Tässäpä joitakin rehellisiä, aidon elämän makuisia ja sydäntä riipaisevia tunnustuksia ja ajatuksia abortin aiheuttamista musertavista tuntemuksista, jotka täällä useimmat pyrkivat kiistämään itseltäänkin viimeiseen saakka.
Virheeseen ryhtymisestä varoittavat ja lapsen elämän säästämiseen kannustavat tekstit ansaitsevat tulla nostetuksi omaan aloitukseensa.
ärräaa
9.6.2013 23:28
Kukaan, joka ei ole aborttia tehnyt, ei voi tietää miltä se tuntuu henkisesti taikka fyysisesti. Itse tein vajaa puoli vuotta sitten vastoin omaa tahtoani ja kaipaan lastani joka ikinen sekunti. En ole koskaan hyväksynyt aborttia, joten omat tekoni ja arvoni ovat pahasti ristissä. Kuitenkin abortin tehneenä ymmärrän, miksi niin tehdään. Lapsi on asia, joka vaikuttaa elämään suuresti eivätkä kaikki ole valmiita sitä taakkaa kantamaan.
diiudee
10.9.2013 17:26
voisit hetken miettiä meinaan itse abortin tehneenä voin sanoa että ikinä en tekisi uudestaan ja tonkin peruisin jos voisin. minut suostuteltiin ja pakotettiin tähän päätökseen koska vanhemmat halusi että opiskelen loppuun ja menen töihin ja poikaystävä ei ollut valmis eikä tukenut päätöstä pitää. itse olisin halunnut pitää lapsen.
Virheeseen ryhtymisestä varoittavat ja lapsen elämän säästämiseen kannustavat tekstit ansaitsevat tulla nostetuksi omaan aloitukseensa.
ärräaa
9.6.2013 23:28
Kukaan, joka ei ole aborttia tehnyt, ei voi tietää miltä se tuntuu henkisesti taikka fyysisesti. Itse tein vajaa puoli vuotta sitten vastoin omaa tahtoani ja kaipaan lastani joka ikinen sekunti. En ole koskaan hyväksynyt aborttia, joten omat tekoni ja arvoni ovat pahasti ristissä. Kuitenkin abortin tehneenä ymmärrän, miksi niin tehdään. Lapsi on asia, joka vaikuttaa elämään suuresti eivätkä kaikki ole valmiita sitä taakkaa kantamaan.
diiudee
10.9.2013 17:26
voisit hetken miettiä meinaan itse abortin tehneenä voin sanoa että ikinä en tekisi uudestaan ja tonkin peruisin jos voisin. minut suostuteltiin ja pakotettiin tähän päätökseen koska vanhemmat halusi että opiskelen loppuun ja menen töihin ja poikaystävä ei ollut valmis eikä tukenut päätöstä pitää. itse olisin halunnut pitää lapsen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Pari kysymystä sinulle:
Millä perusteella pidät abortin katumista valtavana tabuna?
Millä perusteella väität tämän palstan abortin tehneistä sellaista, että he pyrkivät kiistämään omat tuntemuksensa omasta abortistaan viimeiseen saakka? Oletatko tuntevasi tämän palstan abortin tehneiden sielunmaisemaa paljonkin heitä itseään paremmin?
Itse olen tehnyt abortin, koska minulla ei yksinkertaisesti ollut mahdollkisuutta pitää lasta. Ehkäisy petti ja vaikka miesytäväni olisi halunnut pitää lapsen en voinut sitä tehdä. Tässäkin päätöksessä ajattelin täysin lasta, minulla on sellainen elämäntilanne, että asun vuokralla, olen muuttamassa toiselle paikkakunnalla, työtilanne epävarmaa jne. Haluan lapselle hyvät olot ja turvallisen kasvuympäristön ja molemmat vanhemmat, en ole enää suhteessa silloiseen miesystävääni. Adoptio ei olisi ollut mahdollisuus.
Itse koen, että tein oikein. En ole katunut päätöstäni, mutta ne jotka sitä katuvat ymmärrän heidänkin kantansa. Ei abortin katuminen ole tabu.
