Taas yksi päivä selvitty ilman ikkunasta hyppäämistä. Aamulla salille ja salin jälkeen kotiin odottamaan, että saa vetää unilääkkeet illalla, ennenkuin pää hajoaa. Kaikki vanhat kaverit työnnetty pois ja uusien löytäminen on niin hankalaa. Joka päivä lähden jonnekkin, missä on ihmisiä, mutta mitään kontakteja ei saa. Poikien talot, SPR, Nyyti Ry jne, kaikki käyty läpi. On niitä tapaamisia tulossa, mutta ei ketään "ammattiauttajan" ulkona. Pitäs vaan vetää kännit ja lähteä puukotettavaksi Helsingin yöhön, kun ei itsekään uskalla viiltää kurkkuaan auki. Oma heikkous työnsi ainoan ihmisen, joka välitti pois luota. Nyt sen koettua tuntuu liian vaikealta olla yksin. Pitäs varmaan kesään selvitä, silloin on kroppa koosissa ja tämän maailman pinnallisuus antaa paremmat avaimet keskusteluun. Toisten ihmisten onnellisuus tuottaa vihaa ja kateutta, niillä on edes joku. Ainakin on aikaa keskittyä oman mielen ja kehon parantamiseen. Yksin vaan elämä tuntuu helvetiltä. En ole ujo, vaan itsetunto on 0 ja tuntuu, että toisia ei kiinnosta puhua mulle. Kattoo, miten kauan tässä jaksaa selviytyä.
Päivä kerrallaan
EläväKuollut
951095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 95
Vanhimmat
Nyytti ry? Eikö sieltä saanut vertaistukea tjms? Ite ku aattelin et se vois olla mullekin yks ratkasu...
Älä vedä kännejä ja mene ulos puukotettavaksi tai viilla kurkkuasi auki tai muuta :'( tuli surullinen olo.. Uusie ystävien löytäminen on hankalaa.. Mut ei tartte olla joku et voi olla onnellinen, tai iloinen niiku välillä.. Tai mulla ei oo oikeen kavereita ja koen usein ettei kukaan välitä.. Silti kyl mä yksinäisyydestä huolimatta yritän olla ilosempi, niin ett ehkä muiden ois helpompi tutustuu muhun.. Ja ehkä se on jopa onnistumassa :)
Olen itekin useinkateellinen muille koska mun sosiaaliset taidot on kyllä -1 ja itsetuntokin usein lähenee nollaa.. Mut yritän jaksaa aina johonki asti eteenpäin niin kyl sit aina löytyy syy jatkaa.. Ehkä sitten löytyy joku ihminen vielä :)
Tsemppiä kovasti sinulle. :) tänne on hyvä tulla purkamaan mieltä.. Jos haluat puhua, niin kyllä minua ainakin täällä kiinnostaa kuunnella/jutella :)
Eikai tässä muutakaan lääkkeitten vaikutusta odotellessa. Nyyti Ry:n ryhmät on jo käynnissä, Vamokseen en palaa, oma periaate vaan, pitää mennä eteenpäin, eikä taakse. Kyllä Nyyti järjestää niitä hengailuiltoja, mutta aika harvakseltaan. Kivakun vois edes tuntea surua enään, epätoivo on vaan jäljellä. Muille kyllä osaan peittää ongelmat, vuosia sitä on tullut tehtyä. Ei vaan ikinä jostain syystä tule kysyttyä, että voisi nähdä tapahtuman ulkopuolella. Kai sekin on tapa, epäonnistumisten sarja jatkuu. Paikoissa käyn vaan sen takia, että ainakin on ihmisiä ympärillä, vaikkei niille puhuisikaan.
Niin, eteenpäin on mentävä - ei taaksepäin. :) olen kai sitten hiukan myöhässä tuon Nyytin suhteen... Mistä tunnet epätoivoa? Itse olen tosi usein surullinen kun olen ongelmani kans peittäny useita vuosia -oikeestaan koko elämän. Nyt ne patoutuneet tunteet sit tulee ulos... Käytkö paljonkin noissa tapahtumissa? Niin, se on tosi helppoa jatkaa sitä "epäonnistumisen sarjaa" esim kun ei kysy et voisko nähä tapaamisen ulkopuolel... Teen sitä jatkuvasti ja aina sitten kadun sitä.. Ja sekös saa surulliseks entisestään.. Tykkään itelin olla muiden ihmisten ilmoilla vaikken osallistuisikaan, siitä on tullu tapa..
Ei se sun ystäväs ollu sun ystävä, se ei olis kadonnut vaan odotellut aikaa parempaa jolloin taas sulle kelpaa ja sä hyväksyt sen niinkuin se sut.
Hyvä et alat keskittyä itsees koska sen kautta päästät taas muitakin lähelles.
Kadehdi vaan ja vielä enemmän et tulee tavote siitäkin et onni on sunkin saatava ees jonkusorttinen. Jos yksin tuntuu helvetiltä, olet helvetillinen, siis muuta pois helvetistä äläkä ota sieltä mitään "matkatavaraa" mukaasi. Löydä itsesi sillä jokaisessa meistä on syntymästä asti niin hyviä kuin huonojakin puolia ja erilaisia tunnetiloja, nollasta on hyvä lähteä, sillä kun tiedät jo sen että yksin et viihdy,sinua vituttaa nähdä onnellisuutta koska olet siitä kade, nyt et voi puhua enää 0 itsetunnosta koska jo tiedät itsestäsi jotain, siis puhu vaikka 0,8 itsetunnosta ja etene siitä.
Toi on hyvin sanottu! :)
Seuraava Nyyti Ry:n hengailuilta on 8.11, voi sinne mennä, vaikka ei olisi ennen käynyt, sitä vartenhan se on.Nyyti Ry:n sivuilta voi tutkia. SPR:n voi ottaa aina yhteyttä, ne järjestää niitä ystävätapaamisia ja voi kysellä vapaaehtoistöistä. Nuoritaloissa on yleensä porukat jo niin tiiviitä, että on vaikea päästä mukaan toimintaan. Kuilun partaalla tapasin kohtalotoverin, jonka kanssa sitten meni 2v itkien, nauraen ja huutaen. Sitten meni ainoa henkilö ja asunto elämästä. Nyt, kun ei ole mitään menetettävää voi tehdä mitä vaan. Ei kannata koko elämää rakentaa yhden henkilön varaan. Ainakin selvisin siitä ja en tehnyt mitään typerää. Jokainen ilta tuntuu vuodelta vain, ja tässä tilanteessa, vaikka on saanut asioita tehtyä, ne tuntuvat mitättömiltä. Kiitos motivoivista kommenteista, välillä on sokea omien ongelmien suhteen ja ei tajua, että maailmassa on muitakin, jotka voivat olla pahemmassakin tilanteessa. Mikä ei tapa vahvistaa, ja nyt ainakin on kokemuksia rikkaampi. Mitäs sitten tänä iltana ja päivänä, nyt kun salilla on käyty, täällä netissä taas etsimässä jotain päivä ja iltatoimintaa...
