olen toistaiseksi vielä ihan "tavallinen" ev.lut. kirkon jäsen. Siis osallistunut aika laiskasti Jumalanpalveluksiin, sitähän tuo "tavallisuus" valitettavasti tuossa yhteydessä sanottuna usein tarkoittaa. :)
Elämääni viimeaikoina kohdanneen kriisin yhteydessä olen kuitenkin alkanut etsimään uskoa ihan tosissani. Kaipaan sitä rauhaa mieleeni, mitä monet uskossa olevat ihmiset vakuuttavat uskostaan saavansa. Harmi kyllä, tätä rauhaa olen toistaiseksi kokenut varsin vähän. Olen silti yrittänyt pysyä päätöksessäni lakata epäilemästä Jumalan olemassaoloa ja Jeesuksen ristillä kuolemisen merkitystä synneistä vapauttajana.
Haluaisin löytää varmuuden myös siitä, että tämän elämän jälkeen sieluni voi pelastua kadotukselta.
Tähän asti olen ollut siinä käsityksessä, että ne, jotka pyrkivät vilpittömästi ja täydestä sydämestään lopettamaan raamatussa esitettyjen lakien vastaisen elämän, ja pyrkivät elämään niin kuin Jeesus on opettanut, ja jotka vielä uskovat Jumalan antaneen oman poikansa, Jeesuksen, ihmisten syntien sovitukseksi, ovat tämän uskonsa ansiosta "oikeutetut paikkaan taivaassa".
Tuo ajatus on käsittääkseni koko Kristinuskon kulmakivi. Ei mitään jälleensyntymisiä, ei mitään "henkiä" tai "kehittyneempiä olentoja muilta planeetoilta" vaikuttamassa ihmisten valintoihin ja elämän arvokkuuteen, vaan tuo yksinkertainen totuus ja sen löytäminen ja lapsenomainen uskominen on ymmärtääkseni ollut ratkaisevan tärkeää.
Nyt olen kuitenkin saanut tutustua vanhoillislestadiolaisten ajatuksiin asiasta. Minulle on nyt opetettu, että tuon perustotuuden lisäksi minun pitäisi ymmärtää vielä se, että en sittenkään voi pelastua, ellen valitse myöskin oikeaa seurakuntaa (ja tietenkin nimenomaan vanhoillislestadiolaisia), jonka jäsenenä ainoastaan voin saada oikeutuksen pelastukseen.
Minä olen tässä uskon tieni alkuvaiheessa tottunut kovasti luottamaan siihen, mitä raamatussa sanotaan.
Niinpä esitänkin nyt hätähuudon, avunpyynnön kaikille, jotka haluavat todella auttaa etsijää. Voisitteko etsiä mulle raamatusta sen kohdan, joka vastaansanomattomasti osoittaa VAIN ja AINOASTAAN Lestadiolaiset oikeaksi, pelastukseen oikeutetuksi seurakunnaksi. Jos sellainen kohta löytyy, minä LUPAAN uskoa sen ajatuksen täydestä sydämestäni. En tiedä, välittyykö se tästä tekstistäni, mutta olen melkoisessa jumissa tämän asian kanssa, ja koen melkoista ahdistusta siitä. Tämä on siis vilpitön avunpyyntö.
Kunnes toisin todistetaan, minä aion uskoa siihen, että KAIKKI NE, jotka ovat löytäneet Jeesuksen, ja jotka pyrkivät seuraamaan hänen ohjeitaan elämässään, ja jotka parhaasta yrityksestään huolimatta erehtyessään voivat uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen takia, muodostavat sen Jumalan seurakunnan, joka on oikeutettu pelastukseen. En voi mitenkään ymmärtää, että miten se oikeus voisi olla vain vanhoillislestadiolaisten seurakuntien kokouksiin osallistuvilla. Mutta JOS tuollainen vastaansanomaton todiste raamatusta löytyy, niin minä lupaan sydämestäni uskoa sen.
Lämmin kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tämän ajatuksella. Runsaasti Jumalan siunausta kaikille, jotka haluavat jakaa ajatuksensa ja ehkä vielä etsiä tuon todisteen minulle raamatusta. Itse en sitä ole sieltä vielä löytänyt, joten pyydän apuanne.
Voisiko mahdolliset tähän viestiin vastaavat vielä osoittaa ikänsä, sukupuolensa ja jotenkin myös sen, missä srk:ssa (jos missään) itse osallistuu Jumalanpalveluksiin... En tee vastauksista mitään tutkimuksia, mutta haluaisin vain mieltää, miten minkäkin ikäiset ihmiset erilaisista taustoistaan lähtien näihin ajatuksiin suhtautuvat. Kiitos.
kunnioittavasti, Etsijä
Elämääni viimeaikoina kohdanneen kriisin yhteydessä olen kuitenkin alkanut etsimään uskoa ihan tosissani. Kaipaan sitä rauhaa mieleeni, mitä monet uskossa olevat ihmiset vakuuttavat uskostaan saavansa. Harmi kyllä, tätä rauhaa olen toistaiseksi kokenut varsin vähän. Olen silti yrittänyt pysyä päätöksessäni lakata epäilemästä Jumalan olemassaoloa ja Jeesuksen ristillä kuolemisen merkitystä synneistä vapauttajana.
Haluaisin löytää varmuuden myös siitä, että tämän elämän jälkeen sieluni voi pelastua kadotukselta.
