Olen noin seitsemän vuotta ollut Stadin Asuntojen asunnon hakijana. Joskus työssä, joskus työttömänä, joskus asunnottomana, joskus muista syistä. Koskaan en ole asuntoa saanut. En edes silloin kun olin raskaana ja asuin 22 neliöisessä pikkuyksiössä kolmannessa kerroksessa (ei hissiä) ja suihkussa ei mahtunut tuossa asunnossa kääntymään yms. Siltikään en ollut sellainen tapaus, joka olisi stadin asunnoilta kodin saanut.
Nyt asun pienen kehitysvammaisen lapseni kanssa pienen pienessä kaksiossa. Asuntoon ei mahdu ruokapöytää, joka meidänkin kohdalla olisi äärimmäisen tarpeellinen kapistus. Olisi hienoa jos pystyisin kotini puitteissa opettaa lapselleni normaalit ruokailutavat. Ruokapöydän ääressä ruokailu myöskin varmasti motivoisi lasta opettelemaan syömään itse.
Lapseni on n. 2,5-vuotias ja ei osaa vielä kävellä. Tosin tässä asunnossa ei ole lattiatilaa juurikaan, että pystyisi sisätiloissa vaikkapa opetella työntämään taaperokärryjä - joka tukisi lapsen kävelyn oppimista.
Asunnon vessaan ei mahdu pyykinpesukonetta, joten joudun kantamaan jo aika painavan lapsen pyykit pyykkituvalle ja takaisin. Aikamoinen urakka pelkkä pyykkivuoro.
Iänmukaisiin rutiineihin kuuluu lapsen siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan, mutta tässä asunnossa tämä on täysin mahdotonta.
Vammaisneuvolan sosiaalityöntekijä kirjoitti lapsen tarpeista lausunnon, jonka toimitin Stadin asunnoille. Lausunnossa kerrottiin mitä lapseni ja minä ehdottomasti tarvitsisimme ja tuettiin näin hakemustani. Lausunnolla ei silti ikävä kyllä ole ollut tähän mennessä mitään vaikutusta.
Ymmärrän sen, että sanotaan asunnottomien olevan etusijalla yms. Mutta omalla kohdalla seitsemän vuoden ajanjaksolla ei ole ollut mitään merkitystä sillä olenko töissä, enkö ole, olenko asunnoton tai tarvitseeko lapseni tietynlaiset puitteet. Olen myös tänä aikana enemmän kuin useampaan otteeseen todistanut vierestä, kuinka useat ystäväni ovat saaneet asunnon ilman sen ihmeempää tarvetta. Tämä on kerrassaan raivostuttavaa.
Olen pikkuhiljaa ymmärrettävästi menettämässä uskoni siihen, että ikinä saisin kohtuuhintaista tilavaa kotia pienelle perheelleni. En tiedä miksi minut on heitetty sinne Ö-mappiin, josta ei uudestaan ihmistä oteta huomioon, mutta olen varma, että sellaisessa hakemukseni lojuu. Koska muutoin en usko, että kukaan inhimillinen ja toisesta välittävä ihminen voi olla huomioimatta meidänkin asunnontarvetta.
En voi kun heittää viimeiset toivonrippeeni tähän kertomukseeni ja toivoa sen osuvan syystä tai toisesta jonkun sellaisen silmiin, joka on halukas ja kykenevä auttamaan.
Nyt asun pienen kehitysvammaisen lapseni kanssa pienen pienessä kaksiossa. Asuntoon ei mahdu ruokapöytää, joka meidänkin kohdalla olisi äärimmäisen tarpeellinen kapistus. Olisi hienoa jos pystyisin kotini puitteissa opettaa lapselleni normaalit ruokailutavat. Ruokapöydän ääressä ruokailu myöskin varmasti motivoisi lasta opettelemaan syömään itse.
Lapseni on n. 2,5-vuotias ja ei osaa vielä kävellä. Tosin tässä asunnossa ei ole lattiatilaa juurikaan, että pystyisi sisätiloissa vaikkapa opetella työntämään taaperokärryjä - joka tukisi lapsen kävelyn oppimista.
Asunnon vessaan ei mahdu pyykinpesukonetta, joten joudun kantamaan jo aika painavan lapsen pyykit pyykkituvalle ja takaisin. Aikamoinen urakka pelkkä pyykkivuoro.
