On täällä joskus ollut puhetta kännyköistä, mutta kyselen kuinka monessa sijaiskodissa on ne "kännyt" lapsilla käytössä?
No, meillä ei ole lainkaan käytössä, vanhemmat ja muut henkilöt soittaa kiinteeseen tai sitten kännykkään, minusta tämä systeemi on hyvä.
Koskaan ei tiedä kuka soittaa ja millaisessa kunnossa ja mitä lupauksia annetaan, koska ne harvoin pitää paikkansa ja lapset eivät sitä ymmärrä.
Huvittaa oikeestikin, kun ekaluokalla pitää olla kännyt käytössä, vanhemmat ei uskalla enää määrätä lapsiaan, vaan annetaan kaiken mennä massan mukana......
No, meillä ei ole lainkaan käytössä, vanhemmat ja muut henkilöt soittaa kiinteeseen tai sitten kännykkään, minusta tämä systeemi on hyvä.
Koskaan ei tiedä kuka soittaa ja millaisessa kunnossa ja mitä lupauksia annetaan, koska ne harvoin pitää paikkansa ja lapset eivät sitä ymmärrä.
Huvittaa oikeestikin, kun ekaluokalla pitää olla kännyt käytössä, vanhemmat ei uskalla enää määrätä lapsiaan, vaan annetaan kaiken mennä massan mukana......
Vastaukset 42
Vanhimmat
Meillä vanhin sijoitettu on tokaluokkalainen ja hänellä ei ole vielä omaa kännykkää. Emme ole katsoneet sitä tarpeelliseksi. Saa soittaa omat puhelunsa lankaliittymästä. Myös hänen sukunsa soittaa aina lankaliittymään.
Toinen on vielä pieni ja hän ei juuri halua edes jutella puhelimessa. Hänen sukunsa kanssa pidämme yhteyttä tekstiviestein tapaamisten lomassa tai lähetämme postia vanhaan, perinteiseen tapaan.
Meillä on 7- ja 9-vuotiaat lapset, ja kumpikaan ei ole kännyköistä erityisemmin kiinnostunut, vaikka molemmilla nyt omat. Esikoiselle annoimme pari vuotta sitten vanhan puhelimemme, jotta voisi harjoitella soittamista, jos joskus tulisi esim. sellainen tilanne että sitä voisi tarvita (esim. en olekaan ehtinyt tulla kotiin ennen kuin lapset ovat tulleet koulusta, ja jos siis tulisi jotain hämminkiä) ja sillä on myös teoriassa harjoiteltu hätänumeroon soittoa. Muualle ei oikeastaan ole ollut kiinnostusta soittaa; kavereille ei ikinä, joskus ehkä esim. mummolle.
Nuorempi näistä lapsista tuli meille pari vuotta sitten 5-vuotiaana ja vanhempansa ostivat hänelle pian kännykän, vaikka yhteydenpito onnistuikin sitä ennen aivan normaalisti meidän aikuisten puhelinten kautta. Biovanhemmat soittelivatkin sitten joka päivä useita kertoja lapsensa kännykkään, ja ohjeistivat lasta pitämään kännykkäänsä mukana joka paikassa. Jos lapsi ei ollut vastannut puhelimeen (oltiin esim. kauppareissulla tai ulkona tai yläkerrassa), niin saatiin "palautetta", kun oltiin "estetty" lasta käyttämästä kännykkäänsä ja pitämästä yhteyttä vanhempiinsa. Ja vanhemmat todella sanoivat, että kännykkä ON OLTAVA joka paikassa, ja kyselivät hyvin vihaisina lapselta, että "missä oikein olit, kun et heti vastannut" "onko sinua taas kielletty soittamasta" jne. Ja biovanhemmat siis soittivat pääasiassa humalassa ja puheet olivat lapselle sopimattomia muutenkin (ja tämä ei ole haukkumista; tällaisia vanhempia todellakin on).
Sosiaalityöntekijät sitten laittoivat vähän rajoituksia tähän jokapäiväiseen soitteluun, ja sittemmin se loppuikin kokonaan; biovanhemmat eivät siis soita lapselleen enää ollenkaan, mikä ei välttämättä ole hyvä asia sekään.
Lapsella itsellään ei ole kiinnostusta soitella juuri kenellekään; toki on soitellut vanhemmilleen, mutta se on nyt vähentynyt, kun lapsi on huomannut ettei vanhempien käytös tunnu mukavalta, ja vanhemmat eivät nyt enää edes vastaa vastaa puheluihin.