Kiitos tiedosta, pitääpä harkita :) Hienoa kuulla, että selvisit tuosta.. kuulostaa aika vaikealta, mutta varmasti onnistat jos yrität tarpeeksi :)
Mikset uskaltaisi vaikka jossain tapahtumassa, missä käyt niin jutella jonkun kanssa ja pyytää vaikka salille kanssasi, tai kävelylle tai jotain? Itsehän sanoit, ettei sinulla ole mitään menetettävää - so why not? :)
Hyvä että löydät ja etsit toimintaa, olet aktiivinen toisin kuin minä mutta toisaalta olen jo sen ikäinen etten kovin enää jaksa. Liian kauan minäkin vain olin ja muutin vain olevaksi olennoksi, varo samaa. Ei niin että tämä olisi helvettiä mutta ei tämä aina kovin onnellistakaan ole. Ystäviä tarvitaan ja on muisttettava että ne ystävätkin tarvitsevat meitä, siis tarve on molemminpuolinen. Sinä olet onneksi selvinnyt ja onneksi et todellakaan tehnyt mitään vahingollista elämäsi tätä päivää ja jatkoa ajatellen. Maailmassa on monilla pahemmin asiat, mutta se ei ole syy jämähtää.
Tiedät sen itsekin onneksesi. Sinulla on jo täällä sielunkumppaneita ainakin minä joka tunnen jotenkin sisälläni sinun tilaasi hieman, en tietenkään paljoa voikaan.
Tunnut kaverilta jolla on halu selvitä ja jakaa elämäänsä toisten kanssa. Mitä ajattelet joogaharjoituksista jossa koetat keskittyä tähän hetkeen?
Olen avoin kaikenlaiseen uuteen, missä on vain muita ympärillä. Jooga vaan on aina kuulostanut hörhöjen taikauskolta, mutta ei sitä ikinä tiedä, jos ei kokeile. On vain tapa välttää kaikkea, mikä tanssii ongelman ympärillä. Uskonnotkin tuntuvat olevan heikoille ihmisille, jotka eivät halua kohdata kylmää todellisuutta. Jos en omilla voimilla elä, en halua elää ollenkaan. Pitäsköhän tarkistaa, onko tossa kuntokeskuksessa joogaa...
Joogan kautta haet sisäistä rauhaa itsessäsi, et muissa.
Älä liitä sitä hörhöyteen jos löydät itsesi ja voimavarasti.
Kun tiedostat itsesi ja kykenet käyttämään mitä sinussa todella paljon on,
tiedostat ympäristösikin.
Uskonnot ovat uskoa muuhun kuin itseen, ei kannata "höyrähtää"
hakemalla jotain johon kokee juuttuvansa ja on ansassa tai ei ole totta.
Mutta sinä olet totta itsellesi ja muille.
Hyvin tutulta kuulostaa, paitsi että itse en saisi millään käytyä missään saleilla.
Kun tarpeeksi menettää, ei enää välitä mistään mitä muut ajattelevat. Itselle kävi niin. Aivot täynnä vihaa, kateutta ja itserakkautta. Jos päätän tehdä jotain, teen sen. "Ei mitään menetettävää" kierre pitää olemuksen liikkeellä. Pakko vaan tehdä jotain, olla jotain, mihin kohdistaa pahat tunteet. Tämä maailma on niin pinnallinen ja ulkonäöstä huolehtimisella pääsee pitkälle. Nyt vaan pitää päättää mihin sillä tähtää. Sulautuuko, antaa anteeksi ja rakentaa itselleen onnellisuuden, vai myrkyttääkö muiden onnellisuuden, johon on kateellinen.
"Aivot täynnä vihaa, kateutta ja itserakkautta"
Tuo itserakkaus pisti vähän silmään.. :o ite oisin ajatellut että masentuneisuus ja yksinäisyys nimenomaan johtaa itseinhoon (niiku mulla ja mun joillain masentuneilla tutuilla).. Kai sitten noinkin voi käydä?
Ite oon kans alkanu huolehtia kunnostani ja ulkonäöstä sen toivossa että sillä olis jotain vaikutusta mun itsetuntoon, mutta myös siihen miten muut mua kohtelee. Aion kyllä antaa anteeksi kaikille.. Mitä järkeä/iloa siitä nyt olis kun muiden onnen tuhoaa oman onnellisuuden sijaan? :o
Vihaan itseäni ja myös tunnen, että olen parempi, kuin muut ihmiset. En tiedä, mikä on totta, tunteet repivät kahteen suuntaan. Minun onnellisuus vietiin minulta, oma heikkoushan sen syynä oli. Tiedän kuka sen vei ja minulla on avaimet murtaa sen ihmisen sydän. Se on normaali mies, tai oikeastaan poika, yksi heistä, jolla on jotain mitä minä tavoittelen. En pysty siihen, koska jotain ihmisyyttä on vielä jäljellä, tai niin minä toivon. Tiedän, että jos minä pääsen tästä yli, korjaan itseni ja päihitän tämän kriisin, kävelen pois vahvempana miehenä, kuin ikinä olisin voinut olla. Voimat taistella ovat vain niin vähissä.
Aivan ymmärrän, se on hassua miten tunteet voi repiä kahteen suuntaan.. Minulla on monesti ristiriitaisia ajatuksia siitä, että olenko hyvä ihminen niinkuin muut vai sitten totaalinen p*ska tyyppi... Se on tosi ärsyttävää ja voimia vievää.. :/
Mutta toivon tosiaan, että pääset tästä yli.. On vain kerättävä voimia jostain. Voithan oppia myös tästä yksinäisyydestä, juurikin kuten sanoit "kävelen pois vahvempana miehenä, kuin ikinä olisin voinut olla". Minusta yksinäisyys ja yms kriisit tosiaan vahvistavat ihmistä - kunhan tällä on ensin voimia päästä sen yli. Näinmäkin oon ajatellu. Mulla oli viimevuonna joskus talvella just tollanen olo, kuin olisin maahan lyöty ihminen, ilman mitään voimia taistella takaisin... Mutta onneks en luovuttanu. Ei mulla mee erityisen hyvin, mutta oon tajunnu sen et vaan mä ite voin tän asian muuttaa.. Ei kukaan tuu mua vastaan ja pelasta, niinkuin ite toivoin.. Ehkä matkan varrella tuleekin joku auttava ihminen, mut loppujen loppuun mun pitää tehä suurin työ ite. Toivon tosiaan, että saat voimasi takaisin jostain. :) olet jo vahva senkin takia että olet tähän asti selvinnyt, koeta kestää! :)
Turha niitä myrkkyjä on lisätä kun maailma on jo niitä pullollaan kuten itsekin olet jo tirkistellen todennut. Anna anteeksi kaikille, itsellesikin ettei ole painolastina sekään.
