Pitkä liitto ja seksi aina toiminut hyvin. Nyt omat haluni hiipunut ihan yllättäen, en osaa selittää. Mut luulen et miehen ripustautuminen vienyt haluni.
En pääse mihinkään ilman parkua, mies ei osaa kuulemma olla yksin, tää on ihan uus juttu. En ole pettänyt, ei tulisi mieleenkään.
Mut en halua olla panopuu johon lasti tyhjenee....
Nauttiiko siitä mieskään?
Mies vain jankkaa että koska koska, voisko nyt, tulee takaapäin kalu pystyssä...yrittää....yök.
Menee viimeisetkin halun rippeet....
Mies ei kuuten osoita hellyyttä ilman taka-ajatusta.
Hemmottelusta nyt puhumattakaan.....eikö miehet osaa ees joskus itse hoitaa hommia.....
En pääse mihinkään ilman parkua, mies ei osaa kuulemma olla yksin, tää on ihan uus juttu. En ole pettänyt, ei tulisi mieleenkään.
Mut en halua olla panopuu johon lasti tyhjenee....
Nauttiiko siitä mieskään?
Mies vain jankkaa että koska koska, voisko nyt, tulee takaapäin kalu pystyssä...yrittää....yök.
Menee viimeisetkin halun rippeet....
Mies ei kuuten osoita hellyyttä ilman taka-ajatusta.
Hemmottelusta nyt puhumattakaan.....eikö miehet osaa ees joskus itse hoitaa hommia.....
Vastaukset 24
Vanhimmat
Puhuttu ollaan mut ei taida edes ymmärtää, ei edes yritä...oma halu vaan niin kova....
Parkuu ja luulee et otan eron....taidan kohta ottaakkin....
Olisi edes hetken vonkaamatta....yököttää ko.
Kyllähän se niin on, että painostaminen vie väkisinkin halut. Oli se painostaminen sitten pakottamista tai itkun kanssa vonkaamista, niin kyllä se aiheuttaa hyvin vahvan pakoreaktion kenessä tahansa normaalissa ihmisessä.
Onko miehelläsi menossa nyt joku erityisen rankka vaihe esim. töissä tai jotain? Miehen loppuunpalaminen tai alakulo voisi tuollaisen yhtäkkisen ripustautumisen selittää. Ei kannata vielä lyödä hanskoja tiskiin, mutta voisit kertoa miehelle vaikka sen, että sinua ahdistaa kovasti hänen tapansa vongata seksiä, mutta että valuat tehdä asialle jotain.
Olisiko mies halukas avioliittoneuvontaan?
Ollaan puhuttu, puhuttu ja vielä kerran puhuttu, tai mä puhun hän kuuntelee...itkee että hän haluaa tehdä parhaansa, eikä halua erota...olen ilm. Etten ole eroamassa....mutta ahdistaa hänen käytös ja jos ei lopeta, peräännyn enemmän.
Että käytös työntää mua poispäin....
Yrittää silti joka hetki seksiä.....ei vaan taida ymmärtää...vaikka suoraan sanonkin sen...olen aika lailla jo pakokauhuinen.....nyt vasta kolmisen viikkoa kulunut, ei päivääkään ilman vonkaamista.....
Tuo on vaikea kierre, joka on saatava jollain keinoin katkeamaan. Se saattaa onnistuakin, kun on vielä näin alkuvaiheessa. Taidatte olla molemmat tavallanne pakokauhuisia, mies ripustautuu ja sinä vetäydyt.
Jos mies oikeasti haluaa tehdä parhaansa liiton eteen, niin varmaan suostuisi avioliittoneuvojalle. Ellei suostu, niin nuo puheet parhaan tekemisestä ovat pelkkää sanahelinää.
Toinen, aika vahvakin keino voisi olla se, että sinä itse lähdet jonnekin muutamaksi päiväksi tuulettumaan ja sieltä vaikka kirjoitat miehelle. Sanot ihan suoraan, että hän tuolla käytöksellään ajaa sinua kauemmaksi, ja että se on nimenomaan hän, joka eron aiheuttaa jos tästä sellainen tulee. Vaikka eihän se tosiasiassa ole koskaan vain toisen syy, mutta tuollainen painostus on todella ahdistavaa ja se on saatava loppumaan.