Meidän aikuisten kännyköistä tai lankapuhelimesta lapset sitten soittelevat, jos tulee asiaa esim. mummoille, kummeille tms. Mutta siis lasten soitteluun ei ole toistaiseksi tarvinnut puuttua; ehkä sitten myöhemmin. Soittoäänien, kuvien yms. tilailu ei ole myöskään kiinnostanut.
Meidän vanhin sijaislapsi on 15-v. Hänellä on ollut kännykkä pari vuotta. Hän on kieltänyt, ettei saa kertoa siitä bioäidille, ettei se alkaa soitteleen.
Lapsi käyttää sitä lähinnä kavereille soittoihin, asumme maalla ja ystävät ovat kaukana.
Nuoremmalle 12-v, emme ole vielä antaneet kännykkää, koska hän ei tarvitse. On aina tässä kotosalla, missä on lankapuhelin käytössä.
Kaapissa on odottamassa hänelle puhelin, sitten kun hän tarvitsee. Kaikilla luokkakavereilla on.
En kyllä ymmärrä miksi?
Lapseni 11v. on sijaisperheessä ja ostin hänelle kännykän kun sijaisperhe ei sellaista ollut hommannu vaikka heidän biolapsilla(jotka melkein samanikäsii)on kännykät.
Mukava on lapseni kanssa viestitellä kuulumisia =)
mielestäni maailma on muutenkin niin automatisoitunut ja pienet ihmisetkin jo riippuvaisia jos jonkinlaisista vempaimista etten suosi kännyköitä LAPSILLE omaan käyttöön. Meillä on "ikärajana" se että kun lähdetään seiskaluokalle saa kännykän, koska koulu on silloin kauempana(kirkonkylällä) ja kaveripiiri on erilaista.Asumme maalla ja kavereiden tapaamiset rajoittuvat kouluun siksi tekstiviestittely on hyvä yhteydenpito tapa tuossa iässä, mutta vielä alaluokilla koulua käydään omalla kylällä eli kavereitakin voi tavata omalla kylällä. Kotona meillä on yksi kännykkä jolla voi olla yhteydessä tarvittaessa meihin aikuisiin tai hätätapauksessa esim. hälytyskeskukseen, mutta biovanhemmilla on vain meidän henk.koht.numeromme yhteydenpitoa varten, eivätkä lapsetkaan tiedä kotikännyn numeroa.
Mihin lapsi tarvitsee omaa puhelinta? Eihän ennenkään ollut kännyköitä eikä ollut edes lankapuhelimiakaan kun harvoilla ja valituilla.
Juu sitä minäkin ihmettelen, että miten ennen tultiin toimeen, muistan meen kylän, se oli yhden puhelimen kylä ja toimeen tultiin.
Tämä rupeaa olemaan jo naurettavaa, kun pikkulapset ajaa pyörällä ja toisessa kädessä puhelin ja soitellaan ympäri kylää, eli sitä kylää, mistä itse menee juuri pyörällään.
Jos vielä puhelin toimii lapsenvahtina, eli kotona ollaan rauhassa, kun tavotetaan lapsi, mistä sen tietää mitä se napero on juuri silloin loppujen lopuksi tekemässä, mutta saadaan vanhemmat rauhallisiksi, aika sinisilmäistä touhua.
Mutta jokainen saa tehdä kuten parhaaksi näkee, me emme kyllä anna kännykkää leikkikaluksi, meilläkin oli kova poru, kun vanhemmat eivät saaneet soittaa ostamaansa kännyyn lapsille, ei lapsille saa antaa kaikkea periksi, sillä varjolla, että muillakin on.
monet vanhemmat pitävät kännyköitä ns. lapsenvahtina, ikävää. Tosin on siinä se hyvä puolikin että lapseen san yhteyden tarvittaessa niinäkin parina tuntina jotka ovat koulun ja työn erotus,mutta että ekaluokkalainen, eikö noin pieni ihminen ole liian nuori olemaan yksin kotona, varsinkin sijaisperhelapsi jonka elämä on muutenkin ollut epävakaata ja hylkäämisen kokemuksia on varmaankin jo useita, itselleni ei tulisi mielennkään jättää ko. lasta yksin varttia pidemmäksi.
