ehei, en tarkoittanut yhtään täällä kirjoittavia kanssaihmisiäni vaan aitoja oikeita Halloween-noitia jotka irlantilais-amerikkalaisen tradition mukaan kansoittavat yötaivasta ja pimeitä kapakkojen takaisia kujia kaupungeissa tähän aikaan vuodesta. Oikeaoppisesti vain ja ainoastaan 31 lokakuuta, jolloin vietetään kelttien Samhain- juhlaa vuoden viimeistä päivää jolloin ikuisuuden portit avautuvat molempiin suuntiin....
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Taas yksi aitoamerikkalaistapa, joka pitää tsunamina saada tännekin periferiaan istuttaa, jotta kauppiaat ilahtuvat.
Vaan olemmehan Euroopan amerikkalaismielisin ja läskein maa.
Eikös täällä 2.11 päivä ole pyhämiesten päivä tai joku ja jolla ei ole mitään tekemistä halloweenin kanssa.
En tiedä, mutta mua on aina inhottanut noi muualta tuodut juhlat. Mihin on jääneet suomalaisten omat perinteet.
Halloween kuulu suomalaiseen perinteeseen. Noidat liikkuu pääsiäisenä.
Eiköhän melkein kaikki kalenterivuoden juhlat, kemut ja karnevaalit ole tuontitavaraa. Kristinusko otti aikoinaan yli vanhempaa perua olevat "pakanalliset" juhlat. Äitienpäivä on amerkkalaista perua, isänpäivä en tiedä, mutta ei varmaan suomalaista keksintöä. Ruuneperin päivä taitaa olla aito suomalainen.
Pyhäinpäivä ja kuolleiden sielujen päivä ja niiden ajoitus pohjautuu Samhainniin ja kristinuskoa edeltäneeseen eurooppalaiseen perinteeseen.
Me vietetään Halloweenia, lähinnä lasten ja nuorten karnevaalihumuna, sitten mennään hautausmaalle viikonloppuna viemään kuusenhavuseppel ja lyhtyjä rakkaiden haudoille. Elämässä on tilaa sekä vakaville että keveämmille asioille.
Perinteet ja traditiot muuttuvat ja muokkautuvat koko ajan. On hyvä säilyttää ja on hyvä pystä muuntumaan.
Mihin muuhun suomalaiset muuntuvat ja leimautuvat kuin amerikkalaisuuteen. Johon toki muukin maailma on rähmällään?
Koska en kuulu kirkkoon niin toki saavat pitää juhliansa sillon kun huvittaa, mutta minä en niihin osallistu. En muuten vietä edes syntymäpäiviänikään.
Mitä on suomalaiset perinteet?
Samaa ihmettelen minäkin.
"viideltä saunaan ja kuudelta putkaan" oliko se sellainen se paperimiehen lauantai?
Voisihan sitä vaikka juhlia köyriä, "kun en tiedä"?
Kekri sadonkorjuun juhla.
Onko se kekri?
Onhan noita sadonkorjuu/syysmarkkina/työvoiman pestauspäiviä ympäri Suomen (ja Ruotsin) pidetty paikkakuntakohtaisesti etenkin maaseudulla edellisten vuosisatojen aikana, mutta ne ovat jääneet yhteiskunnallisten muutoksien johdosta lähinnä folkloristisiksi sivunoteerauksiksi historiankirjojen sivuille.
Voisihan niitä yrittää herättää henkiin uudelleen mutta tuskimpa niitä voisi markkinoida samalla tavalla kuin hömppää. kuten Hallweenia.
Miksipä elävää tarvii herätellä henkiin?
http://www.ouka.fi/oulu/juhlavuosi2013/kekripukki
http://www.radiokajaus.fi/kekri-pukki-saapuu-kajaanin-linnanraunioille-torstaina/#.Um-tv1Nw6ho
Hurrarna har det där maissi-tanko.
Ja sen ympärillä noitien hameet hulmuavat, hameiden riekaleet tangossakin.
Vaan on tanssinsa Hamboa.
Siellä riettaasti libidot lipittelevät Akvaviittiä, odottaen kovien, punaisten kourien aikaa, pientä nipistystä.