Minulla hieman erilainen tarina abortista :
Olin 16, silloinen poikaystäväni armeijassa ja painosti minua väkisin aborttiin, lääkärissä sain kuulla raskauden olevan kohdunulkoinen ja siihen jouduttiin tekemään keskeytys. Vaikka raskaus oli minulle vaarallinen, itkin menetettyä itua pitkään.
Henkilökohtaisesti en voisi tehdä aborttia enää ellei ole pakko, en kuitenkaan tuomitse heitä jotka siihen päätyvät. Kun tästä nykyisestä masuasukistani kuulin, pelkäsin aivan sairaasti miehelle kertomista. No, itkuhan siltä pääsi ja nyt se lukee vauva lehtiä enemmän kuin minä..
Toivoisin että jokainen miettisi tarkkaan tuota päätöstään tehdä abortti, Kyllä se on lääketieteellisesti turvallinen toimenpide ja siitäkin pääsee yli, mutta vaikka luulisit haluavasi sitä, haluatko sittenkään oikeasti? Sen takia kannattaa miettiä. :)
Ei pidä tehdä aborttia jos ei ajattele asiaa loppun asti. Se on peruuttamaton toimenpide.
Kun on päätynyt aborttiin harkinnan ja erilaisten vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen, ei asiaa tarvitse katua.
Itse en ole katunut. Hormonimyrsky abortin jälkeen kuohuttaa vähän aikaa.
"Miksi abortin katuminen on valtava tabu? "
Yhtä hyvin voitaisiin kysyä miksi ylipäätään katuminen on tabu. Katuminen liittyy siihen että on antanut jonkun toisen tehdä itsensä puolesta päätöksen, joka ei sittenkään ehkä ollut oikea - niin kuin noista teksteistäsi tuli ilmi. Mutta tämä teko voi olla abortti tai lapsen hankkiminen tai mikä hyvänsä asia taivaan ja maan välillä; kumpikin voi olla väärä jos yksilö tekee päätöksen muiden sanojen perusteella. Siksi esim. myös abortin vastustaminen on pyrkimys vaikuttaa yksilön omaan päätösvaltaan. Et voi noiden tarinoiden perusteella kertoa mikä sopii kenellekin.
myös abortin suosiminen ja puolustelu on pyrkimys vaikuttaa yksilön omaan päätsvaltaan... ja ihan sitä omaa valitaa ja päätöstäkin voi kyllä katua.
"näin lapseni abortin jälkeen
äiti70
9.6.2006 16:58
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni."
"abortin jälkipyykki
äiti ja vaimo
11.1.2007 12:08
Olen pienen tyttövauvan äiti ja ihanan miehen vaimo. Elämäni pitäisi olla mallillaan, tulihan lapsikin iloksemme vasta sitten, kun kaikki oli valmista. Halusimme opiskella, hankkia työpaikat, varmistaa turvallisuuden omistusasunnolla ja perheautolla sekä iloita elämästä matkustelemalla jne. Olemme tyypillinen tila-automainoksen unelmaperhe.
Kiiltokuvan takana on kuitenkin ikävä salaisuus. Ollessani 21-vuotias - seurustelin jo tuolloin nykyisen mieheni kanssa - tulin ehkäisyn pettäessä raskaaksi. Koska yhteiskunta oli suositellut, että puitteet on laitettava ensin kuntoon ennen kuin hankkii lapsia, päädyin keskeyttämään raskauden ilman sen kummempia ajatuksia. Uskoin sokeasti, että minun on mahdotonta pitää lapsi. Mieheni oli myös tuolloin hyvin nuori, eikä hänellä ollut mielipidettä koko asiasta.
Elämä jatkui, enkä pohtinut aborttia sen kummemmin. Tulin kirjoittaneeni aika kärkeviä abortin puolustuksia tämäntyyppisille foorumeille. Nyt myöhemmin tulkitsen juttuni tiedostamattomaksi psyykeeni suojeluksi. Väitin kaikille selvinneeni abortista ja abortin olleen kasvattava kokemus, mutta pakonomaisesti roikun puolustelemassa tekoani näillä palstoilla.
