Kysymys kuuluu kuinka helppo sairaus voi olla että voidaan henkilöllä diagnosoida kaksisuuntainen mielialahäiriö? Voiko hypomania olla niin huomaamaton että siitä ei koidu mitään ongelmia? Eli tilanne on se että oon saanut diagnoosin vuonna 2008 lääkäriltä joka näki mut kaksi kertaa. Mulla on ollut kontakti psykin polille vuodesta 2006 lähtien ja aina sama psykin hoitaja. Tämä samainen hoitaja ei usko mun diagnoosiin eikä mun vanhemmat tai läheiset koska mulla ei ole mitään sekoiluja takana. Oon käynyt vuosien aikana erinlaisissa kaksisuuntaisten ryhmissä ja tukiryhmissä ja ollut netin kautta tukiryhmissä. Tunnen itseni tylsäksi ja tiukkapipoiseksi heidän seurassaan. En voi ymmärtää jatkuvaa kännäilyä, huumeita, ihastumisia, yliseksuaalisuutta, lasten ja kumppanin hylkäämistä ja muuta draamaa.
Tässä joitakin esimerkkejä kaksisuuntaisen oireista hypomaniaan ja maniaan liittyen--vastaukseni on pohdittu yhteistuumin läheisteni kanssa
* ylisosiaalisuus --- olen tosi ujo ja varautunut enkä koskaan ylisosiaalinen. sosiaalisuuteni on ihan normaalin rajoissa tai sitten sitä ei masennuksen takia ole ollenkaan
* yliseksuaalisuus (bi-seksuaalisuus)--- nuorena ja lapsena yliseksuaalisuutta. kiinnostuin seksistä varhain mutta se lopahti noin kaksikymmentävuotiaana. en kuitenkaan koskaan harrastanut tuosta noin vaan seksiä tuntemattoman kanssa. en ole koskaan ollut kiinnostunut samasta sukupuolesta
* unettomuus, vähäinen uni --- unettomuutta on ollut masennuksen ja stressin aikana. muuten nukun normaalisti enkä pärjää muutaman tunnin unilla. vähintään unta pitää saada 7 tuntia. muuten en ole toimintakykyinen
* päihteet, baareissa hilluminen, sekoilu --- en ole koskaan käyttänyt huumeita. juon korkeintaan kerran vuodessa ja silloinkin maltillisesti enkä pidä meluisista baareista ja klubeista. sekoilu on vieras käsite
* tunnekylmyys, perheen, kumppanin hylkääminen --- masennuksessa tuntee monesti ettei tunne mitään mutta tietää että rakastaa läheisiä. en voisi koskaan hylätä perhettäni ja muuttaa vaikka ulkomaille. suhteita en ole ikinä lopettanut kevyin perustein enkä ymmärrä suhteista toiseen pomppimista
* jatkuva tekeminen --- vieras käsite. hypomaanisina jaksoina jaksaminen on ollut normaalia tasoa ei kauheeta hössöttämistä tai sellaista että jaksaisin aivan älyttlmästi tehdä kaikenlaista
* levottomuus --- vain ahdistuksessa
* itsetunnon kohoaminen, ylimielinen käytös --- itsetunto on tasaisesti keskinkertainen tai todella huono masennuksen aikana
* raha-asiat --- luottotiedot on mennyt mutta en oo koskaan ostanut tyyliin autoa, omakotitaloa. aina oon hoitanut puhelinlaskun, internetlaskun, vuokran, sähkön, lääkärilaskut ja muut todella tärkeät. Ne ei ole koskaan jäänyt rästiin. Parisuhteessa olin se joka hoisi kaikki talouteen liittyvät laskut tunnollisesti
* jatkuva ihastuminen --- vieras käsite. olen rakastunut kerran 36-uotiaaan elämäni aikana
* psykoosi, harhat, käsitys että on ylivoimainen --- ei ole ollut
