Jämtlanninpystykorva ei metsästävään kotiin

"Kun ottaa jo aikuisemman, se on todennäköisesti oppinut sisäsiistiksikin joten sen pissikakkirumban joka tulee pennun mukana voi unohtaa."

-Mutta kun ei koiran taustoista mitään tiedä, ei voi olla varma millainen se on luonteeltaan. Moni hylkää metsästyskoiransa esim. koira-aggression vuoksi (mutta ei kerro siitä myynti-ilmoituksessa). Kun itse kasvattaa koiran pennusta asti, saa siitä suuremmalla todennäköisyydellä sellaisen kuin haluaa. Tuttuni hankki aikuisen cockerspanielin muka edellisperheen koira-allergian takia, mutta paljastuikin, että se cockeri olikin aggressiivinen muille koirille, ei antanut hoitaa turkkiaan ym. oli huonosti koulutettu, vaikka ilmoituksessa sitä kehuttiin kiltiksi.

pentu varmempi kirjoitti:

"Kun ottaa jo aikuisemman, se on todennäköisesti oppinut sisäsiistiksikin joten sen pissikakkirumban joka tulee pennun mukana voi unohtaa."

-Mutta kun ei koiran taustoista mitään tiedä, ei voi olla varma millainen se on luonteeltaan. Moni hylkää metsästyskoiransa esim. koira-aggression vuoksi (mutta ei kerro siitä myynti-ilmoituksessa). Kun itse kasvattaa koiran pennusta asti, saa siitä suuremmalla todennäköisyydellä sellaisen kuin haluaa. Tuttuni hankki aikuisen cockerspanielin muka edellisperheen koira-allergian takia, mutta paljastuikin, että se cockeri olikin aggressiivinen muille koirille, ei antanut hoitaa turkkiaan ym. oli huonosti koulutettu, vaikka ilmoituksessa sitä kehuttiin kiltiksi.

Lue lisää

Koirahan voi olla kiltti vaikkei olisi koulutettukaan. Ja kiltteyttä on monenasteista kuten kiltteyttä ihmisiä kohtaan ja kiltteyttä lajitovereita kohtaan. No jämy nyt tuskin on kiltti ainakaan saaliseläimiä kohtaan ja sitä tuskin sentään odotat. Mutta siihen kiltteyteen voi toki vaikuttaa kouluttamalla. Näin varmaan teki myös tuttavasi?
Ei se jos on aggressiivinen perusvire luonteessa, katoa sillä että pennusta saakka kouluttaa itse. Ja sen saa kyllä aikuisellakin koiralla pysymään kurissa kunhan sen kouluttaa. Uusi paikka ja uudet tavat uusinen ihmisineen on saattanut tuon tuttusi cockerinkin aggren laukeamaan muutosta aiheutuneen stressin vuoksi, ei sitä välttämättä edellinen omistaja edes tiennyt. Vaikka tuo allergia on niin yleinen tekosyy luopumiselle että tietoisuus on hyvin ollut mahdollistakin.
Itsellä on suomipystis josta luovuttiin nimenomaan aggren vuoksi lapsiperheestä, nyt koira on aika normaali, välinpitämätön lapsia kohtaan, vaikka tietyissä tilanteissa saakin olla varovainen(lähinnä humalaisten aikuisten). Oli remmiräyhäri mutta nyt tulee toimeen lähes kaikkien muiden kanssa, vain juoksunarttujen aikaan tulee usein ylilyöntejä ja mielellään matsaisi toisten uroiden kanssa. Kaikenkaikkiaan olen saanut siitä todella hyvän ja toimivan koiran tarpeisiini. Hyvä seuralainen joka tosin paukkuarka.

