Itse olin joskus yksinäinen ja hieman surullinenkin. No, nyt olen päättänyt ryhdistäytyä ja en enää itke kamujen perään. Yritän nauttia joka hetkestä ja löydän positiiviset asiat yksinäisyydestä. Älkää jääkö tuleen makaamaan vaan nauttikaa ja ottakaa ilo irti! Ajattelin noin ja olen paljon virkeämpi. ajattelin että vähät minä kavereista. Pärjään yksinkin ja tämä on ihan hauskaa. Saa tehdä mitä huvittaa eikä tarvitse aina mennä ulos. Yksin on paljon hauskempaa! Löytäkää se juju ja nauttikaa. Älkää sureko. Ajatelkaa positiivisesti!
Ottakaa ilo irti
Näpäts
6102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemuksesta sanoisin että positiivinen ajattelu toimii vain tietyn aikaa. Tietysti se silti kannattaa, jää siitä aina jotain käteen. Lykkyä tykö!
Positiivinen ajattelu vähän niinku tupakoinnin lopettaminen. Ekan tunnin on että: Yeah, kick the habit! sitten viistoista minsaa että: voihan vidulauta, ja sitten sitä onkin jo röökillä...
Huumoria mustakin huumori, voihan sen ilon ottaa irti ikävämmistäkin asioista. Pääasia lie että jotenkuten edes nahkoissaan viihtyy.
Toisaalta huhujen mukaan jotkut on onnistuneet tupakoinninkin lopettamaan...positiivinen ajattelu on kyllä hyvästä, vaikka sen ylläpitäminen onkin varsin raskasta.
Samaa mieltä kyllä että (mustalla) huumorilla pärjää.
Jos sen oikeasti pystyy noin helposti tehdä, ei masentuneita olisi. Itse olen vaikka kuinka monta kertaa laittanut iloisen ihmisen naamarin päälle ja oikeasti kärsinyt sisällä. Joidenkin asioiden kanssa pitää pystyä elämään, olisi ne miten pahoja. Itselle valehteleminen ei edesauta omaa hyvinvointia. Masennuksen, ahdistuksen, psyykkisten ongelmien jne. kanssa pitää oppia elämään, tunnistaa ne ja viedä niiden voima sillä tavalla. Itse uskon että, jonain päivänä ongelmani ovat olemassa, mutta ne ovat niin voimattomia ja pieniä, etten ajattele niitä joka päivä, vaan kerran viikossa muistan, että ainiin, enkö kärsinyt jostain ongelmasta?
Itse pääsin pois sieltä kuopasta. Minusta se on niin että mitä enemmän rypee surunvesissä, sen raskaampaa tuntuu olevan ja sitten on pääsy vaikeaa. Mitä nopeammin saa otettua itseään niskasta kiinni, sen helpompaa on löytää ilo. Se onkin Minun mielipide, ja onnistunut itse olen, mutta kai se riippuu ihmisestä, että kuinka vaikeaa on ajatella positiivisesti.
Hyvä jos on tommosia voimia. Minä teen kuopasta kotini, kunnes se ei enään ole kuoppa, remontoin sen palatsiksi pilvissä.