Biovanhempien valta on mielestäni nollissa ko. asiassa, mielestäni heillä ei ole mitään oikeutta määrätä onko lapsela känny vai ei, siinäkin he ajattelevat vain omaa etuaan ja jos näin ei ole niin kysymyksessä on taas joku erinomainen sijoitussuhde joita on harvassa.
sijaisvanhempien eikä biologisten vanhempien, antaako lapsille kännykän ja minkä ikäisenä.
Meillä ei tule kysymykseenkään antaa lapselle kännykkää, ainakaan vielä moniin vuosiin. Bioäiti on kyllä tuonut tyrkylle kännyköitä mutta me olemme jyrkästi ne kieltäneet. Taas on luvannut antaa kännykän, eli ei ole ymmärtänyt mitä olemme sanoneet.
Syitä on varmasti monen laisia olemassa muillakin mutta meillä ne ovat ensi sijassa aivan lapsen hyvinvoinnista ja turvallisuudeesta johtuvia syitä.
Myös muutenkin eihän lapsi tarvitse kännykkää, jos haluaa opettaa lapselle elämää ja sen ihmis läheisyyttä luotettavalla tavalla.
Vääristynyt ja oletettu turvan antaja kännykkä ei ole lapselle joka on elänyt ympäristössä jossa kännykkä on ollut hyvin petollinen kapistus ja olisi sitä edelleenkin jos se hänelle sallittaisiin.
Kiinteään puhelimeen ei enään tule yöllisiä soittoja koska sen olemme saaneet loppumaan koska me vanhemmat vastaamme niihin soittoihin. Olemme joutuneet käyttämään kovia uhkauksia.
Miten olisi sitten kännykkä joka lapsen tyynyn alla kokoajan valmiina ja lapsi odottaisi soittoja. Kuvitelkaa mitä haluatte näiden soittojen olevan. Tämä jos mikä se aiheuttaisi vaan lisää riidan aiheita.
Kuinka toimisi se että kännykkä lukkojen taa klo 20.00-07.00 väliseksi ajaksi. Toisin sanoen että olisimme taas ilkeitä sijaisvanhempia.
Nyt asiasta ei edes tarvitse keskustella vaan mainita että mitä on sovittu asiasta "kännykkä".
Jos lapsi kännykkää tarvitsee niin kyllä me sen hänelle hankimme ei se asia kuulu biovanhemmille ainakaan meillä.
Onneksi tässä koulussa on kännykkä kielto eli ei kenelläkään saa olla kännykkää mukana koulussa ja jos on niin se pannaan suljettuna lukolliseen kaappiin.
Opettele yhdyssanat ja oikeinkirjoitus. Hoitolapsesi ovat valovuosien päässä edellä sinun sivistyksestäsi ja siihen kuuluu kännykkäkin. Uhkailet kirjoituksesi mukaan hoitolapsia, mikä on erittäin huolestuttavaa.
Sinulta puuttuu elämä, sori. Aloita peruskoulun ala-asteelta.
"Meillä ei tule kysymykseenkään antaa lapselle kännykkää" = "Jos lapsi kännykkää tarvitsee niin kyllä me sen hänelle hankimme" ?!
Mikä kaveri oikein olet?
kaveri. Ja kyllä me kännykän lapselle hankimme jos lapsi sitä tarvitsee se ei kuulu biovanhemmolle onko vaikea ymmärytää?
Minä käynkin jo uudelleen perus "koulua" anteeksi vaan kun en oikein osaa vielä kirjoitta sepustaa eikä se sinunkaan suomen kieli ole niin kehuttavaa mikä on "sori" eikö sinulla ollut asiasta mitään sanomist"kännykkä"lapsensivistyksestä hän on todella vaarallisen älykäs. eli ei meillä tule kysymykseenkään antaa lapselle kännykkää vielä vuosikausiin. Sijais lapset opettavatkin minua niin paljon ymmärrän jo elämää enempi siitä onkin ollut se puute. Ei miulla ole lehmää. Mie ostan maijon kaupasta.
Niin, olishan se tosi kauheeta, jos lapset voisivat puhua vanhempiensa kanssa sijaisperheen valvomatta.
kyll me halutaa nukkua kute lapsiki.
