Mummoni Kaisa peri maatilan isänsä kuoltua 1929. Nyt uteliaisuudessamme haimme maakunta-arkistosta dogumentit, jotka osoittavat että tila siirtyi asiamiehen tekemällä väärennöksellä käräjäoikeudelle pois Kaisalta Kustille, joka oli Kaisan vaari. Asia on täysin kiistaton sikäli, että Kustilla ei ollut saantokirjaa eli kauppakirjaa lainkaan saannostaan Mäntylän tilasta ja asiamies siitä huolimatta sai haettua lainhuudot käräjäoikeudelta. Tapaus on ns. Kaifioitu törkeä tuottamuksellisesti tehty rikos, jolla maatila siirtyi rikollisella tavalla mummoltani toisten käsiin. Asialle ei ilmeisesti enää yli 80 vuoden jälkeen mummoni mahda mitään. Tapaus on ilmeisesti vanhentunut vai mitä mieltä olette asiasta? Valtion vastuu on sekin rajallinen. Kaisa peri tilan vanhan avioliittolain perusteella ollessaan kaksi vuotias. Puoliso ei sen aikaisen lain perusteella omannut naimaosuutta muuhun kuin puoleen irtaimistosta, joka selviää perinnönjakoasiapaperista.
Perintönä tulleen maatilan menettäminen
Viljanen/Kusti
14587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kysymys on sikäli mielenkiintoinen, että Suomessa on ehkä satoja vastaavanlaisia tapauksia. Yhtenä esimerkkinä punaisten hallussa olleet torpat. Kun molemmat vanhemmat ammuttiin, niin lapsille olisi lunastuslain perusteella kuulunut torppa,mutta väärennettyjen asiakirjojen perusteella ehkä renki, tai piika lunasti torpan itselleen. Lapset kaupattiin huutolaisina eniten tarjonneelle.
Vielä kysymyksiä herättää valtion kirjaamis tapa ja vastuu oikeudellisuudesta kirjata lainhuudot nykyisyyteen.
Vielä 1960 tehdyllä uudella lainhuutoilla viitataan tähän rikollisella toiminnalla tehtyyn kirjaukseen "Kusti on saanut tilan kauppakirjalla ostaessaan Mäntylän tilan siskoltaan Maijalta ja alaikäisten lasten holhoojalta Emililtä joka kauppa on tehty 1932 heinäkuun 20 päivänä. Tällaista kauppakirjaa ei löydy asiapapereista lainkaan. "Kauppakirja kyllä arkistoista löytyi ja on liitteeksi laitettu Mäntylän asiapapereihin mutta, kaupan kohteena ollutta tilaa olikin ostamassa aivan toinen henkilö joka kuoli ennen kuin Kustin asiamies sai väärennöksen aikaan käräjäoikeudelle. Asiamies on venkoilemalla ja ilmeisesti juuri kieltolain loputtua "lahjonut" käräjäoikeuden lautamiehet ja tuomarit tekemään rikollisella tavalla törekällä tuotamuksellisella toiminnalla väärennöksen, joka johti Mäntylän tilan joutumaan pois oikeata omistajalta. Tässä ei ole mikään muu niin selvää kuin se, että tila on siirtynyt toisille rikollisella tavallaa ja käräjäoikeus hyväksyi tuottamuksellisen asiapapereiden väärentämis-rikoksen silloin ja vielä 1960 luvullakin.
***Kustilla ei ollut saantokirjaa eli kauppakirjaa lainkaan saannostaan Mäntylän tilasta ja asiamies siitä huolimatta sai haettua lainhuudot käräjäoikeudelta. ***
Mutta millä asiakirjalla lainhuuto annettiin? Eihän1930 -luvullakaan lainhuutoon riittänyt vain se, että ilmoittautui tuosta vain kiinteistön uudeksi omistajaksi.
Muuten olen sitä mieltä, että teidän pitäisi jo lopultakin unohtaa koko juttu, vaikka vääryyttä olisi 80-vuotta sitten mahdollisesti tapahtunutkin. Antakaa Kaisan päästä haudan lepoon ilman katkeruutta ja lakatkaa te Kaisa-mummon perillisetkin vatvomasta loputtomiin muinaisia epäselviä kiinteistönkauppoja.