Äläkä ihmeessä sulaudu ulkonäköjengeihin tai pinnallisuuteen, koeta saada osaltasi sinäkin vähän enemmän ihmisiä mukaan parempaa olemista elämään. Kaikki jotka alkavat ajatella enemmän sydämellä kuin peilillä ovat tervetulleita.
Eletään ja annetaan toistenkin mutta vähän sitä voi yrittää... tartuttaa ajatuksellisuuteen...pikkusen ees?
Hei kyynisyys leviää muihinkin, ei sitä! :(
Olen valitettavasti joutunut jättämään taakse ihmisiä joilla on ollut niin kyyninen elämänasenne joka on itseenikin meinanut tarttua. Jos alat tiedostaa tai huomaa kyynisyyttä niin opettele vastakainen toimintatapa - riko rutiinit.
Okei vaikea on välillä huomata jos alkaa negatiiviseksi _liian_ kanssa vaan kannattaa rakentavaa palautetta ottaa vastaan! Katselen ympärille jos huomaan jonkun olevan vaikeana niin kysyn heti: hei, anteeksi sanoinko jotain väärin tai toiminko? Koska kaikki ei uskalla sanoa suoraan niin voi kysyä ystävällisesti ujoltakin mielipidettä.
Peiliin katsomista tarvitaan läpielämän vaikka se välillä olisi vaikeaa jokaisessa meissä on kehitämisen varaa vaan joustoakin tarvitaan kanssa ihmisiltä.
Minun huomaavaisuus ja kiltteys on palkittu selkään puukottamisella. Tulee olemaan, jonkin verran aikaa, ennenkuin tulen luottamaan toisiin ihmisiin.
Aikaa menee koska selkäänpuukottajilla ei näy ulospäin heidän luonne niin että
heidät voisi tunnistaa ja kiertää kaukaa.
Minä en moista puukkoa tahdo käyttää ja toivottavasti en ole niin tehnyt tietämättäni.
Tai ainakin jos sodin, sotisin kasvokkain.
Mistäpä moinen
Mun päiväohjelma on aika täsmälleen samanlainen. Salille, kotiin suihkuun ja hetkeks lepäilemään, sitten jonnekin maleksimaan ja syömään. Ei kovin usein kiinnosta vääntää kotona ruokaa ku ihan turhaa on yksin mitään kyhäillä. Enkä juurikaan edes osaa.
Onneks mulla ei ole unilääkkeitä kaapissa tai missään muuallakaan, olisin varmaan jo kymmenen vuotta sitten napannu koko purkin viinan kera.
Tää on oikeesti tosi surullista, miten yksinäisyys ajaa ihmiset miettimään itsensä pyyhkimistä pois päiviltä lopullisesti.. :'( miksei tälle asialle tehdä mitään? Mitä sille voi tehdä? Mitä te ihmiset jotka niin ajattelette haluisitte te muut tekis yms? Haluun tietää, koska musta kaikki ihmiset on arvokkaita, eikä kenenkään tarvitsisi ajatella noin...
Joko laitat kuulan kalloon, tai elät, ja näet, kun kaikki rakastamasi muuttuu paskaksi. Niin isäni opetti.
No tuota en ihan elämän aapiseksi ottaisi.
Pysyvää ei kauheasti mikään ole mutta se että rakkaus muuttuu aina silmissäsi paskaksi on huono juttu. Tosin se on onneksi jätettä se. Se maatuu ellet sitten yritä sitä säilöä mutta kuka nyt paskaa haluaa säilöä????
Kuinka monta kertaa olen halunnutkin tehä niin, vaikka nämä määrättiin lähiaikoina. Ilman niitä kuitenkin en nukkuisi ollenkaan ja sen helvetin koin aikoja sitten, eikä ole ikävä. Jotain ruokaa laittelen, silloin kun jaksaa. Ruokahaluakaan ei juuri ole, proteiinisheikki naamaan ja jotain helposti alas menevää kiinteää ruokaa. Jos vedän yhdenkin suklaapalan tai karkin, en voi olla ajattelematta mitään muuta, kuin sitä loppupäivän, itsetunto on niin levällään. Siitä, että joku pelastaa sinut, se on väliaikainen ratkaisu. Kuilun reunalla niin kävi, laitoin kaiken sen varaan, en oppinut rakastamaan itseäni kunnolla ja menetin kaiken mikä merkitsi edes jotain. Kukaan ei halua semmoista suhdetta, missä toinen merkitsee kaiken toiselle. Ihmiset menevät eteenpäin, kyllästyvät, pienet asiat kasvavat isoiksi. On aika hirveä tilanne, jos toinen viiltää kurkkunsa auki, silloin kuin toinen osapuoli haluaa jatkaa muihin asioihin ja ihmisiin. Se tekee molempien elämästä hidasta kidutusta ja halvaannuttaa molempien toimintakyvyn.
Voi kun voisinkin auttaa jotenkin... Ja minä kun luulin, että minun asiani ovat huonosti... Yksinäisyys on kyllä kidutusta ja jos vielä tuntee että on toiselle taakka, niin on se aika kauheaa.. :( Taidankin tästedes aina jutella yksinäisiltä vaikuttavien ihmisten kanssa ja tehdä tuttavuutta kun ja jos tulee eteen, ehkä autan jotakuta siten.. On se niinväärin, miten ihmiset voi olla nii yksinäisiä vaikka maapallo on ihan ylikansoitettu..
Ironisesti asiat on niin, että yksinäiset pähkäilevät kotonaan, missä toiset yksinäiset ovat. Internetissä tavattuihin ihmisiin tapaaminen siellä kodin ulkopuolella tuntuu monille liian riskialttiilta. Kauhutarinat hulluista, jotka paloittelevat epätoivoiset ihmiset tapaamisissa pyörii varmasti kaikkien mielessä. Sitten on se, että ne joilla on rohkeutta puhua ongelmistaan netissä ja haluaisivat tavata, asuvatkin sitten liian kaukana toisistaan. Pitäisi aina tavata päiväs aikoihin julkisilla paikoilla.
