ihmishenki on pelastunut

Joku ne sotilaatkin on kouluttanut, tekevät mitä on opetettu, silti ovat sankareita, eivät kouluttajansa.

Sankarikoira on nimitys koirasta joka toiminnallaan pelastaa vaikka hengen. On ihan vtun se ja sama mitä sinä siitä ajattelet, sankarikoiria on aina ollut ja tulee aina olemaan. Koita oppia elämään sen kanssa.

Montako hätäleikkausta ovat tehneet? Oletko hieman yksinkertainen!? Kyse on KOIRISTA !!! Ei jumallauta mitä argumentointia.. kysy nyt vielä montako ihmishenkeä pelastavaa lääkettä ovat keksineet!! Kyse on KOIRISTA. Siis KOIRISTA!

Pieni lapsikin voi pelastaa jonkun hengen herättämällä muut palavassa asunnossa ja olla sankari - lähdetkö kyseenalaistamaan montako hätäleikkausta lapsi on tehnyt, kun reagoi vain miten osasi, herättämällä äitin?

Järjenkäyttö sallittu :/

Kiitos JR!

Sairaanhoitajana koen myös olevani sankari, kun laitan siteitä ja laastareita, pistän jäykkäkouristus- ja kipupiikit jne. lähes päivittäin saapuville puremavammapotilaille. Lapset itkevät, äidit ovat peloissaan ja isät vihaisia; MIKSI ne koirat saavat tehdä tällaista?

Siihen en osaa vastata.

Miksi??? kirjoitti:

Kiitos JR!

Sairaanhoitajana koen myös olevani sankari, kun laitan siteitä ja laastareita, pistän jäykkäkouristus- ja kipupiikit jne. lähes päivittäin saapuville puremavammapotilaille. Lapset itkevät, äidit ovat peloissaan ja isät vihaisia; MIKSI ne koirat saavat tehdä tällaista?

Siihen en osaa vastata.

Lue lisää

No eivät saa!! Miksi vtussa luulet että saisivat?
Rikosilmoitus tehtävä, niin tuottamiksellisuus tutkitaan!!
Vttu kun oli taas rakentavaa kommentointia!
Voivotteletko vaan vastaanotollakin, vai voisitko neuvoa miten tässä edetään!?

Sulla oli hyvä kirjoitus ja sitten piti vielä tuo oksentaa loppuun. Kuka vain on sankari joka toimillaan auttaa lähimmäistään, myös sinä. Kyllä.

Ihmisen täytyy olla niin fiksu,että valitsee tarjolla olevista koiraroduista sellaisen josta on ihmiselle ja muillekkin hyötyä.Ei pidä valita ulkonäön perusteella,eikä koiraa joka arvaamattomasti hyökkää muiden kimppuun.En ikimailmassa valitsisi taistelu tai palvelusrotuista koiraa,koska,en tarvitse taistelevaa koiraa.Enkä ole viraltani sellainen joka palvelusrotuisellakaan mitään tekee.
Jos valitsee sen haastavamman rodun,kannattaa varautua pitämään sitä niin,ettei se kenenkään kimppuun koskaan yllättäenkään käy.Monilta se ei näytä kuitenkaan onnistuvan,ja luottavat liikaa koiriinsa.Vahinkoja käy ihan liikaa,jokin muutos koiran pitoon,tai sitten pidettäviin rotuihin.Olisi ihan tervetullut.Ihmisten turvallisuus,on tärkeämpi,kuin sen oman egonsa pönkitys vaarallisella koiralla.
Suosittelen pönkitykseen mielummin makeeta autoa,kaunista vaimoa ,hulppeeta taloa tai moottoripyörää.

Ja sitten näköjään vielä kiittää itseään...

vai päivittäisiä.. kirjoitti:

Ja sitten näköjään vielä kiittää itseään...