Oispa vaan vanhemmat jotka soittelle mutta kun ei se ole sattumalt niikkää. Kerronkomitä se on???no vähäse vua et varmaan uskoisi tätä toeks jos kaikki sepustisi. Lapsella todella hyvä numeromuisti nii ja muutenkin etevä mutta samalla niin lapsellinen eihän voi vaatia lapselta aikuisen järkee joka asias. erään henkilön pankkitilivaantyhjeni 35oo € tällaista salakähmää siis pittäis hyväksyy meijän sijaisvanhempii. E mie itteeni puolustele o vaa sääli lasta. Eikä me saaha olla viisaampii kulapsenvanhemmakkaa. Pitää yrittääolla vaa nöyrää sijais perhettä.
Ekkö osaa sanova muuta "kännykästä" ja se hallussapivosta pikku lapsosillajoka o muutekkiturvato ja häiriintyny.
Jotain salaamistahan sijaiskodeilla täytyy olla kun hermostuvat ihan normaalista asiasta. Kännykän välityksellä olisi mitä parhaimmat mahdollisuudet lasten ja biologisten vanhempien pitää yhteyttä silloin kun siltä tuntuu. Sijaiskotien tehtävänä on mitä nöyrimmästi tehdä työtä sen eteen, että sijoitus jäisi mahdollisimman lyhyeksi.
Ei biologiset vanhemmat mitään salaliittoja juoni, heillä vain on etuoikeus omiin lapsiinsa.
On Teillä bio-vanhemmat oikeus aikanaan ollut olla, aina lastenne kanssa ja puhua suoraan, nyt tarvitsee olla kännykät käytössä, että saatte soittaa, kun Teille sopii, eli tarpeeksi hyvä "fiilis" päällä, siinä voi tirauttaa muutaman kyyneleen ja haukkua, kuinka elämä potkii.
Te vaaditte vaatimalla sijaiskodeilta ihmeitä, ei kai mekään olla, kuin ihmisiä.
Valehtelu
Meidän sijaisten haukkuminen
Asioiden keksiminen
Sanoja lasten suuhun
Onko Teidän lapsien sitten mukava olla, sellaisessa ristitulessa,
ne Teidän lapsenne, kun eivät ole yhtä pinttyneitä" vaan ymmärtävät milloin Te mollaatte meitä ja he häpeävät omia vanhempiaan, antakaa edes lapsillenne rauha kasvaa, ettei heitä koulussa kiusattaisi Teidän takia, he kärsivät siitä, he ovat lapsia, jotka ovat kovia kokeneet, kenenkä ansiosta.
Tää on vasten minun tahtoani kirjoitettu, mutta joku sanoo sisälläni, että lopettakaa tuo nälviminen, vaikka se tapahtuukin näin virtuaalisesti".
Te olette monesti niin heikkoja, vaikka kyllä heikoksi tässä itsensäkin tuntee.
Sijaisperheillä ei ole mitään salattavaa.
Yritämme suojella teidän häiriintyneitä lapsianne.
Ei ole psyykkeelle hyvä, jos äiti terrorisoi puhelimen välityksellä pitkin yötä.
Samoin, ette ymmärrä miltä tuntuu lapsestanne, kun soitatte kännipäissä hänelle.
Kun kerran teillä ei ole aivoja tätä tajuamaan, emme todellakaan voi antaa lapsille kännyköitä.
Soitatte meidän lankapuhelimeen, ja voimme seurata oletteko puhekunnossa ja että soitot eivät tule keskellä yötä.
.... Ja sillä siisti!...
mikä vuatimus sul o. Oisha se hleppoo ku kännykkä se sijotukse aja/ajat lyhentäs. ei kuules kyllä se o vähä monimutkasemp homma tämä kännykkä ja sijotulapsi.
Eikä se meil kuulu auttaa biologisii vanhempii.
Hoitakoo he omat asiansa nii ett laps voi mennä takas heill.
Kyll mie anaskii sallaan paljokkii asioit kato ku ei niille meijän lapse biologisill vanhemmill voi kaikkee jutustaa ovat toine vuos sitte kuallu ja toine aina kännis.
Tiiän et lapsel o hyvä olla tännää ku ei äiti ele soittanu.
Mut mulla ei minnuu surettaa kovast
En ole koskaan ollut päissäni sijaisten suunnattomaksi mieliharmiksi. Sama narina siellä oli silti. Lapsen pitää antaa rauhassa kiinnittyä, mutta kun ei kiinnittynyt.
En ikinä soita yöllä lapselleni vaan aivan päiväsaikaan silloin tällöin, enkä ole myöskään koskaan kännissä.