Mutta kai niitä yksinäisiä kulkee myös esim koulussa tai harrastuksissa jne..? Muualta on ite hankala nähdä onko joku yksinäinen, niin on aika vaikee mennä edes kirjastossa juttelee, kun sitä ei vaan huomaa..
Niin, yksinäisten pitäisi varmaan kantaa kylttiä kaulassa. Monille ulos lähteminenkin on vaikeaa. En ole ite törmännyt kohtalotoveriin, paitsi siihen, mikä tapahtui 2v sitten... Vähän lueskelin sitä sun toista palstaa. Se henkilö elämässäni kantoi myös arpia ja rakkauspäissäni halusin jakaa kaiken. Omani on pieniä, toisessa kädessä on pari suurempaa viiltoa. Nyt poltan tupakkaa, sillä pidän itsetuhoisuuden kurissa, kunnes saa elämän kuntoon ja varmaan taas lopetan polttamisen.
Niin, se on surullista... Mutta ei se tupakointikaan ole hyvästä, vaikkakin parempi kun viiltely ehkä? Siitähän tulee hyvin helposti riippuvuus, erityisesti kun siihen on liittänyt noin paljon tunnetta. Silkkaa biologiaa, ei sille mitään voi - aivot muuttuu... Mut hyvä, josset itsetuhosuuteen sen takia harhaudu, ite en kyl tohon pystyis - enemmin ottasin sen pienen haavan sormeen..Mut mulla on muita keinoja. Useimmiten kun oontosi vihanen (itsetuhonen), niin rupeen rääkkäämään itteeni ihan kotona "nostamalla rautaa" niinkauan et tuntuu et kuolen, sen jälkeen helpottaa kummasti. Tai sitten toinen hyvä keino mulla on maalata vihasena jotain sottaa taululle. En osaa, mut se on ihmeen vapauttavaa saada räiskiä vihasena, tuskasena tai muuten itsetunto nollassa jotain väriä kankaalle. Suosittelen kokeilemaan. :)
Eikös niitä ole sinkkuristeilyjäkin ja sinkkusivuja joissa voi tutustua kunnolla ennen kohtaamista`? Toki siinä sivussa olisi hyväksyttävä itsensä koska ethän sinä keneenkään voi tutustua ja rakastua niin kauan kuin katsot kaiken itsesi kautta koska muuta tietä ei ole kuin oma näkemys ja jos itsesi näet jo kovin alhaiseksi niin minkälaisena voisit toisen nähdä tai sisäistää hänen hyväksyntänsä sinusta?
Sillä salilla yritänkin purkaa paskaa oloa. Vaan hetikun sieltä lähtee, todellisuus iskee, ja se iskee kovaa. Vuoden olin polttamatta, aloitan aina, kun elämä on päin helvettiä. Maalaamisesta en tiä, ei ole oikein tällä hetkellä varaa mihinkään ylimääräseen. Jos tuntuu liian ahistavalta niin ei tarvii vastata, mutta et kai ole sattumalta pääkaupunki seudulta?
Niin, se on kyl paha jossei salin jälkeen oo mitään mikä veis ajatukset pois mielestä.. Et opiskele/tee ylimäärästä töitä tai harrasta jotain muuta muullon? ite yleensä tuppaan tekemään noita asioita koko ajan, kun ei ole muuta tekemistä ja muuten vaan istun kotona ja säälin itteäni (joskin joskus teen sitä muutenkin, ja sillon aivot ei taho ajatella muuta).. Mut esim ei maksa paljoo ostaa pari lyijärii ja paperii, kyl piirtäminenkin voi viiä ajatukset muualle, joskaan vihaa sillä on (ainakin mun) vaikee purkaa.. Suottaapi olla että olen pk seudulta... :)
Kokeiltu on. Eikä ketään kiinnosta, tai sitten ei itseä kiinnosta. Omat arvot kun ei kohtaa niin monen muun kanssa. Näin asiat jo toisen kautta, annoin kaiken tukeni, olin kiltti ja mukava. Ei olisi kannattanut, käytettiin vain hyväksi. Kukaan ei enää saa kontrollia minusta, näkemykseni ovat nyt vääntymättömät. Olen vääntynyt muita varten tarpeeksi.
On mulla duunia tulossa jouluna. Käyn iltalukiota, tai kävin. Se on parin kuun tauolla, syystä sun toisesta.(Exä päätti kerran taas valehdella ja ei ollut palauttanut kirjoja, ja nyt on lainauskielto) Onko mitään ohjelmaa tiedossa huomenna?
Toi on kyl kauheeta, miten joku voikaan noin valehdella :( ite en ikin pystyis, oli mikä oli - varsinkin jos siitä on harmia jollekin toiselle.. Mutta hyvä, että ainakin on töitä näkyvissä ja opiskeluakin - vaikka sitten myöhemmin, mut sieltäkinvarmasti saa seuraa? :)
Ai minulla? Noh, onhan mulla paljon kouluhommia :/
Niin toivoisinkin, mutta siihen on pari kk, ennenkuin alkaa. Ehkä olen sekasin, kun täältä etin ihmistä, jonka vois tavata. Huomenna tiedossa taas peruspäivä, salille ja sitten tekemisen puutetta. En varmaan pystyis keskittymään kouluhommiin tässä tilassa. Yleensä lueskelen kirjoja, mutta nyt ei pysty keskittymään.
En usko että olet sekaisin :) mut monesta saattaa myös täällä tulla se mieleen, et kun kaikki ei kuitenkaan oo niitä rehellisiä ihmisiä, ja vois just epäilyttää tavata joku jota ei oo ikin livenä nähny/tavannu jne.. Kirjojen lueskeleminen on kivaa puuhaa :) jos menisit kirjastoon, jos sieltä vaikka sais juttuseuraa..? Kyllä joku kirjasto kai vähän aikaa on auki sunnuntainakin... Tai katso jokin leffa, käy ulkona kävelyllä,? Ite oon miettiny et vois tehä jotain vapaaehtoistyötä joskus jos on yksinäistä ja aikaa vaikka muille lahjottaa. Siinä sais tekemistä ja samalla vois tavata ehkä jotain uusia kivoja ihmisiä :)
Ma ois tapaaminen SPR:n keskuksessa, vapaaehtoistöitä just ajattelin kysästä. Kirjastoissa on tultu käytyä, ei oo vaan vielä törmännyt kehenkään, joka ois omaa ikää lähellä, tai istuisi jossain porukassa. Joskus on vaikea repiä sitä rohkeutta aloittaa keskustelua. Ei mitään hajua miten nää yksityisviestit toimii täällä S24:sessa, mutta huomenna ois aikaa, jos haluat tavata kohtalotoverin. Täysin ymmärrettävää, jos epäilyttää ja et halua.