God saved the Queen, jättäen jälkeensä jenkit.
Norrmannien ja Kelttien raiskattavaksi.
Mutta onneksi Pennsylvaniassa kasvoi Suomalais-Ruotsalainen terve ydin yhteiskuntaansa.
Ja niin Palomakin on noituttu Finnskogista tulvivalla sala-peräisellä voimalla.
H.
Sama on keskustelu täälläkin: mikä on sitten aitoruotsalaista kulttuuria? Aitoruotsalaista ruokaa? Musiikkia? Joka ainut vuosi täällä palstalla käydään tää sama keskustelu ulkomaalaisesta hapatuksesta ja miten kaunis suomalainen pyhäinpäivätraditio on pilattu amerikkalaisella huuhaalla. Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt tuollaista katkeruutta: voihan sitä juhlia tai leikkiä juhlivansa kumpaakin ja mitä väliä sillä mistä ne traditiot ovat lähtöisin?
Kurpitsoja on kaupassa Suomessakin ja lyhty on helppo kovertaa ja jos ei halua ostaa kallista kurpitsaa niin kasvattaa halvan nauriin ja tekee siitä lyhdyn. Valoa pimeyteen on pysyvä teema syksyn ja talven juhlissa: Halloweenista Luciaan, joulusta kevään kokkoihin. Tuli luonnon alkuperäisinä elementtinä on vahva symbooli.
Nuorempi polvi viettää Halloweenia, minua ei kiinnosta enää. Ystävänpäivää en myöskään noteeraa.
Joulutervehdyksen laitan useimmiten sähköpostilla tai tekstiviestinä.
Vanhemmille ihmisille voin laittaa kortin.
Ja sitten noitia on monta sorttia, tässä meksikkolainen tulkinta syöjättärestä;)
http://www.youtube.com/watch?v=oO4003w-bKI
"Paloma.se.co"
Kutittiko hiekka?
Sievä-ihoinen voisi kaunistaa mieluummin noita musiikki-aloituksia kuiteski :)
"Kahistessa uutimien, talven viiman tuutimien
jouduin valtaan hurjan kammon, kuin en ennen milloinkaan"
H.
Runoilekkin täällä on oma ketjunsa. Mitäs jos räpeltäisit noita sinne?
Mikä ton noidan ihossa oli vikaa?Sametilta näytti minusta.
Mun ketjussa saa runoilla, soittaa kannelta, tanssia ripaskaa ja puhua aiheesta ja aiheen vierestä.
Ei täällä kukaan ketjuaan omista, säännöt ne on sullakin.
Mun ketjuissa saa jopa kävellä käsillään. :))
Mun ketjuissa saa seistä päällään.
Olisihan se hienoa jos saisi itse moderoida aloittamansa ketjut. Joillakin foorumeilla olen tavannut tämän käytännön. Sännöt juu, ne jotka ovat kaikille, niistä ei pääse yli eikä ympäri. Ja hyvä niin.
Siinäpä vielä mainio juttu, jossa tapaisi moni tuttu, ja muut lakaistaisiin maton alle, oli Kaisa tai Kalle.
Voi hellan lettas, eikö ole omiaketjuja ? -hihi hih - kyllä se on aloittajan ketju vaikket sitä ymmärrä. Kuinka monta kertaa se on sinulle sanottava? Sulle pitäisi antaa sääntö joka on >>>>ulos.
Toimii erinomaisesti nettiyhteisöissö jotka eivät ole kovin suuria ja kaikki rekisteröityjä. Kaikki puhuu kaikkien kanssa eikä ole tällaista "kaislikossa suhisee" touhua kuin täällä.
Eipä täällä tietenkään, kun kukin rekattukin voi puhaltaa puskaan halutessaan.
Mutta sillähän suomi24 elää.
Mahdollisimman suurella kävijämäärällä.
Sinulla on soma hattu ; )
"Kaislikossa suhisee" on todella ihastuttavan positiivinen ilmiö.
Kirsi Kunnas on julkaissut sen nimisen runokirjan lapsille, aivan ihastuttavaa sanoilla herkuttelua.
