En jaksa enää. Olen elänyt valtavassa stressissä jo toista kuukautta. Aivoni ovat jumittuneet... Kaikki ovat kaatumassa päälleni. Olen lähellä umpikujaa!
Olen jaksanut käydä kuitenkin seuroissa. Nyt on ruvennut tökkimään myös kanssakäyminen muiden kanssa. Minun korviini on kantautunut sivureittejä kautta juoruja minusta, olenko mennyt sekaisin, sekaantunut aineisiin tms.
Päätin ottaa asiasta selvää, kun sain tietää, missä näitä juttuja liikkuu. Pahottelivat, etteivät jutelleet minun kanssa. Olivat ihmetelleet, miksi toistan samoja juttuja...
Olen päättänyt, että taidan jättäytyä kuvioista kokonaan. Tämä tarkoittanee sitä, että minua ei ehkä enää tule näkemään seuroissa, eikä muutenkaan niiden ihmisten ilmoilla, joiden kanssa olen ollut.
Tiedän, ettei se tee hyvää minulle, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei enää ole. Ei ole kivaa, että ihmetellään, mikä minuun on mennyt. Näin kirjallisesti osaan vielä ilmaista itseäni, mutta puhumalla se ei enää ole niin luontevaa.
Jumiudun tosi helposti. Ajatukset jumittuvat ja menen todella herkästi lukkoon vaikeiksi kokemissani tilanteissa.
Huomisen päivän pyhitän asioitteni hoitamiseen. Ihan ekana otan yhteyttä sosiaalitoimistoon. Voi olla, että mua ei enää tule näkemään pitkään aikaa seuroissa, tai ihmisten ilmoilla. Voi olla, että tulen hakeutumaan uusien ihmisten seuraan. Uskoni Jumalaan tuntuu myös olevan tauolla. On jotenkin vaikeaa uskoa, että meidän elämää johdetaan....
Olen jaksanut käydä kuitenkin seuroissa. Nyt on ruvennut tökkimään myös kanssakäyminen muiden kanssa. Minun korviini on kantautunut sivureittejä kautta juoruja minusta, olenko mennyt sekaisin, sekaantunut aineisiin tms.
Päätin ottaa asiasta selvää, kun sain tietää, missä näitä juttuja liikkuu. Pahottelivat, etteivät jutelleet minun kanssa. Olivat ihmetelleet, miksi toistan samoja juttuja...
Olen päättänyt, että taidan jättäytyä kuvioista kokonaan. Tämä tarkoittanee sitä, että minua ei ehkä enää tule näkemään seuroissa, eikä muutenkaan niiden ihmisten ilmoilla, joiden kanssa olen ollut.
Tiedän, ettei se tee hyvää minulle, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei enää ole. Ei ole kivaa, että ihmetellään, mikä minuun on mennyt. Näin kirjallisesti osaan vielä ilmaista itseäni, mutta puhumalla se ei enää ole niin luontevaa.
Jumiudun tosi helposti. Ajatukset jumittuvat ja menen todella herkästi lukkoon vaikeiksi kokemissani tilanteissa.
Huomisen päivän pyhitän asioitteni hoitamiseen. Ihan ekana otan yhteyttä sosiaalitoimistoon. Voi olla, että mua ei enää tule näkemään pitkään aikaa seuroissa, tai ihmisten ilmoilla. Voi olla, että tulen hakeutumaan uusien ihmisten seuraan. Uskoni Jumalaan tuntuu myös olevan tauolla. On jotenkin vaikeaa uskoa, että meidän elämää johdetaan....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko harkinnut itsesi kiikkuun vetämistä?
Olen, mutta vielä en uskaltais lähteä siihen toimenpiteeseen. Jos en tule saamaan apua sosiaalitoimesta tms. niin jäljelle jäänee tuo esittämäsi vaihtoehto.
Niinpä. Hyvä että jaksat laittaa asiasi kuntoon.
Jätin seuroissakäynnin vuosia sitten. Elämä on ollut hyvin onnellista sen jälkeen, kun ei tarvitse elää yhteisölle ja sen sääntöjen mukaan. Uskon että sinuakin helpottaa.
Varaudu kuitenkin hyvinkin asiattomiin kommentteihin (kuten jo yksi tuossa yllä). Mutta mitä enemmän asiattomia kommentteja, sitä oikeammassa tiedät olevasi.
Jaksamista!
Saitko uuden ystäväpiirin vanhoillislestadiolaisuuden ulkopuolelta ja kuinka nopeasti integroiduit sinne?
Olen vakavasti harkinnut yhteydenottoa ns. remonttiryhmään, jos saisin sieltä tuen. Miten sinulla tapahtui tuo irtaantumisprosessi?
Voimia sinulle. On järkevää vetäytyä pois vahingoittavista tilanteista. Ole viisas tehdessäsi valintaa uskon kanssa.
Kiitoksia, niitä tarvitaan. Tänään en mene seuroihin. Tällä hetkellä minun vain ei kannata. En jaksa olla selittelemässä ihmisille, miksi olen nyt tällainen. Miksi saatan jäädä ajatuksiin tms.
Krasel, et ole ainut ihminen, kellä on samankaltaisia ajatuksia. Olen käynyt itse läpi samankaltaisia asioita. Kertoisin paljon enemmän, mutta tämä ei ole oikea paikka.