ENS:ssä on keskusteltu tänään vanhoista palkoista ja joku muisteli saaneensa vuonna 1973 palkkaa yli 700 markkaa.
Itse olin kahden oppilaitoksen välissä vuonna 1969 töissä Malmin sairaalassa vs. kanslia-apulaisena kuusitoistavuotiaana, koska olin liian nuori pääsemään kauppaopistoon. Sain paikan, koska olin käynyt Malmin kaupallisen keskikoulun ja olin konekirjoitustaitoinen. Tehtäväni oli kirjoittaa puhtaaksi epikriisejä lääkärien sanelujen pohjalta. Se ei ollut nuorelle kovin helppo tehtävä, koska se tehtiin luuri korvassa ja lääkärien käyttämä kieli oli täysin outo ja diagnoosien oikeinkirjoittamisessa oli omat pulmansa.
Selvisin siitä kuitenkin hieman harjaannuttuani ihan hyvin, mutta kun ensinmäisen palkan maksun aika koitti, tilinauhassa luki 762 markaa. En meinaannnut ensin uskoa ollenkaan, että näinkö paljon tästä tehtävästä maksetaan ja kävinkin kysymässä talouspäälliköltä, että ei kai tässä nyt vain ole laskuvirhettä. Hän vastasi, että ei ole, sen verran siitä maksetaan.
Muistatko sinä, mitä palkaa sait joskus muinoin?
Itse olin kahden oppilaitoksen välissä vuonna 1969 töissä Malmin sairaalassa vs. kanslia-apulaisena kuusitoistavuotiaana, koska olin liian nuori pääsemään kauppaopistoon. Sain paikan, koska olin käynyt Malmin kaupallisen keskikoulun ja olin konekirjoitustaitoinen. Tehtäväni oli kirjoittaa puhtaaksi epikriisejä lääkärien sanelujen pohjalta. Se ei ollut nuorelle kovin helppo tehtävä, koska se tehtiin luuri korvassa ja lääkärien käyttämä kieli oli täysin outo ja diagnoosien oikeinkirjoittamisessa oli omat pulmansa.
Selvisin siitä kuitenkin hieman harjaannuttuani ihan hyvin, mutta kun ensinmäisen palkan maksun aika koitti, tilinauhassa luki 762 markaa. En meinaannnut ensin uskoa ollenkaan, että näinkö paljon tästä tehtävästä maksetaan ja kävinkin kysymässä talouspäälliköltä, että ei kai tässä nyt vain ole laskuvirhettä. Hän vastasi, että ei ole, sen verran siitä maksetaan.
Muistatko sinä, mitä palkaa sait joskus muinoin?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Mainitsemanasi vuotena, 1973, oli palkkani 2400mk/kk. Muistan hyvin koska vaihdoin silloin työpaikkaa.
1958 anasaitsin 1,52mk/h. Tein 40 tuntista työviikkoa. Opin puillohitsauksen alkeet ja polttoleikkauksen.
1960 olin tiilitehtaalla 3-vuorotyössä latomassa urakalla polttamattomia tiiliä uunivaunuihin. Ka. 3500kpl/vuoro. Ansioni oli 350 - 400mk/kk.
1963 ahersin eristäjien apurina 3mk:n tuntipalkalla.
Jne.
Tuona vuotena menin inttiin ensin 0,80mk:n, sittemmin 1,00mk:n ja lopulta muistaakseni 1,20mk:n päiväpalkalla.
Muistamme sen ajan inflaation, sillä kun sitten olin valmistunut ja intin jälkeen menin Askoon myymään huonekaluja vuonna 1975 loppuvuodesta, palkkani oli jo 1200 mk + 2 % bruttomyynnistä, josta kyllä sain hyvinkin lähes viisitonnia kuussa.
menin ekaan työpaikaani -75 lähetiksi sain palkkaa 600 mk puolen vuoden päästä pääsin samaan firmaan atk-kirjoittajaksi ja syksyllä tuli voimaan minimipalkkaus joka oli sillon 1200 mk huima korotus mutta siitäkin huolimatta säästin tästä palkasta asuntoon ja hyvin tuli toimeen.
