Elän parisuhteessa, asutaan yhdessä, ei naimisissa, ei lapsia. Pari vuotta ollaan oltu yhdessä. Joitakin viikkoja sitten tapasin toisen, erään hyvin mielenkiintoisen tapauksen, joka on tässä viime aikoina vienyt jalat alta, ja olen joutunut puntaroimaan omaa parisuhdetta uudestaan.
Mitä hittoa teen? Tiedän, että nykyinen parisuhteeni ei ole ehkä sitä mitä haluan, vaikka välitän hänestä todella, tämä toinen nainen on vaan jotain enemmän. Rohkeus ei riitä, hän ei elä parisuhteessa ja olisi valmis yrittämään kanssani, niin hän sanoo, mutta olen epävarma luopumaan entisestä parisuhteesta aloittaakseni uuden.
Kuolen tähän ahdistukseen, ja kuitenkaan en haluaisi tätä ihastustani päästää menemään, sillä hän on jotain erityistä.
Apua!
Mitä hittoa teen? Tiedän, että nykyinen parisuhteeni ei ole ehkä sitä mitä haluan, vaikka välitän hänestä todella, tämä toinen nainen on vaan jotain enemmän. Rohkeus ei riitä, hän ei elä parisuhteessa ja olisi valmis yrittämään kanssani, niin hän sanoo, mutta olen epävarma luopumaan entisestä parisuhteesta aloittaakseni uuden.
Kuolen tähän ahdistukseen, ja kuitenkaan en haluaisi tätä ihastustani päästää menemään, sillä hän on jotain erityistä.
Apua!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on samanlainen tilanne kuitenkin sillä erolla, että tätä on kestänyt 20 vuotta! Välillä on helpompaa. Välillä rakkauden (ei siis seksin) kokemisen puute ottaa tosi lujille. Alkuvuosina ajattelin, että aika poistaisi tuskan, mutta niin ole käynyt. Kaikki on muuten perhettä myöten erinomaisen ok, mutta ihastuminen tai varsinkin rakastuminen toiseen naiseen tuottaa minulle kovaa tuskaa. Antaisin mitä tahansa, jos olisin edes kerran elämässä saanut rakastua vaimooni! Syvä ystävyys, ihana seksi ja perhe on vienyt meidät tähän asti. Saa nähdä jaksanko loppuun asti.
Oman kokemukseni pohjalta sanoisinkin, että jos suinkin kykenet, niin lopeta nykyinen suhteesi, mikäli tunnet jääneesi paitsi tosi rakastumista. Vaimoni kyllä väittää, että rakkaus on lapsellista ja ohimenevää. Voipa ollakin, mutta silti on kamala tunne ja kärsimys, että sen kokeminen on koko elämän ajaksi itseltä kielletty. Vaikea näistä asioista on puhua, eikä se suhdetta varmuudella ainakaan paranna, rakastipa toinen tai ei. Olen tehnyt parhaani ollakseni hiljaa, mutta kymmenen vuoden välein tulee tarve keskustella. Kenempä muun kanssa asiasta voisi puhuakaan kuin vaimonsa. Jotenkin kamalaa. Miksi ihmisen pitää rakastua vain tietynlaiseen toiseen ihmiseen???!!!
Paras erota ennenkuin lapsia tulee, niin ei tule mitään peruuttamatonta vahinkoa! Löytäähän nykyinen kumppanisikin uuden. Itse et näytä kokevan mitään tunnontuskia siitä, että olet häntä ilmeisesti jo monta kertaa pettänyt ja elät kaksoiselmää. Kärsit ymmärtääkseni siitä, ettet pysty eroamaan, vaikka haluaisitkin olla vain uuden kanssa. Liekö ajattelet vanhan kumppanisi tunteita, vaiko sitä mitä hän, tuttavat ja sukulaiset Sinusta ajattelisivat.
Mielenkiintoista on se, että uusi kumppanisi ei ole mustasukkainen vanhalle kumppanillesi, jonka kanssa makaat. Ilmeisesti hän kuitenkin olisi mustasukkainen sinusta, vai? Kumpikohan rakastaa sinua enemmän?
... siis tarkoitin, että vanha kumppanisi olisi sinusta varmaankin uudelle mustasukkainen.
eihän mustasukkaisuuden määrä kerro rakkauden määrästä. Jospa tämä uusi ihastus on jo käynyt läpi elämässään ne mustasukkaisuuden läksyt.
tämä on juuri sitä mitä en itse koskaan haluaisi kokea!!! pahimmanlaatuista pettämistä !!! ymmärsin, että kumppanisi ei TIEDÄ tunteistasi tai ajatuksistasi ?? mikä voisi vakavassa parisuhteessa olla "pahempaa" pettämistä kuin tunteilla pettäminen!! en tiedä voisinko antaa anteeksi ja unohtaa "yhden yön lipsahdusta", mutta sitä että kumppanini ei oikeastaa rakastakaan mua ja "kärsii" koska ei ole saanut rakastua!! empä tiedä voisiko pahemmin loukata!! todennäköisesti kumppanisi rakastaa sua ja tietenkin toivoo että sinäkin rakastat häntä! itsensä puolesta, mutta myös itsesi kannalta! jokaisellahan oikeus olla rakastettu ja rakastaa ja sinä periaatteessa kumppanisi tietämättä varastat häneltä molemmat !!!
Itselläni on hieman sama tilanne kuin sinulla, tosin sillä erolla että olen samassa roolissa, kuin tämä Nainen, kuka on pääsi sekaisin saanut. Itse myös purin tuntojani tekstin muodossa... linkki tuossa jos toimii!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000407&posting=22000000004601693
Itse olen monta kertaa sanonut tälle Naiselle (kenestä kirjoitin), että kannattaako loputtomiin odottaa parisuhteen paranemista, jos tapaa sellaisen ihmisen kuka saa sukat jalassasi pyörimään.
Nyt voisin sinultakin kysyä, että oletko sinä valmis mahdollisesti menettämään elämäsi rakkauden ja mahdollisuuden saavuttaa ehkä kaiken sen mitä parisuhteelta ja elämältäsi toivot, "vain" sen takia että et halua toista satuttaa tai "uskalla" irroittaa suhteesta!?
Helppoa se ei välttämättä ole mutta kyse on kuitenkin lopulta SINUN elämästäsi!
Toivotavasti saat ajatuksesi selvitettyä ja pystyt tekemään sen oikean päätöksen. Voimia myös tälle ihastuksesi kohteelle... kokemuksesta voin sanoa, ettei hänelläkään ole helppoa odottaa!!
Tiedän tunteen, mut joskus on vain jaksettava. Sopikaa ja jutelkaa asioista, mulla oli tilanne ja annoin vapauden valita ja hän valitsi kuitenkin minut joten olin kiitollinen. Kuitenkin kuoli ja nyt taas yksin.
Voi jessus mikä lapanen taas!!! Tee niinkuin oikea mies tekisi eli jätä nykyinen naisesi ja anna hänelle mahdollisuus etsiä kunnon rakastava mies!!!! Menee hermot tälläsiin miehiin ihan totaalisesti!!! Itse sentään lähdin pois heti kun rakkautta ei ollut enää ja ennekuin petin, kyllä naista pitää sen verran kunnioittaa!!!