Harrastelen luovaa sekä kokeilevaa ruuanlaittoa sillointällöin ja joskus onnistuu yli odotusten ja joskus taas ei. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos syö sellaista ruokaa, mikä ei ole valtavan hyvää, niin siitä lähtee nälän tunne paremmin, eikä tarvitse satsata jatkuvasti. Kun taas on onnistunut yli odotusten, niin syö ensin nälkäänsä ja silti pitää ottaa lisää ja hieman myöhemminkin tekee vielä mieli syödä samaa ruokaa. Eli oikeastaan kannattaisi tehdä ainoastaan keskinkertaisia ruokia, niin ei tulisi syötyä enemmän, kuin on tarve. onko kukaan muu huomannut tällaista asiaa, tai tullut edes ajatelleeksi?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jep
Ihminen syö nautinnokseen, turhautumiseen, ties minkä takia, ei aina nälkäänsä. Luonnossa näkee erittäin harvoin ylipainoisia elukoita, ihminen yleisin laji sillä sektorilla. Jotkut ihmisen lemmikit voi olla ylipainoisia, ei villit eläimet.
Ruuasta tullut joillekin ihmisille nautintoaine, johtuu ruuan ylitarjonnasta. Sen kun menee kauppaan tai ravintolaan ja alkaa mättämään. Ja samaan aikaan osa samasta elukkarodusta kuolee nälkään jossain toisessa paikassa maapalloa.
Ite olen juu kaikkiruokainen. Kun nälkä sitä syö vaikka kiviä, mutta koska harvemmin nälänhätä päällä ja talous ei aina kuralla, tottakai syö mieluisia evästeitä. Käytännössä menee, jos joku ruoka ei mieluisaa, sen syö mieluummin kuin heittää menemäään. Jos sapuska oikeinkin mieluisaa, sen syö, eikä sitä tarvitse heittää menemään.
Kyseessä käytännönkin syyt. Vaikka nyt olisikin varoissaan, täysin käsittämätön ajatus on biojäte. Periaattteessa biojäte on jätettä, mitä ostetaan kaupasta kalliilla rahalla ja sitten se viedään kompostiin, tai maksetaan jätefirmalle, siitä hyvästä, että saavat hakea ilmaiseksi lahjoitettua materiaalia, vaikkapa nyt jalostettavaksi uudelleen myytäväksi.
Nimittäin. Ei nykypäivänäkään kaupoissa myydä elintarvikkeina elintarvikkeiksi kelpaamattomia tuotteita. Noin periaatteessa, kaikki luonnossa olevat tuotteet, jotka ei myrkyllisiä, ne on kaikki ravintoa. Selkein esimerkki ruuan tuhlaamisest on pottu. Ainoa osa, mikä siinä maistuu pa osa, missä eniten ravinteita on kuoret. Suurin osa ihmisistä heittää potun parhaat palat menemään. Ei pottuja tarvitse kuoria, kaikki vaan tekee niin. Potun kuorista saa muuten hyviä perunalastuja uunissa.
Yhteenvetona. Eläinrotu nimeltä ihminen on vieraantunut luonnosta ja tosiaankin suhtautuu ruokaan nautintoaineena. Paljonkohan niitä kokkiohjelmia olikaan televisiossa. Ruuasta tullut viihdettää ja ties mitä, ruoka kuitenkin elinehto. Jo nyt ihminen syö maapallolla enenpi kuin maapallosta saadaan ruokaa normaalin uudistumisen kautta. Elukkarotu ihminen lisääntyy liikaa ja tuhoaa itse itsensä j melko paljon muutakin. Kiintoisa saitti aiheesta; Worldmeter:
http://www.worldometers.info/fi/
=DW=
Kiitos linkistä! On minulle uusi tuttavuus.
Rupeankin tutkimaan.
Ei ole. Roskaruokaa syö täyttääkseen mahansa, gurmeeta suodakseen itselleen makunautinnon.
Yksinkertainen ratkaisu.
Arkisin katan pöydän voileipälautasilla ja meillä on sanaton sopimus, ettemme santsaa.
Sunnuntaisin pöydässä on normaalikokoiset lautaset.
Kaikkina päivinä teen vihersalaatiin. Jälkiruuaksi pala tummaa suklaata.
Ruokailuni alkaa usein reseptin haun yhteydessä. Luen, nimittäin, joskus myös mainosten reseptit ja lehtien reseptit. Kuvittelen syöväni sitä reseptiruokaa ja jos tuntuu maistuvan, teen ostoslistaan merkinnät jos kotona ei aineita löydy,
Kokkaan, katan huolella niin annokset lautasille kuin pöydänkin että silmätkin saisivat nautintonsa. Yritän muistaa hitaan syömisen ja makuaistimusten herättelyn vaikka ranskalaiseen ruokailutempoon en ole kyennyt vielä.
Näin tehden ei tule ahmittua, ei vain voi.
Kunnollinen pureksinta -> syljen ruoansulatusentsyymit toimii -> aivot viestii vatsalle ettei vatsahappoa tarvita niin paljon -> vatsa saa osin sulatettua ja voi hyvin -> ei synny ahmimisreaktiota.
Sitten on niitä päiviä kun kuittaan ruokailut kermakahvimukillisella, pekonilla ja munilla, lisää kahvia, niillä iltaan asti kunnes teemuki juustoleipä.
Joka on siis ihan väärin, ei noin,
Mutta en olekaan täydellinen. Aina saan nenälleni jossain. Harmi, mielelläni olisin :D
DW:n perunalastuvinkki perunan kuorista onkin aika mielenkiintoinen. Minä en vaan uunissa lastuja tee, vaan friteerauskeittimessä. neljä kertaa voi samassa öljyssä paistaa ja sen jälkeen öljy on vaihdettava. Minä sekoitan käytetyn friteerausöljyn teräketjuöljyn kanssa yhteen ja käytän ne moottorisahoissa.
Ruokaostoksienkin kanssa on vähän kiikunkaakun. Tyhjällä vatsalla kun lähtee ruokaostoksille, niin tulee ostettua paljon sellaista, mikä jää pilaantumaan. Pitäisikin ainoastaan kylläisenä käydä ruokaostoksilla, ettei mitään turhaa tulisi osteltua. Tänään viimeksi ostelin kaikenlaista mistä tykkää, kun nälkäisenä tein ostokset.