Kai tänne saa kirjoittaa?
Tämä on alkoholijuttua vaikka aloitan eri aiheesta.
Olin 14-vuotias kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. En tiedä mikä sen laukaisi mutta pelasin erästä tietokonepeliä ja jälkeenpäin ajattelin että se oli jokin epileptinen juttu. Päivystykseenhän jouduttiin menemään ja äiti luuli että minulla on jokin sydänvaiva ja samaa itsekin luulin. Klassiset paniikkikohtauksen oireet.
Paniikkikohtaukset alkoivat uusiutua luokkaa pari päivässä ja aina pahimmassa mahdollisessa tilanteessa ja paikassa.
Päädyttiin lopulta rauhoittaviin lääkkeisiin ja toimihan ne vähän aikaa. Tosin huomasin että kyse oli enemmänkin lumevaikutuksesta koska ei lääke ehdi vaikuttaa viidessä minuutissa mutta olin jo koukussa ja toleranssi katossa.
Aloin käymään äidin ja isän viinakaapilla ja huomasin että ryyppy toimii tehokkaammin. Eihän vanhemmat juurikaan huomanneet kun se oli aina täynnä ja aika omituista että oli koska he eivät itse juurikaan juoneet. Isä otti joskus.
Kaappi oli siis väkeviä täynnä ja korkatuista oli helppo verottaa ja toisinaan korkkasinkin ja muistelen kuinka isä vihastui kun olin korkannut varsin kalliin viskipullon mutta sanoin että halusin vain maistaa.
Useimmat taisi olla jotain lahjapulloja.
Tietysti aloin ostamaan itsekin juomia ja sattui sitten niin että ostin pimeästä pullon ja vedin itseni tajuttomaksi. En tiedä kuka toimitti minut kotiin mutta siitä nousi aika hurja meteli. Olin kadottanut pyörän jonnekin ja isä käski minut hakemaan sen vaikka kiven alta ja oli pakko lähteä krapuloissa kävelemään kaupungille. Löytyi se onneksi mutta palatessani huoneeni oli tutkittu ja sieltähän löytyi tyhjiä pulloja ja isä vähän kuritti minua.
Rauhoittavat toimi krapulalääkkeenä kunhan otti tarpeeksi.
Vähän aikaa varovaista hiljaiseloa.
Vakituinen käyttö alkoi tietysti viikonloppuisin ja ikääkin alkoi olla joten vanhemmat ei enää oikeastaan välittäneet jos tulinkin huojuen kotiin.
Ehkä he arvelivat että tajuan joskus lopettaa mutta enhän minä tajunnut vaan arkijuonti tuli aika nopeasti kuvioon mukaan.
Äidin kanssa tuli jopa otettua joskus viinipullo tai käytiin ravintolassa ja eräänkin kerran tarjoilija pudotti silmänsä kun 18-vuotias nulikka tilaa konjakin kahvin kanssa. Nykyään ikärajat kai tiukentuneet.
Uskomatonta että jaksoin opiskella ja varsin menestyneesti.
Alkoholi ja rauhoittavat eivät todellakaan sovi yhteen ja alkoi tulla putkareissuja joka viikonloppu tappeluista ja muusta sekoilusta.
Mittari meni punaiselle siinä vaiheessa kun hain selkäkipuuni lääkkeitä ja nekin oli kolmiolääkkeitä.
Aloin käyttämään suosittua menetelmää kuten useat muutkin että vaihdoin lääkäriä ja apteekkia se valvonta ei ollut ennen niin tiukkaa.
Nykyään tuskin saisi tuhatta pilleriä yhdessä päivässä.
Yksi hyvä puoli että räyhääminen väheni ja huono puoli oli se että alkoi tulemaan
yliannostuksia aika usein ja itsemurhayrityksiä.
Ei niistä välitetty olin liukuhihnatavaraa joka hoidettiin kuntoon ja laitettiin kotiin yltäpäältä hiilipölyssä. En tykännyt kun laittoivat letkua väkisten mahaan.
Pääsin lopulta psykiatrille ja laittoi lähetteen katkolle.
Kai te arvaatte ettei se tehonnut vaan oikeastaan pahensi ongelmaa.
Päästiin samaan aikaan erään kaverin kanssa jolla oli pahempi ongelma metadonin ja muiden aineiden kanssa ja pian ne olivat myös minun ongelma.
Kävin katkolla useamman kerran ja ongelmani olivat aina pahentuneet.
Olin jo niin turtunut etten välittänyt mistään mitään ja sitten isäkin kuoli onnettomuudessa mutta siitä en halua kirjoittaa.
Olin sentään hautajaisissa melkein selvinpäin kun laskettiin hautaan niin jaksoin pitää siitä hihnasta kiinni.
Siirryin työelämään ja piti alkaa varomaan alkoholinkäyttöä ja lääkkeiden.
Ensimmäinen työpaikka oli tosin jokin harjoittelu joten en ottanut sitä kovinkaan vakavasti mutta pidin asiakaspalvelutyöstä.
