alottanu kuolinilmotusten lukemisen? Ite havahun siihen tänä syksynä.
Millonkas työ ootta
tänäpänä
28199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En ole koskaan lopettanut.
Minä olen ian kaiken lukenut kuolinilmoitukset. Oikeastaan tilaan maakuntalehden siksi että siinä on sunnuntaina kuolinilmoitukset. Katson onko tuttuja ja onko hyviä muitolauseita. Aika mielikuvituksettomia ovat, samoja todella paljon.
En ole koskaan varsinaisesti lukenut päivälehtien kuolinilmoituksia. Joskus saattaa osua sivua kääntäessä tuttu nimi silmään. Muistokirjoituksia luen, jos kirjoitus kertoo tutusta, ansioituneesta tai muuten kiinnostavasta henkilöstä.
Paikallislehden kuolinilmoitukset olen lukenut niin kauan kuin muistan. Muuten ei paljon enää entisistä työkavereista kuulekaan... Monet lasteni entisistä luokkatovereistakin näkyy jo vaipuneen ikiuneen.
Isommalla paikkakunnalla tai kaupungissa ei tunne kuka kukin oli , tai on ollut.
Olen lukenut niin kauan kun muistan. Moni vanha luokkakaveri ja tuttu on heittänyt veivinsä.
En minä mutta vaimoni! En ymmärrä ko. ilmoitusten kiinnostavuutta mutta eipä minun tarvitsekaan ymmärtää. Harmiton harrastushan se on.
Matkoillamme vierailen mielelläni hautausmailla. Vainajien iät, kuolinpäivät ja sukupuoli kertovat usein historiasta kunhan itse tietää hieman taustaa.
Kerran viikossa tulee lehti jossa paikkunnan kuolleet on lueteltu ikä järjestyksessä,vc pytyllä istuskellessa sen katon,enkä siitä ilmaislehestä muuta luekkaan.
Paskahuussi lukemistahan se,sanomalehdet luen aina aamuistunnossa,saa suoli tyhjentyä rauhassa.
Onneksi meikäläisen ei tarvi keksiä ajankuluketta paskalla istuissaan.
Eli siis käyt kerran viikossa wc:ssä. Kokeile ottaa läppäri mukaan kun menet vessaan. Siellä kun viestejä kirjoittelet niin kyllä se perille menee.Länsiväylä
Lähetän viestejä puhistuslaitokselle,hyvin on menneet kun ei ole röörit tukkoon päässeet ja en kysynyt siltä mitä mieltä ovat olleet lähetyksistäni
En ole vielä aloittanut, oisko syynä, ettei tule päivän lehtiäkään.
Minä ruukaan kahtoa syntymäseurakunnan ajankohtasta sivut! Sieltä näkköö kuolleet ja ristityt!
Mutta sieltä ei näy jälkeenjääneet, joista voi ehkä päätellä, kuka edesmennyt oli.
Olin silmäillyt niin kauan kun jaksan muistaa ja ´värssyt´ eritoten, joitain ihankin ulkolukuun yritän mieleeni painaa.
Ja nyt myös kiinnitän huomioni syntymävuoteenkin.
Onhan noita tullut luettua, aina siinä kuin lehden muunkin annin, nykyään katson ilmoituksista syntymäajatkin tarkempaan, sekä muisto "värssyt" tietenkin..
Sukututkijana luen aina kun lehti käsiini sattuu. Tutulle vieksahtavat (ja tämä ei ole sanamuunnos!) ilmoitukset digikuvaan ja kotona tarkistan, oliko nimi listoilla. Jos oli niin kuolinajan ja -paikan sekä mahdollisen hautauspäivän ohjelmaan syötän.
Kuolinilmoitukset lisäävät näinä vaikeina aikoina masennusta ja näköalattomuutta kansan keskuudessa ja nehän pitäisi kieltää lailla. Sen sijaan lehdet pitäisi velvoittaa julkaisemaan päivittäin kaikki edellisestä päivästä hengissä selvinneet. Puuttuvasta nimestä voisi vetää johtopäätökset. Saataisiin kansaankin positiivista tahtotilaa ja tulokulmaa.
Sinäpä sen sanoit,hyviä uutisia vain,lehessä lukisi ,se ei ole vieläkään kuollut,tai se on parantunut,syntyneet tietysti mainitaan.Sotia ja onnettomuuksiakaan ei kerrottaisi,kaikilla olisi hyvä mieli,aamen.
Miten niin lisäävät masentuneisuutta?
Minä tunnen ainakin itseni vähän niinkuin voittajaksi kun näen, että tässä sitä vaan vielä kekkulehitaan pystyssä, vaikka kuolo on korjannut jo minua nuorempia pois.
Saattaa olla et huomista nää,ähä
Kyl mie ain katon, sit vanhuut ikää,
20-vuotiaana ollessani kesätöissä terveyskeskuslääkärin vastaanottoapulaisena. Kuolinilmoituksia seurattiin, että tiedettäisiin, kenen potilaan kortti pitää poistaa kortistosta (siihen aikaan ne olivat vielä pahvisia kortteja, tietokoneista ei tiedetty mitään). Tapa jäi, ja viime aikoina olen seurannut, kuinka usein sanaa "siunaaminen" käytetään niistäkin, joiden ilmoituksessa ei ole ristiä.
Tavallisin syy ristin poisjättämiseen lienee se, että ihminen ei kuulunut kirkkoon, ja kirkkoon kuulumatonta ei minusta saisi siunata, koska hän ei usko siihen, että "Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä". Tiedän, että nykyisin kirkkoon kuulumatonkin voidaan siunata, mutta itselleni en sellaista halua.
Koko ajan olen myös seurannut, minkäikäisiä kuolleet ovat olleet. Aika paljon on kuusikymppisiä, vaikka suurin osa onkin tietysti 20-luvulla ja aikaisemmin syntyneitä.
Isäni sanoi 60-70 ikää tappokymmeneksi. Siitä kun selviää yli, niin sitten elää tervaskannoksi.
mummo katso aamun lehdestä herättyään kuolinilmoitukset, jos ei omaa nimeä näkynyt, keitti kahvit...
Alvar Aalto lopetti lehtien lukemisen Enson pääkonttorin suunnittelun aikoihin, kun häntä arvosteltiin ankarasti rakennuksen sokeripalamaisesta ulkonäöstä. Vaimolta hän kuitenkin kysyi joka aamu:
"Kukas tänään on kuollut?"
Eipä ole kiinnostanut toistaiseksi, luulen etten löydä sieltä omaa nimeäni.