No jaa kirjoitti:

Koirahan voi olla kiltti vaikkei olisi koulutettukaan. Ja kiltteyttä on monenasteista kuten kiltteyttä ihmisiä kohtaan ja kiltteyttä lajitovereita kohtaan. No jämy nyt tuskin on kiltti ainakaan saaliseläimiä kohtaan ja sitä tuskin sentään odotat. Mutta siihen kiltteyteen voi toki vaikuttaa kouluttamalla. Näin varmaan teki myös tuttavasi?
Ei se jos on aggressiivinen perusvire luonteessa, katoa sillä että pennusta saakka kouluttaa itse. Ja sen saa kyllä aikuisellakin koiralla pysymään kurissa kunhan sen kouluttaa. Uusi paikka ja uudet tavat uusinen ihmisineen on saattanut tuon tuttusi cockerinkin aggren laukeamaan muutosta aiheutuneen stressin vuoksi, ei sitä välttämättä edellinen omistaja edes tiennyt. Vaikka tuo allergia on niin yleinen tekosyy luopumiselle että tietoisuus on hyvin ollut mahdollistakin.
Itsellä on suomipystis josta luovuttiin nimenomaan aggren vuoksi lapsiperheestä, nyt koira on aika normaali, välinpitämätön lapsia kohtaan, vaikka tietyissä tilanteissa saakin olla varovainen(lähinnä humalaisten aikuisten). Oli remmiräyhäri mutta nyt tulee toimeen lähes kaikkien muiden kanssa, vain juoksunarttujen aikaan tulee usein ylilyöntejä ja mielellään matsaisi toisten uroiden kanssa. Kaikenkaikkiaan olen saanut siitä todella hyvän ja toimivan koiran tarpeisiini. Hyvä seuralainen joka tosin paukkuarka.

Lue lisää

Ei se cockerspanieli ole muuttunut siitä kuin vain hiukan lempeämmäksi, mutta tuttavani eivät silti hyväsydämisyyttään raaski hylätä sitä. Minulle on kumminkin jäänyt sellainen tunne, että aikuisia koiria laitetaan usein myyntiin valesyistä, jotta päästään luonnevikaisesta koirasta eroon ja voidaan hommata uusi tilalle. Itse en ottaisi koiraa, jota en ole pennusta asti tuntenut.

Ei millään pahalla, hyvällähän sinä vain mielipiteesi esille tuot, mutta minä olen jotenkin ennakkoluuloinen kiertolaiskoirista, kuten niiden omistajien rehellisyydestä. Ihmisluonnossa huijaaminen/itsekkyys on itsestäänselvästi yleistä.

No jaa kirjoitti:

Koirahan voi olla kiltti vaikkei olisi koulutettukaan. Ja kiltteyttä on monenasteista kuten kiltteyttä ihmisiä kohtaan ja kiltteyttä lajitovereita kohtaan. No jämy nyt tuskin on kiltti ainakaan saaliseläimiä kohtaan ja sitä tuskin sentään odotat. Mutta siihen kiltteyteen voi toki vaikuttaa kouluttamalla. Näin varmaan teki myös tuttavasi?
Ei se jos on aggressiivinen perusvire luonteessa, katoa sillä että pennusta saakka kouluttaa itse. Ja sen saa kyllä aikuisellakin koiralla pysymään kurissa kunhan sen kouluttaa. Uusi paikka ja uudet tavat uusinen ihmisineen on saattanut tuon tuttusi cockerinkin aggren laukeamaan muutosta aiheutuneen stressin vuoksi, ei sitä välttämättä edellinen omistaja edes tiennyt. Vaikka tuo allergia on niin yleinen tekosyy luopumiselle että tietoisuus on hyvin ollut mahdollistakin.
Itsellä on suomipystis josta luovuttiin nimenomaan aggren vuoksi lapsiperheestä, nyt koira on aika normaali, välinpitämätön lapsia kohtaan, vaikka tietyissä tilanteissa saakin olla varovainen(lähinnä humalaisten aikuisten). Oli remmiräyhäri mutta nyt tulee toimeen lähes kaikkien muiden kanssa, vain juoksunarttujen aikaan tulee usein ylilyöntejä ja mielellään matsaisi toisten uroiden kanssa. Kaikenkaikkiaan olen saanut siitä todella hyvän ja toimivan koiran tarpeisiini. Hyvä seuralainen joka tosin paukkuarka.

