, joilla ei ole oikein välineitä eikä kuntoakaan suoriutua asumisesta ok-taloissa. Homma lähtee käyntiin ankaralla äyskinnällä ja kiroilulla.
Veljeni ja mun on koodattu ja valmennettu niin, että kropan lämmitessä duunissa, potutuskin vähenee parissa tunnissa. Sitten pääsee kahille.
Kiitos teille kaikille vastauksistanne.
Jokainen päivä on yhtä tuskaa. Elämähalu on alkanut mennä... Pimeyskään ei ainakaan auta asiaa yhtään. Anteeksi valitukseni...
Kannattaa avautua ja ilmasita sanoin, että on paha olla. Ei se ole valittammista. Älä ajattele liikaa tulevaisuutta: kullekin päivälle riittää oma murheensa. Masennus hiipii pikkuhiljaa, mutta voi sitten häipyäkin kestettyään aikansa.
mikä voisi yhteiskunnassamme auttaa tällaisiin ongelmiin? yhteisöllisyys? mitä kautta se syntyisi? Netin kautta? Asumismuotojen kautta?
Erilaiset taiteet ovat hyvä muoto purkaa tunteita ja olotilaa. Se ei vaadi mitään valmistautumisiakaan, paperi ja kynä riittää. Pystyt siihen, jos vain tahdot. Ei tarvitse yrittää piirtää mitään tiettyä. Vetele vaikka vaan viivoja. Väritä jotain tiettyä aluetta paperista. Laita kuva elämään tunteidesi kautta. Kun oikein masentaa, itkettää, kynää voi painaa kovempaakin paperiin. Jos saa ideasta kiinni, niin parhaillaan voikin huomata että onpas aika rientänyt, edessäsi on monimuotoinen teos, ja olet päässyt hetkeksi pakoon omia ajatuksiasi. Käytä paljon värejä.
Jos on tarpeeksi energiaa, voi hankkia vaikka savea. Se lievittää stressiä ja siihen möykkyyn voi myös purkaa tunteitaan.
Yksi mitä itse suosin on palapelit. Niihin kun jaksaa ja tsemppaa itseään keskittymään, omat murheet, masennus ja epätoivo jää taka-alalle palapeliä tehdessä.
Samoin kuin eilinenkin.
Ja tämä on se päivä, jota eilen murehdit.
Ja eilinen - sehän sujui niin kuin jokainen eilinen. Tosin ehkä sitäkin murehdit etukäteen. Mitään sen kamalempaa ei tapahtunut, elämä on just sitä, mitä se on. Ei sen parempaa eikä mahdottomampaa.
Näin se menee.
Mun päivät kuuluu joko juoksulenkillä tai katson netistä onko täällä jotain tapahtumia ja menen käymään paikan päällä. Valitettavasti tämä yhteiskunta on ajanut siihen pisteeseen että ''kukaan ei tule kotoa hakemaan'' joka on mielestäni liiankin pitkälle vedetty, ei innosteta sitten tapahtumiin tai keskustelemaan toisten kanssa. Hyväkään työyhteisö ei menesty ilman yhteistyötä eli sosialisointia sama pätee vapaa-ajallakin. Maailman murheet jaksaa kantaa kun on apua käsiä jakamassa fiiliksiä :)
Suositan täältä selailemaan:
https://www.tukinet.net/keskustelu/
http://tapahtumainfo.fi/
https://fi.mynextrun.com/run/Finland
Kiitos paljon kaikille vastanneille.
Hyviä ehdotuksia/ideoita. Käyn psykologilla aina aika-ajoin ja nyt ehdotti sähköhoitoa polikliinisesti. En suostu menemään osastolle (ainakaan vielä). Olen aika kauhuissani mitä sähköhoidot ovat? Lähimuistista sanoi, että voi mennä väliaikaisesti. En tiedä uskallanko suostua... :(
ei pysty sellaista antamaan
Huhuu sähköä siitä on sanottu ettei yksin päästetä kotiin ja on tapauksia kyllä missä muisti on mennyt. Lääkärit ei tykkää myöskään kun alan kertomaan että olen vaihtamassa lääkityksen luonnonmukaisiin yrtteihin koska lääkkeistä on pari kertaa tullut löydettyä katselemasta raiteille. Uskon elämässä olevan vielä hyviäkin juttuja joten en vielä ala kampuilemaan raiteille huhuuh :D
Vihreä tee ja vastaavat on aika hyviä sekä HALPOJA hoitaa itseään:
http://kauppa.ruohonjuuri.fi/detox-tee/SHOTI-8717853491528/dp?openGroup=435
http://kauppa.ruohonjuuri.fi/valeriana-plus-tee/DRSTUA-811639000046/dp?openGroup=435
http://kauppa.ruohonjuuri.fi/vihrea-tee-auringonhattu-sitrus/CLIPPE-5021991999185/dp
Kiitos teille vastailuista. Olen nyt todella väsynyt elämään. En jaksa tätä elämää enää... :(
Et ole kertonut syytä masennukselle, mutta yleensä taustalla on hyvin raskas kokemus. Itse olen myös masentunut, olen ollut ajoittain monia vuosia. Nyt tämä masennus on tullut uudelleen elämääni, kiitos seksuaalisen hyväksikäytön. Siitä on erittäin vaikeaa jatkaa elämää. Mietin päivittäin miten jaksan vai jaksanko enää ollenkaan elää. Tästä tapauksesta ei ole kovin kauaa ja ehkä siksi se nyt mielessä niin tiukasti onkin. Mietin sitä jatkuvasti. Mietin myös oikeudenkäyntiä, jossa olin mukana. Mietin vastaajan vastauksia ja kaikkea. En käytä lääkkeitä tai ole hakenut apua. En usko, että ongelma paranee phumalla. Se pysyy kuitenkin aina elämässäni ja kai pakko hyväksyä, että se on nykyään osa identiteettiäni.
Surua ja masennusta on erilaista, riippuen tietysti tilanteesta ja ihmisestä. Toivon, että sulla olisi joku läheinen jonka kanssa puhua asioista. Masentuneena on vaikeaa ajatella elämän hyviä puolia ja niitä asioista mistä itse on kiitollinen. Tähän en kyllä aina itsekään pysty. Tuntuu, että elän yksin ja kamppailen tätä asiaa vastaan. Eihän kukaan voi ymmärtää ennen kuin on ollut minun tilanteessani :(
En jaksa käydä suihkussa. Viimeksi kävin 5 päivää sitten. Iltapäivällä pitäisi raahautua yhteen vertaistukiryhmään, jossa voin livenä valittaa pahaa oloani.