Tässä syyt miksi lapset 12/32 -säännöllä!

-Aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi. Tästä syystä isoja päätöksiä ei kannata tehdä alle 25 v.
--> Joten väitit väärin!!

- Parisuhteessa on kriisejä, kriisit voivat tulla myös 12 vuoden jälkeen. Mikään ei ole yksiselitteistä tässä maailmassa. Vaikka kuinka tuntisit kumppanisi voi ero kolkuttaa ovelle 30 avioliittovuodenkin jälkeen vaikka lapset olisi hankittu säännöllä 12/32.
--> Joten tämä on mielipide kysymys, joten et ole tässäkään oikeassa.

- Nainen on hedelmällisimmillään uuden tutkimuksen mukaan 30-34 vuotiaana. Johon todennäköisimmin vaikuttaa terveellinen elämä verrattuna 20-24 vuotiaaseen. Jos kuitenkin 20-24 vuotias elää hyvin terveellistä elämää on hän todennäköisemmin hedelmällisempi kuin yli 30 v.
--> Valehtelit taas. Kirjoitit että nainen on hedelmällisimmään 30-40 v. Ei pidä paikkaansa.

- Parisuhteen kriisit. Ensimmäinen kriisi ilmenee yleensä viimeistään 3 vuoden paikkeilla seurustelun alkamisesta.
Toinen kriisi ajoittuu noin 7 vuoden kinttaille.
Viimeinen kriisi ajoittuu noin 12 vuoden kinttaille.
Näiden lisäksi mm. lapsen syntymä saattaa aiheuttaa ylimääräisen kriisin, kuten mm. myös vaikkapa puolison paljastunut suhde kolmanteen osapuoleen.

Puhut niin paljon potaskaa ettet itsekään tajua sitä. Jokainen saa lapsen kun on itse siihen valmis ja kun se tuntuu oikealta. Vaikka prosentuaalisesti olisikin niin että 12/32 sääntö vähentäisi erotilastoja, joissa mukana on lapset niin elämä ei ole niin yksiselitteistä.

Kriisejä tulee 12 vuoden seurustelun jälkeenkin. Eroja tulee sen jälkeen. Lopeta jo toi pas*** jauhaminen ja hanki itsellesi apua ongelmaasi ammattilaiselta. Tuntuu että olet ottanut elämän tehtäväksesi valistaa nuoria, mutta usko jo tää ei auta mitään.

Ei minun tarvitsekaan kumota mitään. Elämä kun ei edelleenkään ole yksiselitteistä.

Itse olen saanut lapsen 9 vuoden suhteeseen ja EI en ole iältäni päälle 30v. Mitä sillä on todellisuudessa väliä.
Ollaan koettu ensimmäinen kriisi 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Yli päästiin.
Toinen kriisi meille ilmeni 6 vuoden suhteen jälkeen. Tämä kriisi oli paha ja tästä selvisimme.
Kun ongelma oli puitu ja kuopattu tajusimme kuinka todella haluamme toisemme. Tämä kriisi todellisuudessa vain vahvisti meitä ja rakkauttamme.
Menimme naimisiin ja muutaman kuukauden jälkeen siitä sain tietää odottavani vauvaa.

Nyt olemme olleet yhdessä 13 vuotta. Olen myös edelleen hieman vajaa 30 ikäinen. Suhteemme on siis liikennyt teiniajoista.

En usko että tulemme eroamaan koskaan, mutta niinkuin sanoin elämä ei ole yksiselitteistä.

On pareja jotka saavat lapsia muutaman vuoden seurusteltuaan ja kyllä lapsensaantikin on jo joillekkin kriisin aihe ja ero tulee.

On pareja jotka ovat olleet ikuisuuden yhdessä ja iältään reippaasti päälle 30v silti he eroavat.
Minusta on turha yrittää selittää syitä mihinkään.

pyh! Mitään muuta et tarjoa väitteesi tueksi kuin oman typerän ajatusmaailmasi ja mielipiteesi. Ainoa tutkimus johon väitteesi perustuu on artikkeli siitä kuinka nainen on yhden tutkimuksen mukaan hedelmällisin 30 veenä (perustuu terveellisiin elämäntapoihin, ei ikään sinänsä) ja siinäkin sanottiin hedelmällisyyden laskevan merkittävästi 35 ikävuoden jälkeen.

Ikävämpi juttu niille, jotka löytää kumppanin vasta kolmekymppisenä, saattaa mennä mahikset ihan ohi sit sun sääntöjen mukaan.

Ihan tarpeeksi kauan olet jo jaksanut jauhaa tästä yleispätevästä teoriastasi (kumma miten kaikki suhteet on samanlaisia teoriasi mukaan)

PÖLJÄ!!!!

useita tutkimuksia, niin tieteellisiä kuin tilastoihinkin perustuvua... salli mun nauraa!!

Totta.

Ehkä aiheen vierestä mutta miks se vakaa avioliitto saman ihmisen kanssa elämän alusta loppuun saakka tuntuu olevan se ehdoton normi ja kaikki mu on huonoa ja epäonnistunutta...

Omat vanhemmat erosivat kun olin 7v. Oma isä ei ollut koskaan niin hirveän kiinnostunut meistä lapsista. Ei ollut väkivaltainen eikä mitään sellasta mut lähinnä semmonen ettei oikein kiinnostanut meidän tekemiset. Äitini löysi melko pian uuden miehen rinnalleen, joka on aivan ihana upea ihminen. Sopivat toisilleen täydellisesti ja hän oli paras isähahmo jota voi kuvitella, ja edelleen yhtä rakas.

Äitini löysi siis sen oikean vasta nelikymppisenä ja mitä sitten? Lapset oli tehty ja mielestäni meillä oli parempi olla onnellisen äidin kanssa, verrattuna siihen jos he olisivat isän kanssa pysyneet yhdessä ja olleet onnettomia.

Äiti ja isä olivat lapset saatuaan olleet jo kymmenisen vuotta yhdessä, mutta niin ne ihmiset ja suhteet muuttuu ajan kanssa. Ei siinä ole mitään kamalaa jos lapset on tehty nuorempanakin vaikka avioliitto sitten myöhemmin kariutuisikin. Pääasia että lapsilla on turvallinen, rakastava ja tasapainoinen kasvuympäristö.

Jännä miten aloittaja niputtaa kaikki parisuhteet samaan normiin... typerää!

Ja kovat on puheet mutta todisteita väitteisiin ei tule. Ja se että löydät jonkun tutkimuksen joka on eri mieltä kuin joku toinen tutkimus, ei tarkoita että olet nyt "kumonnut" sen. Tutkijatkin ovat asioista eri kannalla...