Tähän asti olen ollut siinä käsityksessä, että ne, jotka pyrkivät vilpittömästi ja täydestä sydämestään lopettamaan raamatussa esitettyjen lakien vastaisen elämän, ja pyrkivät elämään niin kuin Jeesus on opettanut, ja jotka vielä uskovat Jumalan antaneen oman poikansa, Jeesuksen, ihmisten syntien sovitukseksi, ovat tämän uskonsa ansiosta "oikeutetut paikkaan taivaassa".
Tuo ajatus on käsittääkseni koko Kristinuskon kulmakivi. Ei mitään jälleensyntymisiä, ei mitään "henkiä" tai "kehittyneempiä olentoja muilta planeetoilta" vaikuttamassa ihmisten valintoihin ja elämän arvokkuuteen, vaan tuo yksinkertainen totuus ja sen löytäminen ja lapsenomainen uskominen on ymmärtääkseni ollut ratkaisevan tärkeää.
Nyt olen kuitenkin saanut tutustua vanhoillislestadiolaisten ajatuksiin asiasta. Minulle on nyt opetettu, että tuon perustotuuden lisäksi minun pitäisi ymmärtää vielä se, että en sittenkään voi pelastua, ellen valitse myöskin oikeaa seurakuntaa (ja tietenkin nimenomaan vanhoillislestadiolaisia), jonka jäsenenä ainoastaan voin saada oikeutuksen pelastukseen.
Minä olen tässä uskon tieni alkuvaiheessa tottunut kovasti luottamaan siihen, mitä raamatussa sanotaan.
Niinpä esitänkin nyt hätähuudon, avunpyynnön kaikille, jotka haluavat todella auttaa etsijää. Voisitteko etsiä mulle raamatusta sen kohdan, joka vastaansanomattomasti osoittaa VAIN ja AINOASTAAN Lestadiolaiset oikeaksi, pelastukseen oikeutetuksi seurakunnaksi. Jos sellainen kohta löytyy, minä LUPAAN uskoa sen ajatuksen täydestä sydämestäni. En tiedä, välittyykö se tästä tekstistäni, mutta olen melkoisessa jumissa tämän asian kanssa, ja koen melkoista ahdistusta siitä. Tämä on siis vilpitön avunpyyntö.
Kunnes toisin todistetaan, minä aion uskoa siihen, että KAIKKI NE, jotka ovat löytäneet Jeesuksen, ja jotka pyrkivät seuraamaan hänen ohjeitaan elämässään, ja jotka parhaasta yrityksestään huolimatta erehtyessään voivat uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen takia, muodostavat sen Jumalan seurakunnan, joka on oikeutettu pelastukseen. En voi mitenkään ymmärtää, että miten se oikeus voisi olla vain vanhoillislestadiolaisten seurakuntien kokouksiin osallistuvilla. Mutta JOS tuollainen vastaansanomaton todiste raamatusta löytyy, niin minä lupaan sydämestäni uskoa sen.
Lämmin kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tämän ajatuksella. Runsaasti Jumalan siunausta kaikille, jotka haluavat jakaa ajatuksensa ja ehkä vielä etsiä tuon todisteen minulle raamatusta. Itse en sitä ole sieltä vielä löytänyt, joten pyydän apuanne.
Voisiko mahdolliset tähän viestiin vastaavat vielä osoittaa ikänsä, sukupuolensa ja jotenkin myös sen, missä srk:ssa (jos missään) itse osallistuu Jumalanpalveluksiin... En tee vastauksista mitään tutkimuksia, mutta haluaisin vain mieltää, miten minkäkin ikäiset ihmiset erilaisista taustoistaan lähtien näihin ajatuksiin suhtautuvat. Kiitos.
kunnioittavasti, Etsijä
Vastaukset 28
Vanhimmat
No niin, tottakai unohdin sitten itse kertoa itsestäni ne asiat, mitä muilta pyysin... :)
Eli olen siis 35-vuotias mies, ja ev.lut. srk:aan lapsena kastettu.
Etsijä
Luin sinun pitkän juttusi läpi. En valitettavasti ota kantaa sun kysymykseesi, joka kyllä on näyttänyt herättävän paljon keskustelua. Jotenkin kummeksuin keskustelussa sitä että näissä uskomista käsittelevissä kommenteissa on lähes aina jonkinlainen eipäs-juupas rakenne. Olen ajatellut että miksi aina pitää ikäänkuin todistaa oikassa olemista ja miksi pitää myöskin kysellä muilta onko oikein uskomassa.. Pääsenkö näin uskoen taivaaseen? Olen työssäni hyvin paljon kuolevien ihmisten kanssa tekemisissä, usein juuri siinä viimevaiheessan. Olen nähnyt monien uskontojen edustajien kuolevan.Osalla kuolevista on hyvin suuri todistelun tarve vielä kuollessankin. Elin niin ja niin pääsenköhän taivaaseen he kyselevät. Toiset taas ovat hyvin varmoja pelatumisesta. Heidän uskonsa kantaa yli kuoleman rajan. Kuvaavaa näille asioille on se että ihmisten uskot ovat erilaisia. Erilaiset uskot voivat antaa samanlaisen pelastusvarmuuden! Samoin olen seurannut "uskottoman" tai tavallisen ihmisen kuolemaa ja ei siinäkääm ole silmiinpistävää levottomuutta tai ahdistusta. Eli ei voi sanoa mikä on oikea usko. Yksilöllä on elämä joka joskus vääjäämättä päättyy. Se mikä ajatus on kuollessa antamassa voimaa, rohkeutta ja lohdutusta on minusta se joka riittäöä uskoksi. Jokainen tosin valitsee sen täällä eläessään itse. Minut sai kirjoittamaan tähän keskusteluun se että olen juuri tuon 35 v kuten sinäkkin ja mies. Tuntui vain siksi hyvälle kun ikäänkuin tapasin toisenkin samanikäisen miehen joka miettii elämää ja uskoa osana elämää. Se miksi olin täällä lestadiolaisuus keskustelussa johtuu siitä että olen pohjoisen poikia ja tunnen herätysliikeen. En tosin koskaan halua aloitaa siitä tuota juupas- eipäs keskustelua..
