Mitä mieltä olette mielipiteestäni, että suhde ei toimi pidemmän päälle jos rakas on myös paras ystävä?
Mielestäni jokaisella pitää olla elämänkumppanin lisäksi oma paras ystävä! Molemmilla!
Tyttöystäväni kanssa mielipiteet tästä eriävät voimakkaasti. Tässä taannoin hän ylisti yhteiselle kaveripiirille sitä, että hän on onnekas koska seurustelee ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka on hänen paras ystävänsä!
Itse seurustelen ihmisen kanssa jota rakastan, mutta minulla on toinen ihminen joka on paras ystäväni.
Mitä mieltä olette? Voiko näin olla, vai onko minulla jotain pielessä?
Mielestäni jokaisella pitää olla elämänkumppanin lisäksi oma paras ystävä! Molemmilla!
Tyttöystäväni kanssa mielipiteet tästä eriävät voimakkaasti. Tässä taannoin hän ylisti yhteiselle kaveripiirille sitä, että hän on onnekas koska seurustelee ihmisen kanssa jota rakastaa ja joka on hänen paras ystävänsä!
Itse seurustelen ihmisen kanssa jota rakastan, mutta minulla on toinen ihminen joka on paras ystäväni.
Mitä mieltä olette? Voiko näin olla, vai onko minulla jotain pielessä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ehkä se johon rakastuu sattuu olemaan paras ystäv,koska tämän tuntee. Mulkii on sillee,mut mä pidän vaa siit ja se on mulle mun paras ystävä,mut sen mielest me ollaa vaa koulukavereit. meiän tätyy siis tavata joskus vapaaajal. oon 15-vuotias tyttö Kymenlaaksosta.
Oon samaa mieltä. Ois ahistavaa jos tyttöystävä ois myös paras kaveri. Tuntuis, että suhde ois liian kaverillinen. Mulla on omat kaverit ja paras kaveri, joiden kanssa vietän aikaa ilman tyttöystävääni, samoin on hänellä.
Parisuhde on läheinen ystävyyssuhde, jossa harrastetaan seksiä. Jos seurustelisin, seurustelukumppani olisi luultavasti paras ystäväni.
Tietysti normaalille ihmiselle, jolla parisuhde painottuu siihen seksuaaliseen puoleen, asia on eri....
Voihan se tyttöystävä tuntua parhaalta kaverilta, koska luulisi tämän olevan itselle se läheisin ihminen, jolle voi kertoa ne kaikkein syvimmät tuntemukset asioista. Vapaa-ajalla pidetään hauskaa, hassutellaan, hullutellaan ja vietetään aikaa samalla tavalla kuin parhaan kaverin kanssa erona se, että aikaa yhdessä vietetään paljon enemmän ja suurimpana ja tärkeimpänä erona siinä on se romanttinen puoli.
Itse koen, että mun tyttöystävä on niinkuin paras ystävä, vaikka on mulla omassa kaveripiirissä pari kaveria, jotka koen parhaina kavereina.
mitä jos se sun kultasi on sun paras kaveri ja sitten se toinenkin on sun paras kaveri, onhan siinä vähän tietty eroja mutta mitä sitten.
Mun mielestä olisi aika tylyä sanoa ihmiselle jonka kanssa seurustelee että rakastan rakastan mutta et sä mun paras ystävä ole, se on toi Milla.
Ja jos nyt ajatellaan parisuhdetta, sehän on suhde jonka pitäisi pitää sisällään avoimuuden, luottamuksen, toisen kunnioituksen, jne. Jos sä et pysty sun rakkaasi kanssa jakamaan elämästäsi kaikkea niin oletko siinä niin kauan kunnes sun mukavuusalue loppuu vai oikeasti kehittämässä jotain yhteistä ja kestävää.
Jos ahdistaa että toisen kanssa pitäisi olla avoin ja uskoutua asioistaan niin kyllä se vähän tuntuisi oudolle sanoa häntä maailman tärkeimmäksi.
Pitäisi ja pitäisi. Sulle suhteet on näköjään pelkkää "pitäisi". Mikä asiantuntija olet? Tiesitkö, että suhteita on erilaisia, niinkuin ihmisiäkin, eikä toinen ole parempi kuin toinen? Minä pidän kaverini ja suhteeni erikseen, sinä teet miten teet.
