Vihaanko minä häntä. En vihaa. Olenko surullinen. Kyllä, hetkittäin vieläkin. Uskonko, että menneeseen voi palata. Kyllä uskon, mutta en usko ihmeisiin. Rakastanko jollain tapaa vieläkin. Kyllä. Eri tavalla kuin ennen. Toivon, että hän saavuttaa sen, mistä on unelmoinut yksinäisinä iltoina koneen ääressä. Toivon niin. Koska hän on minulle yhä tärkeä ihminen.
Kysymys jää
Vakkeisitäusko
14218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mistä sä oot surullinen?
Menetetyistä mahdollisuuksista. Asioista, joita tein ja joita annoin tehdä itselleni. Oikeastaan niistä asioista, joita tein. Kukaan ei pakottanut. Oli vapaa valinta.
mietitkö mitä teit toiselle? Oliko se oikein?
Mietin sitäkin. Ei se aina ollut oikein. Joskus kyllä. Kysymys oli vain kahdesta ihmisestä, jotka eivät kertakaikkiaan sopineet toisilleen. Eivätkä halunneet samoja asioita.
tais mennä sulla privaattielämä ja työelämäjohtaminen sekaisin pahemman kerran. Sillä perusteella sitten teit päätöksen.
Ajattele pidin turpani kiinni siinä tilaisuudessa asioista, olisin voinut laulaa kaikki ulos ja vielä todistaa sanani mutta varo vaan, elämässä on tapana saada välillä takaisin mitä toiselle tekee... Se päivä vielä sullekin koittaa. Usko pois.
Nyt en ymmärrä. Asiaan ei liity mitään työelämää koskevaa. Enkä ole häntä tavannut missään työhön liittyvässä yhteydessä.
tyhmältä onko kuukautiset menossa?
HÄVETÄ? Jos et, niin on aika opetella!
ihan tunnista, kumpi teistä on se palstapieru, katkera pirkko?? sä vai tuo kuukautisverenhajuinen.
tunnista ja tunne itseäsi.
On varmasti aika opetella, sillä se olt sinä.
Aivan sairasta..nämä syyttelemiset täällä...jokainen täällä näyttää alentuvan ja sortuvan siihen, tekee sen suoraan tai epäsuorasti vihjailemalla. Aloituksessakaan ei paista hyvän toivominen toista kohtaan vaan katera tilitys siitä miten tuli syrjäytetyksi ja miten kostonhaluisena toivoo toiselle sitä samaa yksinäisyyden ja hylätyksen jätetyn tunnetta kuin mitä itse joutuu kokemaan.
Ajatelkaa ihmiset aina näitä motiivejanne, kun kerrotte välittävänne ja rakastavanne vielä. Rakkaus ei ajattele ja tee pahaa, eikä katkerana muistele kärsimäänsä pahaa.
Ikävä ja hylätyksi tuleminen on aina kurja juttu, mutta sitä vastaan ei aina voi hyväkään ihminen taistella. Tärkeintä on tehdä aina ja kaikessa oikein niin itseä kuin muita kohtaan..olla rehellinen, uskollinen ja luotettava. Silloin ei itse tarvitse tehdä samaa toiselle...hylätä, pettää, valehdella ja olla petollinen.
Täysin samaa mieltä ed kanssa
"Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!
Rintaani vasten, vereni kautta
kiitää hullujen hevosten laukka.
Suunnaton meri vaahtoaa.
Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!
Koskaan en tahtonut luopua sinusta,
sinä vain eksyit ja erosit minusta.
Tulesta mustan, ikuisen tuskan
valkea suola janottaa.
Voi, kuinka myrsky rauhoittaa!"
-Aulikki Oksanen-
Sinäkin olet tärkeä.