Tuolloin vuonna 2006 kun hain apua elämäntilanteeni oli kauhea. olin suhteessa jossa kumppani käytti 8,5 vuoden ajan henkistä ja fyysistä väkivaltaa mua kohtaan. Siinä meni aika monta vuotta toipumiseen. Olin myös terapiassa kolme vuotta. Missään vaiheessa lääkärit ei huomioineet niitä traumoja joita siitä suhteesta sain ja ehkä siksi mielialat on heitelleet. Nyt olen melko hyvin päässyt asioiden yli ja mieliala on ollut tasainen ainakin kaksi vuotta. Toki välillä menneisyys kummittelee ja tulee ahdistusta mutta masennusta ja muuta ei ole ollut. Ilman lääkitystä olen pärjännyt aina. Jopa vakavat masennukset kävin läpi ilman lääkkeitä. Ajattelin niin että masennukseeni on syy eli tämä raju menneisyys ja parisuhde joten masennus yms. lääkkeet vain peittäisivät oireet mutta ei parantaisi niitä. Voiko pelkän luottotietojen menetyksen takia diagnosoida mielisairaus? Tätä hoitajani ja läheiseni ihmettelevät kovasti. ollaan yhdessä luettu tätä palstaa läheisten kanssa ja oon kertonut monien bipojen toilailuja. Aina sieltä tulee se sama repliikki "ethän sä ole yhtään tollanen".
Tässä joitakin esimerkkejä kaksisuuntaisen oireista hypomaniaan ja maniaan liittyen--vastaukseni on pohdittu yhteistuumin läheisteni kanssa
* ylisosiaalisuus --- olen tosi ujo ja varautunut enkä koskaan ylisosiaalinen. sosiaalisuuteni on ihan normaalin rajoissa tai sitten sitä ei masennuksen takia ole ollenkaan
* yliseksuaalisuus (bi-seksuaalisuus)--- nuorena ja lapsena yliseksuaalisuutta. kiinnostuin seksistä varhain mutta se lopahti noin kaksikymmentävuotiaana. en kuitenkaan koskaan harrastanut tuosta noin vaan seksiä tuntemattoman kanssa. en ole koskaan ollut kiinnostunut samasta sukupuolesta
* unettomuus, vähäinen uni --- unettomuutta on ollut masennuksen ja stressin aikana. muuten nukun normaalisti enkä pärjää muutaman tunnin unilla. vähintään unta pitää saada 7 tuntia. muuten en ole toimintakykyinen
* päihteet, baareissa hilluminen, sekoilu --- en ole koskaan käyttänyt huumeita. juon korkeintaan kerran vuodessa ja silloinkin maltillisesti enkä pidä meluisista baareista ja klubeista. sekoilu on vieras käsite
* tunnekylmyys, perheen, kumppanin hylkääminen --- masennuksessa tuntee monesti ettei tunne mitään mutta tietää että rakastaa läheisiä. en voisi koskaan hylätä perhettäni ja muuttaa vaikka ulkomaille. suhteita en ole ikinä lopettanut kevyin perustein enkä ymmärrä suhteista toiseen pomppimista
* jatkuva tekeminen --- vieras käsite. hypomaanisina jaksoina jaksaminen on ollut normaalia tasoa ei kauheeta hössöttämistä tai sellaista että jaksaisin aivan älyttlmästi tehdä kaikenlaista
* levottomuus --- vain ahdistuksessa
* itsetunnon kohoaminen, ylimielinen käytös --- itsetunto on tasaisesti keskinkertainen tai todella huono masennuksen aikana
* raha-asiat --- luottotiedot on mennyt mutta en oo koskaan ostanut tyyliin autoa, omakotitaloa. aina oon hoitanut puhelinlaskun, internetlaskun, vuokran, sähkön, lääkärilaskut ja muut todella tärkeät. Ne ei ole koskaan jäänyt rästiin. Parisuhteessa olin se joka hoisi kaikki talouteen liittyvät laskut tunnollisesti
