Mies ilmoitti aamulla, että yleislääkäri oli arvioinut hänen olevan psykiarisen hoidon tarpeessa. Miehen pitäisi mennä hakemaan lähete psykiatriselle. Yleislääkäri ei kuitenkaan maininnut mitään täsmäsairautta nimeltä.
Meillä on ollut vaikeaa, mies on välinpitämätön kodin ja talouden suhteen, valehtelee ihan kaikesta, tuhlaa rahaa älyttömyyksiin, haalii vieraita naisia, ei mitään väliä kuka on kyseessä. Hän vain viheltelee ja hyräilee kun itken. Mikään sana ei mene perille. Sitten toinen päivä tulee ja ottaa syliin ja on surullinen, kuin näkisimme viimeistä kertaa. Minusta hän nyt vain on kaamea aviomies ja haluan pettyneenä erota. Mutta hän selitti, että hänellä on persoonallisuushäiriö, joka vaatii lääkityksen ja joutuu kenties osastolle terapiaan. Hän kuulee ääniä ja luulee joskus olevansa kuollut tai taas lapsi.
Nyt en osaa sanoa, onko tuokin yksi miehen vaheista vai ei. Miten näissä asioissa yleisisesti on, käsittääkö henkisesti häiriytynyt asianomainen noin hyvin olevansa avun tarpeessa? Jos on valetta, niin sekin on sairasta sellaista ja sitten olen todella pulassa. Eli jos täällä joku on itse ollut mielenterveyspotilas, niin tajusitteko itse, että jotain on vialla?
Meillä on ollut vaikeaa, mies on välinpitämätön kodin ja talouden suhteen, valehtelee ihan kaikesta, tuhlaa rahaa älyttömyyksiin, haalii vieraita naisia, ei mitään väliä kuka on kyseessä. Hän vain viheltelee ja hyräilee kun itken. Mikään sana ei mene perille. Sitten toinen päivä tulee ja ottaa syliin ja on surullinen, kuin näkisimme viimeistä kertaa. Minusta hän nyt vain on kaamea aviomies ja haluan pettyneenä erota. Mutta hän selitti, että hänellä on persoonallisuushäiriö, joka vaatii lääkityksen ja joutuu kenties osastolle terapiaan. Hän kuulee ääniä ja luulee joskus olevansa kuollut tai taas lapsi.
Nyt en osaa sanoa, onko tuokin yksi miehen vaheista vai ei. Miten näissä asioissa yleisisesti on, käsittääkö henkisesti häiriytynyt asianomainen noin hyvin olevansa avun tarpeessa? Jos on valetta, niin sekin on sairasta sellaista ja sitten olen todella pulassa. Eli jos täällä joku on itse ollut mielenterveyspotilas, niin tajusitteko itse, että jotain on vialla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotkut tajuaa jotkut ei. Mulla oli sairaanpana hirveän paha olo, ahdistus ja itkin, kun tuntui niin oudolle.. Miehesi kuulostaa kyllä hyvin sairaalle tuon perusteella ja jos hän ei itse kärsi tilanteesta, ei ehkä halua edes muutosta. Manipulointi, valehtelu, harhat.. Tekee mitä haluaa, toisen paha mieli tai kärsimys ei tunnu miltään. Tai tuntuu jopa hyvälle.. Minä lähtisin tuosta suhteesta, mutta voi olla, että tulee ongelmia, kun asiat ei menekään hänen tahdon mukaan; vainoamista ym. Yhden tutun isä tekee vaikka mitä kiusaa aikuiselle lapselleen ja kohta itkeä tursuu, että etkö välitä, kun oon kuitenkin sun isä..
Jos sinusta tuntuu, että asiat on pielessä, ne on. Liian kauan varsinkin me naiset selitellään asiat parhain päin ja "ymmärretään".
Voimia sinulle, olet vaikeassa tilanteessa!
Vaikea on miehesi tilanne, mutta jos todella on sairastunut, se voidaan tutkia ja hänen tulee hakea heti apu jos mielii selvitä ja jos mielii että jaksat rinnallaan.
Apu voi helpottaa liittonne taas entiseksi jos nämä nykytilanteet eivät ole sinua jo liian kauaksi vieneet. Mitä itse mietit hänestä? Oletko pitänyt outona käytöstään, muuttuneena siitä mitä on ennen ollut? Mieti rehellisesti mielessäsi tätä.
Kiitos teille vastauksista.
Mietin tuota tiedostamista siksi, että äitini ajautui isäni traagisen kuoleman jäkeen psykoosiin, mutta ei tiedostanut sitä. Saimme hänet monen mutkan kautta hoitoon ja hän toipui, mutta äiti ei vieläkään muista sitä, että oli sairas. Hän pitää ihan outona sitä, että kun äiti sairasti flunssaa, niin lapset passittivat psykiatriseen sairaalaan. Siksi mietin, voiko miehenikään käsittää olevansa sairas vai onko kaikki pelkkää sairasta showta.
Mies on valehdellut niin paljon, että ajattelin heti, että tämäkin on valhetta. Mutta kun ajattelen miten röyhkeäksi ja oudoksi mies on muuttunut ajan mittaan, niin toisaalta voi olla sairastunutkin. Olemme olleet yhdessä vasta vuodesta 2007. Kesällä 2010 tuntui ensimmäisen kerran, että elin enää miehen identtisen kaksoisveljen kanssa, saman näköinen, mutta eri ihminen.
Tänään ensimmäisen viestini jälkeen vaadin, että mies hakee heti maanantaina apua. Oli mikä oli, niin hänen käytöksensä ei ole normaali ja hän on joka tapauksessa jos jonkinlaisen terapian tarpeessa. Sanoin, että olen niin kauan jaksanut sietää outoa suhdettamme ja nyt sille tuli loppu. Vainota hän ei ala, lähinnä olen loukkaantunut siitä asenteesta, jolla hän suhtautui eropuheisiini, alkoi vain heti miettiä omakohtaisia käytännön asioitaan ja laskelmoi itselleen käteväksi ratkaisuksi asua yhdessä vielä ainakin puoli vuotta. Hän pohdiskeli kaikessa rauhassa, että jos aloittaisi terapian sitten kevällä. Sitä en missään tapauksessa itse henkisesti jaksa.
Mies kertoi olleensa lääkärissä alunperin jatkuvan huimauksen ja päänsäryn vuoksi, mutta lääkäri sanoi, että syy on pelkästään psykosomaattinen, siksi alkoivat puhua mielenterveysasioista ja lääkäri teki keskustelun päätteeksi oman arvionsa hoidon tarpeellisuudesta. Vielä on siis auki, onko tuo totta. Sen näkee sitten jos mies tosiaan alkaa käydä terapiassa, ottaa lääkkeitä ja käytös muuttuu.
Jos mies on oikeasti sairas, niin en tietenkään hylkää sairasta ihmistä hädän hetkellä, vaan katson että hän saa hoitoa. Jaksanko joskus taas olla vaimo, se on taas eri juttu. Nähtäväksi vielä jää, onko mies oikeasti sairas ja hoidettavissa, vai manipuloiva ja luonnevikainen ja siihen taas ei ole apua saatavilla...