Lue lisää

Kiitos neuvosta. Itseä ei periaatteessa haittaa vaikkei tulisi muiden koirienkaan kanssa toimeen koska koirapuistoilu ei ole itselle välttämättömyys, eihän se ensin pitkään harkitsemani akitakaan normaalisti olisi mikään kaikkien kaveri ollut. Ja muita lemmikkejä en omista eikä ole aikomuksenakaan hankkia, kun koira on ainoa joka kiinnostaa niin paljon että sellaisen haluaa omistaa joten riistavietillä ei tosiaan ole merkitystä.

No jaa kirjoitti:

Koirahan voi olla kiltti vaikkei olisi koulutettukaan. Ja kiltteyttä on monenasteista kuten kiltteyttä ihmisiä kohtaan ja kiltteyttä lajitovereita kohtaan. No jämy nyt tuskin on kiltti ainakaan saaliseläimiä kohtaan ja sitä tuskin sentään odotat. Mutta siihen kiltteyteen voi toki vaikuttaa kouluttamalla. Näin varmaan teki myös tuttavasi?
Ei se jos on aggressiivinen perusvire luonteessa, katoa sillä että pennusta saakka kouluttaa itse. Ja sen saa kyllä aikuisellakin koiralla pysymään kurissa kunhan sen kouluttaa. Uusi paikka ja uudet tavat uusinen ihmisineen on saattanut tuon tuttusi cockerinkin aggren laukeamaan muutosta aiheutuneen stressin vuoksi, ei sitä välttämättä edellinen omistaja edes tiennyt. Vaikka tuo allergia on niin yleinen tekosyy luopumiselle että tietoisuus on hyvin ollut mahdollistakin.
Itsellä on suomipystis josta luovuttiin nimenomaan aggren vuoksi lapsiperheestä, nyt koira on aika normaali, välinpitämätön lapsia kohtaan, vaikka tietyissä tilanteissa saakin olla varovainen(lähinnä humalaisten aikuisten). Oli remmiräyhäri mutta nyt tulee toimeen lähes kaikkien muiden kanssa, vain juoksunarttujen aikaan tulee usein ylilyöntejä ja mielellään matsaisi toisten uroiden kanssa. Kaikenkaikkiaan olen saanut siitä todella hyvän ja toimivan koiran tarpeisiini. Hyvä seuralainen joka tosin paukkuarka.

Lue lisää

Ai niin, se piti lisätä että kun sinulla on käsittääkseni toinen pohjoismaalainen metsästyspystykorva eli se suomenpystykorvasti seurakoirana, niin oliko se aiemmin tottunut metsästämään vai oliko se pennusta pitäen kasvatettu seurakoiraksi? Ymmärrän että tämäntyyppinen rotu on helpompi hankkia muuhun kuin metsästystarkoitukseen vasta joskus vuoden vanhana yms. koska vasta silloin paljastuu se mistä ei ole metsäkoiriksi, mutta ajatus pennusta on jollain tapaa mieleisempi. Toki jos jostain sattuisi sopiva koira vastaan tulemaan, se "vuosikas"kin kelpaa.

jämthund kirjoitti:

Ai niin, se piti lisätä että kun sinulla on käsittääkseni toinen pohjoismaalainen metsästyspystykorva eli se suomenpystykorvasti seurakoirana, niin oliko se aiemmin tottunut metsästämään vai oliko se pennusta pitäen kasvatettu seurakoiraksi? Ymmärrän että tämäntyyppinen rotu on helpompi hankkia muuhun kuin metsästystarkoitukseen vasta joskus vuoden vanhana yms. koska vasta silloin paljastuu se mistä ei ole metsäkoiriksi, mutta ajatus pennusta on jollain tapaa mieleisempi. Toki jos jostain sattuisi sopiva koira vastaan tulemaan, se "vuosikas"kin kelpaa.