Kuule etsijä! onnea matkaan, kun löydät sisäisen rauhan ei siinä tarvita seurakuntia.. kuollessa ei ole ne seurakunnat mukana..loppupeleissä ollaan yksin ja silloin on oma henkilökohtainen rauha tärkein.. Minä kuulun itse yhteen näistä täällä esilläolevista herätysliikeistä mutta aikapäiviä sitten olet tajunnut että ne eivät minua pelasta vaan minun oma usko. En tule kertomaan mikä herätysliikeeni on, sillä jokainen valitsee oman rauhansa majan itse.
loppui aika tylysti tuo ensimäinen viesti joten tässä sitten viimeinen virke uudelleen..
"En tule kertomaan mikä herätysliikeeni on, sillä jokainen valitsee oman rauhansa majan itse, enkä halua joutua täällä lukuisten syyttävien tai perusteita vaativien kysymysten kohteeksi. En halua jutella asiosta juupas- eipäs asenteella täällä. Kun tarpeeksi paljon näkee hiljaa kuihtuvia tai onnettomuuksien kautta nopeasti kuolevia ihmisiä tajuaa että fanaattisuus on vähintä mikä kiinnostaa. Tämän takia en jatka keskustelua omasta herätysliikestäni.
Hyvää elämää kaikille ja rauhallista kuolemaa:)
... sinulle mieleenpainuvasta ja rauhoittavasta vastauksestasi!
Etsijä
Mitäs näistä asioista sanotaan Raamatussa?
Kyllä silloinkin kuolema oli kun raamatun kirjoitukisa kirjoitettiin, ja se oli siinä elävien ihmisten keskellä.
Ei ollut laitoksia joiden seinien sisällä nykyään esim pohjoismaissa kuollaan. Ei ollut myöskään käytössä lääkkeitä joiden avulla voidaan kuolla rauhallisesti.
Onhan meillä uskovilla syntymän jälkeen kuitenkin elämäkin elettävänä, ei meitä synnyttyämme kuolivuoteelle kaikkia suinkaan nosteta.
Uskova siis elää täällä toisten ihmisten keskellä ja hänen tehtävänään on julistaa pelastavaa evankeliumia Kristuksesta.
Mutta siinä olet oikeassa että monenlaista oman vanhurskauden vouhkaa ja väärää hengellisyyttä on olemassa. Fanaattisuus ei ole siis todellakaan mikään autuuden perusta.
Hepr. 4:9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva.
Hepr. 4:10 Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa.
Hepr. 4:11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Hepr. 4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Hepr. 4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Hepr. 4:14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Hepr. 4:15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Hepr. 4:16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
(Et siis ev.lut. srk).
Kasteessa ihminen kastetaan kuolemaan pois synnistä, yhdessä Kristuksen kanssa.
Ja Kristuksen kanssa kuolemaan kastetut saavat kuoltuaan nousta yhdessä hänen kanssansa iankaikkiseen elämään.
-JOS on USKO Kristukseen-.
Usko Kristukseen on se joka vanhurskaaksi tekee. Ei se usko itsessään, vaan sen uskon kohde Kristus, hän vanhurskauttaa syntisen. Jumala katsoo poikansa Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka on uuden testamentin syntiuhri. Jumala unohtaa syntimme katsoessaan Poikansa puoleen. Raamattu sanookin tästä että Jumala kääntyy. Kristuksen Pyhän ja viattoman veren kautta on syntimme sovitettu.
Ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä, joskin kaste on voimassa huolimatta siitä uskooko ihminen vai ei. Jumala on Kasteen asettaja. Jeesuksen Kristuksen kautta Hän asetti
Kasteen Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Huomioni kiintyi kahteen seikkaan. Puhuit ihmisen vilpittömyydestä. Ja toisaalta kirjoitit uskosta tavalla, joka nivoutui tavalla tai toisella siihen, mitä ihminen tekee.
Usko on kuitenkin luja luottamus siihen mitä Jumala teki Pojassaan Kristuksessa. Usko on luja luottamus niihin joita toivotaan, eikä se epäile näkymättömistä.
Selvää on että uskoa ei voi ottaa itse vaan sen Jumala antaa. Anova saa etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Puhuit tunteistasi, inhimillisyydestäsi, epäilyistä ja epävarmuudesta uskossasi.
Me ihmiset olemme synnin alle myytyjä lihamme eli tämän näkyvän olemuksemme puolesta.
Lihan halu on kuolema sanoo Raamattu. Lihan halu on vihollisuus Jumalaa vastaan, eikä liha voi täyttää
Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu."
-Näin kertoo Raamattu-
----------------------------------------------
"...Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista;"
Me kristityt olemme saaneet Kristukselta vallan julistaa Hänen nimessään ja verensä kautta syntien anteeksiantamusta. Tämän Jumala Pyhän Henkensä kautta vahvistaa. Tämä on Jumalan sana.
Sana syntien anteeksiantamuksesta jonka Jeesuksen nimessä ja veressä julistan, vaikuttaa HUOM. -USKON KAUTTA- TUON SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN. Sen puhdituksen tekee siis Kristus itse omalla verellään, sille joka uskoo.
