Nyt se sit iski tännekin nimittäin yksinäisyys.
Olin ja nautin pitkään yksin olosta ja siitä että sain tehdä ja mennä.
Nyt jonkin aikaa on jo tuntunut ettei ole elämällä mitään annettavaa, ystävät ovat jossain tai ne on kaikonneet.
Työtäkään ei ole enää joka piristäisi tai toisi elämään tietyn rytmin tmv.
Olen hieman aina ollut hiljaisempi ja näin ollen hitaampi tutustumaan uusiin ihmisiin ja joskus se on tosi vaikeaa.
En tiedä mikä auttaisi tilanteessani.
Menisinkö ammattiauttajan juttusille (minne) vai mitä?
Olin ja nautin pitkään yksin olosta ja siitä että sain tehdä ja mennä.
Nyt jonkin aikaa on jo tuntunut ettei ole elämällä mitään annettavaa, ystävät ovat jossain tai ne on kaikonneet.
Työtäkään ei ole enää joka piristäisi tai toisi elämään tietyn rytmin tmv.
Olen hieman aina ollut hiljaisempi ja näin ollen hitaampi tutustumaan uusiin ihmisiin ja joskus se on tosi vaikeaa.
En tiedä mikä auttaisi tilanteessani.
Menisinkö ammattiauttajan juttusille (minne) vai mitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuinkas se yksinäisyys nyt yhtäkkiä iski?
Itseäni on vaivannut jo pitemmän aikaa mutta elossa ollaan vieläkin. Ei se maailma siihen kaadu jos jossain elämänvaiheessa yksikseen itkeskelee =)
Täällä höpöttelykin saattaa auttaa asiaan ja saatat löytää uusia tuttavuuksia. Meitä yksinäisiä on monia vaikkei meitä missään näekkään :D
No sanottakoon että olen ollut yksin vuosia mutta nyt pikkuhiljaa se hiipii eli tuntuu yksinäiseltä.
Ei töitä, ystäviä tosi vähän ja lapset kasvaneet jo lähes omilleen.
Niin elossa ollaan mutta millainen elämä on kun ei ole enää mitään mistä nauttia.
Tuntuu että elämä menee hukkaan täällä kotona istuksien je miettien.
Tiedän että mietit miksi en lähde mihinkään....vastaan ettei vaan huvita ja toki käyn lenkillä mutta yksin.
Ei ole ketään jolle puhua asioista kun nuorisokaan ei enää jaksa kuunnella minua.
Mun tilanne on paljon samankaltainen. Lapsi ei asu enää kotona, miehen kanssa kahdestaan ollaan.
Harrastan liikuntaa. Käyn kuntosalilla ja siellä tapaa ihmisiä ja voi jutellakkin joskus mutta ei siellä ystävyyssuhteita solmita. Lenkkeilen yksin tai miehen kanssa. Joskus saatan käydä vaikka konsertissa tai elokuvissa, yksin. Miestä ei kiinnosta semmoiset menot.
Nyt viime aikoina yksinäisyys on alkanut tuntua "pahalta". Aikaisemmin jopa viihdyin omissa oloissani. Se taisi olla sitä aikaa kun töissä oli kiirettä ja lapsi kotona yms.
"Meitä yksinäisiä on monia vaikkei meitä missään näekkään :D", eikä kukaan "meistä" haluaa tutustustua keskenään, esim alottaja ja jalmari666
Oletko kokeillut etsiä vapaaehtoistöitä tai uusia harrastuksia? SPR järjestää myös vapaaehtoisia ystävänvälityksiä nuorista vanhoille, joiden ystävät ovat kaikonneet. SPR:n sivuilla on tietoa ja numeroita, mihin voi soittaa ja kysyä. Lenkkeily, tai mikä tahansa mikä vie ajatukset pois yksinäisyydestä on hyvä, mutta lopulta siirtää ongelmaa eteenpäin. Pitäisi tehdä asioita, joissa tapaa muita ihmisiä. Samanikäisiä varmaan kaipailet, sekä samassa tilanteessa olevia. Jos ketään ei elämässä ole, kriteerejä kannattaa vähän löystää, avoimeisuus uusiin asioihin vie pitkälle. Itselläkin on vähän tutustumis kammoa, en pelkää puhua, itsetunto on vaan huono ja tuntuu, ettei ketään kiinnosta mitä minun suusta tulee.
Enpä mäkään osaa neuvoja jakaa. Ammattiauttajalle kai voi puhua, mutta työkseen se sitä tekee, eikä se sulle ystäviä voi järjestää. Olen hyvin samankaltaisessa tilanteessa, mutta joudun käymään työssä, joka todellakaan ei piristä. Se on tappavan tylsää, yksinäistä ja vie kaikki voimat, joten sen jälkeen ei todellakaan voi ajatellakaan lähtevänsä jonnekin vapaaehtoishommiin ihmisten ilmoille tai deittailemaan. Hyvä kun viikonloppuisin jaksaa edes täällä käydä lueskelemassa. Uutta työtäkään en enää moneen vuoteen ole jaksanut etsiä, kun en aiemminkaan mitään saanut, toivon lomautusta tai irtisanomista. Irtisanominen olis parempi vaihtoehto.
Olen ollut yksin ainakin 15 vuotta. Eiole vanhempia, sukulaisia ei kiinnosta ja ei ole kavereita.