Osaisimmeko mekin leikitellä ja rakentaa sanoista ystävällisiä, uusia oivalluksia sisältäviä runoja, tarinoita tai sanaleikkejä?
Kuka aloittaa?
Lupaan peukuttaa?
Ketä houkuttaa,
Kuka koukuttaa, lupaa loukuttaa,
mua paukuttaa, taa, taa
taam...
Olisikohan se käännös Kenneth Greenen klassikosta Wind In The Willows? (Suomenkieliseltä nimeltään Kaislikossa suhisee) Kunnas on ihastuttava kirjailija ja myös taitava kääntäjä.
Ole hyvä vaan ja ala runoilemaan riimittää en minä voi lahjaton kun olen oi ;)
Ja nyt hyvää yötä portin tältä puolelta.
Tarkoitan Kenneth Grahamea tietenkin.
Tässä aloitukseni 5.11.2011
Kekri, on meidän juhlamme!
Kekri oli sadonkorjuujuhla, jota vietettiin ennenvanhaan syystötöiden jälkeen. Samalla vuosi vaihtui maalaisyhteisöissä. Toreilla ja turuilla pidettiin karjamarkkinoita ja palkolliset vapautuivat edellisen vuoden työpesteistään ja etsivät uusia pestejä.
Kekrin ajankohta vaihteli, syyskuun lopulta, pyhäinpäivään. Kekrinä syötiin hyvin ja kestitettiin vieraita.
Irlantilaiset veivät sadonkorjuujuhlan Amerikkaan ja se palasi takaisin Eurooppaan Halloweena, kaiverrettuna kurpitsana.
Meillä Korvessa on elvytetty tuota vanhaa perinnettä. Vietämme kekrijuhlaa erilaisin tapahtumin tänäiltana. Tipasojan kylällä valmistettu komea kekripukki on seisonut pienellä lautalla Kajaanin linnanraunioiden kupeessa odottamassa polttamista muinaisuomalaisen pakanallisen sadonkorjuujuhlan muistoksi.
Juhlaamme liittyy runsaasti mystiikkaa, tuli- ja tanssitaidetta, pakanallinen viiden kylän Kaisan voimin torvilla puhallettava sinfonia "Oodi Pukille. Lopuksi voimahuutojen saattelemana sytytämme pukin tuleen.
Näin on pukki poltettu aikaisempina vuosina, mutta katsotaan onko kekrijuhlan järjestäjillä riittänyt rahaa oheisohjelmaan ja elääkö perinne siltä osin.
Tapahtuma on synnyttänyt myös yhden naisen vastarintaliikkeen. Älkää polttako pukkia.
Tänään pyhäinpäivänä käyn myös haudoilla muistamassa vanhempiani ja isovanhempiani. Olen valmistanut kanervista, sammaleista ja kuivista ohran- ja kaurantähkistä koristeita rakkaitteni haudoille, sytytän kynttilät heidän muistolleen..
Pyhänpäivän iltana lauantaina 2.11.2013 pukki tuikataan taas tuleen Korven kekrijuhlassa. Pukki on poltettu joka vuosi 2002 alkaen.
Lapsille ja nuorille on omanlaisensa Halloween...ja se on hienoa tähän syksyn juhlattomaan pimeään kauteen...se on jännittävä ja vähän pelonsekainen juhla..
Nuoret pitää myös Halloween kutsuja...pukeutuvat ...koristelevat ja laittaa syötävää teeman mukaisesti..
Eihän meitä kalkkiksia niin kiinnosta ...hämähäkit ja seitti kakut..veriset sormet.. irtosilmät...aivohyytelö...
Eipä ole meidän lapsilla moisia aivohyytelöjuhlia ollut. Perintisiä kylläkin. Taidat tarkoittaa lapsenlapsiasi vai kuinka?
Tarkoitin ihan yleisesti ..lapsille ja nuorille... myös minun lapsenlapsille ja nuorille aikuisillekin.. jotka osaavat tehdä ruokaa ja leipoa...
Jaa nyt ymmärrän pitää siis osata laittaa näitä halloweeruokia kuten aivohyytelöitä, räkäpalleroita, verisiä sormia jne. Jaa tuota en tullut ajatelleeksikaan.
