voiko täältä yksinäinen naisimmeinen löytää päiväänsä piristystä ja iltaansa iloa.
Olen päivät työssä, mutta ei haittaa jos jotain iloa niihinkiin tunteihin löytyy.
Miestä en ole uusiosinkkuvuosien aikana löytänyt. Ajattelen se tulee mikä on tullakseen.
Olen päivät työssä, mutta ei haittaa jos jotain iloa niihinkiin tunteihin löytyy.
Miestä en ole uusiosinkkuvuosien aikana löytänyt. Ajattelen se tulee mikä on tullakseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se kuule on monella samaa eli päivät menee töissä ja illat usein yksin kotona istuessa :=(
Siinä lopulta tulee sellainen olo ettei enää mikään kiinosta ja ei ole niikuin joskus että oli jotain hauskaa mitä odottaa.
Näköjään toinen hengentuotteita viljelevä ystävä samalla nimimerkillä. Mitäs tehdään ?
ei yksinäisyys mikään "haitta ole"sen kans on vaan oppiim elää . ja sit elämä vast alkaaki.eli ko opit oleen yksi voit alkaa elää.
niin,,,, yksinäisyys on niin monitahoista..
olen aviossa vaimoni kanssa.. ja kuitenkin "yksin"..ei mitään läheisyyttä moneen vuoteen.
trv leica
ollakkii.
Olen viimeiset puoli vuotta tuskaillut yksinäisyydestäni,
Eilen illalla kun "pötkähdin" sänkyyni tuli kumma tunne,ihana ,kun ei tarvitse ottaa ketään huomioon.
Itsekkin hämmästyin,ohi menevä tunne sen täytyy olla,koska kaipaan "kuorsaajaa" selkäni taakse.
Ainakin sitä luulen kaivanneeni,ihmeellinen on tämä ihmisen luonne.
Mitenkähän hyvä tästä vielä tuleekaan,kun opin oikein ymmärtäään tarpeeni,pohtii pioni.
ja yksinäisyys ovat mielestäni kaksi eri asiaa.
Olen elellyt yksin kuutisen vuotta, mutta ollut vähemmän yksinäinen kuin pitkän liiton aikana.
Tänäkin aamuna suorastaan nautin kun aamulla herättyäni sain kääntää kylkeä ja nauttia lokoisista aamuhetkistä ilman että olis pitänyt ottaa ketään muuta huomioon.
Kun tähän oikein tottuu, niin ei enää kaksin osaa ollakaan, eikä edes haluakaan. Toki iloa ja valoa ja sosiaalista kanssakäymistä pitää olla.
Kyllä se vaan niin on että on parempi olla yksin kuin kehnon kaverin kanssa, vaikka kuinka olisi vihitty. Toisaalta ei voi kieltää sitä että on mukavamman tuntuista olla pimeässä peiton alla tuntien lämpöä ja läheisyyttä. Sellaisesta minä voisin jopa nauttia. Mutta mutta... no antaa olla.
puhut oikeaa asiaa
Olen ollut 32 v. aviossa, eikä henkistä yhteyttä ole vieläkään saatu!!! Molemmat teemme omia asioitamme, yhdessä ja erikseen - ja olemme yhdessä. Lapsia on kolme. Kaipaan ihmistä, joka kannustaa minua, rakastaa minua ja ilmaisee sen.
Voi miten kaipaankaan! Mietin mitä tehdä. Mies on kyllä "hyvä" - ei lyö, ei juo siten, että olisi minulle häiriöksi, mutta ei liioin kannusta minua naisenakaan. Joskus ajattelen, että olen täysi nolla!
Näyttää olevan monella naisella ja miehellä sama pulma, varsinkin keski-ikään ehtineillä eronneilla ja karanneilla. Sitähän toivoisi vieläkin löytävänsä ihmisen, jonka kanssa voisi touhuilla kaikkea kivaa, unohtamatta läheisyyttä. Kuitenkin vuosien yksin asumisen jälkeen olisi pikku opetteleminen yhdessä elämisen taidoissa. Nuoret ihmiset ikäänkuin heittäytyvät vaan elämän vietäviksi eivätkä pohdi joutavia. Toki erojakin sitten on. Jos ei oikein kapakoissa käy, niin mistäpä sitä löytää vastakkaista sukupuolta olevia ihmisiä, ei ne tule kotiovelle soittelemaan. Ehkä jopu sinkkuklubi olisi hyvä paikka tai bensa-aseman baari. Missä miehet sitten käyvät ja etsivät kumppania?
Hyvä pikkumummu,
täällä netissä voi tutustua ihmisiin paremmin ja syvällisimmin kuin kaupan kassajonossa. Täällä voi vaihtaa mielipiteitä, lähettää kuvia ja sopia tapaamisesta. Paljon tulee huteja, mutta aina joskus tärppää. Jopa avioliittoja on lyöty lukkoon netin avulla. Ei siis syytä huoleen, mummuseni, vaan näppäimet natisemaan..... Mikä jottei, esim. minä voisin olla kiinnostunut.