Kyllä mä ainakin omalle lapselleni ostan sitä mitä se tarvitsee jos ei sijaisvanhemmat viitsi ostaa! ja yleensä ostan kaiken uutena, en käytettynä kuten sijaisvanhemmat!!
Nyt on ihan pakko jäädä ihmettelemään näitä sijoituksia, ja miksi niitä niitä tehdään. Bioäidit ovat kaikin puolin fiksua väkeä verrattuna sijaisvanhempiin, se on täällä kaikkien luettavissa. Ei alkoholi-ongelmaa niinkuin perhekodeilla, uudet kännykät jne.
Sijaisvanhemmat ovat agressiivisia ja tasapainottomia, näitä viestejä seuranneena olen alkanut pelätä sijaislasten puolesta.
Jäin myös ihmettelemään "sossuja", mikä on tänä päivänä heidän tasonsa, tekevätkö työtään oman historiansa ja nykyisyytensä siivittäminä näkemättä omaa tilaansa ja sijaiskotien tasoa.
Selvitä joskus huviksesi miten paljon esim. oikeusasiamies ja lääninhallitukset ovat antaneet huomautuksia sijaishoidosta. Syynä ovat olleet ainakin yhteydenpito lapsen läheisiin. Oikeusasiamiehen mielestä oli lukuisia sijoituspaikkoja, joissa lasten perusihmisoikeudet eivät toteutuneet. Lääninhallitukset ovat antaneet esim. kouluun ja alaikäisten tupakointiin liittyviä huomautuksia. Miksi niin monissa sijoituspaikoissa sallitaan alaikäisten lasten tupakointi?
Sijaisperhe on viranomaisten palkkaama hoitopaikka - ja "työnantajana" toimii viranomaiset ja vanhemmat. Näin ollen ei sijaisivanhemmilla ole minkäänlaista valtaa riistää lapsilta oikeuden pitää yhteyttä vanhempiinsa. Lapsillakin on ihmisoikeutensa...
Valitettavasti liian moni sijoitetun lapsen vanhempi on jo niin lyöty maanrakoon ettei jaksa pitää puoliaan. Valitus viranomaisille taatusti toisi muutosta tilanteeseen - uskomatonta että tällaista vielä tapahtuu tässä massa!
jo suolle täältä.
Sijaisvanhempien työnantajana eivät todellakaan ole biovanhemmat.
OLisivat hoitaneet oman työnsä silloin kun siihen oli mahdollisuus.
Ja tiedoksi vielä, huostaanotoista saa tietoa esin pelan sivuilta, joilla mm on määritelty huostaanoton ehdot.
Eli ei niitä lapsia noin vain kaapata.
Jolleivät ole välittömässä vaarassa, ja sitä tapahtuu onneksi harvoin.Mutta tapahtuu kuitenkin.
Kuten heitteillejättöjä.Mieti sitä ennenkuin auot päätäsi.
Kyllä taustalla on ne pakolliset perheen auttamisyritykset, mutta pitäisikö sitä jatkaa loputtomiin ja antaa lasten kärsiä?
Niin tulee pakosti mieleen että ehkä lapsilla kuitenkin olisi parempi olla omassa kodissa. Sen verran häikäilemätöntä tuo sijaisvanhemmuus näyttää olevan. Siinä on kyllä roolit hakusessa - palkatut hoitajat rajoittamassa lapsen kännykänkäyttöä ym. Toivottavasti sossu ja oikeuslaitos saa tähän kuria.
Sijaisperheet ovat tosiaan palkattuja hoitokoteja - ja työnantajina toimivat veronmaksajat. Palvelua hakevat perheet jotka jostain syystä ei sillä hetkellä pystyvät kaikilta osin huolehtimaan lapsistaan. Ja laki tosiaan määrittelee sen että huostaanottoa puretaan HETI kun ei ole enää perusteita siihen.
tuntevasi jokaisen tilanteen, jossa huostaanotto on tehty?
Katsos tyhmyri, kun on sellaisiakin tapauksia, joissa olosuhteet eivät tule muuttumaan parempaan ja piste ja pilkku, vaikka kuinka vänkäisit.
Olisiko siinä tapauksessa lapsen parempi viettää melkein koko ikänsä laitoksessa, täysi-ikäiseksi asti?
Kai tiedät, että isommat lapset yleensä sijoitetaan laitokseen, mistä varmasti olet mielissäsi, mutta pienemmille on ehdottomasti parempi kasvaa kodissa.
