mun kahella isosiskolla on ollut bulimia ja mulla on ollu lievä anoreksia joka muuttui vakavaksi bulimiaksi..jouduin lopulta sairaalahoitoon, mutta syitä oli muitakin, esim. vakava masennus ja itsetuhoisuus, viiltelin leikkelin polttelin ja räävin itseäni. Oon ollut lähes koko elämäni niin yksinäinen että se sairastutti mut.Yritin sairaalassa itsemurhaakin, tai niin minulle kerrottiin, itse olin kai niin sekaisin etten vieläkään oikein muista miten se meni.Olin paikkailtavana ja suljetussa huoneessa jossa oli sänky jossa oli lepositeet.En muista montako päivää siinä huoneessa olin. Olin viikkoja 100% tarkkailussa, mikä tarkoittaa että ei saa olla hetkeäkään yksin, hoitajat tuli jopa vessaan mukaan, ja mua vahittiin mun nukkuessanikin koko ajan.
Halusin kertoa osan tarinaani että jotkut ymmärtäväisivät miten kohtalokasta voi yksinäisyys olla. Siihen voi kuolla. Minäkin melkein kuolin.
Halusin kertoa osan tarinaani että jotkut ymmärtäväisivät miten kohtalokasta voi yksinäisyys olla. Siihen voi kuolla. Minäkin melkein kuolin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kamalan surullista, ymmärrän sua jotenkin sillä mutkin yksinäisyys sairastutti, eri lailla tosin eikä yhtä pahasti mutta kuitenkin.Nykyään mulla on ihania ystäviä joista Luojalle kiitos.Nuorten pitäis tosiaan ymmärtää miten kohtalokasta yksinäisyys tuossa iässä voi olla. Ei sitä voi ymmärtää kuin saman kokenut.