----------------------------------------------
Vanhoillislestadiolaiset ovat omassa vanhurskaudessaan kuitenkin menneet nyvin pitkälle. Ovat omineet itselleen Kristuksen ja panneet kuolaimet sekä Pyhän Hengen, että Kristuksen suuhun ja HE ohjailevat omilla ohjaksillaan ITSE syntien anteeksiantamista tai pidättämistä.
He pidättävät syntien anteeksiantamuksen muilta ja julistavat itselleen. He julistautuvat jumalan valtakunnaksi, kun eivät kehtaa suoraan jumalsksi julistautua, vaikka käytännössä ovat sen tehneet, ryhtymällä omin töin ja toimin ohjaamaan Kaikkivaltiasta Jumalaa. Tätä iljettänvää ja rivoa omanvahurskauden petosta he eivät huomaa itse sokeudessaan lainkaan.
Niimpä he väittävät että vain meillä on Kristus tulkaa tänne. Vain meillä voi ihminen pelastua.
Vain meillä on asuvainen Pyhä Henki. Ja he opettavat myös harhaa jonka mukaan Jumalan Sanaan tulee vaikuttava voima vasta asuvaisen
Pyhän Hengen saaneen ihmisen (siis heidän) kautta.
Heidän opetuksensa mukaan sanalla ja sakramenteilla ei ole VAIKUTTAVAA voimaa elleivät juuri he ole sitä jakamassa.
Tämä on kauhistuttava omanvanhurskauden oppi. Mutta näin se vaan valitettavasti on.
Heillä on vain sairas pelko evankeliumin luisumisesta vääriin käsiin, he kun mielestään omistavat Jumalan, Pyhän Hengen, Jumalan valtakunnan, ja vielä seurakunnan.
Sellainen harhaoppi on valtava este ja raskas taakka uskolle. Jumala kun ei anna kunniaansa kenellekään.
Heillä vallitsee pelko ja laki, mutta ei Kristuksen rakkaus.
että et siis usko siihen kohtaan Raamatussa, jossa Jeesus itse sanoo, että siitä teidät minun lapsikseni tunnetaan, että te yhteyden keskenänne pidätte.
Ajallisella poppoolla ei ole merkitystä. Vanhoillislesta pääosin eivät yhdisty yhdeksi Kristus ruumiin kanssa vaan he rekentavat oman vanhurskaude eriseuraa. Toki heidänkin joukossaan on (niin uskon) Kristukseen uskovia.
Kristuksen valtuuttamana Jumalan palvelijana minä julistan sinulle, ja jokaiselle joka tahtoo elämän vettä lahjksi. Tule sillä kaikki on valmistettu:
Kaikki synnit ja viat, kaikki epäilytkin on tässä ja nyt anteeksi annettu, Herran Jeesuksen nimessä ja Hänen Pyhässä kallissa sovintoveressään.
Se veri on vuotanut sinunkin syntiesi edestä ystäväni. Se priiskuu tänäänkin syntien anteeksiantamuksen jokaiselle joka tahto Kristuksen veren uskossa korjata syntiensä anteeksiantamiseksi.
Tuo veri on vieläkin rakkaudesta lämmintä, sillä se vuotaa suoraan taivaallisen Vanhimman sydämeltä.
Näin me saamme uskoa kiusaustenkin alla ja näin me olemme totisesti vapaat saatanan vallasta.
Ei polta enää kuoleman kuiva jano matkamiehen kieltä. Kristus on Kallio josta vuotaa elämän vesi joka tuon janon sammuttaa.
Jos sen uskot sen omistat. Ole rohkea uskossa turvattuna ja lohdutettuna Herrassa ystäväni, kuka oletkin.
Kuten nimimerkkinikin sanoo, olen vanhanpuoleinen naisihminen, vielä alle 60 v kuitenkin. Kokemuksia on vanhoillislestadiolaisuudesta lapsuudesta asti, sillä olen syntynyt vanhoillislestadiolaiseen kotiin. Aikoinani olin siinä onnellinen ja vakaumuksellisesti uskomassa. Olin tyytyväinen uskooni ja elämääni.
Kuitenkin 1970-luvun lopussa ja -80-luvun alussa alkoi kummallinen lakihenki vallita vl-joukkoa ja siinä ihmisiä "sidottiin" mitä merkillisimmistä asioista. Tämä tarkoitti sitä, että heidän ei enää katsottu olevan oikein uskomassa. Syitä saattoi olla esimerkiksi, että oli nähty auto kirkon edessä jumalanpalveluksen aikaan, kun ei-vl (eli uskoton) pappi oli saarnavuorossa. Joku oli ollut kirkkokuorossa laulamassa ja se oli taas niin suuri synti, että sitä ei heti annettukaan anteeksi, koska ei osannut oikein sanoin sitä pyytää. Yksi oli erehtynyt menemään hirvipeijaisiin, kun metsästysseura tarjosi hirvisoppaa maansa vuokranneille isännille. Joskus ei tarvittu mitään erityistä syytä, tiedän vanhanpuoleisen pariskunnan, jossa mies "sidottiin" kun ei tullut "hoitokokoukseen" ja samalla hänen vaimonsakin, vaikka vaimoa vastaan ei ollut mitään kannetta. Tällaisia esimerkkejä on paljon, tavallisin oli, että uskallettiin asettaa kyseenalaiseksi nämä hoitokokoukset.
Minä jouduin ulos siksi, että pidin "sidottua" sukulaistani vielä uskovaisena. Silloin minulle ilmoitettiin, että tämä sukulaiseni on varmasti oikein hoidettu, koska Jumalan seurakunta ei erehdy ja seurakunta oli valinnut hiotomiehet, eivätkä se siksi erehdy.
