Kuinka pitkä olet?

Kai ymmärrät ettei kenenkään huono itsetunto pohjimmiltaan johdu pituudesta?

No mulla ei niinkää epävarmuus tule pituudesta vaan ''isoista luista'' eli olen lihaksikas en lihava vaan tunnen itseni isoksi muiden seurassa. Kaverillani oli taas päinvastoin hän tosi itsensä heikoksi ja pieneksi - ihanaa oli olla kaksistaan kun jaettiin omia epävarmuksiamme. :)

On mulle sanottu etten ole iso vaan sopusuhtainen mutta en voi tälle mitään. :(

olen itse 2m pitkä ja se on pahentanut ujoutta, koska moni ihminen kiinnittää huomiota kulkiessani eri paikoissa ja sehän ei oo kiva ku "kaikki" tuijottaa

Jep, ite olen 175cm 16-v tyttö. Usein toivon olevani lyhyempi kun muutkin on tyylii jotai 150cm. No ei, aika moni on yli sen 170cm mut tulee itelle sellanen olo et olen liian pitkä.. Edes se 5cm pois pituudesta ni olis hyvä.. Olen aina ollut se pitkä, vaan en ikinä se lyhyt..

Minä taas häpeän/arkailen oma pituuttani, jota löytyy 174cm. Olen siis nainen. Ei se toisinkaan päin mukava ole, kun olo on kuin goljatilla.

162-163 senttii. Kaverit melkein kaikki yli 180-195senttii..no big heh deal.Ei mitään ongelmia. Jotku yritti mussuttaa ja vieläkin jotkut katujuopot. Mut ei oikeestaan mitään ongelmia. No jotkut pitkät teininaiset kattoo treffeillä ja nyt vähän vanhemmat semmoset. Mut teinipissikset ja yli-ikäset pissikset nyt onkin vähän aivokuolleita. Fiksujakin naisia on olemassa. Luonnejuttu.

Olen 171 cm ja nainen. Tunnen itseni liian pitkäksi.

Olen 169 pitkä 38v mies.

En usko, että huono itsetuntosi johtuu pituudestasi. Olet vain löytänyt siitä selityksen itsellesi huonoon itsetuntoon ja yksityiskohdan, jota tuijotat. Jos olisit pidempi, sinulla olisi luultavasti joku muu tekijä fyysisessä tai henkisessä olemuksessasi, jota tuijottaisit ja tekisit siitä esteen itsellesi.

On totta, että pituutesi, joka on muuten sama kuin itselläni, on este joillekin naisille ainakin aluksi ajatellen parisuhdetta. Jotkut naiset sanoo, että miehen pitää olla niin ja niin pitkä. Mutta on olemassa lukematon määrä muitankin ulkkonäköön tai muuhun asiaan liittyviä asioita, joita ihmiset pitävät kriteerinä seurustelulle. Useimpien kohdalla nuo kriiteerit eivät olekaan enää niin tärkeitä sen jälkeen, kun tutustuu ihmiseen ja alkaakin pitämään hänestä. Sitten on suuri joukko ihmisiä, joille asialla ei ole suurta merkitystä ja myös sellaisia naisia, jotka vieroksuvat isoja miehiä.

Tärkeintä on, että ensin opit tuntemaan itsesi, löytämään hyvä puolesi ja hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, on toki sekä fyysisiä ja henkisiä asioita joita jokainen voi kehittää halutessaan. Hyvin pieni joukko ihmisistä on edes stereotyyppisesti "täydellisiä", lähes kaikki meistä on ulkonäöllisesti jonkin sortin keskivertoa, samoin henkisesti. Luonne merkitsee paljon parisuhteessa, jos olet mukava, ystävällinen, huomaavainen ja ennen kaikkea luotettava, eikä sinulla ole päihde- tai väkivaltaongelmia, olet kysyttyä ainesta parisuhdemarkkinoilla.

Itse opin hyväksymään itseni alle 20 vuotiaana, aikuisuuden kynnyksellä tuijotin myös pituuteen jonkin aikaa. Huomasin olevani mukava, hellä, luottamusta herättävä ja ystävällinen, jopa omasta mielestä ihan mukiin menevän näköinen :) Kaikkia ei kukaan miellytä. Sen jälkeen kaikki on sujunut mallikkaasti. Tyttöystäivä oli 150-176cm haarukassa ja vaimokin löytyi.

Kun on itseluottamus kunnossa, ei pituudellasi ole merkitystä. Oppii jopa näkemään hyviä puolia siitä, ettei ole pitkä hujoppi.

Nuorena 157, 5 cm. Teininä haittaisi, mutta nyt ei enää.

Ei tolla pituudella oo mitään väliä. Tunnen yhden miehen, joka on varmaan valehtelematta 165cm mutta silti niin badass kun olla ja voi. Löytyy tatskaa ja rock-asennetta. Hänestä ei edes huomaa, että on "lyhyt", kun itsevarmuus huokuu kilometrin päähän. Tommoisilla pituuksilla ja painoilla ei ole mitään yhteyttä ujoutueen, ellei sit itse häpeä sitä ja muutu sen vuoksi ujoksi.

Itse olen noin 174cm pitkä ja pituuskasvu tuli erittäin myöhään, luvattu pituus oli 160cm ja kasvoin näihin pituuksiin vasta 19-vuotiaana suurpiirteisesti ja olen siis 19-vuotias.

Eräs ihastukseni siinä ajoilla kun taisin olla 14-16 vuotias oli noin 150cm mies ja saman pituinen mitä itse olin tällöin, hyvä vartalo ja erittäin ns. kaunis mies joka sai sydämen pysähtymään, niin rakastunut kun olin.

No, sitten emme enään olleetkaan yhdessä ja kaikki johtui pelkästään siitä miten erilaisia olimme luonteiltamme ja kuinka kiinnostus ei siksi jaksanut kantaa.

Pakko myöntää, että jotenkin pieniä tunteita on vieläkin häntä kohtaan.. Hullua.

Tässä haluankin viestittää, että ei pituudella ole merkitystä vaan sillä kuinka toisen ihmisen näkee kokonaisuutena ja hän oli täydellinen kokonaisuus. Ehkä siksikin itse peräännyin, kun häpesin rinnattomuuttani ja en ajatellut olevani hänen luokkaansa edes. Hänessä parasta olivat vaaleansiniset kirkkaat silmät, puolipitkät mustat hiukset.