Miksi muuten luulet pienille hoitolapsille suositeltavan ensisijaisesti PERHEpäivähoitoa?
Voisitko vastata?
Niin kauan kun tajutaan että kyse on hoitosuhteesta - ei perhesuhteista. Omat lapseni on ollut aikoinaan perhepäivähoidossa ja olen ollut ihan tyytyväinen. Tosin hoitaja ei yrittänyt omia lasta, kutsua itseään äidiksi tai raijoitta minun asemaani lapsen äitinä ...
Samoin on hyviä kokemuksia vastaanottokodista - alkuhankaluuksien jälkeen (jolloin mm henkilökunta yritti väittää että ovat lapsen huoltajia ym potaskaa) yhteistyö on sujunut hyvin. He tietävät asemaansa - jos ylittävät sen niin tulee valitus tai nuori lähtee saman tien pois sieltä. Vallan tasapaino sujuu ... :D
Tämän sijaistantan kohdalla on tapahtunut sossutantalle kyvynarvioinnissa paha virhe.
Toivottavasti lapset pääsevät pian pois tämän noidan kynsistä.
Kuuleppas ennustajaeukko. Onko sinun elämäsi koko ajan samanlaista? Voi lapsiparat! Millä kyvyillä ennustat vieraiden ihmisten elämää? Mikä ihmisen elämässä voi olla niin vaikea asia, ettei se voi muuttua paremmaksi ja jopa poistua kokonaan?
Ostetaan sitä mitä lapsi tarvitsee. Kännykän ostamisesta on kyse lapsen turvallisuudesta ja hyvin voinnista, siksi ei kännykkää. Jos äiti sen tuo niin viimeistään paluupostissa lähtee kännykkä takaisin olkoot uusi tai varstettu.
Meidän oli "pakko" laittaa päivätkin, kaksi kertaa viikossa että äidin pitää soittaa lapselleen (meillä käytössä vain kiinteäpuhelin).
Se toimii ja ei toimi, soittaa kun "muistaa", selitykset kyllä keksii.
Äiti teillä tietämättömillä ollut jopa kolme kuukauttakin.
Lapsella suuri pelkotila että äiti on tapettu jos ei kuulu mitään. Tämä merkki siitä että lapsi rakastaa omaa äitiään samalla vihaa omaa äitiään.
Lapsi sanoo usein että miksi äidin pitää valahdella aina syy kun ei soittanut. Usein oikean syyn saa sitten kuulla isovanhemmiltaan.
Äiti vaihtaa puhelin numeroa jatkuvasti eikä edes ilmoita sitä uutta viimeistä. Miksi, sitä ihmettelee lapsikin meille se syy on jo selvinnyt.
Panetpa halvalla lapsesi elämää. Sijaiskoti on lapsen koti koska omat vanhemmat ovat riistäneet lapseltaan/lapsiltaan oikeuden omaan kotiin ja usein myös riistäneet oikeuden pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa ja lähisukulaisiinsakkin.
Valitettavasti hyvin usein se lyöty on hyvä lyömään oman lapsensa sinne maanrakoon. Uskomatonta mutta näin vaan tapahtuu.
Meille sitten talutetaan huostaan "sirpaleita/paloja" rakastetusta lapsesta joka ei ole saanut elää muuta kuin oletetun mielikuvan kattamassa omien vanhempien vastuuntunnottomassa, ymmärtämätömässä ja traumaattisessa lämässä.
En kiellä että eikö lapsi ole saanut rakkautta mutta se ei yksin riitä.
Mitä muuta lapsen pitäisi saada vanhemmiltaan?
Ei rakkaus elätä, on oltava myös muutakin ravintoa.
Minusta täällä kirjoittavien biovanhempien pitäisi itse maksaa lapsensa huostaanotosta sijaiskodille. Nyt he ovat "onnekseen" ilman vastuuta lapsistaan, johon he eivät itse syystä tai toisesta ole oma aloitteisesti kykeneviä.
En me sijaisvanhemmat olla mitään sijaislapsen hoitaja, kannamme vanhemmanvastuun perheestämme johon kuuluu myös meille sijoitettu lapsi/lapset. Sijaislapsi on yksi meidän rakastamista perheenjäsenistä.
Ei mikään loukkaus biovanhempia kohtaan vaan lohdutus heidän henkilökohtaiseen traumaansa.
Me elämme toivossa parempaan.
Olen todella onnellinen lapseni puolesta, että pääsi kaltaisesi käsistä pois.