Tsupparin hommasta moni on uransa aloittanut.:-)
Jep, eka työ oli tsupparina SOK:ssa,1971, Vilhonkadun ja Mikonkadun kulmassa.
Palkka oli huimat 380mk/kk.
Tuttua maisemaa siinä aivan Rautatietorin kupeessa. Minä olin tuon yllä mainitun Malmin sairaalan jälkeen Ratakadun kanikonttorissa töissä lähes vuoden ennen kauppaopistoon monoani. En ikävä kyllä muista, mikä oli liksa siellä silloin.
no ei se paljoo noussu neljän vuoden aikana se tsupparin palkka tai voi se oikeestaan sen ajan rahassa ollakkin paljon sillon satasella sai vuokran maksettua ja nyt ei saa sadalla ekellä juuri mitään.
Kuitenkin on selvästi todistettu, että nykyään ihminen maksaa mm. ruoastaan pienemmän osan palkastaan kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Mitä muihin menoihin tulee, on sitten eri asia. Asuminen on kallista etenkin pääkaupunkiseudulla. Vaatimustasomme on muuttunut kovasti. Nyt minullakin on kaksi tietokonetta ja älypuhelin, mutta narisen ruoan hinnasta. Eikö tässä ole jotain nurinkurista?
kyllähän se totta on että sillon ei ollu tietokoneita eikä älypuhelimia oli se sama lankapuhelin vuodesta toiseen nykyään ihmiset vaihtaa puhelimiakin lähes vuosittain eikä lähes joka taloudessa ollut kahta autoa maailma muuttuu ja me sen mukana mutta mielenkiinnolla odon sitä romahdusta mikä on vielä tulossa eihän tää voi jatkua näin vielä tulee se aika kun ajellaan vanhoilla autoilla poikeuksena entisaikaan että niissä on ilmastointi ja sun muut hörrötykset talota autioituu mutta ne taitaa olla vähän toisenlaisia kun nykyajan autiotalot jonnekkinhan suomalaisten työikäisten on mentävä työnhakuun eihän kunnatkaan voi niitä loputtomiin elättää... talviaikaan herättty ei tää nyt sen kummemmalta tunnu kun kesäaikakaan :)
Jos teollisuustuotanto vähenee nykyistä vauhtia ja Euroopassa eivät investoinnit lisäänny, me olemme oikeasti pulassa.
näin on siitä mää oon oikeesti huolissani en itseni takia vaan kaikkien nuorten perheiden jotka on tehneet isoja hankintoja ja luottavat siihen että on vielä elämä edessä koska nythän vasta alkaa palvelualojen irtisanomiset ja siellä sitä porukkaa on kanssa töissä vaikka millä mitalla nyt jo huomaa ravintola alalla ettei lähitulevaisuus näytä kovin ruusuiselta palveluasemat tiukentavat jos ennen on ollut kolme vuorossaan pienimmillä niin nyt pitää pärjätä kahdella.
Jepulis, siitä minäkin olen huolissani, vaikka oma tulevaisuuteni on turvattu. Kaikiila viidellä lapsellani ovat asiat hyvässä mallissa ja opiskelupaikat ja työt kunnossa, mutta se ei kerro trendistä yhtään mitään. En usko, että tämä maa pystyy elättämään kaikkia täällä asuvia tällä teollisuustuotannon yksipuolisuudella. Siksi minä aion muuttaa eläkkeelle päästyäni huomattavasti halvempaan maahan, jossa kolme tytärtäni asuvat, nimittäin Belgiaan. Käyn siellä muutenkin pari kertaa vuodessa ja tunnen paikat aika hyvin.
kyllä sitä muuttoo tulee itekkin mietittyä useestikkin saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan vielä sitä on tiukasti juuret täällä suomen maassa mutta tulevaisuudesta ei tiedä koska ne tulee repästyä irti ja pakattua laukut.
Mun on helppo muuttaa maasta, sillä siellä on kaikki paitsi asunto valmiina. Kävin toukokuussa exäni kanssa läpi kaiken sen, mitä pitää hankkia muuton yhteydessä ja hän oli sitä mieltä, että edullisesti pääsee käyttämällä rahansa ja luovuutensa älykkäästi. Mukaani en pakkaa muuta kuin vaatteeni.