Iänmukaisiin rutiineihin kuuluu lapsen siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan, mutta tässä asunnossa tämä on täysin mahdotonta.
Vammaisneuvolan sosiaalityöntekijä kirjoitti lapsen tarpeista lausunnon, jonka toimitin Stadin asunnoille. Lausunnossa kerrottiin mitä lapseni ja minä ehdottomasti tarvitsisimme ja tuettiin näin hakemustani. Lausunnolla ei silti ikävä kyllä ole ollut tähän mennessä mitään vaikutusta.
Ymmärrän sen, että sanotaan asunnottomien olevan etusijalla yms. Mutta omalla kohdalla seitsemän vuoden ajanjaksolla ei ole ollut mitään merkitystä sillä olenko töissä, enkö ole, olenko asunnoton tai tarvitseeko lapseni tietynlaiset puitteet. Olen myös tänä aikana enemmän kuin useampaan otteeseen todistanut vierestä, kuinka useat ystäväni ovat saaneet asunnon ilman sen ihmeempää tarvetta. Tämä on kerrassaan raivostuttavaa.
Olen pikkuhiljaa ymmärrettävästi menettämässä uskoni siihen, että ikinä saisin kohtuuhintaista tilavaa kotia pienelle perheelleni. En tiedä miksi minut on heitetty sinne Ö-mappiin, josta ei uudestaan ihmistä oteta huomioon, mutta olen varma, että sellaisessa hakemukseni lojuu. Koska muutoin en usko, että kukaan inhimillinen ja toisesta välittävä ihminen voi olla huomioimatta meidänkin asunnontarvetta.
En voi kun heittää viimeiset toivonrippeeni tähän kertomukseeni ja toivoa sen osuvan syystä tai toisesta jonkun sellaisen silmiin, joka on halukas ja kykenevä auttamaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Paljon on näitä tarinoita, että todellisessa tarpeessa oleva ei saa asuntoa ja sitten joku tuosta vaan saa parissa viikossa. Itselläkään ei kauheasti ole uskoa, mutta olen laittanut hakemuksen kaupungille. Paljonhan niitä hakijoita on, se on selvä. Ja ymmärrän senkin, että ei laiteta liikaa saman tyyppisiä asukkaita samaan taloon jne. Esim. Saton ja Kevan vuokrat tuppaa olemaan jo niin kalliita, että yksin asuvalla pienipalkkaisella/työttömällä niihin ei ole varaa. VVO:lla on hieman edullisempia kohteita.
Juu Satolla tosiaan korkeat vuokrat jotka tuppaa nousemaan usein muutamalla kympillä vuodessa.
Kotihoidontuella olen ja töihin menossa. Ei tosiaan ole varaa mihinkään isoon ja hienoon, sellaista en tosin havittelekkaan. Kohtuullisen kokoinen asunto kohtuullisella vuokralla. En ole myöskään rajannut alueita, mistä vain ottaisin.
Joka päivä tuota puhelinta jaksaa vahdata ja sitten joka ilta pettyä, kun kukaan ei taas asunnosta soittanutkaan. Ja kun itse ei voi edes Stadin asunnoille soittaa ja kysyä, että olisko minkälaisia vapaana.
Onnea sinullekin asunnonhakuun!
Niin se ongelmahan on siinä että siellähän ei ole sitä jonoa, ei edes tarveharkintaista jonoa jolla tarkoitan esim sitä että jos on luokkka "erittäin kiireellinen", niin siitä sitten napsien järjestyksessä kun sopiva asunto löytyy.
Nyt kun on säädökset niin että pitää olla "monipuolinen asukasrakenne" ja "asunnontarve vaikuttaa" niin se on niin ympäripyöreä ohjeistus että asuntosihteerit voi jakaa asuntoja täysin omien mieltymysten mukaan ilman että mitään yksittäistä ratkaisua voitaisiin kritisoida.
Muuten jos haluaa tietää että onko oma hakemus ns ö-mapissa, niin se selviää kun laittaa "hälyn" omiin luottotietoihinsa eli tulee aina ilmoitus sähköpostiin kun joku kyselee. Jos ei tule kyselyitä niin niin hakemusta ei ole mitenkään käsitelty. On valitettavasti maksullinen tämä palvelu.