Keskustelua, keskustelua arvon leidit. Sitä aloittaja varmaankin kaipaa.
on se kauheen vaikeeta joillekkin, mutta niin, minun mielestä parisuhteessa pitäisi olla tiettyjä asioita. Tätä sanotaan mielipiteeksi, tämä on keskustelipalsta joissa ihmiset kertovat omia näkemyksiään asioihin. Jos sun pieni pääsi hajoaa ymmäryksen vaikeudesta niin mene lepäilemään, huomenna on varmasti taas ihanampi päivä kun kenekään ei pidä mitään kenekään mielestä. Olet vain ja hengittelet, muistat vain, sisään, ulos, sisään ulos. Hyvä susta tulee.
Se että seurustelukumppani ei ole paras ystävä ei tarkoita sitä etteikö suhde silti voisi olla avoin ym. luettelemiasi asioita. Toisekseen voi olla myös ihan hyvä että on joku suhteen ulkopuolinen jolle voi puhua avoimesti ja luottamuksella. Ystävä ja tyttöystävä tittelit ovat syystä kaksi eri asiaa.
Ai hyvä musta tulee? Hahah jeps noniin.. Mitä jos sinä puolestasi keskittyisit hengittelemään ja tekemään välillä jotakin muuta kuin netissä pätemään ja toisia ihmisiä solvaamaan.
mitäs jos sä keskittyisit aloituksen aiheeseen ja et kyttäisi mitä muut tekee netissä, Onko sulla jotenkin tekemisen puutetta jos pitää toisten tekemisestä lukua pitää? Sähän se pulisonkisi repäisit siitä että käytin mielipiteessäni sanaa pitäisi. Musta tuli sun silmissä asiantuntija ja jostain syystä se alkoikin samantien rassaamaan sun aivomassaa. Sitten päätit vähän sylkäistä aivopieruasi ulos ja tässä hajussa sitä nyt mennään.
Miksi sä roikut netissä kyttäämässä mitä ihmiset tekee netissä?
miten nämä kaksi asiaa sulkee toisensa pois? Miksi se rakas jonka kanssa seurustelee ei voi olla paras ystävä myös ja miksei se pirkko joka on ollu bestis aina voi myös olla. Eihän kukaan käske valitsemaan vaan ymmärtämään että jokaisessa ihmissuhteessa oli ne kaveri tai ystävä tai seurustelusuhteita on omat värinänsä. Se tarkoittaa että kaveridenkin kesken on eroja kaveruuden syvyydessä, samoin ystävine ja ihan varmasti ihmisellä voi olla kaksi maailman parasta ystävää eikä ne mitätöi toisiaan.
Minusta olisi kummallista ettei voi sanoa rakkaimmastaan että on paras ystävä, se on mielipiteeni ja sekin on että ihmisellä on monenlaisia ihmissuhteita ilman suurta draamaa. Jos draamaa tulee, se on sitten eri ketju.
Mä en enää ymmärrä mitää mitä sä sanot mutta sen sanon että eihän ne suljekaan pois toisiaan.
Ystävä ja tyttöystävä tittelit ovat syystä kaksi eri asiaa
näihin sanoihin ajattelin liittyvän että tyttöystävä ei voi olla paras ystävä samaan aikaan parhaan ystävän kanssa.
Mutta hyvä jos olemme siis samoilla linjoilla että parhaita ystäviä mahtuu enemmän kuin yksi ja sehän on vain rikkaus ja rakkaus, eri asteisia vain
vain.
Nähtävästi olemme siis samoilla linjoilla, itse en vain miellä tai osaa kutsua tyttöystävää ystäväksi vaikka suhde perustusi samoihin asioihin kuin ystävyys. Lisänä tietysti tämä romanttinen puoli.
Se että kestäisikö tämä ystävyys mahdollisen eron, on taas oma luku sinänsä, jota ilmeisesti toiseksi viimeisen viestisi viimeisessä lauseessa juuri tarkoitat (voinko sanoa asiaa enää epäselvemmin).
ystävä on vielä eri asia kuin paras ystävä. Parhaalla ystävällä usein tarkoitetaan ihmistä jonka kanssa tulee eniten maailmassa juttuun.