Nyt kun olen itse äiti, vanhat haavani ovat revenneet auki. Kun katson ihanaa pikkuistani, mieleeni tulee aina ajatus, millainen lapsi abortoidusta sikiöstäni olisi kasvanut. Hän olisi nyt jo kouluikäinen. Kun leikitän vauvaani hoitopöydällä, saatan yht'äkkiä purskahtaa itkuun, ja miettiä, miksi en antanut aikaisemmalle pienelleni tilaisuutta hymyillä minulle ja kasvaa ja kehittyä. Joskus minuun sattuu fyysisesti. Olen hakeutunut terapiaan ja tämän lisäksi joudun syömään masennuslääkkeitä.
Haluan vain sanoa, että uskon täysin, kun monet täällä väittävät että abortti ei tunnu missään. Pelkältä inhottavalta syöpäkasvaimeltahan se vauva lähinnä tuntuu, kun sitä ei toivoisi. Hänestä on helpotus päästä eroon. Itse silti toivoisin, että minulla olisi ollut rohkeutta pitää aikanaan oma esikoiseni. Minulla olisi paljon vähemmän kysymyksiä ja suruja loppuelämäni ajaksi (vaikka sillä hetkellä abortti oli helpotus), mikäli olisin antanut vauvan tulla. Vasta oman vauvan myötä herkistyin ajattelemaan pahaa tekoani.
Älä tee sitä! "
Eli mihin sinä nyt haluat pyrkiä. Toit ilmi kaksi muutakin tarinaa jossa ihminen oli antanut muiden päättää omasta valinnastaan tai enemmänkin antanut muille tarpeettoman paljon valtaa vaikuttaa päätökseen. On tietenkin hyvä että tuot ilmi näitä tapauksia, jotta kaikki voivat miettiä päätöstään vielä kerran, mutta on silti tärkeää että ihminen itse yksilöllisesti pohtii tilannetta omasta näkökulmastaan. Muiden yksilöllisten elämäntarinoiden ja elämäntilanteiden ei pidä vaikuttaa siihen minkä itse kokee oikeaksi, koska toisen yksilön elämäntilanne ja luonne ihmisenä saattaa olla aivan täysin erilainen kuin tarinoissasi ilmituoduilla. Sekä abortti tai sen jättämättä tekeminen voi olla huono päätös jos sen tekee väärin perustein, mutta se että nämä kaksi mahdollisuutta kalistelevat miekkoja keskenään yrittämällä päästä toisen niskan päälle, huomioimatta yksilöllisyyttä, ei auta oikean päätöksen teossa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että en ole katunut mitään tekoa, jonka takana olen 100% voinut seisoa. Jos soppaan on liittynyt tai väkisin änkenyt muitakin niin asia on silloin vaikeampi ja osa seurauksien vastuusta kuuluu myös heille minun näkökulmastani.
"kaksi muutakin tarinaa jossa ihminen oli antanut muiden päättää omasta valinnastaan tai enemmänkin antanut muille tarpeettoman paljon valtaa vaikuttaa päätökseen."
Molemmista ilmenee kuinka se on ollu ihan niiden oma valinta, vai missä kohtaa siellä olikaan puhuttu mistään muiden painostuksista ja päätöksistä? Noissahan sitä on ensin ihan itsekin pidetty "oikeana" ja "parhaana" vaihtoehtona, mutta myöhemmin onkin alkanut kaduttaa ja harmittaa ettei tehnyt toisin.
Sitäpatsi muiden painostamanakin se päätös on lopulta oma ja siitä on vastuussa, ja useita tilaisuuksia ois perua koko homma ja pelastaa lapsensa.
"en ole katunut mitään tekoa, jonka takana olen 100% voinut seisoa."
Jos vielä ei oo katunu mitään, ei tarkota etteikö niitä koskaan tulevaisuudessakaan vois katua. Elämässä kun tuppaa tilanteet vaihteleen joskus odottamattomillakin tavoilla..
"Jos vielä ei oo katunu mitään, ei tarkota etteikö niitä koskaan tulevaisuudessakaan vois katua."
Totta. Sinäkin voit katua että olet tehnyt lapsia.
