Mä en tajuu :/ kadehdin niit, jotka suunnittelee itsarii ja viiltelee. Mä oon pelottava ku aattelen noin sairaalla tavalla ja mua pelottaa se. Miten päästä tollasest ajattelust eroon? En oo kertonu kellekkään ku se on niin SAIRASTA. Itken ja oon yrittäny itsarii..mut en haluu kuolla. Mul ei oo mitään ongelmii..mut traumoi on jotka vaivaa mua, sillä kun olin viiden vanha mua uhattiin puukol ja se tyyppi oli mua vanhempi ja se kävi muhun käsiks :'(
Tää on kauheeta miks pitää aatella näin sairaalla taval ku vertaan muitten perhe elämään niin omani on paljon parempi, mut tuntuu et munki pitäis ansaita oikeesti huono elämä et alkaisin viiltelee..
Kaikkee en nyt tänne kirjota sillä ne muut sairaat jutut on khyl niin sairaita et niist tulis sanomisia..Psykiatril ei kannata ehottaa sil olin jo siel..onks muil samanlaista kokemusta ku mul? Vai oonko mä ainut hullu..? :'(
Tää on kauheeta miks pitää aatella näin sairaalla taval ku vertaan muitten perhe elämään niin omani on paljon parempi, mut tuntuu et munki pitäis ansaita oikeesti huono elämä et alkaisin viiltelee..
Kaikkee en nyt tänne kirjota sillä ne muut sairaat jutut on khyl niin sairaita et niist tulis sanomisia..Psykiatril ei kannata ehottaa sil olin jo siel..onks muil samanlaista kokemusta ku mul? Vai oonko mä ainut hullu..? :'(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toiset ihmiset on ihan oikeasti paljon oudompia kuin luuletkaan, ei hätää.
Puhu jollekin, se auttaa!
Kaikissa meissä on jotain tuollasia puolia. Itselläni on esimerkiksi että ihannoin pankkiryöstäjiä ja muita jotka ryöstävät kultakauppoja. Täytyy vaa pitää järki mukana ettei ite ryhdy sellaiseen.
Et ole ainut hullu. Minulla on suuri halu saada asperger, masennus, skitsofrenia,...
Kirjoittelen myös itselleni(toiselle puoliskolleni XD),koska en kavereita omista ja en oikein sellaisista välitä. Mäkin hiukan kadehdin niitä, jotka suunnittelee itsemurhaa ja viiltelevät. :(
Minusta tässä ei ole mitään hauskaa olla ilman kavereita tai sitten koulutusta.
Terv. 17-vuotias asperger poika.
Kieltämättä tää on aika persiistä, kun ihmiset sanoo haluavansa aspergerin, kun ihte tietää, ettei tää kovin kivaa ole.
Aspergeriin ei sairastuta yllättäen. Miekin olen ollut lapsesta asti tällainen.
Itsellä ollut vähän samantapaista, tosin en ole koskaan halunnut viillellä tai mitään. Mutta oli mulla vaihe, jolloin olisin halunnut sairaalaan. Näin jopa unta, jossa minulla oli syöpä ja olin siitä onnellinen. Kyl mä tiedän, että oikeesti ketuttais ihan sikana saada syöpä mut semmonen se unimaailma on.
Kerta kiellon päälle ehdotan psykiatrista apua. Siinä voi mennä kauankin ennen kuin se auttaa ja itselle sopviaa auttajaa voi joutua etsimään. Itse olen käynty erilaisissa keskusteluavuissa ja terapioissa vuosikausia ja vasta tänä vuonna on ruvennut oikeesti saamaan apuja elämään. Selviän jo melkein omillani, en enää ilmesty viikottaiselle käynnille hermorauniona vaan nyt pystytään jo puimaan vanhempiakin ongelmia.