No tuohan kuulostaa jo hyvältä tuo SPR :) ai, minkä ikänen olet sitten... kyl mä oon ainakin kirjastos nähny porukkaa ihan nuoresta hyvin vanhaan asti...
Vissiin näis yksityisviesti jutuissa pitäis olla tehtynä profiili, jota en ainakaan ite jaksa kyhätä ku siin oli jtn.. plääh.. :S mut voin tääl kyl jutustella sen minkä kouluhommilta kerkeen.. Vähän epäilyttää kyllä juu.. Eritoten kun otin tääl johonki "mukamas auttavaan" tyyppiin yhteyttä, joka sitten osoittautui ihan muuksi :(
20v, viimeksi, kun kävin kirjastossa, joku hullu yritti änkeä naisen perään naisten vessaan ja toinen luki nuottikirjaa ja laulo kovaan ääneen itekseen. Ainakin oli jotain ohjelmaa. Maailma on täynnä kaikenlaisia kusipäitä, ja onhan se mahdotonta todistaa kuka se toinen oikeasti on. Tein nyt oman profiilin. Ainakin ei tarvitse kokoajan kirjottaa nimimerkkiä.
Oho, tuohan kävi nopeasti :) niin, on kyllä maailma täynnä kaikenlaisia ihmisiä :/ en oo kyl ikin törmänny tollaseen kirjastos :o enkä oikeen muuallakaan.. Mut kaikest muust mitä ihmiset mulle sanoo otan sit traumoja itteeni.. On se kauhee shokki kyl tajuu et jonku "hyvän ihmisen" takana onkin joku ihan muilla asioilla :'(
Niin, semmoset hyväksikäyttäjät pilaavat mahdollisuudet ihmisille, jotka haluavat apua, kylvämällä pelkoa. Tiedän aika paljon tosta jutusta, exällä oli samaa. Otti kaiken negatiivisuuden tosi raskaasti. Itsetunnosta se johtuu. Itse yritän olla välittämättä mitä muut sanoo, mutta kyllä nekin jää normaalia pidemmäksi aikaa mieleen.
On se kyl niin ärsyttävää miks ihmiset tekee tollast.. En tajuu :( mitä mä oon huomannukin itessäni et must on tullu kauheen vainoharhanen.. (vai onko?) kun yks kaveri oieesti tosi yllätyksellisesti tuntus haluuvan ystävystyy muhun ja oikeesti haluis mut mukaansa jonnekin, niin vaik oonki tosi ilonen sen takii ni koko ajan aivot tahtoo sanoo et se juonii jotain :( ihan tyhmästi ajattelen joo tiiän, mutten voi sille mitää..
Mut sähän oot nuori mies vielä, toivon oikeesti sydämeni pohjasta et pystyt jostain kerää voimia ja jatkaa. Sulla on viel elämä edessä - niinkuin mullakin toivottavasti :) tsemppiä oikeesti
Miksi heikompia koulukiusataan? Miksi "harjoittelija" on joillekkin asiakkaille hyökkäyksen ja lyttäyksen kohde? Olen aina mennyt periaatteella, että elä ja anna elää, ja tule vahingoitetuksi, vahingoita takaisin.(siitä kyllä haluaisin päästä eroon) On vain olemassa ihmisiä, jotka nauttivat toisten kärsimyksestä, ja joiden täytyy olla aina oikeassa. Kaverisi suhteen, jos luotat siihen ja tunnet sen, tee niinkuin haluat. Pieni vainoharhaisuus ei ikinä ole pahasta, jos se todella on ystäväsi, se ei tee sinulle pahaa. Voi olla, että vanhat tapahtumat tulevat mieleen, joista sitten syntyy pelkoa ja epäluottamusta. Kiitos, että teit illastani vähän siedettävämmän. Jos haluat höpötellä, niin mulla on tällä hetkellä liikaa vapaa-aikaa. Ei voi muutakuin jatkaa eteenpäin, aamulla mieli on vähän parempi.
Tuo periaatteesi alkuosa kulostaa hyvältä, jonka mukaan itekin kai pyrin elämään.. Jälkimmäinen.. Noh, sitä en taida oikeen tajuta, mut kai se riippuu siitä mitä on opetettu kotona esim.. tai mitä kerroit isäsi opettaneen.. :/ koska vaik tuliski vahingoitetuks nii ei se oo aina tahallista ja kenenkään muun syy välttämättä.. En vois ikin nauttii toisen ihmisen kärsimyksest (sitä et saa toisen katumapäälle tietyis tilanteis ei lasketa), edes vaik en pitäis tyypistä..
Niin, kaipa minä sitten voin luottaa häneen tai ainaki kattoo mitä tulee.. :) muutenha mä en ikin saa kavereit, ja eikai mulla oo mitää menetettävää.. paitsi jos mun epäilyt pitää paikkansa nii ois se aik musertavaa,..
Ole hyvä vaan, jos sainkin olosi edes vähän paremmaksi :D juu eteenpäin on mentävä - päivä kerrallaa ;) voin höpötellä tääl joskus kun on aikaa, jos siitä ny jotain iloa on XD
Nokun tulee satutetuksi, ensinmäinen reaktio on jakaa se kipu, sen kanssa joka satutti. Siitä tulee sitten kierre, kunnes toinen viisaampana lopettaa. Semmosta parannettavaa kyllä olisi. Minkälaisia epäilyjä sulla on? Onko se joku, jonka tapasit jossain netissä? Ei se höpöttely pahaksikaan olisi, terapeuttien kanssa vaan saa samaa tekstikirja selitystä, kuin aina. Ois ihan kiva löytää joku ystävä, jolla on samanlaista taustaa. Pitäsköhän tässä kohta mennä nukkumaan... salit kyllä aukeaa vasta 10. Talviaikaankin pitäisi muistaa siirtää.
Niin, totta kyllä tuo kierre jos siihen lähtee... Loppujen loppuun siinä vaan kuitenki pahentaa tilannetta - se toinenkin loukkaa sua sit enemmän.. Mut vihasena ei tietty ajattele sitä, joten oi toi kyl ymmärrettävää.. Ite yritän rauhotella itteni eka ennenku teen mitään jos oon tosi vihanen jollekin, muuten kadun sit ite et miten rupesinkaa tekee asiasta nii suuren haloon..