ja niin on myös moni tuttuni. Sekä auttama, opastama ja löytämä.
Toimintaan ei välttämättä aina tarvita koulutusta, pelkkä vaisto tai sen vahvistaminen voi riittää.
Lähiaikoina olen löytänyt Iltasanomista parikin positiivista koirauutista.
Saksanpaimenkoira kuuli veden varaan joutuneen miehen avunhuudot ja tuli hakemaan isäntänsä, joka hälytti apua.
Saksanpaimenkoira löysi eksyneen 2-vuotiaan illalla metsästä. Molemmat yksityishenkilöiden siviilikoiria.
Erään tuttuni naapurista kuului kolahdus, koira alkoi käyttäytyä levottomasti ja pyrki miehen ovelle. Kiinteistöhuolto meni yleisavaimilla sisään. Mies oli kaatunut ja lyönyt päänsä hengenvaarallisesti.
Eräs sukulaiseni sairastaa epilepsiaa. Ilman ystävänsä koiraa olisi saattanut hukkua. Oli saanut kohtauksen laiturilla aurinkoa ottaessaan ja pudonnut järveen. Koira haki apuun.
Yhdessä asunnossani oli toimivaksi testattu palovaroitin. Ei toiminut silloin, kun olin nukahtanut ylipitkän työpäivän jälkeen kesken ruuan lämmittämisen uunissa (en omistanut mikroa) ja heräsin keskeltä savua kun koirani repi minua vaatteistani ja vinkui.
Useampikin masentunut ja/tai erakoitunut tuttuni on koiran, oman tai tutun, kautta löytänyt elämäniloa ja sosiaalisuutta.
Oma koirani, kiltti kuin mikä, näytti puolustusvaistojaan yhden kerran. Tuttuni, entinen naapurini, oli asunnossani paossa väkivaltaista miestään. Vara-avaimeni tietysti heillä... Mies tuli nyrkit pystyssä etsimään naisystäväänsä, mutta turpasauna jäi vain haaveeksi kun 30-kokoinen koiravanhukseni meni pariskunnan väliin ja oli niin tosissaan, että miehen oli pakko häipyä.
Minua on uhkailtu kaupungilla perjantaiyönä tupakanhakureissulla, mutta nykyinen koirani esti umpihumalaisen tunkeilijan yritykset tulla lähemmäs vain varoitushaukahduksella ja näyttämällä hampaitaan.
Eräällä puolitutulla on diabetes, ja koira osaa ilmoittaa koska on aika syödä. Muuten olisi yksin asuvana saattanut verensokerin laskettua liikaa joutua koomaan ja kuolla.
Sukulaiseni lapsi leikki tutussa metsässä, mutta oli innoissaan mennyt liian kauas. Avunhuudot kuuluivat jostain kaukaa, paikkaa ei pystynyt hahmottamaan. Koira löysi otettuaan vainun vaatteesta.
Siinä muutama äkkiä mieleen tullut esimerkki.

Koiran pelastama kirjoitti:

ja niin on myös moni tuttuni. Sekä auttama, opastama ja löytämä.
Toimintaan ei välttämättä aina tarvita koulutusta, pelkkä vaisto tai sen vahvistaminen voi riittää.
Lähiaikoina olen löytänyt Iltasanomista parikin positiivista koirauutista.
Saksanpaimenkoira kuuli veden varaan joutuneen miehen avunhuudot ja tuli hakemaan isäntänsä, joka hälytti apua.
Saksanpaimenkoira löysi eksyneen 2-vuotiaan illalla metsästä. Molemmat yksityishenkilöiden siviilikoiria.
Erään tuttuni naapurista kuului kolahdus, koira alkoi käyttäytyä levottomasti ja pyrki miehen ovelle. Kiinteistöhuolto meni yleisavaimilla sisään. Mies oli kaatunut ja lyönyt päänsä hengenvaarallisesti.
Eräs sukulaiseni sairastaa epilepsiaa. Ilman ystävänsä koiraa olisi saattanut hukkua. Oli saanut kohtauksen laiturilla aurinkoa ottaessaan ja pudonnut järveen. Koira haki apuun.
Yhdessä asunnossani oli toimivaksi testattu palovaroitin. Ei toiminut silloin, kun olin nukahtanut ylipitkän työpäivän jälkeen kesken ruuan lämmittämisen uunissa (en omistanut mikroa) ja heräsin keskeltä savua kun koirani repi minua vaatteistani ja vinkui.
Useampikin masentunut ja/tai erakoitunut tuttuni on koiran, oman tai tutun, kautta löytänyt elämäniloa ja sosiaalisuutta.
Oma koirani, kiltti kuin mikä, näytti puolustusvaistojaan yhden kerran. Tuttuni, entinen naapurini, oli asunnossani paossa väkivaltaista miestään. Vara-avaimeni tietysti heillä... Mies tuli nyrkit pystyssä etsimään naisystäväänsä, mutta turpasauna jäi vain haaveeksi kun 30-kokoinen koiravanhukseni meni pariskunnan väliin ja oli niin tosissaan, että miehen oli pakko häipyä.
Minua on uhkailtu kaupungilla perjantaiyönä tupakanhakureissulla, mutta nykyinen koirani esti umpihumalaisen tunkeilijan yritykset tulla lähemmäs vain varoitushaukahduksella ja näyttämällä hampaitaan.
Eräällä puolitutulla on diabetes, ja koira osaa ilmoittaa koska on aika syödä. Muuten olisi yksin asuvana saattanut verensokerin laskettua liikaa joutua koomaan ja kuolla.
Sukulaiseni lapsi leikki tutussa metsässä, mutta oli innoissaan mennyt liian kauas. Avunhuudot kuuluivat jostain kaukaa, paikkaa ei pystynyt hahmottamaan. Koira löysi otettuaan vainun vaatteesta.
Siinä muutama äkkiä mieleen tullut esimerkki.

Lue lisää

"Useampikin masentunut ja/tai erakoitunut tuttuni on koiran, oman tai tutun, kautta löytänyt elämäniloa ja sosiaalisuutta."

Vain yksi lause, mutta pitää sisällään valtavan paljon.

Eikä tarvita edes tuota erakoitumista.

Itsekin sain juuri makoisat naurut kun kuuntelin millaisia elämää suurempia maiskautuksia koirani suusta pääsi, sen yrittäessä napata juustonhippua ilmasta suuhunsa. Voitte muuten kuvitella että yritys oli kova! :P Ei se sen enempää tartte. Hyvä mieli tulee jo kun saa vain rapsutella ja näkee kuinka koirakin tykkää :) paljon on uusia tuttuja ja kavereitakin tullut koiraihmisistä.