Oli paljon kuolleita saman ikäsiä, tai suunnilleen. Ihme, naisia enemmän. Nehän piti elää vanhoiksi!
tunsin itseni vanhaksi
lehdessä..
891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos ne miehet on kuolleet jo aika päiviä sitten?
Meidän lehden vanhin kuollut oli yli 100-vuotias.
Veteraanit näyttävät elävän yli 90v, ovat lisäksi sekä fyysisesti että psyykisesti varsin virkeitä. Muisti pelaa kuten nuorena ennen, keskustelu sujuu varsin iloisissa merkeissä, ei sitä valitella raihnaisuutta eikä vanhuutta, vitsit lentävät vallan villeinä. Ajattelen jospa osaisi nauttia tästä päivästä suunnata ajatukset tulevaisuuteen,malliin mitähän ensi vuosi tuo tullessaan.
Aloittajan ajatuksia mietiskellessä tulee elämän rajallisuus mieleen kun tällä viimeisellä neljänneksellä eletään. Joka aamu olen kiitollinen kun saan terveenä herätä uuteen päivään.
Heta Rahko häristeli seitsemää kymmentä, mutta ollessaan oudoissa kylissä hieromassa sanoi olevansa sadankymmenellä ja tuntevansa sen kylän miehiä jotka oli muualle muuttaneet.
Niin tuli Hetasta jäsen kylän sukuihin ja kohta oli ikää jo sata vuotta.
"Heta Rahko korkeassa iässä" oli kunnioitettu niinkauan kun huijaus paljastui tutun kulkijamarkkinamiehen toimesta.
Sadassa vuodessa on tosiaankin paljon aikaa. Se on vanha sana.
Ei sitä tahdo jaksaa elää niinkuin pitäisi mietti Heta.
Pentti Haanpään teoksesta on lyhennelty tämä juttu. Tarkoitettu huvittamaan, mutta jos se suututtaa jotakuta niin vielä parempi.
Rohkea, suomalainen vaikuttaja Vappu Taipale 74v. sanoo olevansa vanha nainen. Monikohan saman ikäinen mies sanoo itsestään samat sanat...eipä tietenkään, koska meissä miehissähän elää pieni sisäinen karpaasi.
Tuo arvonimi on kärsinyt pientä inflaatiota, tietyistä syistä johtuen.
Olet havaintojeni mukaan jjoutava lukenut monien pohjoisten kirjailijoiden teoksia. Kalle Päätalon teokset eivät jostain syystä olleet makuuni, mutta Pentti Haanpää sytytti enemmän.
Olen pohtinut mielessäni Haanpään aikaista poismenoa kesken luomistyötään. P.H:n veneonnettomuus Lamujärvellä herätti monissa kysymyksiä?
Olen lukenut Pentti Haanpään harrastuksista ja juttujen mukaan alkoholi oli suuressa osassa hänen elämässä ja ihmettelenkin sitä miten paljon hän kuitenkin ehti kirjoittamaan. Ehti kyllä plagioimaankin Sämuli Paulaharjulta "Pilapuu" kertomusta, mutta haitanneeko. Tykkään pohjoisen kirjailijoiden kielestä ja muutenkin on tuttuja aiheita niissä. Luen kyllä muutakin kuten nyt Norjalainen Eva Ramm,in kirja on edessä.
Tosiasiassa meidän yli 60v ikäisiä kuolee aika paljon. Kuka mistäkin syystä. Pikatarkistus edesmenneisiin tuttuihin ja tutun tuttuihin osoittaa, että syöpä ja sydäntaudit vieny ennen aikojaan. Osalla ollut kakkostyypin diabetes ja yleensä diabetes on suuri riski saada sydäninfarkti. Muistan sen aktiivityöajaltakin. Pari vuotta nuorempi veli kokoaa luokkakokousta ja kertoi, että hänen ikäluokastaan koulukavereista on kuollut tosi monta, Kun alettiin laskea , hämmästyimme kuin paljon. Sydänkohtauksiin, aivoverenvuotoihin ja aivoinfarkeihin. Naisista kolme noihin aivosairauksiin, yksi rintasyöpään. Elämä on karua ja vakavat sairaudet myös.Meistä joka kolmas sairastuu johonkin syöpälajiin elämän aikana.
Mielestäni olen hyvässä kunnossa ajatuksissani ainakin, muisti säilynyt eikä mitään isompia kipuja enää, iskias hiljattain hidasti vauhtia.
Diabeteksen aiheuttamaa jalkavaivaa on, jaloissa veren kierto heikentynyt, sisukkaasti yritän tuolla kunnailla käyskennellä.
Onhan niitä vaivoja matkan varrella kerääntynyt, mutta harva pääsee ilman,kaikilla jotain.
Siitä huolimatta elän jatkoaikaa jonka taitava kirurgi järjesti onnistuneesti 10 v sitten,
yhdistän liittimen, ummistan silmäni ja kiitän.
Toivotan kanssakulkijoillekin hyvää matkaa, keskustellaan tarvittaessa mikä olisikaan mukavampaa kuin sopuisa yhteiselo ainakin palstalla
Kuten pohjoisen ihmiset sanoisivat, soma juttu tuo tunne siitä, että elää jo jatkoajalla. Selkeä käsitys itselläkin tuo. Aikainen eläköityminen työtapaturmien takia rapaannutti vaan yleiskunnon.
Ettei ollutkaan päällä mikään paha sairaus, villiinnytti vaihtamaan suuntaa lähes toiseen ääriasentoon. Kuntoilu & treenausinto talttui vähitellen pois luunmurskaradalta, hiukan armeliaammalle tasolle.
Onhan tämä hirmuista, että joutuu päättelemään jonkun asteen yhteisöllisyyden olevan oman ja sen pienen yhteisön edun mukaista.
Mielestäni sopuisuus on lisääntynyt tälläkin palstalla kuluvan "syyslukukauden" aikana. Kirjoitellaan ja katsotaan pimenevää puoliarktista maisemaamme silmästä silmään.