Tässä siis paljastuu vanhoillislestadiolaisten opissa muutama erittäin törkeä Raamatun vastaisuus: he pitävät seurakuntaa erehtymättömänä ja siis kaikki, mitä siellä julistetaan, on otettava yhtä oikeana kuin Jumalan suusta lähtenyt sana. He eivät ymmärrä, että sananjulistajissa on myös inhimillinen puoli ja siksi voikin kysyä, missä se erehtymättömyys sitten onkaan. Myöhemmin on sieltä vaisusti myönnetty, että ylilyöntejä ja vääryyksiä on tapahtunut, mutta niitä ei ole julkisesti mitenkään korjattu.
On esimerkkejä, että joku johtomies on ollut sitomassa jopa koko paikallisrauhanyhdistyksiä, ja parin kuukauden kuluttua sama mies on itse joutunut sidotuksi lakihengestä. Kuitenkin nämä hänen aikaisemmat työnsä on "jääneet voimaan":)
No, nykyään nuori polvi ei näitä muista ja jopa kieltää osan näistä tapahtuneeksi. Nykyään ei niin herkästi sidota, mutta tuollainen jyrkkä lakihenki siellä vieläkin kukoistaa, se putkahtelee täälläkin ajoittain esiin muutamien kirjoittajien toimesta. Kun näistä asioista kirjoittaa, niin nämä kirjoittajat ärähtävät meikäläisille ja käskevät katsomaan peiliin ja miettimään "omia syntejä" eikä kaivelemaan toisten. Kuitenkin nämä sitomisasiat ovat monen mieltä kaivelemassa vieläkin, vaikka elämä ja varsinkin uskomisen asiat ovat jo järjestyksessä jälleen.
Itse olen nykyään löytänyt oman kotisiionin Rauhan Sanan joukoista. Tämä ryhmittymä on lähes samanlainen vanhoillislestadiolaisten kanssa, se erosi siitä 1930-luvulla. Kun olen saarnoja kuunnellut, niin voin todeta, että sieltä kuuluu ihan samanlainen uskovaisten saarna kuin nuoruudessani olen kuullut. Kuitenkin sieltä puuttuu se jyrkkä "vain me"-oppi, joka on vanhoillisissa niin vahvasti esillä. Siellä ei sanota että vain me olemme oikeassa ja koko muu maailma väärässä. Siellä ei myöskään ole suurta sääntökokoelmaa, mitä uskovaisen sopii ja mitä ei sovi tehdä. Ketään ei eroteta siksi, että ajattelee joistakin yksittäisistä asioista eri tavalla kuin joku toinen. Uskovaisena pidetään kaikkia, jotka uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden, usein entisin sanoin:" Jeesuksen nimessä ja veressä".
En minäkään ole löytänyt Raamatusta mitään sellaista kohtaa, missä sanottaisiin, että vain vl-liike (tai että vain joku yksittäinen liike) olisi se ainoa oikea. Päin vastoin: Jokainen joka uskoo (Jeesuksen sovintotyön omalle kohdalleen) pelastuu.
Jos haluat kirjoitella lisää, niin vastaan mielelläni henkilökohtaisesti s-postilla.
Omani näet tuossa yllä, mutta tässä vielä: [email protected]
Raamattuun kuitenkin on kirjoitettu Jeesuksen sanoneen, että siitä teidät minun lapsikseni tunnetaan, että te yhteyden keskenänne pidätte...
Kirjoituksessasi nimen omaan korostat jokaisen yksilön omia kokemuksia ja näkemyksiä..oikeutta elää niin kuin minulle itselleni sopii.
Myönnän että 70-luvulla tapahtui ylilyöntejä, mutta en usko niidenkään tapahtuneen Jumalan niin tarkoittamatta.
Niillä tapahtumilla heitettiin sellainen peittovaate hakomajan päälle, että ovi kadulle on peittynyt näkymästä. Siellä sisällä kuitenkin edelleen on rauha ja rakkaus ja syntien anteeksi antamus. Ja tämän uskon hedelmänä kuuliasuus seurakunnan äänelle. Uskovien yhteys opissa, elämässä ja kärsimisessä, kuten Lutherkin asiasta opetti.
>> Ja tämän uskon hedelmänä kuuliasuus seurakunnan äänelle. >Myönnän että 70-luvulla tapahtui ylilyöntejä, mutta en usko niidenkään tapahtuneen Jumalan niin tarkoittamatta. >Kirjoituksessasi nimen omaan korostat jokaisen yksilön omia kokemuksia ja näkemyksiä..oikeutta elää niin kuin minulle itselleni sopii.
Jo vain! Oli selkokielinen teksti ja suoraan "valtimon päältä". Mitäpä omassa vanhurskaudessa voisi muuta olla kun lain päälle lakia.
Jes. 28:8 Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät - ei puhdasta paikkaa!
Jes. 28:9 "Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja?
Jes. 28:10 Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!" -
Jes. 28:11 Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle,
Jes. 28:12 hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka." Mutta he eivät tahtoneet kuulla.
Jes. 28:13 Niinpä on Herran sana oleva heille: "Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä", niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.
Jes. 28:14 Sentähden kuulkaa Herran sana, te pilkkaajat, te jotka hallitsette tätä kansaa Jerusalemissa.
Vieläkin se roikkuu orjiensa kanssa sinun takkisi liepeessäsi kuin takiainen, oman lakinsa kanssa.
Olethan sinä usein minua kiusannut kulkiessasi vl-valepuvussa. Siksi onkin hyvä, että Rakas Taivaallinen Isämme tahtoo minua vahvistaa sanallaan ja antaa joskus sanottavaakin.