Mikään ei ole täydellisemmin rikkonut lapseni elämää kuin aika tällaisessa erinomaisessa pyhimysmäisessä sijaisperheessä. Onneksi aika meidän kohdalla jäi lyhyeksi.
Ei minulla ole ollut sydäntä sanoa lapsille, ettei tämä ole teidän kotinne vaan hoitopaikka jossa olette koko ikänne asuneet. Eivät lapset osaa sanoa kodiksi paikkaa, jossa eivät ole koskaan asuneet. Käyvät äidin luona, ovat yötä tai useamman yön, mutta eivät he ole silloin kodissa vaan äidin luona kylässä.
Lapset kutsuvat meitä myös isäksi ja äidiksi, samoin biovanhempia. Lapset itse haluavat sitä ja kyllä mielestäni jokaisessa perheessä on isä ja äiti. Olisi aika rankkaa pienille lapsille, jos heitä hoidosta hakiessa huudettaisiin, että hei sinun hoitotäti tulee hakemaan sinua. Lapsi haettaisiin hoitopaikasta toiseen hoitopaikkaan. Meillä heidät on haettu kotiin.
Ymmärrän kyllä, että isompana sijoitetuille lapsille koti on biovanhempien luona. Samoin kiintymyssuhde on ensisijaisesti biovanhempiin, pikkuhiljaa lapsi toki jollain tavalla kiintyy myös sijaisvanhempiin. Lapselle, joka on aina asunut sijaisperheessä, kiintymyssuhde muodostuu väkisinkin sijaisperheeseen. Pieni vauva ei muodostaa kiinteää suhdetta ihmiseen, jota tapaa ehkä muutaman kerran vuodessa. Lapsen kasvaessa muodostuu myös biovanhempien ja lapsen välille suhde. Tapaamiset ovat mukavia ja niitä odotetaan innolla. Mutta se elämän arki, koulu yms. jutut ovat sijaisperheessä. Siinä perheessä jossa lapsi on asunut "aina".
Entäs sitten kun kiintymyssuhdetta teini-ikäisen ja sijaisperheen välille ei synny? Vaikka sossut rajoittavat tapaamisia ja järjestävät hömppäkivaa? Entä kun lapsi on niin fiksu, että ilmoittaa jatkuvasti, että haluaa olla kotona?
Kuinka monta kertaa sossut ovat myöntäneet, että lapsen etu ei ole toteutunut huostaanotossa? Miksi näissä tapauksissa huostaanotto on niin vaikea purkaa?
Teini-ikäisen ja sijaisperheen välille ei varmaan ole helppo muodostua kiintymyssuhdetta. Äskeisessä viestissä tarkoitin aivan vastasyntyneenä sijaisperheeseen tulleita.
Jos lapsen etu ei huostaanotossa purkaudu, niin eikös huostaanotto ole "helppo purkaa". Hakemus vain ja jos ei heti purkaudu, niin valitus hallinto-oikeuteen. Kyllä huostaanotto siellä purkautuu, jos huostaanoton perusteita ei ole eikä huostaanotto ole lapsen edun mukaista. Lapsen etu on nimittäin aika tärkeä asia, kun huostaanoton purkamisesta on kysymys. Vaikka huostaanottoon johtuneet syyt ovat poistuneet, mutta lapsen edun mukaista on huostaanoton jatkaminen, niin silloin ei korkein hallinto-oikeuskaan ole huostaanottoa purkanut. Lapsen etu ratkaisee!
Miksi et hoida lastasi itse?
>Mikä ihmisen elämässä voi olla niin vaikea asia, ettei se voi muuttua paremmaksi ja jopa poistua kokonaan? <
Ei tarvitse olla ennustajaeukko.
Henkinen kehittymättömyys, jota ei paranneta nyt eikä koskaan.Eräänlainen vajaapäisyys rumasti sanottuna.
Kana-aivo!
eipä taida Lissulla asiat niin hyvin ollakaan, kuin antaa täällä ymmärtää.
Muutenhan lapsesi/nuoresi olisi jo kotona.
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan lapsen pitää asua isällään - ja isä ei suostu siihen että tyttö asuu luonani. Tyttö ei taas suostu asumaan isällään ... Olen kuitenkin suostunut tuohon avohuoltojaksoon sen takia että sillä tavalla tyttö saa psyykkistä hoitoa. Odotan nyt että nuorisopsyk. arviointi valmistuu muutaman viikon sisällä - ja halutessani otan sitten tytön kotiin jos ei muu auta.
vaihteeksi vastaan =)
Vaikea tilanne sinulla, mutta ilmeisesti tyttäresi on jo sen käinen, että hänenkin mielipiteensä pitää ottaa huomioon.
