Pääsin viime keväänä peruskoulusta. Oon nyt aloittanut uudessa koulussa. Yläaste meni mulla sumussa. Olin aina yksin. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota minuun. Se on kuitenkin vaikuttanut minuun suuresti. Sain jokunen aika sitten diagnoosin masennuksesta. Kesä mulla meni hyvin. Olin töissä ja toiveet tästä syksystä oli korkealla. Kuitenkin kun koulut alko ahdistus on kasvanut päivä päivältä suuremmaksi. Koulu ei kiinnosta, läksyjä en tee, kokeet menee ihan päin mehtää. Oon miettinyt koulun lopettamista. Oisko siis kannattava vaihtoehto lopettaa koko koulu koska kuitenkin koulutyöt menee huonosti? Muutenkaan tämä ala ei tunnu sopivalta mutta luulen että tässä masennuksen kourissa mikään ala ei tunnu kiinnostavalta.
lopetanko koulun?
kouluahdistaa
3123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähä sama tunne minulla, kun kokeet menevät huonosti. Opettajat ahdistavat eniten ja koulunkäyntini hankaloittuu. Jos olet kiinnostunut jostain aineita, harjoittele kokeisiin edes niitä, mutta jos et halua oikeasti kouluun, niin...ööh.
Kannattaa lopettaa, oma mielipiteeni!
Olen itsekkin aloittanut uuden koulun yksin 16 vuotiaana asun täysin yksin 200km päässä kaikista tutuista, loppujen lopuksi koulukin on mennyt päin hanuria.
Mikään ei kiinnosta, odotan joka ikinen tunti milloin koulu loppuu, en tee läksyjä, en lue kokeisiin ja joka ilta tulee taas mietittyä kello on kohta kaksi aamulla ja kolmentunnin päästä pitää yrittää lähteä kouluun. ( En edes jokapäivä sinne asti pääse. )
Lopulta olo on huono, en halua jutella ihmisille, eikä minulle ole todettu mitään diagnoosia. Aloin laihtua kovaa vauhtia ja ruokailu into katosi.
Mutta tuntuu vain siltä että on PAKKO, koska vanhempien panostus tähän on ollut niin suuri. Kaikki se raha ja aika mitä tähän on laitettu. Kaikki se luottamus jonka sain osakseni ennenkuin tulin tänne. jopa lauseet. " tiesitkö että sun porukat luottaa suhun? " ja " Kyllä se tietää. " painavat yhä.
Yhden kerran olen hysteerisesti soittanutkin kotiin etten halua enään kouluun. Rauhoittelivat ja suostuttelivat menemään kouluun, että ei kannata tehdä yhden hysteerian takia äkkipikaisia johto päätöksiä.
Joten syvällä suonpohjassa ollaan..
" Ei koulun TAKIA kannata sairastua " ( tai ainakaan pahentaa sairautta. )