Tälläkin palstalla puhutaan salamaihastuksista ja kuinka ensitapaamisesta asti pitäisi olla tunteet selvillä. Eihän se aina niin mene! Olisi mukava kuulla toisenlaisiakin tarinoita?
Omia kokemuksiani: Tuttavapiirissäni oli mies, jota ensimmäisen parin vuoden aikana en noteerannut mahdollisena kumppanina, hän oli vain "joku luokkakaverin kaveri". Eräänä päivänä sattumalta näimme kaupassa, hän tuli minulle juttelemaan ja silmäni aukesivat: tämähän on ihana mies! Aloimme pikkuhiljaa tapailemaan ja seurustelimme lopulta 5 vuotta...
Toinen tarina: Työpaikalla oli mies, joka aluksi oli minun silmissäni vain mukava, varattu työkaveri. Yksi muiden joukossa. Lisäksi olin vielä kiinni exässäni, enkä huomannut katsoa työkaveriani sillä silmällä. Aikaa kului, mies erosi ja minäkin olin jo päässyt exästä yli. En tiedä, mikä hänessä kiinnitti huomioni. Ihastuin! En hetkessä, mutta ensin huomasin että ihan mukavan oloinen mies, sitten aloin hakeutua seuraan ja tunne vain vahvistui. Valitettavasti siitä suhteesta ei tullut mitään.
Ehkä hitaalla syttymisellä on jotain tekemistä introvertin luonteen kanssa, mitä mieltä olette? Itse ainakin etenen sen varovaisemmin, mitä ihastuneempi olen. Mietin liikaakin sanomisiani ja tekemisiäni, en osaa mennä spontaanisti juttelemaan. Se taas aiheuttaa kiertelyä ja kaartelua tapailun alussa. Niin, ja olen nainen.
Omia kokemuksiani: Tuttavapiirissäni oli mies, jota ensimmäisen parin vuoden aikana en noteerannut mahdollisena kumppanina, hän oli vain "joku luokkakaverin kaveri". Eräänä päivänä sattumalta näimme kaupassa, hän tuli minulle juttelemaan ja silmäni aukesivat: tämähän on ihana mies! Aloimme pikkuhiljaa tapailemaan ja seurustelimme lopulta 5 vuotta...
Toinen tarina: Työpaikalla oli mies, joka aluksi oli minun silmissäni vain mukava, varattu työkaveri. Yksi muiden joukossa. Lisäksi olin vielä kiinni exässäni, enkä huomannut katsoa työkaveriani sillä silmällä. Aikaa kului, mies erosi ja minäkin olin jo päässyt exästä yli. En tiedä, mikä hänessä kiinnitti huomioni. Ihastuin! En hetkessä, mutta ensin huomasin että ihan mukavan oloinen mies, sitten aloin hakeutua seuraan ja tunne vain vahvistui. Valitettavasti siitä suhteesta ei tullut mitään.
Ehkä hitaalla syttymisellä on jotain tekemistä introvertin luonteen kanssa, mitä mieltä olette? Itse ainakin etenen sen varovaisemmin, mitä ihastuneempi olen. Mietin liikaakin sanomisiani ja tekemisiäni, en osaa mennä spontaanisti juttelemaan. Se taas aiheuttaa kiertelyä ja kaartelua tapailun alussa. Niin, ja olen nainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan niin, itsekin olen introvertti nainen. En ihastu nopeasti. Saattaa kulua todella pitkä aika ennen kuin edes huomaan miestä, johon lopulta rakastun palavasti. Ei se ole vika, se on piirre :)
Itse olen introverttimies mutta ihastuminen on kyllä suht nopeaa.
Mä olen kans introvertti nainen ja allekirjoitan myöskin tuon hitaasti ihastumisen ja kiertelyn ja kaartelun suhteen alussa. Usein löydän miehen työ/koulu/harrastus tai kaveripiireistä sillä ihastumiseni vaatii pitkää tutustumista ja yhteisen ajan viettoa ihan kavereina esim. työpaikan kautta.
Baareista en helposti miestä löydä koska en osaa ihastua yhdessä illassa niin paljoa että kiinnostusta treffeille asti olisi. Muhun kun ei oikein uppoa mitkään liehittely yritykset. Netin kautta en ole koskaan edes miestä lähtenyt etsimään koska tiedän sen että en osaa ihastua virtuaalimaailmassa niin että se ihastus kestäisi myös todellisessa maailmassa.
Ei tule mieleen kertaakaan, että olisin ihastunut ensinäkemältä tai edes toiselta. Kyllä ne ihastumiset ovat aina tulleet ennestään tuttuihin tyyppeihin. Harmi vaan, jos toinen on jo ehtinyt laittaa "vain kavereita"-kategoriaan...