Omalla kohdalla on käynyt niin että olen eksieni kanssa ystäviä, joten henkilökohtaisesti uskon että jos rakastaan kunnioittaa ja kohtelee hyvin, sekä hoitaa eron nätisti niin vaikka se romanttinen osuus loppuukin niin ystäväinä suhde jatkuu. Koska silloin kun seurustellaan jakaahan sitä elämästään asioita ja syntyy suhde joka on spesiaali.
luvin läpi ja ihnettelen taas,nyt sit onkii sopivaa etä kulta on paras ystävä,mut vähän aikaa sitten joku samllainen keskustelu käytiin mis alottaja naulittiin melkein yhdestä suusta kun meni sanoon et rakastu ystäväänsä.kauhee huuto et ei voi sekottaa ystävyyttä ja rakkautta se ei oo oikeen.jumalauta miten kaksnaamasta porukkaa,yökötätte mua !!!!!!!!!!!v'ttupäät!
oliko se ketju mahdollisesti aiheesta: seksiä kavereiden kanssa.
Jos voisi nähdä eron aiheissa niin todella mahtavaa.
jokainen ihminen on omanlaisensa, jokainen parisuhde omanlaisensa. Aina kuulee kun vanhemmat ihmiset voivottelee, ettei nuoret osaa elää. Tätä ne varmaan tarkottaa...
Mun pitkäaikainen rakas oli myös mun paras ystävä. Suhde päättyi ja hänellä on nyt uus ja vielä pitäis kyetä olla paras ystävä.. Vaikeaa ja olenkin miettinyt, että miten kykenen olemaan ainoastaan ystävä, varsinkin kun rajat siinä välillä on aina olleet niin häilyvät.
Ollaan oltu niin läheisiä, eikä kumpikaan siis halua toisesta luopua. Yhdessä oleminen vain ei enää tässä kohdin ole mahdollista... Yhdessä ollaan tehty ja koettu niin paljon, että tuntuukin oudolta kun kuvioissa on mukana nyt joku minulle tuntematon.
aika parantaa. kaikkeen tottuupi.
Hei, itse olen samantyyppisessä tilanteessa osallisena, tosin mä olen se "uusi tyyppi". Mua kiinnostaisikin tietää, että mikä ihme siinä nyt sitten on niin vaikeaa. Tavallaan toki ymmärrän pointtisi ja toisaalta ehkä teidän tilanne ei ole aivan samanlainen kuin meillä, mutta silti haluaisin sinultakin kysyä: jos et kerran enään elättele toiveita eksäsi kanssa yhteenpalaamisesta, niin miksi se on niin vaikeaa hyväksyä että toinen menee elämässä eteenpäin. Jos haluat oikeasti olla osa eksäsi elämää ystävänä, niin luulisi että pystyt myös iloitsemaan hänen puolestaan etkä roikkuisi jossain vanhassa mitä ei enään ole olemassa. Tutustu uuteen ihmiseen ja ole heidän yhteinen yhtävänsä? Koska eihän tuollainen suhde varmasti ole pitemmän päälle kellenkään terveellinen, että eletään hirvittävän läheisinä mutta ei kuitenkaan suhteessa ja sitten kun toinen sellaisen yrittää aloittaa, on se maailman loppu toiselle. Mä en vaan ymmärrä tuollaista pelleilyä! Toki jos teidän ero on vasta vähän aikaa sitten tapahtunut niin sitten ymmärrän että ihminen tarvitsee aikaa vielä mukautua uuteen tilanteeseen.
Meillä siis tilanne on kuitenkin sellainen, että olen seurustellut tyttöystäväni kanssa nyt kohta viisi kuukautta. Hänen paras ystävänsä on myös hänen ex-kihlattunsa ja heidän erostaan on jo useita vuosia. Ovat kuitenkin ilmeisesti eläneet eron jälkeenkin hirvittävän läheisessä "ystävyys"-suhteessa, eikä kumpikaan ole eron jälkeen seurustellut vakavasti ennen tätä meidän suhdetta. Noh, tämä uusi suhde nyt ottaa eksälle sitten niin koville, että ei ole vieläkään edes suostunut tapaamaan minua, vaikka ollaan tosiaan oltu jo viitisen kuukautta yhdessä! Sen sijaan hän käyttäytyy hyvin mustasukkaisesti ja on kuitenkin jatkuvasti tyttöystävääni yhteyksissä eikä ymmärrä miksi tyttikseni ei voi enään niin paljon viettää aikaa hänen kanssaan kuin ennen... (olivat siis käsittääkseni päivittäin yleensä monta tuntia yhdesä aiemmin) Tää tilanne rasittaa meidän suhdetta melko paljon, ja olisikin kiva kuulla onko muiden mielestä normaalia että toisella on läheisenä ystävänä eksä, joka ei suostu edes tapaamaan toisen uutta seurustelukumppania! Periaatteesa olen kyllä sitä mieltä että vaikka on suhteessa niin pitää silti olla muitakin läheisiä ystäviä jne. mutta tämä tilanne on kyllä mielestäni hieman liian kummallinen! Koska meillä kuitenkin tätä asiaa lukuunottamatta sujuu loistavasti ja olen hyvin rakastunut, en haluaisi tämän takia suhdetta päättääkkään, mutta toisaalta on hurjan stressaavaa olla aina hieman surullinen kun tyttöystäväni lähtee tätä mysteerieksää tapaamaan tai soittelee/viestittelee hänen kanssaan... Pitäisikö mun vaan hyväksyä tää, onko tällainen normaalia?
