Taisteltiin tuossa turhaan jälleen siipan kanssa, ja tulin huomanneeksi kaavan, jossa minä (nimellisesti vahvempi) olen aina kylmä ja huono ihminen - oli tappelu mikä tahansa. Onko tämä sitä, että vahvempi kestää aina kaiken pikkupaskan helpommin vai onko kyseessä heikomman ihmisen oletus, että vahva oikeasti kestää kaiken?
Ehkä tämä on vaan tappelun jälkeistä turhautumista, mutta jälleen kerran mun paha olo on toisarvoista, koska en itke ja ole surkeena näkyvästi. Mun siis täytyy olla kylmä ja ei tuntea mitään, koska olen "vahvempi".
Ehkä tämä on vaan tappelun jälkeistä turhautumista, mutta jälleen kerran mun paha olo on toisarvoista, koska en itke ja ole surkeena näkyvästi. Mun siis täytyy olla kylmä ja ei tuntea mitään, koska olen "vahvempi".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitähän tarkoitanet tuolla 'nimellisesti vahvalla', sillä ainakaan se, ettei näytä tunteitaan, ei itke tai liikutu, ei käsittääkseni ole vahvuutta. Tai minä en sitä koe vahvuudeksi, vaan jonkinlaiseksi opituksi käyttäytymistyyliksi. Toiset näyttävät tunteensa helpommin kuin toiset.
Ja tavallaan tuo, että se kestää enemmän, joka ei näytä tunteitaan, on ymmärrettävä oletus toiselta. Toinenhan ei näytä eikä sano, miten pahalta tuntuu. Eikö sinua koskaan itketä, vai mistä johtuu, ettet itke?
Olen itse todella herkkä, mutta muut pitävät minua kylmänä yms. uskon sen johtuvan vain vahvasta selviytyjä luonteestani. Itken herkästi, mutta selviydyn aina. Herkkyys ei ole sama, kuin heikko. Eikä vahvuuteni ja luonteen lujuuteni elämässä tee minusta kylmää. Jonkun läheisen kuollessa en yleensä itke, sillä suurimmalla osalla kuolema on tullut helpotuksena. Hautajaisissa ihmiset itkevät itseään.
..ihan hyvälle tuulelle tästä avauksestasi, sillä se on niin elämänmakuinen, kotoinen.
Ja niin t u t t u a !!
Vahvuus ja heikkous ovat asioita, joita minäkin aikanaan pyörittelin mielessäni ja tulin aina siihen tulokseen, että olin suhteissani se vahva osapuoli.
Joskus keskustelin jonkun itseäni huomattavasti viisaamman naisen kanssa ja hän sanoi minulle, että kuulehan, kun kukaan ei pelkästään ole heikko tai pelkästään vahva. Jokaisessa ihmisessä on omat vahvuutensa ja omat heikkoutensa.
Yritin esittää hänelle liudan omia vahvuuksiani ja kerroin, että olen lopulta se kantava voima suhteessamme, hän vain pyöritteli päätään ja hymyili minulle.
Aluksi olin aivan hämmentynyt ajatuksesta ja osittain vihainenkin, mutta vähitellen oivalsin, että juuri tuossa minun vahvuus/heikkous asetelmassani oli suhteemme kompastuskivi. Kun päätin lopettaa vahvana olemisen ja luovuin toisen heikkouden oletuksesta, niin meistä tuli ikään kuin tasavertaisempia.
En tiedä, saatko tästä ajatuksesta yhtään kiinni, mutta pointtini on se, että voisitko yrittää ajatella, että et ole vahva, vaan olet ihan tavallinen. Sinulla on ikäänkuin lupa reagoida ja näyttää loukkaantumisesi. Mitä sitä muuten panttaamaan...?
Mulla on ollut parikin sellaista kumppania joille ei näemmä tunteiden näyttäminen ole aina ollut helppoa, siis herkkyys lähinnä. Kun suututaan niin sitten kyllä niitä tunteita ei pantata yhtään! Pam ja räiskis vaan kun sanat sinkoilee.
Mutta usein tulkitsen toisen vaiteliaisuuden ja kyyneleettömyyden kyllä tunteettomuudeksi, tiedän että se on monesti ihan väärä oletus, mutta siltä se kieltämättä näyttää. Kun itse on ihan rikki, itkee ja tunteet kuohuu, ja toinen vain katselee televisiota ihan coolina. Sitä ei voi käsittää.
Itsessäni on vahvuutta ja heikkoutta, herkkyyttä ihan liikaakin. Osaan minäkin loukattuna olla jääkylmä, kai jokainen.
Vahvuus voi olla tosiaan heikkous jos toinen osapuoli tulkitsee sen väärin tai itse jopa kärsii siitä. Ja heikkous voikin olla vahvuutta joskus!
Eli vahvuus tulkitaan väärin. Monesti juuri oman tyttöystäväni taholta. Itken toki - joskus ihan liikaakin. En ole missään tapauksessa tunteeton; tunnen syvästi ja ilmaisen sen myös.
Konfliktitilanteessa olen usein realisti ja en itke vaikka pahaa tekeekin. Toinen itkee jo siitä, että jostain ollaan eri mieltä. Tämä tulkitaan sitten siten, että minulle nämä konfliktitilanteet ovat helppoja ja kestän lähes mitä vain.
Jenniferin ehdotus olla tasavertainen kuulostaa hienolta. Kyllä mä yritän näin ajatella. Olemme vain erilaisia ihmisiä ja käsittelemme asioita erilailla. On aika helppoa nähdä parisuhteessa, kumpi on henkisesti vahvempi ja kumpi ei. Avauksessani pohdinkin juuri tätä, että miksi se pitää näkyä ja kuulua niin selkeesti?