Onnea yritykselle.
Meillä mies vonkaa omiin tarpeisiin nähden turhan usein. Siksi käyn vaihtokauppaa, mies laittaa tiskit tai pyykit tai jotain muuta vastaavaa siitä hyvästä :D
Omiin tarpeisiini vai omiiin tarpeisiinsa?
Onko pihtaaminen ihan kivaa?
Se teidän pitkä liitonne päättyy tuolla menolla ihan vamasti. Miehen ja naisen läheiseen suhteeseen kuuluu seksi, joka pitäisi siis saada toimimaan molempia osapuolia edes jotenkin tyydyttävästi.
Miten löydät halusi uudestaan? Tai onko edes pakko oikeasti haluta etukäteen, entä jos ne löytyvät seksin aikana taas? Seksiä yhden viikon aikana joka päivä ym., kuten jossain tv-sarjassa neuvotaan.
Kelle ap sitä värkkiään säästää?? Olisit tyytyväinen että ukollas vielä sulle seisoo, mä potkasisin tollsen ovesta kartanolle.. mun kalulleni riittää ottajia, ja nuoria, kauniita naisia, eikä mitään roikkuvaperseistä vanhaa lehmää..
Kerron oman kokemukseni.
Vaimoni pihtasi kolmen vuoden ajan. Halut olivat hiipuneet hänelläkin jostain syystä. Minä vonkasin alkuun ja yritin sitten kaikkeni että suhde paranisi. Vaimoa ei vaan seksi kiinnostanut ja sitten heitti, kuten tuolla alkupäässä, että vonkaaminen vie viimeisetkin halun rippeet.
Toisinsanoen keskustelu olisi pitänyt lopettaa ja minun olisi pitänyt odottaa kuin jokin koira että milloin hän heittää minulle murusia pöydältä.
Minä olin varoittanut kolme kertaa että jos hän jatkaa, hän tappaa rakkauteni koska pihtaaminen sisältää sen että hän työntää minua pois luotaan. Rakkaus kuolee ilman vastarakkautta. Hän osoitti minulle ettei hän halua Minua.
Vaimoni "parani" eli suostui seksiin kuusi kertaa vuodessa, eli kahden kuukauden välein pelkästä velvollisuudesta. Se oli viimeinen pisara. Minun rakkauden liekki sammui koska velvollisuuseksillä hän osoitti halveksuntansa ja niin lähdin uuden naisen luokse joka haluaa minua.
Jos haluat samanlaisen kohtalon, niin jatka toki miehesi halveksuntaa.
Kun nyt kerran kokemuksia kertoillaan, niin jatketaan sillä linjalla.
Minun mieheni oli sängyssä itsekäs, eikä välittänyt mistään muusta kuin omasta nautinnostaan. Kestin kauan,koska en tiennyt paremmastakaan ja oikeasti rakastin miestä. Mutta kyllä sellainen hyväksikäyttö on kaukana mistään rakastelusta, ja tappaa halut ja myös rakkauden keneltä tahansa. Loppuvaiheessa suorastaan pakotin itseni seksiin, ajatellen juuri samoin että se on minun velvollisuuteni. Sen seurauksena aloin inhota itseäni ja miestä toden teolla ja hänen pelkkä kosketuksensakin tuntui sietämättömältä.
Puheyritykset epäonnistuivat, koska mies suuttui joka kerta kun yritin. Hänen mielestään kaikki oli hyvin, tai ainakin kaikki ongelmamme olivat minun syytäni.
Eron jälkeen kesti kauan ennen kuin uskaltauduin yrittämään uudelleen. Uusi mies oli onnekseni ihan toista maata, hellä ja huomaavainen. Hänen kanssaan sain elämäni ensimmäisen orgasmin. Ja kas kummaa: haluan uutta miestäni jatkuvasti. Mahtaisikohan johtua siitä, että hänen kanssaan tunnen itseni rakastetuksi ja halutuksi, kun taas eksäni kanssa se tunne loisti poissaolollaan...
Haluttomuuteni oli normaali reaktio huonoon kohteluun sängyssä. Siis te, jotka valitatte kumppaninne "pihtaamisesta", voisitte miettiä omaakin käytöstänne ja sitä, olisiko siinä kenties parantamisen varaa.