Lue lisää

se oli otettu seurakoiraksi alunpitäen. Tilanne oli kai se että isännän jouduttua matkatöihin vastuu koirasta jäi äidille jolla oli muutenkin muksujen kanssa duunia. Siksi se koiran koulutuskin jäi niillä vähän puolitiehen. Ei sille kauheasti metsästyshommia ainakaan oltu opetettu. Aika nuorena huomasin että se oli paukkuarka mutta en tiedä miten metsästäjät sitten kouluttavat koiransa sopeutumaan pamauksiin. Ehkä olisi vain pitänyt kulkea ampumaradoilla totuttamassa. Ilman paukkuarkuutta niin ehkä tästä yksilöstä olisi tullut metsällä hyvinkin toimiva, mene ja tiedä. Viettiä on, ja niitä saa minun puolestani toteuttaa. Itseasiassa aika koominen tilanne saada komea hirvilehmä pysähtymään fleksissä olevan koiran kanssa. Olisipa ollut kamera mukana tuolloin.

Päädyitpä nyt kumpaan tahansa, pentuun tai aikuiseen, niin varaudu henkisesti siihen että elukoiden varalta joudut sitten kulkemaan silmät selässäkin ja opettamaan ne käskyt mitä annat hiukan eri tavalla kuin mitä normiseurakoiralle. Saadaksesi ne pysymään selkäytimessä joka tilanteessa. Kun koira tuntee tien puolet ja olet saanut jopa noudattamaan pyyntöjäsi, niin sitä voi hyvin kuljettaa vaikka fleksissä mutta seis-käskyn noudattaminen on tärkein asia mitä koiralle voit opettaa. Se pelastaa hengen kun kani ryntää edestänne ajoradalle.

Tätä juuri "pelkäsinkin". En tiedä onko norjanharmaan kanssa sitten moinen helpompaa, koska kuitenkin tunnen useamman jolla on sellainen pennusta asti ollut kotikoirana. Yksi on lapsuudenkaverini entisen luokkalaisen koira, jonka n. 11-12-vuotiaana sai. Toinen oli isotätini koira, joka tosin ei saanut ansaitsemaansa hoitoa muutenkaan (suurosan ajasta ollessaan ulkona oli pihan perällä ketjussa kiinni eikä saanut juurikaan liikuntaa) joten sen luovuttaminen ei-metsästävälle ihmiselle nyt sattui tässä tapauksessa olemaan virhe... Koira kuitenkin pysyi isotädilläni aina hänen kuolemaansa asti minkä jälkeen se vasta lopetettiin eli ei ilmeisesti muuttunut aggressiiviseksi tai muutenkaan ongelmalliseksi, vaikka hoitoa rankasti laimiinlyötiinkin (tämä ei nyt sitten tarkoita, että siltikään hyväksyisin sen laiminlyönnin!).

Norjanharmaa kiinnostaa kyllä periaatteessa paljon vähemmän kuin se ihannerotu jämpti, mutta käsittääkseni ovat kuitenkin luonteeltaan pääpiirtein aika samanlaisia? Ulkonäkö kuitenkin on se viimeiseksi tärkein seikka, kunhan on muutoin terve ja sopivanluonteinen rotu, ja ymmärtääkseni suurimmat erot noilla kahdella on juuri ulkonäössä (harmaa ei mielestäni ole yhtä kaunis, mutta makuasia sekin) ja koossa.

jämthund kirjoitti:

Tätä juuri "pelkäsinkin". En tiedä onko norjanharmaan kanssa sitten moinen helpompaa, koska kuitenkin tunnen useamman jolla on sellainen pennusta asti ollut kotikoirana. Yksi on lapsuudenkaverini entisen luokkalaisen koira, jonka n. 11-12-vuotiaana sai. Toinen oli isotätini koira, joka tosin ei saanut ansaitsemaansa hoitoa muutenkaan (suurosan ajasta ollessaan ulkona oli pihan perällä ketjussa kiinni eikä saanut juurikaan liikuntaa) joten sen luovuttaminen ei-metsästävälle ihmiselle nyt sattui tässä tapauksessa olemaan virhe... Koira kuitenkin pysyi isotädilläni aina hänen kuolemaansa asti minkä jälkeen se vasta lopetettiin eli ei ilmeisesti muuttunut aggressiiviseksi tai muutenkaan ongelmalliseksi, vaikka hoitoa rankasti laimiinlyötiinkin (tämä ei nyt sitten tarkoita, että siltikään hyväksyisin sen laiminlyönnin!).