" Mutta millä asiakirjalla lainhuuto annettiin?"
Lainhuuto tuli Kustille sellaisella kauppakirjalla jota olivat laatimassa leski ja hänen veljensä Jussi. Leskellä ei ollut naimaosuutta tai muuta omistusoikeutta Mäntylän tilaan. Lesken ja hänen veljensä välistä kauppakirjaa täydennetään puolen vuoden kuluttua holhoojien ja todistajien paikallaollessa mutta ilman että Jussi ostajana tuli täydentämään kauppakirjaa. Allekirjoitus puuttuu. Jussi kuolee kuukauden kuluttua. Vain seitsemän päivän kulutua asiamies hakee käräjillä lainhuutoja ko. asiakirjalla hänen isänsä Kustin nimiin. Käräjäoikeuden asiakirjoissa seisookin nyt, että Kusti onkin ollut tekemässä kauppaa Mäntylän tilasta. " Kusti on ostanut Mäntylän 20.7.1931 tehdyllä kauppakirjalla 25 000 mk hinnasta ostanut sisareltaa Maijalta Mäntylän tilan. Ostanut Mäntylän alaikäisten lasten holjooilta - joka lause on lisätty käräjäoikeuden lainhuutohakemukseen. Kusti ei ollut koskaan ostajana eikä allekirjoittajana Mäntylän kauppakirjoissa. Kusti sai lainhuuudot asiamiehen esittäessä käräjillä Kustin pojan ja Maija-lesken muodollisesti täysin puutteellisilla asiakirjoilla. Maija-leskeä kutsutaankin asiamiehen esittämässä lainhuutoasiakirjassa Kustin sisareksi, vaikka Kusti on todellisuudessa Maijan isä. Kusti ei perinnytkään poikansa kautta Mäntylää. Kusti merkittiin laillisiin asiapapereihin ostajaksi ja asia esitetään käräjäoikeudelle niin, että näin olisi tapahtunut. Vieläkin maarekisteriotteet ja muut Mäntylän asiapaperit pitävät sisällään törkellä tuottamuksellisella tavalla tehdyt viittaukset - kuinka Kusti "osti" ja keneltä! Näillä väärennetyillä asiapapereilla on haettu jo kahdet lainhuudot Mäntylän tilaan. Ei tarvitse olla mikään asiantuntija huomatakseen asiapapereiden olevan täysin ristiriidassa sisällöllisesti ja muutenkin laittomat.
Mitä tulee, että pitäisikö unohtaa koko juttu. Meille kaikille tämä totuus Mäntylästä selvisi vasta kaksi kuukautta sitten hakiessani asiapaperit maakunta-arkistosta.
Asia unohtuu aikanaan ja erittäin hyväkuntoinen mummoni on tyytyväinen kun sai selvyyden kuinka oli menettänyt isältään perimänsä kotitilansa.
Uteliaisuuttani kysyn, perikö Maija-äiti mitään Kusti-isältään, ja jos peri, perikö hänen Kaisa-tyttärensä mitään äidiltään?
Vai kävikö niin, että kaikki Kustin (ja hänen vaimonsa?) omaisuus meni Kustin muille lapsille, kenties vain yhdelle pojalle, muka sillä perusteella, että "kaikki pitää säilyttää kokonaisuutena ja suvussa"?
"Puoliso ei sen aikaisen lain perusteella omannut naimaosuutta muuhun kuin puoleen irtaimistosta"
Ehkei tässä tapauksessa, mutta yleisesti tuo ei ole noin.
"...joka kauppa on tehty 1932 heinäkuun 20 päivänä."
