Musta tuntuu ihan ihmeelliseltä! Mä oon tainnu parantuu bulimiasta. Muutamaan kuukauteen en oo oksentanu ku mutaman kerran ja nyt en taas kuukauteen.
Mä oon käyny kiltisti lääkärissä ja psykologilla ja kuunnellu ja pohtinu niiden kanssa asioita. Siitä on ainakin mulle ollu apua! Mä oon hitaasti, mutta varmasti oppinu taas syömään ja sehän se oli se vaikein paikka.
Ja tänäänkin mä meen ja syön ruokaa ja voin hyvin. Mä en enää laske jokaista kaloria enkä mieti ruokaa joka minuutti. Mulla on niin vapautunu olo jotenkin ettei oo tosikaan! Kaikki sanoo, et mä näytän taas elävältä; mustat silmänalukset on kadonneet, en palele, hiukset on vahvat taas, en oo väsyny ja hysteerinen.
Toivon todella, niin paljon, että jokainen tällä palstalla löytäis samanlaisen tasapainon ku mäkin nytten. Syömishäiriöä on helvetti ja nyt tajuan kuinka paljon se mun voimia ja elämää vei. Se söi mua, mä en mitään. Olin lähellä kadota...
Syömishäiriöstä voi selvitä! Toivon kaikille voimia selviämiseen - jokaiseen päivään. Helppoako? Ei, mutta mahdollista!
Mä oon käyny kiltisti lääkärissä ja psykologilla ja kuunnellu ja pohtinu niiden kanssa asioita. Siitä on ainakin mulle ollu apua! Mä oon hitaasti, mutta varmasti oppinu taas syömään ja sehän se oli se vaikein paikka.
Ja tänäänkin mä meen ja syön ruokaa ja voin hyvin. Mä en enää laske jokaista kaloria enkä mieti ruokaa joka minuutti. Mulla on niin vapautunu olo jotenkin ettei oo tosikaan! Kaikki sanoo, et mä näytän taas elävältä; mustat silmänalukset on kadonneet, en palele, hiukset on vahvat taas, en oo väsyny ja hysteerinen.
Toivon todella, niin paljon, että jokainen tällä palstalla löytäis samanlaisen tasapainon ku mäkin nytten. Syömishäiriöä on helvetti ja nyt tajuan kuinka paljon se mun voimia ja elämää vei. Se söi mua, mä en mitään. Olin lähellä kadota...
Syömishäiriöstä voi selvitä! Toivon kaikille voimia selviämiseen - jokaiseen päivään. Helppoako? Ei, mutta mahdollista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vilma.
et arvaa kuinka onnelliseksi tulin kun luin kirjoituksesi. aivan kyynel tuli silmään. olen äärettömän onnellinen puolestasi.
nyt tiedän että voin itsekin päästä ulos tästä helvetistä. minulla on tasan viikon päästä ensimmäinen aika psykologille. en malta odottaa.
minä haluan parantua ja lukiessani kirjoitustasi, tiesin että se on vielä joku päivä mahdollista.joku kaunis päivä tämä kaikki on takana. taistelen kovasti joka päivä ja luulen että olenkin jo mennyt parempaan suuntaan. ennen oksensin joka päivä ja jopa useita kertoja. nyt taukoa saattaa olla yli viikkokin. se on minulle on hyvä alku.
kaikkea hyvää sinulle Vilma.
Tina,
tuo on jo loistava alku, jolla mäkin alotin. Ensin olin oksentamatta päivän, sitten viikon jne. Sun tekstistä näkee sen, että hyvällä mallilla on. Ihana kuulla, että haluat yrittää ja oot niin hyvin menny eteenpäin. Muakin autto aina se tieto, kun joku toinen kerto selvinneensä.
Älä kuitenkaan pety, jos repsahduksia tulee! Mulle tuli joitakin, mut annoin niiden tulla ja mennä. Anna psykologille mahdollisuus, koska sekin voi aluksi olla aika turhauttavaa, mutta ajan kanssa sitten asiat alkaa selvitä. Musta on kuitenkin hienoa, et apua on saaatavilla ja että sä haet sitä.
Voimia parantumiseen! Mä uskon, että selviät, jos vaan haluat. Ota kaikki tuki vastaan, jonka saat. Iloa päiviisi ja kauniita hetkiä:)!