Kuinka usein aloittajalla on miehensä kanssa seksiä?
Jos seksiharraste on hiipumaan päin ja omat halut hukassa mutta miehellä vielä jäljellä niin teillä on ongelma. Kumpi teistä on muttunut tai muuttanut tapojaan niin että ongelma aiheutui?
Oletko antanut miehelle mahdollisuuden osoittaa hellyyttä ilman seksipyrkimystä vai keskeytätkö hellyydenosoitukset alkuunsa siksi, että pelkäät niiden johtavan seksiin?
Nyt edellisestä kerrasta liki viikko, että tämän ekan kirjoituksen jälkeen 2 kerta ollut, minun aloitteesta ja yhen annoin tapahtua tyyliin kunhan makasin äijälle tuntui riittävän, eipä valittanut.
Meillävaan ei ole hellyyttä äijä osoittanut kuin yhellä tarkoituksella ja se johtaa aina seksiin. Ikinä ei ole mitään kynttiläillallisia ollut minulle, ei hääpäivän viettoa, ei synttärijuhlia tms. Nyt kun lapset isoja haluan jotin muuta...katsotaan mihin äijä pystyy...vannoo rakastavansa, roikkuu ja sanoo olleensa tyhmä jne.
Eli luulen. Että tässä kuitenkin ajankin kanssa käy niin etä kinä lähden kun aika on sopiva.
Mies. Ei puhu kitään, sano mitään , eli en tiedä edes mitä aattelee.
Ollaan kuin kämppiksiä. Rakkautta onko sitä enäää, en tiedä, ainakaan minun puoleltani.....
Vuosien aikana olen kokenut kylmyyttä jne. Äijä ei osaa välittäää....tässä on paljon muutakinkuin seksi.....
Pelkkä seksi ei riitä....tähän asti se on kantnut ja ollut hyvää ja välillä vain sitä että olen antanutkin vaikka en olisi halunnut itse....
Nyt vasta kun lapset menevät omia. Menojaanja käyvät nukkumassa kotona ja eivät ole. Enää riippuvaisia huolenpidostani samalla lailla kuin pienenä, olen havahtunut että kuinka tyhjää liittomme on...miksen ole lähtenyt jo paljon paljon aiemmin....
Se menee ymmärääkseni niin, että jos nainen ei halua niin se on miehen vika, mutta jos mies ei halua nin se on miehen vika. Mistä tämä mahtaa johtua, että jos seksi ei luista niin vika on aina miehessä?
Onpa tuota kovin paljon syytetty vastakkaistakin. Eli että miehen erektio-ongelma on naisen vika, kun nainen on lihava, ei huolehdi hygieniastaan, ei laittaudu riittävästi jne. Kuitenkin tällöin mies jatkaa suhdetta. Toisin sanoen se sama pahanhajuinen, lihava ja huonosti pukeutuva nainen kelpaa silittämään hänen paitansa, siivoamaan kodin, laittamaan ruuan ja hoitamaan lapset. Eli suhteesta on miehelle HYÖTYÄ, joten hän mieluummin valittaa kuin etsii toimivan elämän.
Parisuhde on aina kahdenkauppaa. Suomessa yleensä puoliso valitaan itse, eli "vikaa" on valitsijassakin. Toisaalta harvapa tulee suhteeseen "puhtaalta pöydältä". Mukana kantaa kaikkia vanhoja - hyviä ja huonoja - kokemuksiaan, jotka eivät ehkä rakkauden huumassa pulpahda vielä pintaan, vaan vasta niissä vastamäissä. Lisäksi elämässä saattaa olla muuta uuttakin painolastia, mitä toinen ei ehkä pysty ymmärtämään. Ihmisten voimavarat ovat kovin erilaiset, samoin kyky keskustella tunteistaan ja ongelmistaan.
Miten sitten olisi järkevää toimia? Ottaako eteen iso paperiarkki, ja kirjoittaa siihen rehellisesti suhteen hyvät ja huonot puolet, toisen vahvuudet ja heikkoudet, omat vahvuudet ja heikkoudet, mitä nykyisyydeltä ja tulevaisuudelta haaveilee, ja onnistuvatko haaveet nykyisen elämänkumppanin kanssa? Kun asioita kirjoittaa ylös, saattaa tajuta jotain, joka muuten jäisi havaitsematta.