Mene nyt pois kiusaamasta, piru!
Kiitos Jeesus sinun rakkaudestasi!
mitä tarkoitat tällä sitomisella ja sillä että seurakunnan sana olisi erehtymätön? itse olen ollut uskomassa vuoden verran ja olen saanut uskoa anteeksi asiat jotka painavat omaatuntoa silloin kun on siltä tuntunut, en ole nähnyt mitään sääntökokoelmaa. Mielestäni jokainen saa uskoa ihan mihin haluaa mutta omalta kohdaltani olen havainnut vanhoillislestadiolaisen uskonmallin oikeaksi.
Toisekseen vastauksesi apua etsivälle ei ollut tämän mallin mukainen, ainakaan kajaanin siionissa ei ole sellaista kun kuvailit.
ja jos jotakuta kiinostaa niin kirjoittaja on 21vuotias naisihminen
Kun ikäsi on 21 vuotta, niin sinä et ollut edes syntynyt, kun kirjoittamani tapahtumat tapahtuivat. Lisäksi olet ollut vl vasta vuoden verran. Luehan ajatuksella kirjoitukseni uudelleen. Mainitusin muistaakseni, että nykyään ei enää juuri sitomisia harrasteta ja sen, että se on häpeällinen tahra vanhoillislestadiolaisuuden historiassa, joka halutaan unohtaa ja yritetään välttää siitä keskustelemasta. Sen takia sinä et ole kuullutkaan siitä. Luultavasti myös oma sukupolvesi, nekin, jotka ovat kasvaneet vl-kodissa, ovat täysin tietämättömiä tästä. Vanhempi polvi ei nimittäin ole kehdannut kertoa siitä. Häpeällisistä asioista vaietaan mieluummin.
Sitominen tarkoitti aikoinaan sitä, että jos joku uskalsi sanoa jotain vastoin saarnamiesten mielipidettä, oli heikoilla jäillä. Saarnamiesten arvosteleminen oli siihen aikaan synti, (vaikka Raamattu käskeekin "tutkia henget" ja vaikka vielä 50-70 vuotta sitten oli tavallista, että seurapenkistä saattoi mummo sanoa saarnamiehelle, että väärin saarnasit).
Silloin oli vallalla seurakunnan erehtymättömyyden oppi ja jos sitä epäili, piti tehdä väärästä hengestä parannus. Ellei tehnyt, seurasi tuntikausien puhutteluja jopa yömyöhään joko rauhanyhdistyksellä tai asianomaisen kotona. Yksi ihminen sai vastailla 2-4 saarnamiehen/johtokunnan jäsenten kyselyihin, ihan tuntikaupalla väsyksiin asti. Kyn yksi lakkasi kysymästä, toinen aloitti. Moni "teki parannuksen" päästäkseen rauhaan näiltä puhuttelijoilta, vaikka ei ymmärtänyt mitään väärää tehneensäkään. Aina sekään ei onnistunut, sanat olivat väärät tai ei tullut kyyneltä silmään, niin silloion ei saarnattu anteeksi vaan kyseinen henkilö "sidottiin". Tämä tarkoitti sitä, että hänet jätettiin miettimään "syntejään" ja jonkin ajan kuluttua moni sitten yritti saada anteeksiantoa uudelleen ja usein onnistui. Sen höykytyksen jälkeen muisti sitten pitää suunsa kiinni vastaisuudessa.
Monet eivät siihen taipuneet ja näin heidät julistettiin "kadotuksen lapsiksi", ja "Saatanan haltuun" (kuten minulle tehtiin). Tätä palstaa kun lukee, niin moni vl jättää tuomion sanomatta ja kertoo, ettei hänellä ole siihen oikeutta, ei näe toisen sisimpään, johon näkee vain Jumala. Siihen aikaan tätä ongelmaa ei ollut, he "näkivät" ihmisten sisimpään ja "tiesivät" kuka ei ollut enää oikea uskovainen.
Nyt sitten vaisusti myönnetään, että "on tullut ylilyöntejä" jne, mutta nehän olivat jo kirjoituksessani.
Jos sinua vielä kiinnostaa tietää lisää, kirjoita s-postiini [email protected] niin kerron, mistä saat luettavaa asian tiimoilta. Näistä asioista on kirjoitettu pari kirjasta, joissa on lisätietoja. Kysele lisäksi 50-70-vuotiailta vl-ihmisiltä, niin he ehkä kertovat lisää oman versionsa:)
En YHDY ajatuksiisi!
Olen todella surullinen puolestasi että olet jättänyt sen ainoan oikea elävän uskon.
Raamtun mukaan on vaan yksi oikea usko joka vie taivaaseen, ja muut ovat vääriä.
Jos sitä lakihenkisyyttä ja väärää olis ollutkin, ei sen vuoksi olis uskoa pitänyt vaihtaa. Kyllä se Jumala ajallaan seurakuntansa puhdistaa...
Siis Raamatun mukaan viimeisellä ajalla tulee niin vaikeat ajat, ja eksytyksen henget, että jos sallittais niin valitutkin eksytettäiin.
Siis muut ovat alkaneet matkimaan oikeaa kristillisyyttä. Mutta se ei auta ihmistä taivaaseen. Tulisit takasin etkä yritääisi olla niin viisas. Älä mene Jumalan edelle, ne on vaan ihmisten ajatuksia jota puhut, mutta Jumala ei lähde niihin mukaan...
Ensimmäinen ja tärkein asia: Usko itsesi armosta autuaaksi Kristuksen tähden.