"...on ostanut Mäntylän 20.7.1931 tehdyllä kauppakirjalla"
Mutta milloin lainhuuto on saatu? Nyttemmin kumottu laki lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta on tullut voimaan 1.1.1932 ja sen 21 §:n 1.mom mukaan "Jos kiinteistö on joutunut pois oikealta omistajaltaan eikä tämä tai se, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, ole kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun kiinteistö ensiksimainitulta joutui pois ja toinen sai siihen lainhuudon, saanut kiinteistöä takaisin tahi pannut vireille kannetta sen takaisin vaatimiseksi, olkoon hän kannevaltansa menettänyt, jos se, jolle lainhuuto annettiin, tai joku muu, jolle kiinteistö on tältä siirtynyt, saantonsa tapahtuessa oli vilpittömässä mielessä." Tätä noudatetaan tietyin edellytyksin myös aikaisemmille saannoille, muuten niitä koskee kuninkaallinen lainselitys joka on annettu 14.5.1805. Nykyisen maakaaren nautintasuoja on myös samanlainen, ja ymmärtääkseni koskee myös näitä vanhojakin lainhuutoja silloisesta laista riippumatta, joten jos Kusti itse ei ole enää elossa, hänen seuraajansa, olipa vaikka luovutuksensaajan asemasta yleisseuraaja eli perillinen tai testamentinsaajakin, voi saada nautintasuojaa oikeaa omistajaa vastaan mikäli on hallinnut tilaa 10 vuotta omistajana (voi vedota edeltäjiensä nautinta-aikaan). Nautintasuojan saamisen edellytyksenä ei myöskään ole, että juuri lainhuudon saaja olisi ollut vilpittömässä mielessä.
"Tapaus on ilmeisesti vanhentunut vai mitä mieltä olette asiasta?"
Hyvin todennäköisesti nykyinen omistaja(t) voi vedota maakaaren nautintasuojaan, ja saanto jää pysyväksi. Vahingonkorvauskin on vanhentunut.
"Valtion vastuu on sekin rajallinen."
Valtiolla ei ole vahingonkorvausvelvollisuutta, kun oikea omistaja menettää kiinteistön nautintasuojan johdosta.
Mäntylän "kaupasta". Päivämäärät päivitettynä.
"Puoliso ei sen aikaisen lain perusteella omannut naimaosuutta muuhun kuin puoleen irtaimistosta"
Tämä seikka selviää perinnönjakoasiakirjasta joka on tehty 28.12.1931 elokuussa 1929 kuolleen isän jäämistöstä. Perinnönjakoasiakirjassa on maininta "leskellä ei pesässä ole naimaosuutta niin hän perii vain puolet irtaimistosta.
Kauppakirja Mäntylän tilasta on kuitenkin lesken ja hänen veljensä välillä tehty 20.7.1931 ilman alaikäisen lapsen (mummoni) virallisen holhoojan ja todistajien läsnäoloa ja allekirjoituksia. Siis 20.7.1931. Kauppakirjaa täydennetään 10.1.1932 jolloin todistajat ja tyttölapsen virallinen holhooja hyväksyvät 20.7-1931 tehdyn kaupan JÄLKIKÄTEEN ilman, että ostaja on paikalla ja allekirjoittamassa kauppakirjaa. Siis 20.7.1931 leski möi ilman virallisen holhoojan lupaa sellaista mitä ei omistanut.
Kauppakirjaa ilmeisesti tämän johdosta yritettiin saada lainmukaiseksi 10.1.1932 täydennystilaisuudessa, mutta ostaja ei saapunutkaan tilaisuuteen. Hänen allekirjoituksensa puuttuu 10.1.1932 päivätystä kauppakirjan lisäliitteestä.
Ostaja kuolee 12.2.1932. Nyt ostajan isä-Kustin asiamies hakee lainhuutoja itselleen 19.2.1932, vain seitsemän päivää poikansa kuolemasta. Puutteellista kauppakirjaa ei ostaja Kustin poika allekirjoittanut 10.1.1932. Asiamies esittää ja virittää raakasti käräjille lainhuutohakemuksen Kustin pojan kauppakirjalla Kustille. Kustin pojan toinen nimi on myös Kusti. Käräjäoikeus lautamiehineen ja tuomareineen antavat lainhuudot Kustille, hänen poikansa tekemillä täysin puutteellisilla kauppakirjoilla! Kusti ei ollut ostajana Mäntylän kaupassa eikä myöskään perinyt poikaansa koska poikahan ei allekirjoittanut kauppakirjaa enää 10.1.1932. Kaikesta huolimatta Kusti saa 19.2.1932 lainhuudot Mäntylään. Käräjäoikeuden päätöksessä kerrotaankin nyt Kustin olleenkin ostaja ja saaneen Mäntylän ostaessaan tilan sisareltaan ja alaikäisen lapsen holhoojilta. "Koska saantokirja on esitetty alkuperäisenä jne."