"Koska yhteiskunta oli suositellut, että puitteet on laitettava ensin kuntoon ennen kuin hankkii lapsia, päädyin keskeyttämään raskauden ilman sen kummempia ajatuksia. Uskoin sokeasti, että minun on mahdotonta pitää lapsi. "
Lue. Tämä ihminen teki päätöksensä yhteiskunnan ihanteiden perusteella - toisen ihmisen päätökseen voi ulkopuolinen vaikuttaa muutenkin kuin suoraan sanomalla.
Myös ensimmäisessä tarinassa nainen välittömästi alkaa tuntea näitä kriisin tunteita. On äärimmäisen epätodennäköistä että hän olisi tullut aborttiin rauhallisin mielin päätöksen tehneenä vaan hän oli silloinkin epävarma eli jokin vaikutti hänen päätökseensä. Asian puolustaminen parhaana tai järkevänä, enemmänkin lisää todennäköisyyttä että henkilö ei todellisuudessa ole täysin varma vaan vetoaa johonkin yleisesti hyväksyttävään asiaan.
Katuminen ei tee elämästä mitään. Katuminen on matka hyväksymiseen, toisilla pidempi toisilla lyhyempi. Olen katunut elämässäni kunnes olen ymmärtänyt että en voi vaikuttaa menneisyyteen ja hyväksynyt asiat. Hyväksynnän jälkeen ymmärrän että minun ei tarvitse kiduttaa tai syyttää itseäni asiasta, jonka kuitenkin tein olosuhteiden pakosta. Älä sinäkään aliarvioi ympäristön merkitystä omiin tekoihisi ja päätöksiisi, vaikka sinusta tuntuukin että sinä teet ne täysin itse. Me emme ole täällä yksin.
Superpalllollakin on hyvä huomio.
Kaikkea voi katua, heti tai myöhemmin.
Toisen ihmisen saappaisiin meneminen on väärin jos ei ole astellut niillä.
"Sinäkin voit katua että olet tehnyt lapsia. "
Harvemmin kai lasten elämää kun sen lopettamista kadutaan... että saapa nähdä keksiikö sille joskus jotain syytä kun mitään järjellistä ei nyt satu tuleen mieleen :) oikemminkin, mitä enemmän tätä palstaa lukee, sitä tyytyväisempi on omaan päätökseen ja varmempi että se oli tosiaan se oikee..
"hän oli silloinkin epävarma eli jokin vaikutti hänen päätökseensä."
Ainahan siihen joku taustalla vaikuttaa, niinkun se (varma) luulo siitä että ensin pitäs olla kaikki puitteet kunnossa jne.
"Asian puolustaminen parhaana tai järkevänä, enemmänkin lisää todennäköisyyttä että henkilö ei todellisuudessa ole täysin varma vaan vetoaa johonkin yleisesti hyväksyttävään asiaan."
Aika paljon niitä epävarmoja sitten täälläkin näkee...
"Harvemmin kai lasten elämää kun sen lopettamista kadutaan... että saapa nähdä keksiikö sille joskus jotain syytä kun mitään järjellistä ei nyt satu tuleen mieleen :) oikemminkin, mitä enemmän tätä palstaa lukee, sitä tyytyväisempi on omaan päätökseen ja varmempi että se oli tosiaan se oikee.."
Et silti voi sanoa ettetkö joskus katuisi lastentekoa. :)
"mitä enemmän tätä palstaa lukee, sitä tyytyväisempi on omaan päätökseen ja varmempi että se oli tosiaan se oikee.. "
Eli sinäkin annat muiden vaikuttaa tunnetiloihisi ja haet vahvistusta päätöksesi oikeanlaisuudelle.
"Harvemmin kai lasten elämää kun sen lopettamista kadutaan... että saapa nähdä keksiikö sille joskus jotain syytä kun mitään järjellistä ei nyt satu tuleen mieleen :)"
Joku äiti saattaa katua lapsensa hankkimista jos tämä päätyy massamurhaajaksi. Vaikka tämä ei olisi äidin syy, se ei välttämättä poista kokemusta tietystä vastuusta.
Äitini rakastaa varmaan meitä kaikkia lapsiaan omalla tavalla, mutta ei hän olisi oikeastaan ikinä lapsia halunnut.
