http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013102917660967_uu.shtml
Ruotsissa on kuohuttanut tapaus, jossa lähestymiskiellossa ollut isä löysi piilossa elävän perheensä Facebookin avulla.
Suomessa ei nettipoliisi Marko Forssin mukaan aivan vastaavia tapauksia ole tullut vastaan, ainakaan Helsingin nettipoliisille.
- Yleensä jos jonkun kuvaa on levitetty, henkilö on ollut ihan oikeasti hukassa.
Ruotsissa sattunut tapaus, jossa isälle lopulta selvisi henkilöllisyyksiä vaihtaneen perheen olinpaikka, päätyi äidin ja lapsien muuttoon - tällä kertaa turvakotiin. "Kadonneiden" kuvaa jaettiin koskettavalla tarinasepitteellä höystettynä tuhansia kertoja.
Vaikka Ruotsin tapaus on tietyllä tapaa hälyttävä ennakkotapaus, on kadonneiden etsintä sosiaalisessa mediassa johtanut Suomessa usein hyviin tuloksiin. Forss kuitenkin muistuttaa, että kaikkeen jaettuun tulee suhtautua varauksella.
- Lähtökohtaisesti kaikessa somessa jaetussa saa olla varovainen. Kadonneiden kuvien jakamisesta ei kuitenkaan voi suoraan sanoa, ettei niin saisi koskaan tehdä. Monesti poliisillekin on iso hyöty siitä.
Forss muistuttaa, että materiaalin jakaminen on hyvin tapauskohtaista.
- Tervettä järkeä saa käyttää. Jos vaikkapa täysi-ikäinen etsii täysi-ikäistä kumppaniaan, hukassa olevalla on täysi oikeus pysyä piilossa, jos hänen henkensä ja terveytensä eivät ole vaarassa. Ei poliisi voi sitä evätä, jos siihen ei ole hyvää syytä.
Nettipoliisi siis sanoo täysin suoraan, että Suomessa saa kadota laillisesti ja saa pysyä piilossa, mikäli piilottelu ei ole uhka piilossa olijan omalle hengelle ja terveydelle.
Esimerkiksi minä voisin halutessani katkaista kaiken yhteydenpidon kaikkiin kavereihini ja perheeseeni ja kadota jonnekin piilopirttiin elämään kadonneena - muiden näkökulmasta eikä se silti ole rikos. Sensijaan kuvani jakaminen netissä löytämisekseni voisi ollakin rikos.
Facebook tekee tilanteista usein vielä vaikeampia kun kadonnutta voi metsästää joku myös väärin perustein kuten Ruotsin tapauksessa.
Taas kerran huomataan kokonaisuutena, että Facebookista on vain haittaa ja riesaa.
Ruotsissa on kuohuttanut tapaus, jossa lähestymiskiellossa ollut isä löysi piilossa elävän perheensä Facebookin avulla.
Suomessa ei nettipoliisi Marko Forssin mukaan aivan vastaavia tapauksia ole tullut vastaan, ainakaan Helsingin nettipoliisille.
- Yleensä jos jonkun kuvaa on levitetty, henkilö on ollut ihan oikeasti hukassa.
Ruotsissa sattunut tapaus, jossa isälle lopulta selvisi henkilöllisyyksiä vaihtaneen perheen olinpaikka, päätyi äidin ja lapsien muuttoon - tällä kertaa turvakotiin. "Kadonneiden" kuvaa jaettiin koskettavalla tarinasepitteellä höystettynä tuhansia kertoja.
Vaikka Ruotsin tapaus on tietyllä tapaa hälyttävä ennakkotapaus, on kadonneiden etsintä sosiaalisessa mediassa johtanut Suomessa usein hyviin tuloksiin. Forss kuitenkin muistuttaa, että kaikkeen jaettuun tulee suhtautua varauksella.
- Lähtökohtaisesti kaikessa somessa jaetussa saa olla varovainen. Kadonneiden kuvien jakamisesta ei kuitenkaan voi suoraan sanoa, ettei niin saisi koskaan tehdä. Monesti poliisillekin on iso hyöty siitä.
Forss muistuttaa, että materiaalin jakaminen on hyvin tapauskohtaista.
- Tervettä järkeä saa käyttää. Jos vaikkapa täysi-ikäinen etsii täysi-ikäistä kumppaniaan, hukassa olevalla on täysi oikeus pysyä piilossa, jos hänen henkensä ja terveytensä eivät ole vaarassa. Ei poliisi voi sitä evätä, jos siihen ei ole hyvää syytä.
Nettipoliisi siis sanoo täysin suoraan, että Suomessa saa kadota laillisesti ja saa pysyä piilossa, mikäli piilottelu ei ole uhka piilossa olijan omalle hengelle ja terveydelle.
Esimerkiksi minä voisin halutessani katkaista kaiken yhteydenpidon kaikkiin kavereihini ja perheeseeni ja kadota jonnekin piilopirttiin elämään kadonneena - muiden näkökulmasta eikä se silti ole rikos. Sensijaan kuvani jakaminen netissä löytämisekseni voisi ollakin rikos.
Facebook tekee tilanteista usein vielä vaikeampia kun kadonnutta voi metsästää joku myös väärin perustein kuten Ruotsin tapauksessa.
Taas kerran huomataan kokonaisuutena, että Facebookista on vain haittaa ja riesaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miettikää, että joku ihminen voi turvallisuutensa vuoksi tehdä valtavan työn kadotakseen, esimerkiksi väkivaltaiselta aviomieheltään. Sitten Facebook pystyy sekunnissa tuhoamaan tehdyn työn uuden identiteetin ja elämän hankkimiseksi vain sillä, että joku dorka jakaa kadonneen kuvaa ja ihminen tuleekin löydetyksi, nimenomaan sen väkivaltaisen aviomiehensä toimesta.
Yleensä katoamiseen on aina joku painava henkilökohtainen syy, eli kenties kadonneita ei tulisi ollenkaan jahdata, ei yksityisten ihmisten eikä edes poliisin voimin.
Oikeus kadota on ihmisoikeus meille kaikille, meillä jokaisella on oikeus aikuisina, itsestämme vastuussa olevina ihmisinä kadotakin jos tilanne sitä vaatii. Joku kuvan jakaminen facebookissa on oikeasti vaarallista ja vastuutonta.
Suomessa katoaminen "kuin pieru saharaan" on käytännössä mahdotonta, ellei henkilö sitten päätä lähteä jonnekin lapin erämaahan ja elä hissukseen jossain piilopirtissä tuntureilla kaukana muusta asutuksesta. Yleensä todellinen katoaminen vaatii sen, että henkilö poistuu ulkomaille kenellekään mitään kertomatta. Jos lentolippu on maksettu käteisellä ja lennetty halpiksella niin jäljittäminen saattaa loppua jo siihen. Vielä varmempaa on mennä esimerkiksi viroon ja saada siellä paikallinen sotu ja nimi, jolloin alkuperäinen identiteetti katoaa. Euroopassakin on mahdollista elää huomaamattomasti jos ei joudu tekemisiin kansainvälisten perintätoimistojen kanssa, eli hoitaa laskunsa ajallaan ja elää facebookin ulkopuolella. (Ei huutele sijaintiaan).
Mutta älkää hyvät ihmiset jakako kadonneiden kuvia missään facebookissa. Hyvä tarkoitus voi tuhota jonkun ihmisen suuren työn katoamisen toteuttamiseksi.