Miten monta sielunkumppania elämään mahtuu? Me ihmisetkin muutumme ja niin muuttuu myös käsityksemme sielunkumppanuudesta, kun kiinnostumme uusista asioita ja harrastuksista. Jotain perusluonteesta säilyy, tavasta elää ja katsoa maailmaa, mutta onko nuoruuden sielunkumppani enää samanlainen kokemus vanhana?
Miten monta?
kokemuksia?
2127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää on ylipäätään vähän haasteellinen kysymys, kun tuntuu että eri ihmiset tarkoittaa sielunkumppanuudellakin niin eri asioita.
Tässä totuus.
kun minä olin nuori oli yleinen käsite että sielunkumppanin löytyminen on vain kertaluontoinen tapaus ihmisen elämässä eikä sitä sovi ohittaa jos sellainen elämässä eteen sattuu, kerrottiin myös että harvoille saattaa tulla jopa toinen mahdollisuus kohdata sielunkumppani vastakkaisesta sukupuolesta siis.
Tuo edellä mainittu kertoma tuntui aika hyvin pitävän kyllä paikkaansa kun elämää oli pidempää maistellut ja kokenut.
sielunkumppaniksi usein sekoitetaan henkilöä jota kohtaan on tunteita , kaikki tuntuu olevan kuten pitää muttei sitten lopulta kuitenkaan sielu anna rauhaa olla täysin onnellinen vaan kumppania päätetään pikemmin sietää ja rakastaa koska sellainen nyt tuli valittua, tämä yleisesti havaitaan vasta kun suurin ihastumisen vaihe on ohitettu.
Väittäisin että suurin osa parisuhteista on juuri tätä, päätetään sopeutua suhteeseen koska suhteessa on sopuisa harmonia.
Se mitä alunperin sielunkumppanilla tarkoitettiin oli täydellisin onnen ja itseään täydentävän puoliskon kohdalle osumista.
Tuttu puhumaton tarina on, että on nuoruudessaan löytänyt tämän sielunkumppaninsa mutta jostain syystä tiet ovatkin eronneet, loppuelämä sitten kuuluu alkoholille tai levottamalle sielulle kunnes löytyy korvike johon on tyytyminen vaikka sielu ei anna rauhaa eikä armoa ikävän sammuttamiseen, sitä kosken pauhuuta ei sammuta kukaan toinen.
Olette varmaan nähneet pareja joilla on hyvä meininki keskenään vielä vanhoilla päivilläkin, kuinka he kulkevat käsikädessä vuosikymmenestä toiseen , kuinka he viihtyvät toistensa seurassa kaipaamatta mitään muuta viihdykettä tai ulkopuolista seuraa, heille ei ole ahdistuksen paikka vaikka he kaksi olisivat maailman viimeiset ihmiset sillä he eivät tarvitse mitään muuta kuin toisensa ja rakkautensa.
Harvassa sellaiset ovat joita yhdessä pitää rakkaus eikä velvollisuus tai yksin jäämisen peikko.
Sitä on sielunkumppanuus, voin sanoa että sellaisen kyllä tuntee kun hän kohdalle osuus, siitä ei ole epäselvää ja sellaisen kyllä tuntee kun menttää !