Olen 26-vuotias avoliitossa elävä nainen ja tuntenut nyt reilun viikon verran outoa ahdistusta ja välinpitämättömyyttä parisuhteeni vuoksi. On oikeastaan kohtuutonta sanoa että parisuhde olisi syynä tähän, koska kaikki (negatiivinen) tuntuu olevan MINUN pääni sisällä. Avomieheni on hellä, rakastava, luotettava, uskollinen ja vahva. Hän on monesti sanonut tekeväni puolestani mitä vaan - ja näin on totisesti ollutkin.
Ongelma on nyt siinä, että tunteeni häntä ja ylipäätään elämää kohtaan ovat kaikonneet. Elämänhaluni ei ole kaikonnut ja haluan pitää miehestäni kiinni kynsin hampain, mutta tunnen itseni jotenkin uupuneeksi. Minulla oli kaksi opiskelupaikkaa, mutta jättäydyin toisesta pois. Lisäksi äitini jäi asumaan yksin, kun siskonikin muutti pois kotoa. Toki äidin jaksaminen mietityttää.
Selitys on erittäin ontuva, mutta ongelmana on muutaman viime viikon aikana syntynyt jatkuva painostava tunne, jonka syytä en oikein löydä. Avomiehestäni en halua luopua, ja hän on sanonut että haluaa että minulla on hyvä olla - pitäisikö minun siis haketua terapiaan, kun parisuhteessamme ei ole ongelmaa, vaan minussa ja tunteissani.
Ongelma on nyt siinä, että tunteeni häntä ja ylipäätään elämää kohtaan ovat kaikonneet. Elämänhaluni ei ole kaikonnut ja haluan pitää miehestäni kiinni kynsin hampain, mutta tunnen itseni jotenkin uupuneeksi. Minulla oli kaksi opiskelupaikkaa, mutta jättäydyin toisesta pois. Lisäksi äitini jäi asumaan yksin, kun siskonikin muutti pois kotoa. Toki äidin jaksaminen mietityttää.
Selitys on erittäin ontuva, mutta ongelmana on muutaman viime viikon aikana syntynyt jatkuva painostava tunne, jonka syytä en oikein löydä. Avomiehestäni en halua luopua, ja hän on sanonut että haluaa että minulla on hyvä olla - pitäisikö minun siis haketua terapiaan, kun parisuhteessamme ei ole ongelmaa, vaan minussa ja tunteissani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Apua?
sulla on masis
Aika huvittavaa, syön nimittäin jo mielialalääkkeitä, syönyt jo vuosia.
Eli syöt lääkkeitä mutta et tiedä mihin? Usein mielenterveysongelmat ja masennus kulkevat rintarinnan. Tulee hyviä jaksoja ja sitten huonoja. Sun kannattais ottaa tilanne avoimesti puitavaksi niin miehen kuin muidenkin lähitahojen kanssa. Näin vältyt lisä "ongelmien" kertymiseltä. Hae apua MT-toimistosta. Kaikki menee varmasti hyvin. Älä tee vielä tässä vaiheessa mitään kovin radikaaleja päätöksiä. Muista olla rehellinen lähipiirillesi. Tässä vinkkejä mitkä näkisin tärkeinä. Koeta ajatella ja katsoa tulevaan.. kyllä asioilla on tapana järjestyä.
Mieleni ailahtelee muuten niin paljon, lääkkeet pitävät minut elävien kirjoissa, enää en halua satuttaa itseäni. Ne estävät myös suurimpia ahdistus-/pakkoajatuskohtauksia, joiden takia olen aiemmin joutunut hoitoon. Olen vain niin kovin murehtiva luonne, että psyykeni kuormittamiseen ei paljoa tarvita.
pitäisikö sun käydä terapiassa viikoittain jonka jälkeen olis varmaan helpompaa ? kaikki käy nykyisin terapiassa joten ei siinä ole mitään ihmeellistä