Ei se mun kaveri oo netistä löydetty :) kyl mä oon aika varma ettei sil oo mitään taka-ajatuksii, varsinki ku se on nainen.. Tuntuu kyl etten ikin pysty enää miehiin luottamaan täysin.. Ironistä, koska mulla on niin pitkään ollut tarve just saada miespuoliselta ihmiseltä hyväksyntää.. Kai se sit on myönnettävä et joku idiootti yrittää hyödyntää kun on niin masentuneen heikos tilas..
Niin, ei höpöttely pahaks oo :) oot siis terapeutin kans jutellut? Mäkin oon pari kertaa käyny.. Jostain syystä aina keksin niin paljon asioita mitä sille haluisin kertoo, mut sit ku oon siel ni ei jotenki oo tarvetta sanoo mitään.. Ja sit kadun ku en sanonu sen jälkeen.. Hassua, ja toi on toistunu jo niiiiin monta kertaa - luulis et oisin oppinu jo. Varmasti löydät samantaustaisii ystävii ajan kanssa :)
Taidat luovuttaa aika pian? Maailmassa ja Suomenmaassamme on niin turkasen paljon erilaisia ihmisiä että kestää usein jopa vuosia löytää se itselle sopivin.
Ei ne muutamilla kymmenilla kirjoitteluilla heti tule.
Mitkä arvosi sitten ovat, tuotko ne heti julki profiilissasi jotta vaihtoehdoiksi muodostuu samantien ne parhaimmat?
Jokainen luovutettu tuttavuus on vain tieto epäsopivasta suhteesta jolloin olet itseasiassa onnistunut karttamaan sen.
Eli asia on toistaiseksi mallillaan, ole siihen tyytyväinen.
Et sinä muille ole vääntynyt ollenkaan, näin sen näen mutta toki voin olla väärässäkin. Sinä nouset aina jaloillesi kuin kissa jolla on 9 henkeä.
Ne arvot joita edustat voivat olla sellaisia että löytääkseen samanlaisen sielunkumppanin joutuu hakemaan hartaasti ja kauan mutta muuhan ei sinulle kelpaakaan.
Suhteessa joutuu aina vähän taipumaan puolin ja toisin, joten jos ei siihen ole valmis niin miksi haaskata aikaa etsimiseen. Tarkoitit varmaan taipumisella sitä että luovut kokonaan itsestäsi sen sijaan että ymmärtäisit vain itseasiassa sen että toinen kokee asiat eritavoin kuin sinä, ymmärryksenne asioiden tilasta on siis erilainen.
Sama juttu terapeuttin kanssa, parilla ekalla kerralla tulee asioita kerrottua ja sitten on vaan hiljaisuutta. Jossain vaiheessa luottamus syntyy ja siihen mennessä on kulunut paljon aikaa ja yleensä terapeutti kerkeää vaihtumaan ja kierre alkaa uudestaan. Aika ikävä on vieläkin exää, vaikka suhde oli pitkään aikaan kuollut ja vahingollinen. Tekisi hyvää saada normaali tyttö elämään, mulla on aina ollut vaikeuksia samansukupuolen kanssa saada juttua aikaseksi. Tuntuu vaan, että jos toinen ei ole kokenut samanlaisia ongelmia, se ei pysty ymmärtämään, mistä haluan avautua ja kertoa. Aina pitänyt ongelmallisista tytöistä, koska on palanut tarve auttaa ihmisiä, jotka kokee tätä samaa helvettiä. En halua, että kukaan eläisi minuntapaista elämää. Toivottavasti saat ainakin yhden ystävän, siitä se sitten lähtee. On hyvä tunne, jos tietää, että on ainakin jokin ihminen elämässä, vaikka hengailisi vaan kerran kuussa.
Koko elämäni on kyllä ollut aikamoista selviytymistä. Tilanteen mukaan persoonallisuuden vaihtaminen on aina ollut tapana, vaikka syökin sisältä. Vieläkin on palavaa katkeruutta ja vihaa siitä, miten viimeinen päättyi. Tiedän ja ehkä myöskin toivon, että ajan kuluessa voi taas luottaa toiseen ja sitten taas taipua. Tällä hetkellä tapahtumat ovat suht tuoria ja taipumisen aikana tapahtunut petos vielä tuoreena muistissa. Profiilissa on kyllä suht tarkat tiedot. En vain tiedä mitä oikeasti haluan. Erilaisuutta, jossa voi kokea uutta ja ehkä siitä johtuvia ristiriitoja ja konflikteja. Vai samanlaisuutta, josta tulee hidas keskustelun puute, liian hyvin tunteneisuus ja tylsyys. Lopulta molemmat ovat yhden kolikon kaksi puolta. Tiedän, että mikään ei ole ikuista ja pitäisi elää hetkessä. Aivot vain sanovat, että miksi aloittaa, jos se päättyy kuitenkin kyyneliin. Samalla miksi elää, jos maan alle päätyy kuitenkin. Elämä olisi helpompaa, jos ei olisi niin negatiivinen ja kyyninen.
Missäpäin kello on kymmenen
Mikä sinä olet? En ole niin epätoivoinen.
Niinpä, minäkin ihmetellyt... Tyhjiä viestejä kaikkialla ja muissa ei oikeen näy mitään yhteyttä keskusteltaviin asioihin... ?? :D
Laitoin juuri äsken raportin IPbannia varten, joku sekopää vain.
Hyvä kun joku on aktiivinen :D
Hah, jonkun pitää olla :D Pitää vähän siivota välillä, ettei roskat ala kerääntyä.
moi.voisitko tarkentaa mikä sua painaa?
Ikuisen tuntuiset päivät, ei mitään muuta odotettavaa kuin nukkumaan pääsy, jolloin ei tarvitse ajatella. Itsetuhoiset ajatukset ja paska itsetunto. Puuttuva tunteiden ja ajatusten kontrolli. Ei ketään, ammattiauttajien ulkopuolella, joita voisi nähdä. Välinpitämättömyys tulevaisuutta kohden.(ainakin osittainen). Katkeruus, kateus, viha ja suru. Olisiko siinä kaikki?
Ai niin, rakkaus kuoli, asunto meni, masentaa, yksinäisyys. Ehkä siinä oli kaikki?