* jatkuva ihastuminen --- vieras käsite. olen rakastunut kerran 36-uotiaaan elämäni aikana
* psykoosi, harhat, käsitys että on ylivoimainen --- ei ole ollut
Tuolloin vuonna 2006 kun hain apua elämäntilanteeni oli kauhea. olin suhteessa jossa kumppani käytti 8,5 vuoden ajan henkistä ja fyysistä väkivaltaa mua kohtaan. Siinä meni aika monta vuotta toipumiseen. Olin myös terapiassa kolme vuotta. Missään vaiheessa lääkärit ei huomioineet niitä traumoja joita siitä suhteesta sain ja ehkä siksi mielialat on heitelleet. Nyt olen melko hyvin päässyt asioiden yli ja mieliala on ollut tasainen ainakin kaksi vuotta. Toki välillä menneisyys kummittelee ja tulee ahdistusta mutta masennusta ja muuta ei ole ollut. Ilman lääkitystä olen pärjännyt aina. Jopa vakavat masennukset kävin läpi ilman lääkkeitä. Ajattelin niin että masennukseeni on syy eli tämä raju menneisyys ja parisuhde joten masennus yms. lääkkeet vain peittäisivät oireet mutta ei parantaisi niitä. Voiko pelkän luottotietojen menetyksen takia diagnosoida mielisairaus? Tätä hoitajani ja läheiseni ihmettelevät kovasti. ollaan yhdessä luettu tätä palstaa läheisten kanssa ja oon kertonut monien bipojen toilailuja. Aina sieltä tulee se sama repliikki "ethän sä ole yhtään tollanen".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, tekstisi on enenmmänkin kuin tuttua.. minut myös 3vkon osastojakson jälkeen diagnosoitiin bipoksi ja siihen sain lääkityksen joka oli tappaa minut.
Ilmeisesti kyseessä oli psykiatri joka näki bipoilua kaikissa ja seroquel prolong oli lääke jota piti syöttää kaikille, koska se on niin hyvä lääke (tuskin on koskaan itse syönyt, mutta lääke-edustajan on pitänyt hyvät myyntipuheet ja provikat ovat luokkaa etelän lomaosake jossain lämpimässä)
Olen aikoinaan hakeutunut hoidon piiriin toimimattoman parisuhteen vuoksi. Lähdin tuosta suhteesta 14 vuoden yhdessä olon jälkeen, ihan hyvinä ystävinä erottiin. Ex-puoliso jopa auttoi muutossa ja meistä tuli parhaat kaverit tuon jälkeen.
Mutta minun pakkaani sotki työpaikalla ilmenneet ristiriidat, minuun kohdistui aika kova ja rajuksikin yltänyt työpaikkakiusaaminen. Tästä hätääntyneenä lähdin apua hakemaan psykiatrian puolelta ja tässä vaiheessa alkoivat asiat mennä pieleen ja pahasti.
Sain kovan masennuslääkityksen (kolme masennuslääkettä lyrica, remeron ja cipramil) lopetin ne 6kk kuluttua, koska rahani eivät riittäneet niiden ostoon. Ilmeisesti kerrasta poikki lopetus otti koville ja vaivuin psykoosiin tai ainakin minusta tuntui siltä.
Omasta halusta osastolle 3vkon ajaksi lepäämään, tuolla minut tapasi psykiatri jota en koskaan ollut tavannut. Sain hänen toimestaan bipo II dg.. perustelut:
1. olin lähtenyt parisuhteesta
2. olin ottanut velkaa muuttaessani
3. vaikeuksia työpaikalla
Siinä se. Ei pettämisiä, ei luottotietojen menetystä, ei seksisuhteita (minä en edes pidä seksistä), ei päihteitä, ei touhuamista, ei vähäunisuutta, ei ylenmyydentuneita, ei äännekkyyttä, ei sosialisuutta.. vaan kaikki ihan toisinpäin.
Ainoa kohta joka täyttyy oli velka, mutta sekin on hallinnassa.