Vuonna 1968 olin Wärtsilässä levyseppäkurssilla ja sain 3,33 mk/h. Olin silloin 17 vuotias, yli 18 vuotiaat saivat 4,20 mk tunnilta. Siihen minunkin palkkani nousi kun täytin 18 vuotta.
Henkilöauton ajokortti maksoi 410 mk. Sen pystyin säästämään talven aikana.
Vuokraa maksoin 120 mk alivuokralaisena yhdestä huoneesta.
Wärtsilä oli hyvä duunipaikka silloin, en tiedä kuinka on nyt.
1963 pääsin kolmivuotisesta ammattikoulusta nuoremmaksi autonasentajaksi. Palkka oli 2,03 mk/h. Tehtiin 45 -tuntista viikkoa. Se oli paras palkka, mitä luokaltamme päässeet saivat. Samaan aikaan Rautaruukin rakennuksella olleet kouluja käymättömät naapurin pojat saivat 3 mk tunnilta ja valittivat, että tahtoo aika tulla pitkäksi kun ei oikein töitä tahdo olla. Vuokraisäntä oli muurari ja sai jotain 5 mk/h. Työpaikkaruokalan tytöt saivat 150 mk/kk...
Ensimmäisestä tilistäni ostin Philishave -partakoneen. Viimeksi tänä aamuna ajoin sillä parran.
Joskus niihin aikoihin tuli myyntiin uudempi korimalli Datsun Bluebirdiä. Tuore missi Satu Östring oli magneettina esittelyssä. Auto maksoi 8 880 mk. Laskin, etten koskaan pysty sellaista ostamaan.
1972 ostin Ford Escortin. Halvin malli kaksilla renkailla, lokareilla ja ruostesuojattuna 11 400 mk käteisellä.
1973 taisin saada palkkaa jotain 1800 mk/kk , seuraavana vuonna toisessa työpaikassa 1950 mk/kk. On noussut sen jälkeen...
Kiva stoori. Ja aika hyvä muisti sulla noiden liksojen suhteen.:-)
1963 ensimmäinen työpaikka lähettinä,palkka 100 mk,hyvin riitti,jäi vielä säästöönkin.
Kesätöissä postissa 530 markkaa/kk kesäapulaisena v-74
Ja mä olen ollut asiamiespostissa töissä aivan viimepäiviin asti, mutta siihen on liittynyt myös kirjastonhoitajan sijaisuuksia. Kivaa duunia.:-)
Tsupparina kaupungintalossa, 400mk/kk. Olin 3vk vaan, ikää oli 14,5 v. Eka oikea työpaikka 1980, koska sain yksiön ensiasunnokseni, lounas- ja kahvietu, käteistä ssin 900 mk. Ostin heti elämäni toisen (isohkon, 550cc) moottoripyörän koska "olinhan varoissani." Sillä sitte ajelin pari kesää ja vaihdoin Plymouth Dusteriin vm-71. Siinä oli 318cid. Jösses että sen kanssa ajellessa oli poikaystäviä tyrkylle! Ei ollut ihan jokapäiväistä tuolloin että parikymppisellä tytöllä oli oma jenkkicustom.
Oi niitä aikoja, jotenkin sitä hehkuvaa tunnetta kaipaa! Nykyisin ei oikein mikään tunnu erityiseltä.
Tuli sitten hankittua erilaisia autoja / mp:ä aina näihin päiviin asti.
Pihassa seisoo Suzuki GXS-R 1000cc, ajoin tänään 70 km mutta ei se samalta tunnu enää kuin ihanalla kasariajalla. Eiks Suomessa joku laulanutkin joskus ett " ei aika entinen koskaan enää palaa?"
Kivat sulle, mutta kyllä mä olen saanut hyvät kiksit vanhemmillakin päivälläni isoista fillareista. Tosin tonnista mulla ei ole koskaan ollut mutta Yamaha pikkumaksin sain kyllä liekkeihin ihan nelikymppisenäkin vielä ja samalla ostin vaimollekin 500 cc Hondan, jolla hän oppi ajamaan oikein hyvin.