Taas yksi päivä pulkassa, asioita on saanut tehtyä ja elämää viety pari askelta eteenpäin. Kai voisi sanoa, että on vähän parempi olo, jos ennen oli 90% hirveä olo tähän aikaan, nyt on 80%. Näköjään tulossa monta päivää, ennenkuin niistä asioista kuuluu mitään. Kohta pääsee taas nukkumaan, aivot kiinni ennenkuin tekee itselleen jotain. Yksinäisyys tekee hidasta työtä sydämessäni, niinkuin rauta, joka ruostuu vedessä. Jonain päivänä ei ole mitään jäljellä, ellei jotain tapahdu. Kaiken tekee ja palkinto on odotus, odotus, joka muussa tilanteessa tuntuisi lyhyeltä, eikä pitkältä. Hyviä öitä kaikille kohtalotovereille, mitä pidemmälle pääsee, sitä järjettömämpää on luovuttaa.
Toi ruostuva rauta on kuvainnollinen esimerkki,.. Hienoa, että tunnet olosi paremmaksi edes vähän. :)
Hyvää keskiviikkoaamua sinulle ja kaikille kohtalontovereille :) tää on hyvä päivä alottaa vaikka missä.
Meen nukkumaan, toivottavasti en herää enään ikinä.
:'( miks... Vaikka oon joskus miettiny samaa, mut oikeest se johtuu vaan siitä väliaikasesta tunnetilasta
Tiedän, että aamulla ei ole enään semmoinen olo, mutta se ei muuta mitä ajattelen nyt. Ei vieläkään mitään vastausta miitti ehdotuksesta, jos kerran olette niin helvetin yksinäisiä, niin miksi ette halua korjata sitä? Juuri sinä, joka luet tätä ja sinä myös, puhun sinusta. Ehdottakaa edes parempaa aikaa, jossei se kelpaa. Ihan sama, menen nukkumaan.
Sun profiilikuva ei pahemmin herätä mielenkiintoa tavata :D
Ai mikä miitti? :) kivaa, jos olet sellaisen saanut tehtyä, siitä se lähtee :)
En tiedä, mikse muut oo vastannu, mut minä ainakin voisin kuvitella olevani niin h*lvetin ujo... :P
Nojoo, hyvät yöt :)
Miksi olen vieläkin täällä... pitäisikö siihen laittaa isotissinen nainen sitten? Mitä väliä kuvassa on, jos kuka tahansa voi laittaa mitä tahansa? Viimeksi miitin tarkoitus oli ryhmä tapaaminen, eikä yksilö. En ole kutsumassa ihmisiä kerrostalon pommisuojaan kello 2 aamulla, vaan keskelle kaupunkia keskellä päivää, enkä halua mitään baariseuraa.
Niinkai se on muillakin, ihan etusivulla se juttu on vieläkin. Oon niin väsynyt tähän, etten enää välitä. Hyviä öitä :)
Mikähän niistä jos saan kysyä
Sama juttu täällä päivä kerrallaan päivät ovat samanlaisia on sitten arki tai pyhä, olen työkyvytön ja elän toimeentulolla kun eläkettä ei myönnetä vaikka on B todistuksia kolme v2004 lähtien ja jatkuu ensi Huhtikuussa tulee 10 vuotta täysin yhteiskunnan tuella fyysisten sairauksien lisäksi on psyykkisiä sairauksia ja pitkiä hoitojaksija, en polta en käytä alkoholiakaan ihmis suhteetkin kariutuu hyvin nopeasti kun ei ole ns yhteiskuntakelpoinen näin se vaan on aikoinaan oli perhe ja mökit sun muut systeemit duunit jne jne...oikeastaan näin on parempi nyt mutta käyttörahaa saisi olla hieman enemmän, no jokainen tekee mitä pitää henkensä pitimiksi pakon edessä varastaminen on aika yleinen keino mikä tuo ylimääräistä ja oveluus vain vahvat pärjää nykyjään....itse en tee mitään edellämainituista mutta olen kuullut että muut ne isot pojat tekee niin hyi, hyi.....
Yksinäisyys tuo surua, suru tuo vihaa. Ennen nukahtamista surusta syytän muita. Illalla ajatukset ovat puhdasta pahuutta.
Tietenkin unohdin, että kaupat on tänään kiinni. Vähän tekisi mieli sitä kuukausittaista känniä. No jaa, kai se on parempi näin, kuitenkin masentaa saatanasti seuraavana päivänä, kun ottaa. Vaikkei aina teekkään mitään kauhean typerää.
Elämästäsi puuttuu taivaan Isän kosketus. Tänään onkin sopivasti sunnuntai, joten pistäpäs pipoa päähän ja kipitä oitis rovastin saarnaa kuulemaan! Eivät ne penkit siellä turhaan ole.
Anteeksi nyt vaan, mutta todellisuudesta pakeneminen ei ole oikea ratkaisu mihinkään ongelmaan.
Painajaiset menetyksestä herättivät taas sata kertaa yöllä. Itkin silmät päästä, vaikka päivä vasta alkoi. Kuinka monta päivää enään pystyy jatkamaan? Yksin, koditon, masennus iskee taas. Helppo tie ulos vahvana mielessä. Kaikki oli minun syyni. Ehkä jonain päivänä asiat ovat paremmin, jos sinne asti selviää...
:'((( mä itkin just pari päivää sit niin, että tuli kauhee päänsärky ja migreeni.. Kaiken lisäks en tiedä miks - oli vaan niin surkee olo jotenkin. Tuntuu etten ymmärrä tästä maailmasta enää mitään.. Mä yritän ajatella positiivisesti mut rupesin miettii et se on varmaan elämän pitunen matka päästä täysin sinne onnelliselle puolelle.. Tuntuu et tarvitsisin jonku toisen apua, jonka kanssa jakaa kaikki, mut ei kukaan jaksa kauaa sellaista joka ei usko itteensä ja jonka itsetunto on lähes poukkeuksetta miinuspuolella..
Älä syytä itseäsi, tuollaisessa on ylensä monta tekijää pelissä (niin olen käsittänyt).. Toivon tosiaan, että jonain päivänä asiasi olisivat paremmin. :') sitä päivää odotellessa...
En tosiaan tiedä itsekkään, mikä eilen iski. Tuntuu pelottavalta, kun ei pysty täysin hallita omia tunteitaan. Sain kuitenkin myöhemmin itseni rauhoittumaan ja olon paremmaksi. Olin sellaisessa suhteessa 2v ja jos ei pysty luottamaan kumppaniin, eikä usko, että toinen välittää sinusta ja haluaa lohduttaa, se satuttaa sitä toistakin. Sain aina vastaukseksi, että "en usko mitään, mitä sanot" tai "et oikeasti välitä kuitenkaan", se tuntuu aika pahalta, kun yrittää kaikkensa uskotella, että välittää oikeasti. No jaa, taas valitan exästä, vaikka pitäisi mennä elämässä eteenpäin. Kyllä jonain päivänä löytyy joku, jonka kanssa jakaa ne ilot ja surut. Ei pidä luovuttaa, vaikka välillä tuntuukin siltä, että se ei ole enään vaihtoehto.