Onnea vain kaikille hakuun. Itse pidän tätä omalta osaltani täysin lottona vaikka olen ns erittäin kiireellinen ollut toukokuusta alkaen.
Yritin googlailla tuota menetelmää, että tulisi s-postiin viesti jos joku kyselee, mutten löytänyt. Mistä kyseisen palvelun saisi? Pystyykö sillä "tilata" esim viimeisen parin kuun hälyt?
Löysinpäs! Eli OmaTieto-palvelu. Ja hintaa kuukaudeksi n. 20e.. Pitääpä koittaa.
https://www.omatieto.fi/luottotiedot/Aloitus.jpf?raportti=8
Asuntotoimistojen virkailijat järjestävät asuntoja tutuilleen ja tutuntutuilleen. Itsekin tiedän useamman, jolle heti on järjestynyt asunto kun on tuntevat oikeat ihmiset.
Voi sinua! Et kyllä ikinä saa stadin asuntoa niin kauan kuin mamuja tulee lisää. Heille ne kaikki hienot uudet asunnot menevät. Suomalaisen on ihan turha toivoakaan. Ainoastaan sellainen homeloukku, joka ei mamulle kelpaa, sellainen vuokrataan suomalaiselle. Itse olin jonossa vielä silloin kun vaadittiin helsinkiläisyyttä. Nyt se on poistettu, eihän mamut muuten saisi asuntoa. Vielä 1993 sain poikani kanssa kolmion Kivikosta, aivan uudesta talosta. Silloin ei vielä mamuja ollut näin paljon. Silloin oli mukava asua. Mutta sitten myöhemmin kolmio oli liian iso ja nyt asun yksiössä.
Otapa yhteyttä iltapäivälehteen, voisi auttaa asiassa!
Täytyypä ottaa yhteyttä! Kiitos neuvosta!
Jos lehtijutun haluaa niin kannattaa olla jotain muutakin evidenssiä kuin suoli24 anonhöpötykset kun toimittajalle pirauttaa. Tuosta tuli mieleen että tutuntutuille mukamas järjestetään niin hiukan epäilen että tosihyvä tuttu pitää olla ennenkuin siitä on hyötyä jos silloinkaan.
Kun lähtee pirauttaa puolitutulle asuntosihteerille että järkkääs asunto, niin voipi käydä että yhteydenotosta ei ole kuin harmia. Nykyajan meininki alkaa olemaan että tällasia asioita syynätään tarkemmin.
Ennen sentään oli asiat toisin ja joka asiassaa sai aina suhteita reilusti käyttää ja se oli normimeininkiä.. Nykyään ollaan tarkempia joka alalla näissä ja ei haluta vaarantaa duunipaikkoja.
Kyllä on todisteita siitä,että kertomukseni on totta. Kysyin myös kolmea ystävääni todistamaan, että he saivat asunnon tuosta vain vaikkei tarvetta ollut vaikka itse olin odottanut jo silloin muutaman vuoden ja kaikki nuo kolme saivat alle kolmessa viikossa hakemuksen jättämisestä.
Ja yhdelle ystävälleni en vielä soittanut, mutta hänen tilanteensa oli aika jännä myös. Hän asui tuolloin siskonsa kanssa vanhempien luona. Molemmilla lähes sama palkka. Sisko oli "jonottanut" 2 vuotta ja sitten päätti ystäväni laittaa hakemuksen myös. Hän sai asunnon 2 viikkoa hakemuksen jättöpäivästä asunnon. Sitten lopulta sai hänen siskonsakin, koska soittivat toimistoon ja ihmettelivät, että mitä ihmettä. Tuosta tapauksesta jo aikaa..
Ihan tosijuttuja nämä on. Yksikin tässä vähän aikaa sitten järjesti sukulaiselleen asunnon. Tämä henkilö otti yhteyttä asuntotoimistoon, jossa hänellä tuttu henkilö. Hetkessä järjestyi asunto tälle sukulaiselle ilman että kyseinen asuntoa tarvitseva sukulainen oli itse millään tavalla yhteydessä asuntotoimistoon. Asuntojahan on kaiken aikaa vapaana (ns. hätätilanteita varten) niin helppo niitä on antaa kavereilleen yms.