Näin se kävi kun Kusti laittoi asiamiehensä liikkeelle.
Vieläkin Mäntylän asiapaperit kertovat Kustin ostaneen Mäntylän. Maanmittauslaitos ei korjaa virheellistä kirjausta jälkikäteen luki niiden papereissa vaikka mitä. Kysyin ja osoitin heille, että ei pidä paikkaansa, että Kusti olisi saanut lainhuudot ostamalla Mäntylän. Osoitin myös että heidän arkistossaan ei ole Kustin saantokirjaa eli kauppakirjaa lainkaan, vaikka Maarekisteriotteessa niin lukeekin. Osoitin myös kädestä pitäen heille sitä kauppakirjaa jolla Kusti sai Mäntylän ja joka ei ole hänen allekirjoittamansa. Kummassakaan 29.7.1931 ja 10.1.1932 tilaisuudessa jolloin hänen poikansa teki kauppaa Mäntylästä, ei Kusti ollut ostajana.
Periaatteessa vuoden 1932 käräjäoikeuden päätöksessä Mäntylän tilan Kustin kauppakirjaan viittauksessa voisi lukea aivan hyvin: "Olen ottanut Mäntylän tilan törkellä tuottamuksellisella rikollisella tavalla, lahjomalla asiamiehen tekemään käräjäoikeudelle väärennöksen asiakirjoihin saadakseni Mäntylä rikollisella tavalla". Tätäkään tunnustusta ei enää huomioitaisi tai arkistoihin uudelleen päivitettäisi koska asia on vanhennut.
"Perinnönjakoasiakirjassa on maininta "leskellä ei pesässä ole naimaosuutta niin hän perii vain puolet irtaimistosta. ""
Ja tämä voi olla aivan hyvin virheellinenkin merkintä. Leskellä ei ole naimaosaa jos oli avioehto tai Mäntylä oli maalla oleva kiinteistö, jonka puoliso on ennen avioliittoa hankkinut, taikka jonka hän on perinyt, tai joka lahjalla tai testamentilla hänelle on annettu ehdoilla, että se on tuleva puolison yksityiseksi omaisuudeksi. Tarkista tämä, jos mahdollista. Ennen v:ta 1879 solmituissa avioliitoissa on naimaosa kaupunkilaisoikeuden mukaan 1/2, mutta maalaisoikeuden mukaan miehellä 2/3 ja vaimolla 1/3. Tämän jälkeen solmituissa liitoissa aina 1/2 ja 1/2, mikäli edellä esitetty poikkeus ei ole toteutunut.
"Kauppakirja Mäntylän tilasta on kuitenkin lesken ja hänen veljensä välillä tehty 20.7.1931 ilman alaikäisen lapsen (mummoni) virallisen holhoojan ja todistajien läsnäoloa ja allekirjoituksia."
Eli kauppakirja on tehty, ei siis väärennetty kuten edellä väitit.
"Kauppakirjaa täydennetään 10.1.1932 jolloin todistajat ja tyttölapsen virallinen holhooja hyväksyvät 20.7-1931 tehdyn kaupan JÄLKIKÄTEEN ilman, että ostaja on paikalla ja allekirjoittamassa kauppakirjaa."
Eli kauppakirjassa oleva puute on huomattu ja korjattu, jolloin asia on kunnossa. Täysin normalia varsinkin tuohon aikaan maaseudulla että papereita laatii täydelliaet maallikot jotka eivät itsekään tiedä mitä omistavat tai miten naimaosan säännöt menevät ja niitä sitten korjaillaan kun lainhuuto pomppaa. Se että ostaja ei ole ollut läsnä tilaisuudessa saattaa olla sen aikaisen lain mukainen muotovirhe (en jaksa tarkistaa, että onko), mutta sepä on sitten lainhuudon saamisella korjautunut jo vuonna 1932.
"Siis 20.7.1931 leski möi ilman virallisen holhoojan lupaa sellaista mitä ei omistanut."
Ja tämä asia on korjattu sillä, että alaikäisen edunvalvoja hyväksyi kaupan so myyjäksi tuli oikea henkilö holhoojansa välityksellä.
"Kummassakaan 29.7.1931 ja 10.1.1932 tilaisuudessa jolloin hänen poikansa teki kauppaa Mäntylästä, ei Kusti ollut ostajana."