Norjanharmaa kiinnostaa kyllä periaatteessa paljon vähemmän kuin se ihannerotu jämpti, mutta käsittääkseni ovat kuitenkin luonteeltaan pääpiirtein aika samanlaisia? Ulkonäkö kuitenkin on se viimeiseksi tärkein seikka, kunhan on muutoin terve ja sopivanluonteinen rotu, ja ymmärtääkseni suurimmat erot noilla kahdella on juuri ulkonäössä (harmaa ei mielestäni ole yhtä kaunis, mutta makuasia sekin) ja koossa.

Lue lisää

apulasta löytyisi nyt jämpti haukku sinulle

http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/apula/apula.pl?1

tänään jätetty ilmoitus.

Katsopas tämä kirjoitti:

apulasta löytyisi nyt jämpti haukku sinulle

http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/apula/apula.pl?1

tänään jätetty ilmoitus.

Lue lisää

Hei,

Kiitos linkistä, vähän vaan mietin että toivookohan myyjä kuitenkin metsästävää kotia koska siinä ei mainittu että luovuttaisiin huonojen metsästystaipumusten vaan ajanpuutteen vuoksi. Toisaalta eihän siinä mainittukaan esim. saavutettuja metsästystuloksia, kuten yleensä hyviä hirvikoiria myytäessä tehdään, joten paras varmaan että ainakin kysäisen mihin tarkoitukseen koira on saatavissa.

jämthund kirjoitti:

Hei,

Kiitos linkistä, vähän vaan mietin että toivookohan myyjä kuitenkin metsästävää kotia koska siinä ei mainittu että luovuttaisiin huonojen metsästystaipumusten vaan ajanpuutteen vuoksi. Toisaalta eihän siinä mainittukaan esim. saavutettuja metsästystuloksia, kuten yleensä hyviä hirvikoiria myytäessä tehdään, joten paras varmaan että ainakin kysäisen mihin tarkoitukseen koira on saatavissa.

Lue lisää

tuota edellistä josta linkkasin, ja siten omista jo jämptiä, niin nyt kannattaa käydä apulassa jälleen. Nimittäin äsken bongasin sieltä annetaan/rekisteröidyt-osiolta pari päivää vanhan ilmon 5-vuotiaasta uroksesta joka näyttää olevan juuri sellainen ei-metsällä-toimiva, josta alussa mainitsin. Haukkuu hirveä kyllä kun vaan huvittaa ja usein siis ei. Joten ehkä tässä?

Jämpti on mitä parhain kotikoira. Itsellä on kokemusta nyt 14 vuotiaasta uroksesta. Nuorempana oli mitä parhain hirvikoira, perhetilanteen muuttuessa on ollut pelkästään kotikoirana jo monta vuotta. Viihtyy sisällä ja ulkona. On tullut hyvin toimeen omien kolmen suomenpystykorvan kanssa, joista jo aika jättänyt. Vanhan kissan kanssa erinomainen kaveri ja nyt aikuisena kotiimme tulleen aluksi aran kissan kanssa tulevat toimeen loistavsti, toistensa neniä haistelevat päivittäin Jämptin käytös auttoi arkaa kissaa kotiutumaan hyvin uuteen kotiin. Myös vieraiden koirien kanssa ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Mitä parhain luonne :)

koiraihminen kirjoitti:

Jämpti on mitä parhain kotikoira. Itsellä on kokemusta nyt 14 vuotiaasta uroksesta. Nuorempana oli mitä parhain hirvikoira, perhetilanteen muuttuessa on ollut pelkästään kotikoirana jo monta vuotta. Viihtyy sisällä ja ulkona. On tullut hyvin toimeen omien kolmen suomenpystykorvan kanssa, joista jo aika jättänyt. Vanhan kissan kanssa erinomainen kaveri ja nyt aikuisena kotiimme tulleen aluksi aran kissan kanssa tulevat toimeen loistavsti, toistensa neniä haistelevat päivittäin Jämptin käytös auttoi arkaa kissaa kotiutumaan hyvin uuteen kotiin. Myös vieraiden koirien kanssa ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Mitä parhain luonne :)