Etpä sitten ainakaan omilla työansioillasi niitä kulkupelejä ostellut.
Ne toiset vaan nyt sattuvat syntymään kultaisempi lusikka suussa kuin toiset.
Niin, kateuttahan tämä on. Täytyy myöntää.
Minäkin pääsin yksiöön vähäksi aikaa vuokralle jo 28 -vuotiaana ja omaan (= pankin) ensiasuntooni 31 -vuotiaana. Maksettua sain se 39 -vuotiaana, olinhan hyväpalkkaisessa työssä ja maksoin korotettua vanhanpojan veroa.
Moottoripyörää en pystynyt ostamaan, vaikka sellaisesta haaveilin. Reilusti parikymppisenäkin vielä mieli teki MZ-125:ta, mutta rahaa ei ollut. Edes käytettyyn. Sittemmin sekin halu hiipui pois. Turha on potkia tutkainta vastaan sanoo Raamattu. Ja tietämättömille: se tutkain on teroitettu keppi.
Parempi että vastaan puskasta, niin tulee vähemmän irvimistä.
Jos kuittasit minulle, niin kyllä muuten ostin omillani.
Eka mp oli piikki, muistaakseni 9 v ja oli ollut rääkkikäytössä jollain jannulla; hinta oli halpa ja varat riittivät nippanappa. En luetellut tehneeni nk. pimeitä töitä joita teineillä oli mahdollisuus tehdä, kuten lastenvahtihommia, puutarhatöitä ikäihmisille ja tietysti se yksi tärkeä eli riparin konfirmaatio. Aika moni kävi riparin vain lahjojen saanti mielessään. Muistan saaneeni kypärän ja 400 mk käteistä.
Kun vaihtaa isompaan, saa vaihdossakin jotain. Isä jelppas usein huolloissa, opetti maalaamaan tankin ja lohkon suojamuovit yms. Piikki oli nätti kun vaihtoon vein.
Iso mp ei todellakaan ollut uusi! Sillä oli jo silloin ajettu joku 60 tonnia mutta osamaksusoppari helpotti hankintaa. Kasariajalla suorastaan työnnettiin lainarahaa ihan kaikille.
En arvosta ihmisiä, jotka vähän väliä uusivat kalustoa. Vanhemmilla pärjää pienin kustannuksin, etenkin jos osaa jotain itsekin tehdä.
Joten, unohda kateus.
Muuten, jotenkin tuli tunne että kuittailen =DW= kanssa ;-)
Kirjoitustyyli on niin samanlainen.
Jos arvasin oikein, olisit pistänyt nikkis vaan, minä en ryhdy irvailemaan. Muuten, pidän =DW= tavasta kuittailla, katsantokanta on yllättävä toisinaan ja jokin keskustelu saa toisenlaiset värit.
En mielistele. Minullekin saa kuittailla :D
Totta, minä sain muhkean perinnön vuonna 1984, joka sitten suli syliin vuoden 1991 laman myötä ja tein näyttävän konkurssin. Kivaa ja oikein minulle, eikö niin?
En ole =DW=.
En edes muista nykyistä palkkaani. Muistan vain sen, että koskaan ei palkka ole ollut riittävä.
Minä muistan ja jokaisena palkkapäivänä olen suht tyytyväinen, vaikka enimmäkseen teen toimittajan työni ohessa silpputyötä.
Niin, voisinhan minäkin olla tyytyväinen jokaisena palkkapäivänä, jos se sama palkka tulisi vaikka kerran viikossa. Tai, jos pakolliset menot olisivat puolta pienemmät.
Mahtaa se silpputyö sitten olla tuottoisaa. Harmittaa, kun juuri käytin auton katsastuksessa ja katsastusmies kysyi, että haluanko vanhan rekisteriotteen itselleni, vai pannaanko silppuriin. Olisko sittenkin pitänyt itse tehdä silppuamistyötä.