Jos elämäntilanteesi sen mahdollistaa, tottakai toivon sinun saavan lapsesi kotiin.
Parhaat hoitajat lapselle ovat tietenkin omat vanhemmat, sitä en ole koskaan kiistänytkään.
Mutta joskus vanhemmuus on hukassa tai joidenkin ei olisi pitänyt lapsia koskaan saadakaan.
Se on ihan tosiasia(nyt en tarkoita sinua) ja jonkun on niistäkin lapsista huolehdittava.
Joten älkää nyt aivan maanrakoon lyökö meitä, uskon suurimmalla osalla sijaisvanhemmista olevan aivan vilpitön halu auttaa, kun hommaan ryhtyvät.
Missään ei ole määritelty, mitä lapsen edulla oikeasti tarkoitetaan. Ydin on siinä, että eri ihmiset näkevät asiat eri tavalla.
Lapsen edusta on tietoa kyllä monella asiantuntijalla. Esim. kiintymyssuhteista on tehty viime vuosina paljon tutkimuksia. Lapsen edun selvittäminen vaatii asiantuntijat eikä se tapahdu hetkessä. Meillä lapsen etua selvitettiin melkein vuosi. Asiantuntijat tapasivat lasta bio- ja sijaisperheessä. Kävivät keskusteluja vanhempien kanssa yms. Lapsen kanssa eivät voineet keskustella, koska lapsi on niin pieni. Lapsesta tekivät huomioita seuraamalla hänen leikkejään, käytöstään vanhempien seurassa yms. Isomman lapsen kohdalla tulevat keskustelut kuvioon mukaan. Eli kyllä lapsen etu voidaan hyvin selvittää, jos tahtoa siihen löytyy.
Esimerkiksi lapseen kohdistunut väkivalta voi olla sellainen syy, että lapsi ei enää biokotiinsa palaa.Tänä päivänä ei ole ihmeellistä, että lapset ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa, tupakalla ja kuumalla vedellä polttelua, viiltelyä, hakkaamista ymym. Siinä tarvitaan vähän enemmän kuin tukkapöllyjä!
Varmaan kohdallasi ei siitä olisi mitään apua lapsellesi vaikka lukisit nuo "Lapsenetujen määrittelyt".
Mielestäni sinulle lapsi on kuin rikkaruoho jota voi tallata, kitkeä, polttaa, myrkyttää, olla näkemättä, halveksia jne.
Olet siis yksi niistä "eri ihmisistä" joka haluaa nähdä itsensä oikeintekevänä vanhempana.
Meidänkin sijais lasten äidit ovat "maailman"parhaita äitejä omasta mielestään ja ovat aivan tosissaan. Valitettavasti käytäntö sanoo aivan muuta.
Kunpa kuulisit vaatimukset mitä me heti alkukättelyssä saimme ja olemme kaikenaikaa saamassa vaatimuksia siitä miten meidän PITÄÄ lasta hoitaa, kasvattaa, pukea, syöttää, viedä harrastuksiin, kuljettaa jokapaikkaan ei saa antaa kävellä koska ei ole tottunut siihen jne.
Tässä vain nuo muutama esim. Siksi kait tämä sijaisvanhempien tarve onkin niin suuri. Toivon vaan että sijaisvanhemmat ovat erilailla erilaisia ja ymmärtävät sekä tiedostavat lasten tarpeet. Koska pelkillä unelmilla , toiveilla ja haaveilla ei päästä kovinkaan pitkälle.
Toivon tietenkin sinulle hyviä mahdollisuuksia päästä hyviin lopputuloksiin lapsesi kanssa.
En minä ainakaan ole mikään ongelman parantaja vaikka sijaisvanhempi olenkin.
Biovanhemmilla on valtavan suuri "avainnippu" ja avaimet joilla sulkevat mahdollisuuksien ovet lapsiltaan.
Näitä avaimia meillä ei ole käytettävissämme varsinkaan kun lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan vanhempana sijaiskotiin jossa on elämän arkeen säännöt, rytmi, vaatimukset jne. Usein lapsi tulee kodista josta nämä lapselle tärkeät asiat täysin puuttuvat.