Lue lisää

Ovatko jämtlantilaisurokset luonnostaan varautuneita/vihaisia muita uroksia kohtaan? Lueskelin tätä ketjua, ja allekirjoitan muuten sen luonteenpiirteet, mutta meillä asustava jämtti rähisee lähes poikkeuksetta muille uroksille. Nartuille taas esitellään niin ihastunutta yli-innokasta sulhasta että tehdään mitä temppuja vaan ja haukahdellaan kimakasti ja melkein lauletaan...

pike3vee kirjoitti:

Ovatko jämtlantilaisurokset luonnostaan varautuneita/vihaisia muita uroksia kohtaan? Lueskelin tätä ketjua, ja allekirjoitan muuten sen luonteenpiirteet, mutta meillä asustava jämtti rähisee lähes poikkeuksetta muille uroksille. Nartuille taas esitellään niin ihastunutta yli-innokasta sulhasta että tehdään mitä temppuja vaan ja haukahdellaan kimakasti ja melkein lauletaan...

Lue lisää

ole vihaisuutta vaan urosten kilpailuhenkeä parhaista nartuista. Eli sun koirallasi on hyvät geenit ja niitä haluaisi jakaa, joten siksi käyttää aikaa ja energiaa narttujen vikittelemiseen. Ja vastaavasti kilpailevien urosten häätämiseen. Tuo mun suomipystis on ihan samanlainen. Seuraahan muuten onko millaisia eroja narttujen kanssa juoksuaikaan. Meillä ainakin näyttäisi jotkut nartut saavan olla juoksuissaankin ihan rauhassa ja joihinkin käytetään hirveästi aikaa ja energiaa vikittelyyn. Väittäisin että morsiusehdokkaista ne joihin sitä aikaa käytetään ja oodeja veisataan, niin tuottaisi parhaat mahdolliset jälkeläiset.

Ei se oikeastaan kirjoitti:

ole vihaisuutta vaan urosten kilpailuhenkeä parhaista nartuista. Eli sun koirallasi on hyvät geenit ja niitä haluaisi jakaa, joten siksi käyttää aikaa ja energiaa narttujen vikittelemiseen. Ja vastaavasti kilpailevien urosten häätämiseen. Tuo mun suomipystis on ihan samanlainen. Seuraahan muuten onko millaisia eroja narttujen kanssa juoksuaikaan. Meillä ainakin näyttäisi jotkut nartut saavan olla juoksuissaankin ihan rauhassa ja joihinkin käytetään hirveästi aikaa ja energiaa vikittelyyn. Väittäisin että morsiusehdokkaista ne joihin sitä aikaa käytetään ja oodeja veisataan, niin tuottaisi parhaat mahdolliset jälkeläiset.

Lue lisää

Minulla on ollut aikanaan jämpti seurakoirana. Aivan ihana luonne ja tuli lasten, ihmisten ja toisten koirien kanssa hyvin toimeen. Kävimme usein metsälenkeillä, joista koira nautti. Koira oli ikäänkuin näkymättömän narun päässä, ei mennyt omistajasta liian kauas ja tuli kutsuttaessa takaisin. Aluksi Jämpti oli meillä kerrostaloasunnossa, sitten maalla, sopeutui molempiin hyvin. Maalla se joskus saattoin käydä haukkumassa hirveä, mutta aikansa haukuttuaan tuli sitten takaisin. Jos koiraa voi sanoa viisaaksi, niin mielestäni Jäpmti on sellainen. Jäptillä on voimakas metsästysvietti ja se on onnellisimmillaan kun saa tehdä sitä mistä tykkää, mutta jos omistajalla on mielikuvitusta, voi sille keksiä sopivia harjoitteita ilman metsästystäkin. Miedän koira oli ainakin erittäin seurallinen ja hauskana yksityiskohtana voin mainita, että se hymyili kuten ihmiset:)