Useat ystävät ovat sanoneet että sinun kanssa voisi puhua mistä tahansa?
Aloin kai tulemaan järkiini ja lopetin juomisen ja muut ehkä kerron siitä jatkossa.
Olisi niin paljon kerrottavaa mutta ei taida tila riittää tai pitää kirjoittaa muistelmat.
Tämä tältä erää ja voittehan poistaa viestini jos ei miellyttänyt senkään takia en kirjoita nyt enempää kun näitä viestejä poistellaan ahkerasti.
Tämä on alkoholijuttua vaikka aloitan eri aiheesta.
Olin 14-vuotias kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. En tiedä mikä sen laukaisi mutta pelasin erästä tietokonepeliä ja jälkeenpäin ajattelin että se oli jokin epileptinen juttu. Päivystykseenhän jouduttiin menemään ja äiti luuli että minulla on jokin sydänvaiva ja samaa itsekin luulin. Klassiset paniikkikohtauksen oireet.
Paniikkikohtaukset alkoivat uusiutua luokkaa pari päivässä ja aina pahimmassa mahdollisessa tilanteessa ja paikassa.
Päädyttiin lopulta rauhoittaviin lääkkeisiin ja toimihan ne vähän aikaa. Tosin huomasin että kyse oli enemmänkin lumevaikutuksesta koska ei lääke ehdi vaikuttaa viidessä minuutissa mutta olin jo koukussa ja toleranssi katossa.
Aloin käymään äidin ja isän viinakaapilla ja huomasin että ryyppy toimii tehokkaammin. Eihän vanhemmat juurikaan huomanneet kun se oli aina täynnä ja aika omituista että oli koska he eivät itse juurikaan juoneet. Isä otti joskus.
Kaappi oli siis väkeviä täynnä ja korkatuista oli helppo verottaa ja toisinaan korkkasinkin ja muistelen kuinka isä vihastui kun olin korkannut varsin kalliin viskipullon mutta sanoin että halusin vain maistaa.
Useimmat taisi olla jotain lahjapulloja.
Tietysti aloin ostamaan itsekin juomia ja sattui sitten niin että ostin pimeästä pullon ja vedin itseni tajuttomaksi. En tiedä kuka toimitti minut kotiin mutta siitä nousi aika hurja meteli. Olin kadottanut pyörän jonnekin ja isä käski minut hakemaan sen vaikka kiven alta ja oli pakko lähteä krapuloissa kävelemään kaupungille. Löytyi se onneksi mutta palatessani huoneeni oli tutkittu ja sieltähän löytyi tyhjiä pulloja ja isä vähän kuritti minua.
Rauhoittavat toimi krapulalääkkeenä kunhan otti tarpeeksi.
Vähän aikaa varovaista hiljaiseloa.
Vakituinen käyttö alkoi tietysti viikonloppuisin ja ikääkin alkoi olla joten vanhemmat ei enää oikeastaan välittäneet jos tulinkin huojuen kotiin.
Ehkä he arvelivat että tajuan joskus lopettaa mutta enhän minä tajunnut vaan arkijuonti tuli aika nopeasti kuvioon mukaan.
Äidin kanssa tuli jopa otettua joskus viinipullo tai käytiin ravintolassa ja eräänkin kerran tarjoilija pudotti silmänsä kun 18-vuotias nulikka tilaa konjakin kahvin kanssa. Nykyään ikärajat kai tiukentuneet.
Uskomatonta että jaksoin opiskella ja varsin menestyneesti.
Alkoholi ja rauhoittavat eivät todellakaan sovi yhteen ja alkoi tulla putkareissuja joka viikonloppu tappeluista ja muusta sekoilusta.
Mittari meni punaiselle siinä vaiheessa kun hain selkäkipuuni lääkkeitä ja nekin oli kolmiolääkkeitä.
Aloin käyttämään suosittua menetelmää kuten useat muutkin että vaihdoin lääkäriä ja apteekkia se valvonta ei ollut ennen niin tiukkaa.
Nykyään tuskin saisi tuhatta pilleriä yhdessä päivässä.
Yksi hyvä puoli että räyhääminen väheni ja huono puoli oli se että alkoi tulemaan
yliannostuksia aika usein ja itsemurhayrityksiä.
Ei niistä välitetty olin liukuhihnatavaraa joka hoidettiin kuntoon ja laitettiin kotiin yltäpäältä hiilipölyssä. En tykännyt kun laittoivat letkua väkisten mahaan.
Pääsin lopulta psykiatrille ja laittoi lähetteen katkolle.
Kai te arvaatte ettei se tehonnut vaan oikeastaan pahensi ongelmaa.
Päästiin samaan aikaan erään kaverin kanssa jolla oli pahempi ongelma metadonin ja muiden aineiden kanssa ja pian ne olivat myös minun ongelma.
Kävin katkolla useamman kerran ja ongelmani olivat aina pahentuneet.