Sitten voit ihan rauhassa ja vapaasti osallistua erilaisten kristillisten yhteisöjen kokouksiin. Kun osallistut rukoillen, Herra ilmoittaa sinulle paikkasi. Kun saat vastauksen, pidä siitä kiinni. Nimittäin Pyhä Henki sinussa todistaa milloin kuulet pelastavaa sanaa.
Olisi hyvä, jos löytyisi paikka, jossa Pyhä Henki on tehnyt ihmiset rakastaviksi ja nöyriksi.
Sellaisen varauksen teen, ettet tule löytämään täydellistä seurakuntaa. Tämä siksi, että Jumalan valtakunta on sairaita ja vaivaisia varten, ei virhettömiä.
Rakas Jumala siunatkoon etsintäsi.
Mä oon VL ja haluun sanoa sen itestäni, että se rauha jonka me omistetaan, on sanoin kuvaamatonta!!! Seuroissa kun istuu ja saarnataan synnit anteeks, ni kyllä tulee sanoin kuvaamattoman hyvä olo!!! Jos sua ihan oikeesti kiinnostaa, ni sun kannattas mennä juttelemaan jonkun VL puhujan kanssa tai ihan kasvotusten jonkun VL ihmisen kanssa...Ne osais sulle kyllä varmaan selittää jos sulla on jotain mihin haluut kuulla vastauksen. Ite oon ainakin niin huono kertomaan että ei se taida ainakaan onnistua. Mä vaan kuuntelen ja uskon... Siis mitä sanotaan!!! Mä rukoilen sun puolesta, että Jumala johdattas sut oikeelle tielle. Ja onhan hän luvannutkin että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan!!! Jos ihan oikeesti haluu löytää!!! Mä oon ite 17v ja saanut olla pienestä asti uskomassa. Siitä mä oon kyllä kiitollinen Jumalalle!! Ei sekään oo meinaan itestään selvyys. olis se ihana asia jos sä joskus saisit parannuksen armon.
... kaikille vastaajille ja kiitoksia jokaiselle ajastanne viestini lukemisen ja vastaamisen vaivannäön parissa.
Kiittelin joitakin vastauksia erityisesti, mutta se ei tarkoita, etteikö joku toinenkin vastaus olisi sitä ansainnut :)
Etsintä jatkuu,
Etsijä
Itse olen ollut lapsuudestani asti vl. Jos paikkakunnallasi tiedät olevan rauhanyhdistyksen, mene hyvä ystävä sinne kuuntelemaan seuroihin ja nyt on joka sunnuntai pookiradiossa seurat eri paikkakunnilta. Niitäkin voit kuunnella. Siellä kehotetaan parannukseen, uskoo synnit anteeksi ja saa rauhan omalletunnolle. Toivoisin sinun löytävän avun sielunhätääsi! Mikään ei muu tuo rauhaa sinulle.
VERATAUS RIKKAASTA MIEHESTÄ JA lASARUKSESTA
Rikas mies tarkoittaa ihmistä jolle ei kelvannut evankeliumi, kun hänelle tarjottiin sitä.
Lasarus tarkoittaa uskovaista, joka oli ihmisten silmissä halpa-arvoinen ja joka oli siinä ainoassa oikeassa uskossa jota pilkattiin ja parjattiin.
Raamttu kertoo siitä selvästi kuinka rikas mies oli helvetin vaivassa (ja Lasarus pääsi taivaaseen)ja pyysi, että hän saisi edes kielenpäätä kostuttaa, mutta sitäkään ei suotu hänelle. No, sitten hän pyysi että Jumala herättäisi jonkun kuolleista "merkiksi" joka kävisi hänen sukulaisiaan varoittamasta että ei hekin tähän vaivan paikkaan tulisi JA ETTÄ HE PAREMMIN USKOISIVAT. Niin Jumala sanoi, että heillä on profeetat,kuulkoon niitä. Jos he ei niitä usko ei he usko vaikka joku kuolleista herätettäisiin.
Siis ihmiset ovat kautta aikojen pyytäneet merkkiä siitä että oikea usko on juuri se millä pääsee taivaaseen. Jumala ei anna muuta merkkiä, kuten edellä kävi ilmi, profeetoita, siis uskovaisia pappia ja puhujia tulis uskoa. Siis mitään sen näkyvämpää merkkiä ei Juamala lupaa antaa. Seohtuu ihmisestä itsestä, jos hän nöyrtyy ottamaan tämän uskon vastaan. Joka tulee kyllä niin matalalta että ihmiset katsovat sen ylön, siis ne jotka ei ole valituita.
Sen vuoksi se on niin halpa-arvoinen ihmisten silmissä, koska Raamattu sanoo ei ole monta viisasta tässä joukossa, vaan jotka ovat tyhmiä, ne on Jumala valinnut.
Jumalan armojärjestykseen kuuluu, että ihmisen tulee vähetä ja Jumalan kasvaa.
Jos Jeesus olis syntynyt korkeaan maallisen kuninkaan linnaan ja olis ollut joku ylhäinen, ei minulla ja sinulla olis mahdollisuutta päästä taivaaseen. Mutta Jumalan silmissä olemme kaikki samanarvoisia ja hän on tarkoittanut että ylhäisen pitää alentua ottamaan vastaan evankelimi näin matalalta kuin me uskovaiset saarnamme. Siis ylpeän ihmisen pitää aleta...