Tiedätkö, aika hassua kyllä... Mö oon just muutamana viimeyönä ennen ku oon menny nukkumaan nii miettiny tollasia asioita.. Tää on varmaa ihantyhmää mitä teen aina, kun usein ajattelen itteni johki tilanteeseen jonku toisen ihmisen kanssa ja "katson" mitä tapahtuu/miten reagoin jne. Ja nyt viimepäivinä oon miettiny sitä, et jos jostain ihmeestä löytäsinki jonku ihanan miehen, joka pitäis musta niin mun olis silti äärimmäisen vaikeaa uskoa just jotain et välittää musta jne. Vaikka aina mä haluisin niitä kuulla, vaikka sanoisinkin todennäkösesti usein "niin varmaan" tai "äh, enmä oikeest oo niin ihana, sori ku oon näin kauhee" jne. jne. Ja sit kuvittelin et ei se toinen kestäis enää sitä, kun on tarpeeks kauan yrittäny vakuutella mulle et oon tärkee sille ja se lähtis suuttuneena pois.. Yksin taas, ja omasta syystäni kun en uskaltanut uskoa.. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mut toi tulee jokatapaukses oleen iso ongelma.. Ei kukaan jaksa kattoo näin masentunutta ihmistä pitkää... :'( mut silti tuntuu ettei voimat riitä rakentaa itteeni taas kasaan yksin...
Sun pitää vain pystyä luottamaan siihen, että toinen välittää. En aio kaunistella asiaa, pikkuhiljaa se toinen alkaa miettimään, välitetäänkö musta. Se kasvaa, kunnes toiselta menee myös luottamus. Haluaisin antaa sulle ison halin ja kertoa, että kaikki tulee olemaan hyvin
Niin, no sitä päivää odotellessa :) jos oppis hyväksymään ittensä sellasena kuin on, ja ettei se oo huono :)
Mutta entäs sitten jos väittää toiselle ja sanoo usein et kuin paljon se itelle merkitsee, muttei vaan usko et sit vastavuoroisesti pitäis itestä? Se olis aika ristiriitanen asettelu kyl, toivon et pääsen siitä eroon joskus ennenku siit on harmia.. :/ Voi kiitos noista sanoista
Se on kyllä aikamoinen sisäinen taistelu. Pitää vain pystyä sanomaan, että on typerää ajatella näin. Miksi oma rakas valehtelisi minulle näistä asioista? Aiotko muuten tulla pe Nyytin tapaamiseen? Olisi kiva, jos olisi ennalta "tuttu" henkilö siellä myös :).
Ai nytkö se jo on... :o mä en ees oo ehtiny raportoida lääkärille XD.. missä se on/monelta ts mistä voin lukee enemmän tietoo siitä? Ois kyl kiva tavata samanlasisia ihmisiä :)
https://www.nyyti.fi/tapahtumia/listaus/tagit:Hengailuilta Helsingissä/
Tänä perjantaina, klo 18-22, helposti pääsee, Pasilan asemalta vaan oikealle ja sillan yli, se on siinä. Voidaan tavata vaikka Pasilan asemalla, jos haluat.
Kiitti :) ilmottelen jos pääsen, ois kiva mennä yhes :) katotaan nyt... Harmi ku noi on nii myöhään noi tapaamiset (tietty ymmärtäähän sen et ku ihmisil on kouluu ja töitä muuten, mut,..)
Okke :) laita tänne vaikka viestiä, checkailen tätä foorumia päivittäin. Tai laita vaikka yksityisviesti. Sen takia on varmaan myöhään, mua ei haittaa, kun ei tällä hetkellä ole mitään menoja...
Kauhealta tuntuu, mutta se ei ole syy vetää itseään "jojoon". Me ei tiedetä toistemme olemassaolosta ja kun nyt olet ilmaissut täällä nimettömänä sen mikä sinua vaivaa, saat ymmärrystä ja osanottoa. Onneksi meitä yksinäisiä ilman ketään toista joka tekisi elämästä elämisen arvoista, on sentään useampia tässä maailmassa, niin voidaan tukea toinen toistamme ja hups, enää emme olekaan yksin. Arvottomuus on lumetta ja kuvitelmaa, ei kukaan tarvitse muiden hyväksyntää ja seuraa ollakseen arvokas. Se paha mitä ihminen tekee, vain ja ainoastaan tekee arvottomaksi. Harmi kyllä, sellaiset tuntevat harvemmin itsetuhoon viehtymystä, joiden oikeastaan pitäisi..
Hyvät naiset ja herrat. Minä kysyin ja vastaus tuli, pääsin tämän palstan luotsiksi. Yritetään olla toisillemme mukavia, eikö niin? Tulevaisuudessa vältetään sitä kaaosta, joka oli ulkoomalaiset naiset ketju. Eikä myöskään haukkumaketjuja kummaltakaan puolelta. Suurin osa olemme aikuisia ihmisiä, joten yritetään pitää se katkeruus kurissa eikö niin? Hyvää päivänjatkoa ja hyvää kirjoittelua, minä olen tarkkailemassa.
Jee, hyvä eläväkuollut :DDD
Kiitos :)
Taas heräsin 5aamulla, eikä väsytä yhtään. Tekemisen puutteen palkkio, eilinen päivä, kun meni krapulassa levätessä. No jaa no jaa, pitää varmaan ottaa päikkärit ennenkuin lähtee illalla sinne Nyytin toimistoon. Ketään muita täältä foorumilta tulossa? Vain minä? Entä sinä? Juuri sinä, mukaan vaan :)
:( mä en pääsekään.. :'(
;( ehkä joku toinen kerta... ketään muita tulossa, mä meen ainakin...
Laitoin sitten exän kanssa välit poikki kokonaan. Sillä on niin vastenmielinen/oksettava persoonallisuus, että maailma olisi parempi paikka ilman sitä. Enkä ikinä anna anteeksi mitä se teki. Rehellisesti sanottuna, jos se sattuisi viiltämään oman kurkkunsa auki, en tuntisi mitään. Vähän iloisempana uutisena perjantai meni hyvin, en kyllä taaskaan ottanut kenenkään yhteistietoja, mutta no jaa no jaa. Hyvää isänpäivää kaikille yksinäisille :)
Vieläkö EläväKuollut elossa?