Itse en niitä söisi.. ruuan pitää olla houkuttevan hyvän näköistä...eikä inhottavan näköistä... Visualistina sanon näin...vaikka teeman mukaan mentäisiinkin..
Kekrinä meillä on syöty aina perinteisiä suomalsisia kotiruokia.
Minäkin kunnioitan kekriä...ja perinteisiä sadonkorjuun suomalaisia ruokia...
Ne sadonkorjuu juhlat ovat kyllä aika vähissä nykyään...joku pitopötä niitä vielä kunnioittaa... ilman kurpitsakekkereitä..
Oispa mukava kun joku maalaistalonyrittäjä tekisikin sopuhintaisen bisneksen kekrin aikaisesta ruokajuhlasta. Grillattua tai maanuumenissa paistettua naurista ja lanttua oikean voin tai raejuuston kera, siihen hyvää rukiista limppua ja juomaksi lähdevettä. Hunajamaustettuja punajuuriakin voisi hauduttaa , oliskohan ne hyviä leipäjuuston päällä?
Ja tietenkin lappapuuroa kunnon maidon kera.
Sellainen kasvispitoinen sessio kynttilän valossa jossakin vanhanaikaisessa navetassa joka koristeltu heinäpaaluilla sekä takkapuilla ja pitkäkortisilla viljalyhdyillä. Ja kaikkea tätä olisi sitten myös myynnissä kävijöille
Älä unohda sahtia.
=DW=
Luulenpa että pitäisi lihaakin olla tarjolla, ja kalaa, Rimmir?
Bisneksestä puhuttaessa. Kovin perso en ole lihalle, mutta se nyt on varmaa etten lähtisi ruisleipää, paistettua naurista ja lanttua raejuuston? kera, punajuuria ja puuroa syömään mihinkään, enkä ihan taatusti heinäpaaluilla, takkapuilla ja pitkillä korsilla koristeltuun, kynttilöillä valaistuun navettaan. Itseasiassa en lähtisi sinne vaikka lähdevesi vaihdettaisiin kermalikööriksi ja täysinäinen sammutusvesiämpäri sisältyisi hintaan.
Ympäri Suomen on paikkoja joissa jopa tehdään bisnestä perinneruoalla, yksittäisillä tuotteilla tai maankunnan kuuluilla pitopöydillä jne.. Mielestäni 'aina' on markkinoitu myös sadonkorjuu- tai jollain sen tapaisella teemalla.
Kekrijuhlien järjestäminen vaatii asialle omistautuneet puuhaihmiset ja onnistuminen sekä 'perinteeksi' muodostuminen ehkä myös 'valmiin' yhteisön. Venesatamassa järjestettyihin kekrijuhliin olen itse eniten osallistunut, tai ellei aina satamassa niin kuitenkin veneiden talviteloille nostaminen on ollut juhlijoita yhdistävä tekijä.
Sinä sen sanoit...voiko tuota enää paremmin kuvailla...näin sen sieluni silmillä..jes
Rimmir tänään...hänelle oli vastaukseni.
Tavallaan Halloween palauttaa meidät aivan kaikkein alkuun: maagiseen maailmaan jossa kuolleet eivät ole koskaan täysin poissa, vaan ovat edelleenkin osa elämäämme, vaikka vain yhden yön aikana vuodessa. Meksikossa vietetään tätä kuolleitten sielujen päivää erittäin näyttävästi: perheet kokoontuvat picnikille haudoille, mukanaan pullo tequilaa ja tupakka-aski vainajalle.
http://www.suuntanamaailma.com/kuolleiden-paiva/
Tällä taas ei ole mitään tekemistä sadonkorjuun kanssa ja oikeastaan Samhain ei ole myöskään sadonkorjuujuhla, vaan vuoden viimeinen päivä kelttien kalenterissa. Amerikkalaisista syksyn juhlapäivistä Thanksgiving, Kiitospäivä, on enemmän sadonkorjuujuhla, vaikka moderniin Halooweenin viettoon on yhdistetty sadonkorjuujuhlan piirteitä. Tämä on kuitenkin myöhäisempää kehitystä.