Olin jo niin turtunut etten välittänyt mistään mitään ja sitten isäkin kuoli onnettomuudessa mutta siitä en halua kirjoittaa.
Olin sentään hautajaisissa melkein selvinpäin kun laskettiin hautaan niin jaksoin pitää siitä hihnasta kiinni.
Siirryin työelämään ja piti alkaa varomaan alkoholinkäyttöä ja lääkkeiden.
Ensimmäinen työpaikka oli tosin jokin harjoittelu joten en ottanut sitä kovinkaan vakavasti mutta pidin asiakaspalvelutyöstä.
Useat ystävät ovat sanoneet että sinun kanssa voisi puhua mistä tahansa?
Aloin kai tulemaan järkiini ja lopetin juomisen ja muut ehkä kerron siitä jatkossa.
Olisi niin paljon kerrottavaa mutta ei taida tila riittää tai pitää kirjoittaa muistelmat.
Tämä tältä erää ja voittehan poistaa viestini jos ei miellyttänyt senkään takia en kirjoita nyt enempää kun näitä viestejä poistellaan ahkerasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat olla kannabisnarkkari. Lopeta huumeidenkäyttö, niin sinulla on mahdollisuus toipua.
"Aloin kai tulemaan järkiini ja lopetin juomisen ja muut"
Ihan hyvä että kirjoitit.Palstahan on tarkoitettu juuri tähän aiheeseen mistä kirjoitit.
Tällä palstalla vain sattuu olemaan pieni sisäpiiri joka ei pysty analysoimaan menneitä asioita vaan rajoittaa ajattelunsa nykyhetkeen.
Juopottelu herättää keskustelua mutta juomisen lopettaminen lienee vaikeampi aihe ainakin tällä palstalla.
Kiitos Pullberg
Ehkä oli hyvä että en kirjoittanut raitistelusta kuin yhden rivin.
Näyttää olevan aika arka aihe.
AP moi.just oikea palsta kirjoituksellesi.Kaikkea hyvää sun elämään : ).
Kiinnostuneena luin stoorisi. Hyvää jatkoa eli raittiutta sinulle lisää.
Raitistelijan kiinnostus ja kunnioitus herää aina, kun ilmenee, että avaaja on narkki. Entinen tai nykyinen.
Kiitos palautteesta kaikille.
Osa tekstistä on lainauksia päiväkirjastani.
Masentuneena ei koskaan saisi avata päiväkirjaa tai alkaa muistella menneitä liikaa.
Onneksi ajoittaiset masennukset pystyy nykyään ohittamaan.
Muistelmien kirjoituksen taidan jättää väliin en minä halua itseäni kiduttaa.
Vastaavia tapauksia taitaa olla aika paljon mutta silti jokainen ainoa laatuaan.
Alkoholismi on sairaus sanotaan myös icd-koodeissa mutta samalla sinne koodeihin voisi lisätä Toivoton tapaus jonka eräät lääkärit kirjoittaa potilaskertomukseen.
Ehkä sille ei voi mitään kun resursseja ei yksinkertaisesti ole.
En silti tarkoita mitään päänsilityksiä itsehän sitä loppujen lopuksi päättää mitä elämällään tekee.
Kuten entinen lääkärini sanoi että tuttipullo sinulle pitäisi ostaa ja raivostuin kommentista sen verran että ovi lähti mukaan vastaanotolta.
OIkeassahan se oli mutten tajunnut vertausta siihen aikaan.
Psykoterapeutti taas antoi minulle kasvin, ihan sellaisen ruukussa olevan jossa oli pieni nuppu aluillaan ja kirjan nimeltä hyväksy itsesi uskalla elää.
Vastaanotolta lähtiessäni se ruukku päätyi ojaan ja kirja katosi jonnekin.
En taaskaan tajunnut vertausta se kasvihan tarkoitti kasvua ja sitä osaanko huolehtia siiitä.
Olin todella pentu.
Wayne W. Dyerin kirja: Hyväksy itsesi ja uskalla elää jäi kuitenkin mieleeni ja huomasin sen myöhemmin katkon kirjastossa ja aloin vähän ymmärtämään mikä sen tarkoitus oli.
Pelkkä kirjan nimi sanoo jo paljon en kuitenkaan väitä että se mikään parannusopus olisi mutta pieni herätys minulle.
Minua yritettiin varovasti ohjata oikeaan suuntaan että pääsen liukuhihnasta pois ja oma motivaationi kasvaisi.
Voisinpa sanoa että koin ihmeparantumisen nopeasti mutta olin liian syvällä se vei aikaa ja kauan.
Aiemmin sanomani: Aloin kai tulemaan järkiini ja lopetin juomisen oli hieman liioiteltu ei se niin helppoa ole.
Ennen välitettiin vaikken sitä heti tajunnut.
Oletko jo päässyt irti kannabisnarkkaroinnista vai pössytteletkö yhä?
En pössyttele.