Kyllä menee asunnot yleensäkin suhteilla, monessakin paikassa. Se vaan on niin. Eräs tuttumme oli erään eläkejärjestön asuntoa hakemassa, kun sattui kuulemaan miten uudiskohteen asuntoja jaettiin suhteilla. Kun tämä jakaja tajusi, että tuttavamme oli kuullut tämän ovenraosta käytävälle, niin asunto järjestyi heillekin heti. Muuten eivät olisi asuntoa varmasikaan saaneet ainakaan siitä kohteesta. Muuttivat kuitenkin sitten aika pian pois, koska oli aika rauhatonta ja kovaäänistä biletystä viikonloput läpeensä.
Vaikeaa on monilla. Oli lapsia tai ei. Itse olen sukulaisten avulla selvinnyt pahimman yli kun sairastuin ja tuli avioero, ja lopulta sain kotikaupungistani asunnon kun lapset aloittelivat koulua. Mutta mikään "nyyhkytarina" ei auta ohittamaan asuntojonossa sillä näitä tarinoita on niin paljon.
Ap:n kannattaisi mennä sosiaalivirastoon kertomaan ongelmastaan sen sijaan että lehdistön huutaa apuun. Meitä on monia joilla menee vähemmän ja enemmän huonosti. Itse en sairastelun takia voi enää käydä ns. kunnon töissä, mutta Luojan kiitos olen saanut pienen perinnön jonka turvin nyt voin elää vihdoinkin vähän leveämmin, kun osa-aikatyöläisen palkka on tosi pieni.
Etkö lukenut aloitusviestiäni? Minulla on vammaisneuvolan sosiaaliviranomaisen lausunto vietynä Stadin Asunnoille. Tavallinen sosiaaliviranomainen sanoi, että voi tehdä myös lausunnon, muttei uskosillä olevan senkään vertaa arvoa.
En ole missään vaiheessa väittänyt, että vain minulla menisi huonosti tai, että kuuluisin ääriryhmään, sellaiseen, joiden tulisi heti saada asunto. Kuitenkin olen jo niin pitkän aikaa hakenut kyseiseltä taholta asuntoa erilaisissa tilanteissa lähes koko ajan hakemus aktiivisena, tunnen, että jo olisi meidänkin aika.
Jos ei muu auta, vien tai ainakin yritän viedä jutun mediaan. Olkoon sillä asunnon saamiseen merkitystä tai ei. Koen sen olevan tärkeää ihmisten tietää, miten asuntoa ei edes läheskään aina saa sellainen henkilö, joka sitä kipeimmin tarvitsisi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, terveyttä etenkin.
Hyvä ap! Olisi jo aika vähän selvitellä tätä helsingin asuntotoimiston toimintaa. Täällä näitä asuntojen saajien juttuja lukiessa tulee kyllä helposti se kuva että ei ne asunnot suinkaan mene niille jotka eniten niitä tarvitsevat ja toisaalta ne jotka tarvitsevat eniten ovat olleet jonossa ties kuinka monta vuotta samassa kiperässä tilanteessa eikä asuntoa tipu.
Uskon tuohon että menee paljon asuntoja suhteilla ja olisi hyvä asiaa myös tutkia. Näinhän se ei saisi olla missään tapauksessa. Kaupungin vuokra-asuntojen rakentaminen rahoitetaan verovaroilla joita kaikki maksaa ja laki sääntelee että ne tulisi jakaa niille jotka eivät yksityismarkkinoilta tuloihinsa nähden sopivaa löydä. Sen jälkeen kun siirryttiin tähän "monipuoliseen asukasrakenteeseen", on asuntojen jakaminen mennyt ihan villin lännen touhuksi
Oletteko huomanneet että muutoinkin stadin asunnot rakentaa vuokrakohteita jossa huomattavan suuri osa on kolmioita tai isompia siis perheasuntoja mutta pieniä asuntoja on vain murto-osa. Miksi, jos kuitenkin koko pääkaupunkiseudun asujakannasta ja myös stadin asuntojen hakijoista selkeä enemmistö on yksin asuvia?? Sitä ei voi kuin ihmetellä. Eikö se rakentaminen pitäisi mukautua tarpeeseen. Yksin asuvat mutta myös yksinhuoltajat ovat huonommassa asemassa. Perheet menevät yksinhuoltajien ohi asuntoja jaettaessa.