No, mun tapauksesssani silpputyö tarkoittaa kaupunkimme kirjastoissa tehtävää sijaisduunia ja sitä työtä nyt näyttää olevan aika kivasti. Toimittajana en ole koskaan ollut asiotyössä, vaan aina olen joutunut itse työni myymään eri lehdille ja siihen ei ole muutosta näkyvissä, mutta tyytyväinen olen.
No, samapa kai tuo, onko ansiotyötä tai itse myytyä tai mitä tahansa. Pääasia, että jotenkin riittää elämiseen, eikä niin pahitteeksi vaikka joskus jäisi hieman ylimääräistäkin, vaikka ihan itsensä (ansaittuun?) hemmotteluun.
Niin juuri, mutta exäni kysyy usein minulta, että jos hoidan hänen koiriaan hänen ollessa matkalla, mitä tarvitsen syötäväksi. Vastaan, että en mitään, koska mulla on varaa ruokkia itseni ja rahnaa on tilillä vielä tilipäivänäkin jäljellä.
Ei sitä rahaa voi syödä. Itse ainakin olisin ihan tyytyväinen, jos toisen koirien ruokkimisen myötä voisin samalla itsekkin syödä vaikka pakastimeen tehdyn, vain lämmittämistä vaativan aterian. Vitut rahasta, välittäminen on tärkeämpää.
Jep, toi on viisas asenne:-)
Taisi olla vuonna -76 kun olin jätskikiskalla töissä, tienasin 6 mk/h, ja sain tehdä töitä 6 h/pv. Kun katson teidän muiden tienestejä, sehän oli ihan kohtuupalkka. Oli kylläkin niin rankkaa, että otin loparit ekan päivän jälkeen, joten kesäpalkaksi jäi 36 mk :)) Sai sillä syksyn tivolissa jonkun karusellikyydin.
Sillä fyrkalla olis Lintsillä kyllä päässyt useampaan koneeseen noina aikoina, väitän.:-)
Niin.
Tavallaan kiintoisa aihe. Vilkaisin, ketjuun oli kirjoittaneet kaupunkilaiset. Minä kun maalta syntyisin, kommentoin siksi, että näkökulmaa, edes vähän.
Ei maatöistä palkkaa maksettu kuin rengeille ja piioille. en tiedä, mitä niille maksettiin, saivat ainakin ruuan ja kortteerin, oletetttavasti jotain muutakin.
Maatalon jälkikasvu teki duunia siitä kun oppi kävelemään. Meitsi oli erikoistunut traktorin siirtämiseen heinäpellolla. Olin tarpeeksi lihava, sain painettua mekaanisen kytkimen pohjaan aina heinäkasan kohdalla. En muista tarkemmin, ongelmia oli saran päässä, kun traktori piti kääntää, tais mutama kone mennä ojan pohjallekin.
Päivän pituus kuin maatöissä on, niin kauan kuin näkee, kesällä näkee melkein koko vuorokauden. Ylläpitoa sain minäkin, ruuat, kahvit, saunan ja lopuksi jonkin setelin. En osaa ajatella, mitä se teki rahassa, muutaman lännenlehden sai käsittääkseni ostettua kesätienesteillä.
Mutta siis ero asioissa. Jotkut puhuu rahapalkoista ja tienesteistä. Mä oppinut suhtautumaan töihin eritavalla. Ei ole kauaa, kun pöndellä naapuri tarvi miesapua ja kävi pyytämässä. Tottakai menin auttamaan. Muutaman päivän oli duunissa. Rahaa en saanut, mutta syödäksen ja kahvitkin vielä päälle. Se on tossa kommunistien rahanhimossa jokin erittäin sairas piirre. Kommarit just puhuu aina vaan rahasta, normaalit ihmiset asioista ja niitten tekemisestä.
Duni tietenkin on kaupankäyntiä. Vaihdetaan jokin työn tuotto johonkin, mitä itse tarvitsee. Nykyisin kommarien toimesta puhutaan ainoastaan rahasta. Asioissa muitakin elementtejä ja paljon. Muistan aikanaan, kun kotona sattui erittäin paha vahinko. Rahaa ei tietenkään ollut. Pyydettiin naapuriapua. Niinno, en muista määrää, mutta kaikki koneet ei mahtuneet pihalle, kun naapurit tuli apuun. Ei meillä ois ikinä ollut varaa maksaa rahaa siitä savotasta.
