Onko kauppakorkeassa wannabe-tyyppejä?

Vielä kysytkin! Niitähän kauppikset on täynnä.

Kyllä noita riittaa. Parhaat neuvot talous asioihin saa kuitenkin niiltä jotka eivät ole päässeet opiskelmaan kauppatieteitä koska lukiopaperit on niin kuraa. Esim taksikuskeilta kuulen usein mielelläni neuovoja matkalla neuvottelluun.

Ennemminkin kauppakorkean wannabeet on juuri niitä, joilla heikot yo-paperit ja sitten on otettu faijan rahoilla muutaman tonnin valmennuskurssi ja päästy kolmannella yrityksellä sisään.

Kyllähän kauppakorkealaiset keskimäärin ovat aika pinnallisia ihmisiä, mutta kyllä mukaan mahtuu myös toisenlaisia. Ei tuo pinnallisuus kuitenkaan tarkoita, että kauppislaiset tyhmiä olisivat.

Tyypillinen kylteri on sosiaalinen, kiinnostunut siitä mitä muut hänestä ajattelevat, kunnianhimoinen, yritteliäs ja kova tekemään töitä. Suurin osa tyhmistä wannabe-tyypeistä karsiutuu kuitenkin pois pääsykokeissa. Tai no kai niitä jostakin Vaasasta aika reilusti löytyy... Kauppakorkeakoulussakin aika selkeän jaon erilaisten ihmisten välillä tekevät pääaineet. Johtamista ja markkinointia tyypillisesti opiskelevat sosiaaliset ja hieman bimboilta vaikuttavat ihmiset. Laskentatoimen opiskelijoita näkee keskimääräistä vähemmän missään opiskelijariennoissa. He ovat tavoitteellisia ja keskittyvät täysillä opiskeluun. Taloustiedettä lukevat kaikista vähiten pinnalliset ihmiset. Aine vaatii ainoana kauppakorkeakoulun aineista matemaattista lahjakkuutta Taloustieteen lukijat ovat monesti yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita ja erottuvat hieman omana heimonaan muista kyltereistä.

Kyllä niitä katastrofeja on, oppi ei kiinnosta ja odotetaan että muut auttavat/tekevät esim. ryhmätyöt ja sitten vielä luullaa että olisi jotain, koska somespedeily antaa olettaa jotain autoritäärista asemaa, jonka oikeasti saa vain olemalla ahkera ja samalla saa tunnustusta, että kyseinen henkilö osaa ja pystyy myös saamaan asioita eteenpäin.

No kylläpäs ne lääkisläiset on niin ylimielistä porukkaa, tän keskustelun perusteella. Onhan se hienoo työntää etusormee anukseen ja kokeilla löytyykö sieltä jotain.

Onhan siinä sellainen ansa nykyisin, että jos paperit ovat hyvät, pitäisi myös ulosmitata niiden hyöty. Mutta mitäs jos ei kiinnosta lääkärin hommat, kauppatieteet tai laki? Kuka uskaltaa mennä kutsumuksensa mukaan alalle, jonne pääsee liian helposti? Meneekö siinä paperit hukkaan? Ainoa poikkeus tästä taitaa olla teoreettinen fysiikka, johon mennään kovilla papereilla omaa kutsumusta seuraten, mutta yleislahjakkaat tyypit - minne he menevät jos 'hienot' alat eivät kiinnosta?