Näppärää olisi tietysti ottaa ammattiauttaja avuksi. Etenkin jos puoliso ei ole kovin tasapainoisessa tilassa. Ripustautuminen ja vonkaaminen ei osoita tasapainoisuutta. Tasapainottoman ihmisen kanssa on vaikea tehdä sopimuksia, hän todennäköisesti ei kykene näkemään tilanteen eri ulottuvuuksia. Varmasti on saatavina psykologipalveluita ym., jossa asiaa voi pohtia ilman partneriakin. Onnea elämään kaikille!
Ei se haluttomuus ole pelkästään toisen vika, mutta minun tapauksessani miehen vika oli se, ettei edes halunnut keskustella asiasta ja myöntää, että ongelmissa ollaan.
Olipa se ongelma mikä hyvänsä, niin sen ratkaisemiseen tarvitaan molemmat osapuolet. Ei siinä auta, vaikka toinen seisoisi päällään, jos toinen kieltää koko ongelman olemassaolon. Tähän ongelmien kieltämiseen kyllä kykenee niin mies kuin nainenkin.
Jos ongelmat ratkeaisivat syyllistä etsimällä ja syyttämällä niin kaikki maailman ongelmat olisi jo ratkaistu.
Ehkä joskus kannattaisi kokeilla keinoa mitä minä voisin tehdä toisin?
Pitääkö mun nyt opastaa miestä kädestä pitäen....pussaa kaulalle se tuntu hyvälle ja saa mut syttymään, kehu hiukan....ihan sama onko se totta, sano kauniiksi, kehu että olen hoikistunut tms. Kehu että tuoksun hyvälle.
Pitääkö sille opettaa kaikki alusta asti. Miksei sitä kiinnosta enää kuin tissin lutkutus, sormet sinne ja sit pitäismuijanolla valmis, ihmetellään kun en ole.
Olenko saanut kakaran takas liittooni...eitää tämmöistä ole ennen ollut. Ois helpompaa olla. Ilman miestä. Kun saa olla opastamassa kaikkeen.
Sen kylmän kosteet lipaisut ja kieli inhottaa, työntää sitä kieltään suuhuni...yök....kuin lehmän lipaisu....
Pyydä että miehesi antaa sinulle kokovartalohieronnan, vähintään tunti ja joka kohta hierottava, mutta ensimmäisen puolen tunnin aikana ei eroottista hierontaa...
”Pitääkö sille opettaa …”
Piääkö sulle opetta miten miestä neuvotaan tarvittaessa ja esitetään toiveita kun mietä et voi opettaa ajatustenlukijaksi?
No kyllä jos inho on tuota luokkaa, niin sitten on jo kummankin mielenterveyden kannalta parempi luovuttaa. Itselläni oli avioliiton loppuaikoina hyvin samanlaisia tuntemuksia. Miehen kosketus inhotti ja inhosin itseänikin. Mies haukkui frigidiksi ja uskoin itsekin siihen, kunnes uusi mies tuli kuvioihin ja osoitti luuloni vääräksi.
En oikein usko, että tuollaisista tuntemuksista noin vain pääsee eroon. Jokin kipinä se olisi oltava jäljellä, jos mielii lämmitellä väljähtynyttä suhdetta.
Kyllä, jos haluat muutoksia tapahtuvan niin sinun pitää kertoa ihan alusta lähtien mistä pidät ja mitä haluat. Ei miehesi mikään ajatustenlukija ole eikä ttämä tarkoita että hän olisi lapsi. Mitä mies vastaa kun olet sanonut millaista huomiota haluat?
Mut kuullostaa kyllä siltä että todella ällöät miestäsi, jos suutelukin niin ällöttää. Sehän on romanttista! Vaikka mies kuinka muuttuisi, ottaisi huomioon niin en usko että haluaisit sen enempää. Parempi kasvattaa reikä kiinni ja muuttaa luostariin.
Seksitaidot vaativat tunneälyä...kaikilla miehillä sitä ei vaan ole