Hän lienee perinyt poikansa ainoana perillisenä, jolloin jakokirjaakaan ei ole.
"Olen ottanut Mäntylän tilan törkellä tuottamuksellisella rikollisella tavalla, lahjomalla asiamiehen tekemään käräjäoikeudelle väärennöksen asiakirjoihin saadakseni Mäntylä rikollisella tavalla".
Tämä päätelmä ei seuraa edellä kirjoitttamastasi. Näyttäisi siltä että tulkitset vanhoja papereita väärin. Se ei monesti ole helppoa asianajajallekaan ja maallikot ryhtyvät helposti kuvittelemaan omiaan vuosikymmeniä sitten tehdyistä huonosti laadituista papereista.
Tämä on todellakin monimutkainen juttu ja vaatii älyä ja tarkkaavaisuutta. Aikajana kertoo miten ja milloin mitäkin tapahtui.
" Eli kauppakirja on tehty, ei siis väärennetty kuten edellä väitit. "
Kusti väärennettiin lesken ja Kustin pojan välisen kauppakirjan saannon - Mäntylän ostajaksi.lainhuutohekemukseen käräjäoikeuteen. Ostajan isä hakee laihuudot asiamiehen avustuksella ja virallisiin papereihin merkitään että Kusti on saanut omistusoikeuden ostamalla. Kusti ei perinyt eikä ostanut Mäntylää vaan asiamies vei käräjäoikeuteen lesken ja hänen veljensä välisen täysin muotovirheisen kauppakirjan ja esittää käräjäoikeudelle, että Kusti on tämä sama Kusti joka osti Mäntylän 20.7.1931. Lainhuutohakemuksesta tämä selviää. Liitteenä on Kustin pojan ja lesken kahdenkeskinen ilman todistajia oleva kauppakirja sekä täydennetty muotovirheinen jossa ei ole ostajan eli Kustin pojan allekirjoitusta.
" Hän lienee perinyt poikansa ainoana perillisenä, jolloin jakokirjaakaan ei ole "
Kuten olen kertonut, niin asiamies haki ja sai lainhuudot esittämällä käräjäoikeudelle toisten välisen kauppakirjan, johon Kustilla ei ollut minkäänlaista osaa tai arpaa. Nythän kävi niin että Kusti muuttuukin tavallaan kauppakirjan pojaksi asiamiehen käsittelyssä. Asiamies ESITTÄÄ 19.2.1932käräjäoikeudelle että Kusti OSTI Mäntylän 20.7.1931 ko. kauppakirjalla. Kustin poika kuoli vasta 12.2.1932 joka tosiasiassa oli tuolloin kauppaa tekemässä kahdestaan lesken kanssa. Ilmeisesti Kustin poika oli vakavasti sairas (keuhkotauti) ja ei siksi tullut enää täydentämään 10.1.1932 vuonna 1931 heinäkuun 20 päivänä puumerkitsemäänsä kauppakirjaansa, koska ei enää halunnut ostaa Mäntylää ja antoi kaupan siksi purkautua. Kusti on todellakin saanut Mäntylän omistukseensa muka ostamalla, joka todistetaan hänen poikansa tekemällä kauppakirjalla joka taas ei ole edes muodollisesti pätevä. Väärä tieto lainhuutoasian asiapapereihin on asiamiehen aikaansaannos.
Kustilla oli lainhuudot Mäntylän tilaan pöytälaatikossaan seitsemän päivän kuluttua poikansa kuolemasta joka kuoli 12.2.1932. Kusti on merkitty lainuudon saajaksi siis19.2.1932 "ostamalla" Mäntylän 20.7.1932. Jotta sotku olisi mahdoton selvittää, niin seuraavaksi kerron miten Kusti esittää poikansa jäämistön perukirjoituksessa. Perukirjoitus pidetään 30.4.1932.
Nyt Kusti tuo perukirjoitustilaisuudessa esiin poikansa 20.7 1931 tekemän kaupan joka merkitään perukirjaan samojen todistajien läsnäollessa, kuin jotka olivat todistamassa Kustin pojan kauppaa 20.7.1931. Kusti ei tuo perukijoitustilaisuudessa esiin sitä tosiasiaa, että hänellä on ollut jo kuukausia pöytälaatikossaan poikansa kauppakirjaa hyväksikäytettyään Mäntylän tilan lainhuudot. Ilmeisesti todistajia hämätäkseen Kusti tavallaan vielä yritti periä Mäntylän vaikka se ei ollut tosiasiassa enää mitenkään virallisesti mahdollista.