Hän on monesti puhunut siitä miten hänen elämästään ei tullut sitä mitä piti lasten takia.
Kun minä kerroin äidilleni että odotan kolmatta hän ei osannu sanoa asiaan yhtään mitään, kolme viikkoa myöhemmin sanoi ettei tiedä mitä ajattelee asiasta.
Hänen mielestään olisi parempaa jos tätä kolmatta ei tulisi.
Äitini on myös sanonut suoraan että monesti katui ettei tehnyt aborttia kun odotti neljättä. (Onneksi ei veljelleni, vain minulle. Tai mistä minä tietäisin mitä äitini on veljelleni puhunut..... veli ei ole ainakaan ikinä asiaa maininnut.)
Välillä ihmetyttää ettei lastenuojelu ikinä kiinnostunut meidän perheestä kun kaikki oireilimme tavalla tai toisella kun sitä toivottua huomiota ei lapsena saatu ja suurin osa kaikesta mitä tehtiin teimme väärin.
Kun isä puolusti meitä äiti haukkui häntäkin pystyyn.
Aloitettiin kaikki ryyppäämiset ja tupakoinnit suht. aikaisin, itsetuhoisia ollaan kaikki oltu tavalla tai toisella, veljillä jotain pientä rikosrekisterissä, minulla ei mutta vain sen takia etten ole ikinä jäänyt kiinni mistään.
Nykyään olen suht tyytyväinen elämääni, aikka tiettyjä arpia on edelleen.
Olen silti sitä mieltä että minua ja eljiäni ei pitäisi olla, ja että äitini ei olisi pitänyt saada lapsia.
Jos tämä nyt oli liian pitkä purkaus ja pointti jäi epäselväksi, niin tarkennan tähän loppuun että äitini on katunut että hankki lapsia eikä uskaltanut mennä aborttiin, ja että me kaikki lapset ollaan siitä saatu kärsiä.
"Et silti voi sanoa ettetkö joskus katuisi lastentekoa"
haaveilet ja tuudittaudut siihen sitten vaan ;))
"haaveilet ja tuudittaudut siihen sitten vaan ;))"
Juu, samalla kun sinä haaveilet ja tuudittaudut siihen että kaikki abortin tehneet joskus tulisivat katuaan aborttiaan. ;))
Aloituksessa on elämänkokemusta, joka on tarpeen painostuksen alla oleville nuorille.
Vihaan miehiä jotka eivät huolehdi ehkäisystään niin että naiselle sen sälyttävät.
Miehet jotka eivät hoida ehkäisyä, saattavat huolehtia naisen terveydestä. Mielenterveysriskit kasvaa, kun liikaa ehkäisee, olet varmasti jo käyttänyt useasti tuplakumia.
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2012082215982535_se.shtml
Siemenneste eli sperma on siittiöitä sisältävää uroksen tuottamaa eritettä. Sen tarkoituksena on kuljettaa ja ravita siittiöitä, joiden tehtävänä on munasolun hedelmöittäminen ja naaraan tekeminen raskaaksi. Lisäksi siemenneste voi ehkäistä raskausmyrkytystä, edistää emättimen ja klitoriksen verenkiertoa ja jopa auttaa naisen masennukseen.
Mutta eihän sitä tarvitse sinne alapäähän ruikkia. Naamalle vain niin lähtee rypyt. Siemennesteessä on 227kj energiaa, kun jokainen vain nielisi, niin maailman nälänhätä kummasti pienenisi, turhat abortitkin pienenisi, mielenterveysongelmatkin vähentyisi.... xD Oot vain käyttänyt sitä aina väärin.
Siitä vain talteen ja pakkaseen jokainen ejakulointi talouspaperin sijaan. Sitten myymään naisille masennuslääkkeeksi.
Eipä näytä olleen kovinkaan iso tabu. Aloituskin on saanut olla palstalla ihan rauhassa vuoden ajan.
"Aloituskin on saanut olla palstalla ihan rauhassa vuoden ajan."
Ja ootko laskenu monestikko on poistettu?
No eipä ole viimeisen vuoden aikana kertaakaan poistettu.