Mulla eka ajatus oli ,että et ehkä saa tarpeeksi läheisyyttä ja huomiota esimerkiksi omilta vanhemmiltasi ja nämä ajatukset ovat eräs tapa hakea sitä. Itsehän ei tuommoista tiedosta, mutta huomaan itsekin menneisyydestäni huomionkipeää käytöstä ja ajattelua, vaikkei sitä tahallaan teekään. Suhtaudu tähän ajatukseen varauksella, minä en ole koulutettu psykologi, psykiatri, psykoterapeutti tai mikään muukaan. Olen vain kokenut kaikenlaista.
Juu. Olen huomionkipeä. Tänään päätin, että alan laihduttamaan. Viimeksi söin koulun jäleen pari sämpylää. Nälkä on kova. Poika 1996 on kyllä oikeassa. Ei tässä mitään hauskaa ole, mutta se tuntuu vähän toiselta. On alettu minua jo vähän kiusaamaan, koska olen yrittänyt esittää hieman vilkkaampaa kuin olen. Kyllä miulla kuitenkin ainakin yksi kaveri on. Olen vain alkanut jäädä kotiin.
Minulla saattaa olla ganserin oireyhtymä. :)
Ja ehkä hypokondria. Monet sairaudet kuulostavat, että minulla olisi niitä. Vakavat ja ei vakavat.
Huhhuh... Täällä on ainakin sairasta porukkaa. XD
Mua on jo sanottu autistiksi. Hihittelijäksikin ja jonkinlaiseksi ADHD.ksi. :)
t oo yksin hulluutesi kanssa :) " we are all mad here" - like Cheshire Cat have said to Alice:D Itekkin koen ettei mulla oo oikeutta viillellä hyvien kotiolojeni takia ja itsemurhaa on tullut ajateltua jo monta vuotta but c'est la vie bebe !
Luulen, että olisin tappanut itseni jo kauan aikaa sitten jos sitä oikeasti tahtoisin.
En nyt tiedä tosta viiltelemisen järkevyydestä mutta oon sitä mieltä ettei sun kannata väheksyy yhtään omaa masentuneisuuttasi vaan sen takii et muilla on viel paskenpi elämä.
Sun tuska on ihan yhtä todellista kuin muidenkin ja sulla on samat oikeudet olla surullinen kun muillakin. Oon muuten samaa mieltä psykiatreista shittii tommonen touhu :D Ihminen tarvitsee vain hyvän ystävän (tai vittu blogin) jolle/johon voi purkaa tunteitaan.
Viiltelyssä tai itsemurhan suunnittelussa ei ole mitään kadehdittavaa, tällä kertaa terveisiä lähettää 13-vuotiaasta asti viillellyt (ja itsensä tappamista yhä joka päivä miettivä) 17-vuotias tyttö.
Masennus/muut mielenhäiriöt ei katso ihmisen varallisuutta, ulkonäköä, perhe-elämää tms. Toki, jos on todella huonot kotiolot yms. niin riski masentua on suurempi. Mutta vaikka ihmisen kotiolot olisivatkin hyvät, oli sitten kuinka kaunis ja komea ja fiksu, tällaisetkin ihmiset voivat todella kärsiä masennuksesta. Älä vertaile elämääsi muiden omiin.
Itse aloin viiltelemään seiskaluokalla ja jatkoin sitä läpi yläasteen, koska mua kiusattiin. Nyt vielä lukion toisella vuodella viiltelen yhä, tosin paljon harvemmin.
Puhu jollekin sun ongelmista, viiltely ei siis tosiaan ole mitään ihannoitavaa hommaa. Tää on kierre johon jää suorastaan koukkuun ja josta on todella vaikea päästä irti. Viillot pahenee ja syvenee ajan myötä.
eli ite oon viliilelly nyt jonki aikaa ja sanon sulee se on iha sairasta sillo ku sää alotat sen nii se tuntuu eka hyvältä mut sitte jälkeenpäi tajuut kuinka helveti tyhmää se on ja aina ku sulla on huono päivä tai masennus nii muistat viiltelyn ja jäät siihe jotenki niiku koukkuu en todellakaan suosittele !