Raamattu sanoo jos joku toisin julistaa täta, Sanaa kuin se on kiroitettu olkoon kirottu. (En ole varma oliko tämä lause sanasta sanaan näin Raamatussa, mutta asiana muistan sen näin. Pelkkiä sanoja ei pitäis tuijottaa vaan kokonaisuutta)
Siis ihmisen pitää nöyrtyä niin pienelle paikalle, että tuntee olevansa niin tyhmä, että uskoo, että ilman tätä evankeliumia ei pääse taivaaseen. Siis evankeliumin, jota vaan ne ainoat oikeat uskovaiset julistavat. Ja pitää uskoa vaan sillä yhdellä oikealla,samalla tavalla kuten JEESUKSEN aikanakin.Silloinkin oli vaan 1 oikea usko ja muut olivat vääriä. Niin se on tänä päivänäkin... Ja oikeaa Raamttua ei ole kuin yksi, muut ovat muutetuita ja vääriä. Ja oikeaa oppia on vaan 1 ja se on se sama joka oli Jeesuksen aikanakin.Ulkopuolella oikean uskon ei pääse taivaaseen. Muutamat tosin matkivat tätä oikeaa uskoa ja Julistavat syntejä anteeksi,mutta tämäkin on Raamatun mukaista. Raamattu sanoo, ei kaikki jotka sanoo Herra, Herra pääse taivaaseen , vaan ne jotka tekevät minun taivaallisen Isän tahdon.
Myös Raamattu kertoo että kun vääriä profeetoita
on viimeisellä tuomiolla ja he sanovat: Emmekö me sinun nimesi kautta perkeleitä ajaneet ihmisitä ulos. Jeesus vastaa silloin, totisesti minä sanon teille; En minä tunne teitä.
Raamattu myös sanoo monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.
Ja lopun ajalla tulevat niin väkevät eksysykset, että jos taitais niin valitutkin eksytettäis. Siis niin suuri pimeys tulee...Mutta kuitenkin sanooa Raamattu, että kun Jeesus tulee 2;en kerran on sekä tyhmiä, että viisaita neitseitä. Huomaa että nämä olivat molemmat uskovaisia, mutta tyhmät ei päässeet taivaaseen sillä että oli uskovaisen nimi.
Ja kun ne tyhmät neitseet etisvät ölyä astioihinsa, sillä aikaa tulee ylkä ja ne viisaat menevät häihin Hänen kanssaan.
Valvo siis että sinä et joutuis kiusukseen, sillä viettelykset on monet...
Monet ovat kutsutut mutta vaan harvat valitut, sanoo Raamattu. Tämäkin lause puhuu vastaan sitä väärää käsitystä että kaikki pääsisivät taivaaseen. Missä on silloin ne väärät opit ja uskot joista Raamattu puhuu.
Yritän kirjoittaa niinkuin minä tunnen ja ymmärrän.Tovitottavasti tämä auttaa jota kuta ...
Rukoile sinä "etsijä" että Jumala anatais oikeaa ymmärrystä!!!
Joka toisin julistaa tätä Sanaa kuin se on kirjoitettu olkoon kirottu, sanoo Raamttu.
Ei mikään paikka Raaamtusssa tue sinun käsitystä oikeaksi.
Näillä mainitsemillasi ihmisillä on vaan mennyt etsikon aika ohi.
On myös olemassa väärää rauhaa, ja ihminen voi ihan rauhallisena kuolla, mutta herää helvetissä...
Et yrittäsi eksyttää ihmisiä tuollasella harhaopilla, sillä eksyttäjille tulee vielä kovempi tuomio,,,
Ne sanat jotka kirjoitit oli vaan sinun käsityksiä siis, mutta näin nämä asiat ei toimi kuten kirjoitit.
Ihminen voi myös tuntea väärin!!! Valitettavasti...
Jokaiselle ihmiselle annetaan etsikkoaika jossain vaiheessa elamaa...joillakin se menee ohi noin vain, eika henkilo tunne minkaanlaisia tunteita Jumalaan kohtaan. Kuitenkin, nyt minusta tuntuu, etta sina olen sielun hadassa ja etsit todella rauhaa tunnolle. Rukoilen puolestasi, etta saisit voimia ja rohkeutta menna seuroihin ja puhua suoraan jollekin puhujalle, joka varmasti osaisi selittaa naita asioita sinulle ihan kasvotusten ja ajan kanssa. Se on ihmeellinen asia, miten Taivaan Isa antaakin niin paljon kauniita sanoja puhujille, Jumalan sanan palvelijoille.
Sen verran voin sinulle kuitenkin kertoa omia kokemuksia, etta uskominen on uskomista siihen mita kuulee ihan lapsenlailla. Usko ei ole jarjen asia, jos jarki menee uskon edelle, usko on mennytta, koska uskoa ei voi jarjen kanssa.
Ja se yhteys mika lestadiolaisilla on, se on niin uskomaton,etta se ei katso aikaa, paikkaa tai ikaa. Itse olen kokenut sen niin monesti asuessani ulkomailla, etta se on niin ihmeellista tavata uskovainen ihminen ja tuntea se yhteys ja rakkaus mika valillamme on. Se ei ole sellaista mika on vain meidan keskellamme tiedossa, se on sellainen yhteys, etta monesti minulta on ei-lestadiolaiset opettajat tai koululaverit sanonut, etta mika se on etta sina olet niin erilainen kuin kukaan muu ihminen mita olen koskaan tavannut, varsinkin taalla ulkomailla.
Olen niin monesti tuntenut turvaa ja saanut lohdutusta siita etta olen uskomassa taalla kaukana vieraalla maalla, etta todella rukoilen puolestasi, etta loytaisit sen saman rauha, joka itsellani on sydamessa.
Luota siihen sanaan mita sydamesi tuntee ja kuulee ihan niinkun pieni ja viaton lapsi.