Jokavuotinen aihe.
En muista, olenko nyt kirjoittanut minne aiheesta, jotain kylläm oletettavasti jollekin muulle foorumille.
Kaikkia ihmetyttää, miten kristinusko onnistunut kaappaamaan kaikki mahdolliset perinteiset vuodenkiertoon liittyvät juhlapäivät itselleen.
Kekriä ei juuri nykyään vietetä suomessa. Mutta on kaikenlaisia silakkamarkkinoita, pottukarnevaaleja, monenlaista pippaloa sadonkorjuun päätteeksi. Kaupunkilaisia asia ei pahemmin kiinnosta, ruoka kun tulee Alepasta.
Halloweenista ei oikein mielipiteitä, ei ole suomessa oikein lyönyt itseään läpi jenkkityyliin. Onneksi. Tympiintynyt, kun ihmiset laittavat kakaroitaan pääsiäisenä kerjäämään ihmisten ovilla. Se tästä vielä puuttuu, että kakaroita alkaa laukata häiritsemässä kotirauhaa muinakin vuodenaikoina.
Eniten tympii joulu. Alunperin juhla talvenselän taittumisen kunniaksi, sitten asian sotki kristinusko, joka alkoi keksimään oli satujaan sen tiimoilta. Ja lopuksi Coca Cola yhtiö teki siitä muitten toimijoiden avulla nykyisen kaupallisen kaaoksen. niin sekopäinen "juhla", kuin olla ja voi.
Että eipä kiinnosta halloween pätkääkään.
=DW=
Aina yhtä iloinen ja optimistinen =DW=. Olisin todella pettynyt jos olisit suhtautunut myötämielisesti Halloweeniin ;)
Onnistuneesti on Halloweeni rantautunut Suomeen, ja onkos tuo ihmekään, paljon enemmän ja tehokkaammin sitä on lanseerattu tänne kuin jotain Keyriä kuunaan, taijamma olla viimeinen sukupolvi joka muistaa edes jotenkin mikä moinen päivä edes meinaa, no - vainajien muistopäivänä sitä täälläkin vietetään, tosin hieman eri rituaalein kuin Halloweenia rapakon takana, joka sinällään on ihan hauska karnevaali päivä lapsenlapsillamme, näköjään.
Kekrinä isäntä ei saa sammua.
Tämän aamuisessa Hesarissa Tapasimme osiossa oli juttua nuoresta naisesta Anna Sauramasta, joka on tutkinut vanhaa perinnettä ja aikoo järjestää Kekrijuhlan ystävilleen tulevana viikonloppuna.
Se mikä pisti silmiini oli asiat, jotka voidaan liittää nykyaikaan.
Tuore sesongin mukainen lähiruoka, maanläheisyys, kestävä kehitys, luonnollinen vuoden kierto ja yhteisöllisyys.
Kuulostaa (huom. olin oppinut taas jotain uutta) ihan mukavalta ajatukselta. Pukeutua vanhoihin talonpoikaisasuihin, pellavahilkat päässä ja esiliinat edessä, herroilla jatsarit ja huopahatut, tarjoilla paistettuja nauriita ja luomuleipää, pihalla tulisija jossa soppaa kiehumassa, esim riistasta ja farmin antimista. Hunkszille madesoppaa ja juomaksi pontikkaa Vekkulan korvessa keitettyä. Soihtuja, pelimannimusiikkia, jne rekvisiittaa. =DW=elle sahtia, muille Korppiksen valkkaria joka ei maistu hiivalle tai ouhdasta lähdevettä. Voisimme tanssia katrillia kekripukin ympärillä. Kaikki ljuonnollisestikin nauhotettaisiin ja ladattaisiin youtubeen.
I'm game!
(Vakavasti puhuttuna: hyvä idea sitoa kekri jotenkin nykyaikaan, kannatan ideaa maanläheisyydestä, kestävästä kehityksestä ja luonnollisesta vuodenaikojen kierrosta)
Kun toimin kahdeksankytluvulla paikallisen ravintolan ravintolapäällikkönä meillä oli Kekrinä seisova perinnepöytä. Se oli silloin, eikä tänäpäivänä itseasiassa ole enää ravintoloita ainakaan täällä korvessa, jotka haluaisivat erikoistua vuodenaikaisiin juhliin ja tarjota perinteistä suomalaista ruokaa esim. lammaspaistia ja uuninauriita. Naurishan on ennen perunaa ruoan lisuke.