Kusti itse todistaa perukirjoituksessa että poikansa "osti" Mäntylän eikä hän.
Unohda jo, hyvä "Viljanen/Kusti", 80-vuoden takaisen tilakaupan vatvominen. Ei pidä elämäänsä pilata muinaisilla, elämänsä lopputaivalta elelevän mummon (mahdollisesti) kokemilla vääryyksillä, vaan katsoa elämää eteenpäin. Kuten "hankala änkyrä" selvitti, toiveet saada mummon perintötilan tai "perintötilan" nykyisiin omistussuhteisiin muutosta, eivät ole realistisia. Turha niihin yrityksiin on omaa elämäänsä uhrata.
Tiedän tapauksia, joissa vääryyden tai - aika usein - kuvitellun vääryyden oikaisemisyritykset ovat tulleet henkilön pääasialliseksi ja koko loppuelämän katkeroittaneeksi elämäntehtäväksi. Ei kannata liittyä joukkoon. Elämässä on muitakin tähdellisiä ja elämäniloa antavia asioita. Anna Kustin, Maijan, Jussin ja muidenkin levätä haudoissaan rauhassa. Keskity omaan elämääsi.
Omhan tämä jo ollut unohduksissa yli 80 vuotta. Eihän asialle mitään voi mutta kyllähän täällä keskustellaan nyt mistä milloinkin ja aivan mitättömistäkin vääryyksistä.
Mitekäs sen nautintasuojan mitätöinti? Jos kaksi kymmenvuotiasta poikaa tekevät kiinteistökaupat ja saavat myöhemmin lainhuudot.
" Nautintasuoja on kiinteistön haltijan saantoa rasittavan virheen vaikutukset poistava suoja, joka syntyy kiinteistön nautinnan jatkuttua keskeytyksettä tietyn määräajan. Se tarkoittaa myös sitä, ettei saannossa olevaan virheeseen voi vedota. Nautintasuojaa ei kuitenkaan saa, jos virhe on niin karkea, ettei sitä voi luokitella saannoksi.[1]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nautintasuoja
"Jos kaksi kymmenvuotiasta poikaa tekevät kiinteistökaupat ja saavat myöhemmin lainhuudot."
Niin ja entäpä jos kaksi kymmenvuotista poikaa tekevät kiinteistökaupat ja kolmas osapuoli, toisen pojan isä tuleekin sivusta hakeekin itselleen lainhuudot poikien kauppakirjalla väittäen käräjäoikeudelle olevansa (samanniminen) kuin ostajana oleva poika?
Muodollisesti pätemätön alaikäisten poikien välinen kauppa saakin lainvoiman asiamiehen esittelyssä käräjäoikeudelle.
" Ennen v:ta 1879 solmituissa avioliitoissa on naimaosa kaupunkilaisoikeuden mukaan 1/2, mutta maalaisoikeuden mukaan miehellä 2/3 ja vaimolla 1/3. Tämän jälkeen solmituissa liitoissa aina 1/2 ja 1/2, mikäli edellä esitetty poikkeus ei ole toteutunut. "
Näin asia oikeasti naimaosuudesta.
Kaupunkioikeuden mukainen omaisuuden jako puoliksi otettiin käyttöön koko Suomessa 27. kesäkuuta 1878 annetulla asetuksella. Puolittaminen koski vain irtaimistoa ja kaupungissa olevia kiinteistöjä ja avioliiton aikana hankittuja kiinteistöjä. Puolittamisen ulkopuolelle jäi ennen avioliittoa omistettu ja avioliiton aikana peritty kiinteä omaisuus. Tähän omaisuuteen puolisolla ei ollut oikeutta. Laki aviopuolisojen omaisuus- ja velkasuhteista (17/1889) jatkoi vanhaa käytäntöä, joka muuttui vasta avioliittolain (234/1929) myötä. Sen mukaan koko omaisuus puolitetaan, ellei avioehto toisin määrää.