Ja vielä kun päätäni sotkettiin lääkkein.. aloitettiin ensin seorquel prolong josta menin niin sekaisin ja kuutamolle ettei tosikaan. Sain kuulla mielisairauteni pahentuneen jolloin sero annos nousi ja rinnalle toinen neurolepti. Kun menin vielä enemmän sekaisin sain deprakinen tuohon tasaamaan oloa.
Kukaan ei voi ymmärtää mitä päässäni liikkui.. itsemurha ja perhesurma. Ajatukset katosivat, muisti katosi, nukuin 22h/vrk ja loput kaksi tuntia vain hyytelöin ja suunnittelin itsemurhaa. Lisäksi minulle hoettiin, että olen ollut koko ikäni sairaudentunnoton. Yritin kovasti selvittää mikä toimissani on ollut sairasta? en saanut selville. Lopulta psykiatri latasi pöytään, että liikunta on kielletty minulta, en saa meikata, en saa käydä koirien kanssa sienimetsällä tms.
Minut todellakin tehtiin mielisairaaksi, kun ei ollut näyttöä bipojen tyyppitouhuista niitä näköjään löydettiin normaalista elämästä. Minut tuhottiin henkisesti psykiatrin toimesta.
Lopetin lääkityksen ilman lupaa, sain järkeni takaisin. Ajatukset palasivat ja ymmärsin miten minusta täysin normaalista saatiin papereilla sairas. Olen nyt loppuiäkseni merkitty. Monet ovet ovat sulkeutuneet ja mahdollisuudet vähentyneet. Minä olen saanut hullunpaperit, kuulun eläkkeelle. En saa hulluna edes henkivakuutusta, en saa vättämättä lainaa enää pankista, en pääse haluamiin työpaikkoihin tai koulutuksiin.
Olen ollut ilman lääkkeitä vuoden, ei mitään draamaa elämässä. Olen myös töissä ja teen kiireistä työtä jossa virheille ei ole varaa.
Minun pakko hakea dg:n purkua, mutta tiedostan ettei se välttämättä johda mihinkään. En kuitenkaan voi elää näin, sillä tiedän etten täytä bipo dg:n kriteereitä. Ei kuitenkaan paljon lämmitä, jos tiedän itse etten ole bipo, koska kuten mainitsin tämä dg sulkee paljon mahdollisuuksia.
Minä en ole mielisairas, en ihan eriasia kokea traumoja sekä kriisejä, ne eivät ole mielisairautta.
Tilanne on aivan päätön.
Ei noilla perusteilla pitäis antaa diagnoosia mielisairaudesta. Mulla on ns. yksisuuntainen eli tavallinen masennus, mut mulle aloitettiin ketipinor-lääkitys siitä huolimatta vuosi sitten. Enään en kyllä sitä syö. Jokatapauksessa sain ketipinorista kaksi kertaa kuuloharhoja. Siis sillonkun lääke alotettiin mulla. Kerroin niistä lääkärille ja seuraavassa lausunnossa oli diagnoosina vakava psykoottinen masennus. Mitä helv? Mulla ei ole koskaan ennen ketiä ollu harhoja eikä sen lopettamisen jälkeen. Olin pari viikkoa syöny sitä kun sain peräkkäisinä päivinä tunti ottamisen jälkeen ne ääniharhakohtaukset vai miksi niitä voisi kutsua. Söin ketiä vielä pari viikkoa sen jälkeen mut sit lopetin. Ja mut leimataan psykoottiseksi.
Se on ihan totta et paha elämäntilanne, traumat ja kriisit voi aiheuttaa monemoista mielialan heittelyä. Lääkärien tulis ottaa ne huomioon diagnoosia tehdessään. Mä suosittelen kirjottamaan mielialapäiväkirjaa ja juttelemaan lääkärille. Ja lekurikäynnille vois ottaa läheisiä mukaan todistamaan potilaan käytöstä ettei se ole sekavaa tai muuta. Psykiatri voi vaikka tarpeen tullen haastatella läheisiä ilman potilaan läsnäoloa.