Oletko nauttinut kiljua ja sahtia kun se viininä tarjottu juoma maistui hiivalle? ; )
Emmä tiedä niin hiivalle (tosta toisesta ketjusta tuli mieleen se hiivan maku....) mutta mielestäni liian makeaa ja mehuista. Pidän todella kuivista valkkareista.
Juväskyläläisellä tuttavallani joka on hotelli.ja ravintolaalan ihminen on vanha maalaistalo jonka navetasta on kunnostettu pitoravintola, jossa hän järjestää tilaisuuksia. Olin kerran auttamassa kun hänellä oli ryhmä italiaanoja syömässä suomalaista perinneruokaa, mutta en kyllä muista mitä se oli.
Ai niin, en ole koskaan tietääkseni juonut kiljua ja luultavasti en myöskään sahtia. Olin liian pieni siihen aikaan. Sahtia valmistettiin useimmissa pohjois-hämäläisissä maalaistaloissa vielä 50-luvulla aivan yleisesti, mutta sitten se väheni ja loppui kokonaan. oliskohan tullut joku kielto, kun prosenttimäärät nousi nousemistaan?
Sahti taitaa olla kotikalja nimellakin tunnettu. Hiivasta puheen ollen en pystynyt lapsena juomaan edes simaakaan sillä se nousi outona tunteena hartioihin ja piti juosta pissille. Olisiko se lievä alkoholi vaikuttanut minuun tavanomaista voimakkaammin.
Sahti vähän eri asia, kuin kotikalja.
Sahtiin ei käytetä sokeria, se on elävää ja useasti laskettu katajan läpi, että se niinkuin mausteena, enkä ole varma, käyttäneekö humalaa ollenkaan.. Sahti nyös aika makeaa, vaikka prsentteja onkin reilusti.
Sahti on erinomaisen maukasta ja ruokaisaa juomaa, joka saa nauttijansa hyväntuuliseksi !
Asuin aikanaan sahtipitäjässä, en ite tehnyt, sitä sai alkosta. Joskus tsadissa oli yhdessä alkossa myös myytävänä, kaupunkilaiset ei kai oikein innostuneet ja se poistui valokoimista. Varmastikin erikoistilauksesta saa, koska sahtia myydään valmistuspitäjien alkoissa edelleen.
=DW=
Ei ne taida sama asia olla. Kotikaljaa meillä tehtiin ruokajuomaksi kesällä, mutta sahtia sai vain häissä tai hautajaisissa tai muissa isoissa pippaloissa kylillä (olen kotoisin sahtialueelta). Äiti nyrpisti aina nenäänsä kun mentiin siihen ja siihen talon juhliin, kun siellä tehtiin sahtia ja isä tykkäsi kovasti siitä:).
Sahti kuuluu hämälaiseen ruokaperinteeseen, muta nykyisin sitä kait saa alkosta. Prosentteja siinä on yhtä paljon tai enemmän kuin vahvassa oluessa.
Tämä vain lisäykseksi.
Kunnon sahti,siinä on eri maku kuin kotikaljassa,sitä kun kittaa et kerkiä huomata kun olet huppelissa,sahdin tekijöitä on harvassa,meiltä päin löytyy jos tarttee.
Joskus -70 luvulla näin tilanteen Kruunuhäissä Seinäjoella kun poliisisedät mittasivat myynnissä olevan sahdin prossapitoisuuden ja... kaatoivat vesikanistereista aimomäärän vettä sahdin joukkoon laimennukseksi.
Niin ja hyvää halloweeniä myös.
BUMP!
Hyvää Halloweenia kaikille. Koversin juuri kurpitsalyhdyn ja kunhan pimenee sen valo ohjaa kylän pikkuvesselit ovelleni jossa minulla on karkkitarjotin odottamassa.