Niin ja vielä lisäyksenä haluaisin siis kysyä nimimerkiltä mietinpävain, että oletko miettinyt mitä sä sitten haluat? Elää loppuelämäsi puolittaisessa suhteessa eksäsi kanssa niin että ette kumpikaan seurustele muiden kanssa mutta ette kuitenkaan ole oikeasti yhdessä toistennekaan kanssa? Aikamoista elämän haaskausta mun mielestäni.
miten tämä on sen eksän vika, tarkoitan, jos hänellä on jotain ongelmia sun suhteen niin olkoon. Pikemmin mua ihmetyttää sun tyttis, jos hän tietää että tää asia hiertää teidän välejä ja rakastumista pitäisi olla ja elämän ihanaa, niin miksi se sun tytis ei laita asiaa kuntoon. Sen asiahan tää on. Sen pitäis tehdä asia eksälleen selväksi, ja ehkä hänekin täytyisi vähän mennä asioissa eteenpäin. Ei hän nyt voi elää niin kuin sinkkuna, jos jokin teko aiheuttaa sulle mielipiahaa niin asia pitäisi korjata eikä vain jatkaa samaan malliin.
Ehkäpä sun tyttiksenkin pitäisi ottaa vähän rakoa tähän eksään, luultavasti kun noin mustiksia ollaan asiat ei ihan niin puhdasta ystävyyttä ole.
Nyt vain nostat eksän pöydälle ja sanot miltä susta tuntuu ja kysyt mitä asialle voisi tehdä niin että jatko sujuisi luontevammin.
Mua ihmetyttää kyllä se että sun tyttis antaa eksänsä käyttäytyä noin ja roikkua itsessään. Harvoin suhteet on yksipuolisia, ehkä sun tyttis ruokkii eksänsä unelmia joko tahallaan tai tahattomasti.
Parisuhteessa nämä asiat käydään yhdessä läpi ja sun tyttiksen on herättävä tilanteeseen ja koitettava saada se paremmaksi. Muista ettei sunkaan tyttis osaa lukea ajatuksia joten ole rehellinen miltä sinusta tuntuu.
Niin ja jos hän reagoi siten että alkaa sulle sanomaan että on kauheaa ettei hän saa tavata ystäviään ja jne niin musta tuntuu että heidän parisuhteessa on jäänyt piste laittamatta. Koska asiahan ei ole kauhean dramaattinen, hänen ystävänsä vain ei osaa jakaa sua. Sellaistakin sattuu jos pitkään on ollut vain ystävä siinä melkein tyttiksen paikalla. Mikään mahdoton tilanne toi ei ole, sun tyttiksen pitää nyt vain selvittää tuo tilanne sun ja eksänsä kanssa.
Mä ainakin oon kokenut, että seurustellessani mulla on ollut kaksi parasta ystävää; tyttöystävä ja "bestis". Kumpikin on mulle tärkeitä, läheisiä, rakkaita ja parhaita ystäviä vähän omilla tavoillaan, omissa sävyissään. Se, että koen tyttöystävän parhaaksi ystäväksi ei taas tarkoita sitä, että suhde olisi kaverillinen.
En mä siit tiiä luokittelevatko ja nimittävätkö ihmiset vaan samaa asiaa eri nimillä vai onko toisille luonnollisempaa kehittää voimakas ystävyyssuhde ihastuksen kohteen kanssa.