Noin rahapalkka töistä. Sen muistan, kaikki palkat meni siihen vuosikaudet, että maksoi töissä käymisestä. Piti olla henkilöauto, että pääsi kulkemaan töissä. Ainainen autovelka ja ainaisesti pensavelkaa paikalliselle huoltoasemalle. Käteen jäi lähinnä työkokemus, ajanviete ja väsymys. Ei rahan kuin sen verran, että vaatteissa ja ruuassa ja sen sellaisessa pysyi. Että pystyi käymään töissä.
On ollut joskus kyllä ihan rahallistakin tuloa työhommista. En muista summia, ei ne ihan pieniä olleet. ei sen aikaisista tienesteistä rahaa ole jäljellä. Mutta on asumisasiat, kulkupelit jne kunnossa. Seteleitä ei löydy lompakosta, samapa se niille. Setelin kun syöt, ei se nälkää paljon vie. Jos setelillä saa kassillisen ruokaa kaupasta, ei ole vähään aikaan nälkä.
Näissä tienesti asioissa erilaisia näkökulmia, jokaisella omansa. Mutta numeroitten tuijottaminen on typerää ja lapsellista. Sen verran pitä tienata, että elättää ite ittensä. Jos tienaa enenpi, mikäpäå siinä. Mutt jos tienaa vähemmän, jotkut heti huutamassa yhteiskuntaa apuun. Tarkoitan yhteiskunnalla muuta kuin naapuriapua. En voi tajuta, miks mun pitää maksaa jonkun kehäraakki toekwandookhihhulinm toimeen tulosta, menisi jonnekin töihin ja tienaisi omat kaurapuuronsa ja nettiyhteytensä ihan itse, ei soskun piikkiin laskuttamalla ja töitå tekevien ihmisten ruokaa syömällä.
=DW=
Lapsuusajan duunit. Minut raahattiin mukaan mm. maatalojen heinätöihin, ensin haravoimaan ja sittemminin jopa seivästämään.
Perunana nosto oli syksyisin kaksipäiväinen savotta. Alkuun keräsin ämpäreihin ja juku sentään kun pääsin siihen ikään, että jaksoin nostaa pottulaatikon kärriin.
Näistä puuhista ko. agraarit maksoivat minulle palkan jonka äitini otti juureksina.
Ensimmäisen, pitemmän jakson vierasta työtä tein saaressa propseja ja tukkeja kuorimalla.
Propsien kuutiohinnan muistan. 3mk. Propsit olivat tavallista ohuempia joten hintakin oli tavallista 2,50mk korkeampi.
Viikot vesimatkan takana yksin. Havumaja, yksi huopa, pikiöljyä, ruis- ja näkkileipää, hevosenliha säilykettä, teetä, sokeria, voita lasipurkissa olivat varusteeni.
Eniten vi tutti se, etten saanut pitää palkastani penniäkään.
Tuo palkan takavarikointi jatkui inttiin menooni asti jonka jälkeen häivyin siitä hel vetin huushollista maailmalle. No ei sentään. Vain Ruotsiin.
Näinhän se oli ennen, lapsuudessamme ja nuoruudessamme maalla maatilalla. Ainakaan vanhemmillani ei sitä rahaa koskaan ollut näkyvillä eikä sitä kenellekään lapsista tuosta noin vaan annettu.
Muistan kun isosiskoni haki kesätöihin kaupan baariin niin se häneltä evättiin perusteluilla että on sinulla kotonasikin töitä. Mutta niistä kotona tehtävistä töistä ei ikinä saanut rahallista palkkaa.
Vuonna 1973 muutaman saturaisen kuukaudessa lapsilisiä, en omiani mutta lapsestani.
Tämä "toekwandookhihhulinm" tienaa kyllä oman elantonsa ihan itse, joten ole huoleti, sinun verovarojasi en syö.
Palkkaani en muista, mutta vuonna 1978 maksoin yksiöstä vuokraa 470 markkaa.