Tsemppiä ap:lle, toivon kovasti että saisit pienperheellesi sopivan kohtuuhintaisen asunnon.
Näissä kaupungin asunnoissahan on pitkään ollut (taisi viime tai tänä vuonna vihdoin poistua) vaatimuksena että koko talon asuntojen keskineliökoko täytyy olla vähintään 70 neliötä. Se on johtanut siihen, että pieniä asuntoja ei ole voitu rakentaa riittävästi, koska keskineliömäärä jäisi liian pieneksi.
Jos on niitä ns " todisteita" niin siitäpä sitten yhteyttä esim MOT, 45 minuuttia tms. . On niitä ollut näissä ajankohtaisohjelmissa pienemmistäkin asioista juttuja. Täällä vaikerrus ei auta yhtään, kun taas julkinen tv-ohjelma voi tuoda parannuksia , puhdistuksia jne
Tästä asiasta en tiedä mutta sen tiedän että on niin helppoa netissä heiittää tämmösiä juttuja katkerien ihmisten. ja se on selvä että katkeria ihmisiä on sillä asuntoja ei vaan ole lähimainkaan niinpaljon kuin olisi kysyntää.
Onko aloittaja hakenut asuntoa vain tietyltä alueelta (esim kantakaupunki)? Täytyy laittaa kaikki alueet eikä nirsoilla asunnon koossa, niin alkaa kämppä löytyä! Itse hain juuri tuolla periaattella reilut 2vuotta sitten. Kahdessa viikossa löytyi asunto Malmin kupeesta. (Toki asunto oli ollut ulkomaalaisten, ja täysin pilattu. mm. Seinät oli täynnä reikiä, liitupiirustuksia, purkkaa, kaikenlaista likaa)
Tiesitkö muuten että kirjautumalla https://asiointi.hel.fi näet onko hakemuksesi käsitelty, mitä asiakirjoja on lisätty yms. (Päivämäärät ja kaikki) Siellä näkyy myös tilanteesi kiireellisyys. Olethan ottanut huomioon että hakemus on voimassa kerrallaan 6kk.
ps. Stadin asunnot on kaiken tehnyt liian vaikeaksi. Itse haen vaihtoa uudistuotantoon. Täytyy tilata isännöitsijätodistus (40€) Laskua odotat viikko tolkulla, sitten odotat että isännöitsijä suvaitsee tarkastuksen tehdä, Odota vielä vähän lisää että saavat kyhättyä sen pätö todistuksen. Sitten ITSE toimitat sen toiselle puolelle kaupunkia hakutoimistoon. JA KAPPAS, Meni niin pitkään tässä älyttömyydessä että asunnon hakuaika umpeutui!
asiointi.helistä näkee oman tilanteen vain jos on netin kautta hakemuksen tehnyt. Itsellä on voimassaoleva hakemus netin kautta jätetty ja kerrran kesällä satuin kulkemaan asuntotoimiston ohi joten piipahdin siellä ja päivitin hakemustani.
Ihmetys oli suuri kun suullisesti tehty päivitys ei päivittynyt nettihakemukseeni. Tätä vielä kysyin myöhemmin että onko virhe tms, niin ei kuulemma ole.
Silloinhan kannattaisi olla erikseen nettihakemus ja kirjallinen hakemus. Olen myös luullut, että paperihakemukset kirjataan sinne sähköiseen järjestelmään.
No ei siellä kahta hakemusta voi olla..
Paperihakemus, suuliset päivitykset ja asiointi hel, hakemus päivittyy johonkin heidän omaan tietokantaan sillä tietokoneelta tietojani asiakaspalvelija katsoi ja sinne tietoja päivitti. Se ei vaan ikinä tullut siihen kantaan mikä näkyy asiointi.helissä.
Päällekkäisiä järjestelmiä ja sekavaa toimintaa kuten virastoissa monesti. Senmukaiset on sitten ratkaisutkin
Ei pummeille ja roskasakille MITÄÄNasuntoa stadista ,
menkööt Perähikiälle vinkumaan saamarin otukset !!!!!!