Me ollaan käyty monen monta keskustelua "meistä", me jurrataan paikoillaan taas. Ollaan jurrattu oikeestaan alusta asti. Halutaan, mutta ei päästä eteenpäin. Ehkä aina jos, vähän kerrallaan. Sä pohdit aina, kuinka sinnikäsnoon sun suhteen. No, hyvää kannattaa odottaa. Näin oon aatellut. Oon mä saanut paljonkin, oon saanut sut luottaan. Pitkään siinä menikin, mutta huomaan, halutaan eri asioita. Tai siis, mä haluan sut, mutta sä et mua. Tajusin sen äskeisen kohtaamisemme jälkeen. Et ainakaan niin kuin mä haluan sua. Oon koittanut kertoa, että puhu mulle asiat suoraan, sä pelkäät, että suutun. En suutuisi, arvostaisin.
Rakastan sua ihan hirmuisesti, ikävöin niin, että sattuu. Mutta mä kestän tän, enkä myönnä tunteitani sulle. Vähättelen ainakin. Mä tekisin sun eteen mitä vaan.
Se mikä mun on tehtävä, on luopua susta. Se on osa mun rakkautta sua kohtaan, luovun susta, pääst.n sut menemään. Vaikka rakastan sua, niin, että sydämeen sattuu. Tidän, luopuminen on osa rakkautta. Ainakin joskus.
Mä tiedän, että se on oikein. Kyllä sä palaat jos niinon tarkoitettu.
Rakastan sua ihan hirmuisesti, ikävöin niin, että sattuu. Mutta mä kestän tän, enkä myönnä tunteitani sulle. Vähättelen ainakin. Mä tekisin sun eteen mitä vaan.
Se mikä mun on tehtävä, on luopua susta. Se on osa mun rakkautta sua kohtaan, luovun susta, pääst.n sut menemään. Vaikka rakastan sua, niin, että sydämeen sattuu. Tidän, luopuminen on osa rakkautta. Ainakin joskus.
Mä tiedän, että se on oikein. Kyllä sä palaat jos niinon tarkoitettu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haloo turhia höpinöitä. Sä mitään luovu. Heitit meidät jo ajat sitten kuin vanhat rukkast. Ja uusi ollut sulla jo kauan.
Rakkaastaan ei luovu ilman taistelematta..luovuttaminen ei ole rakkautta, se on tappion liian aikaista myöntämistä. Minä olen aina kapinoinut tuota ajatusta vastaan, että luopuminen olisi osa rakkautta, sitä se ei ole vaan se on hylkäämistä, helppo tekosyy jolla toisesta pääsee eroon..
Yritin taistella, olin voimaton...toinen rakasti liikaa aivan jotain muuta kuin minua...
Minä yritin taistella ja toinen rakasti muita ei minua. Rakastin häntä liikaa ja rakastan edelleen. Onneksi rakastan niin paljon että voin siunata hänen uutta suhdettaan jossa hän on onnellinen.
Silloin sen ymmärtää..se on raskasta pitää kiinni..luopuminen on tuossa kohtaa paras ratkaisu.
Minä en taida rakastaa enää, koska en aio siunata mitään, se ei ole minun tehtäväni tässäkään elämässä..