Harmikseni huomaan aina lehtien sivuilta, että lapsille annetaan väärän kirjoitustyylin mukaisia nimiä. Esim. Anceliga on tästä räikein "tyylimoka" ja suoranainen asiavirhe, koska nimen merkitys muuttuu enkelimäisestä ANGELic/ka ei-miksikään. Tästä on tainnut valittaa joku suomalaiset nimet-kirjan kirjailijakin (että ei saisi antaa näin vääriä nimiä).
Toinen asia on, että kuulostaa todella "kouluttamattomalta" (en tarkoita tätä pahasti, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta akateemiseen koulutukseen), jos etunimet eivät ole samalla tyylillä kirjoitettuja. Esim. Juulia Katarina. Jos 1. nimi suomalaisittain kahdella u:lla, pitäisi myös 2. nimen olla kahdella i:llä. Vastaava "moka" voisi olla Ida Karoliina.
Eli valitkaa yksi kieli, oli se sitten suomi, englanti tai ruotsi, jonka mukaan etunimet kirjoitetaan. Tämän pitäisi päteä myös nimen "vartalossa". Eli eii sillisalaattia tyyliin Christiina (pitäisi olla Christina, Kristina tai Kristiina). Christiina ei ole mitään kieltä (ellei sitten jotain suahilia, mutta sitä täällä harvat puhuu).
Esimerkkinä "hyvästä tyylistä" Ruotsin Madeleinen nimi, kaikki ranskalaisia nimiä: Madeleine Thérèse Amélie Joséphine Bernadotte. Sukunimen ei ole pakko olla saman kielinen (vaikka Madeleinella onkin), mutta tyylisyistä etunimien kannattaisi olla.
Saa esittää puolesta tai vastaan -kommentteja!
Toinen asia on, että kuulostaa todella "kouluttamattomalta" (en tarkoita tätä pahasti, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta akateemiseen koulutukseen), jos etunimet eivät ole samalla tyylillä kirjoitettuja. Esim. Juulia Katarina. Jos 1. nimi suomalaisittain kahdella u:lla, pitäisi myös 2. nimen olla kahdella i:llä. Vastaava "moka" voisi olla Ida Karoliina.
Eli valitkaa yksi kieli, oli se sitten suomi, englanti tai ruotsi, jonka mukaan etunimet kirjoitetaan. Tämän pitäisi päteä myös nimen "vartalossa". Eli eii sillisalaattia tyyliin Christiina (pitäisi olla Christina, Kristina tai Kristiina). Christiina ei ole mitään kieltä (ellei sitten jotain suahilia, mutta sitä täällä harvat puhuu).
Esimerkkinä "hyvästä tyylistä" Ruotsin Madeleinen nimi, kaikki ranskalaisia nimiä: Madeleine Thérèse Amélie Joséphine Bernadotte. Sukunimen ei ole pakko olla saman kielinen (vaikka Madeleinella onkin), mutta tyylisyistä etunimien kannattaisi olla.
Saa esittää puolesta tai vastaan -kommentteja!
Vastaukset 11
Vanhimmat
samaa mieltä kanssasi, että kaikki nimet lapsella pitäisi olla vähintään samanKIELISIÄ, ja myös tyyliltään samanlaisia...
Noh tyyliä on vaikeampi hahmottaa kuin kieltä, ja kaikilla on eri tyylestä vähän eri käsitykset.
Itse haluan antaa lapsilleni samankieliset ja tyyliset nimet, olipa ne sitten vanhoja, uusia, erikoisia tai minkälaisia muuten vain.
Mutta minua ei pahemmin haittaa jos joku haluaa antaa lapselleen hassusti kirjoitetun nimen ja minulle on loppujen lopuksi aivan sama minkälaisia nimiä muuta antavat lapsilleen, minä olen vastuussa vain omasta "työstäni".
Kiitos kommentista!
En mielestäni puhunut sen ihmeellisemmästä "tyylistä", tarkoitin tyylillä kirjoitustyyliä. Piia Karolina/ Pia Karoliina näyttää kirjoitettuna jonkin verran oudolta, koska odottaisi, että nimi olisi joko Pia Karolina (ruotsalaisittain) tai Piia Karoliina (suomalaisittain). Jos on sekaversio, tulee mieleen vain (ainakin jos on opiskellut kieliä), että kyseessä on kirjoitusvirhe. Vanhemmat joutuvat siis esimerkiksi lääkärissä selittämään, että Pia kirjoitetaan yhdellä i:llä, mutta 2. nimi kahdella. Ei järkeä.
ymmärsin mitä tarkoitit, mutta MINÄ puhuinkin myös siitä tyylistä! Eli otin vain senkin asian tässä esiin.
Olen täysin samaa mieltä! Tämä ilmiö näyttäisi olevan yleistymään päin, eivätkä ihmiset välitä yhtä paljon nimen kielellisestä "oikeellisuudesta". Yksi loistava esimerkki on pitkällä eellä lausuttava Nea - vanhempien mielestä yksi e "näyttää kivemmalta".
Pitemmän päälle tämä ajattelemattomuus voi vaikuttaa suomen kielen ulkoasuun laajemminkin. Emmekö tulevaisuudessa enää välitetä muidenkaan sanojen kirjoitusasusta: tulevaisuus vai "tulevaisus mutta lausutaan pitkällä uulla"?
Ainoa poikkeus tähän sääntöön on mielestäni sukulaisilta saamat toiset nimet, erityisesti kaksikielisten perheiden ongelma. Meidän pojan toisiksi nimiksi saattaa tulla Erik Aukusti, juuri noin kirjoitettuna, samalla tavalla kuin isoisien nimet.
Etunimen yhdistäminen sukunimeen voi myös olla ongelma kaksikieliselle: suomenkielinen sukunimi mutta ruotsi äidinkielenä. Haluaisin omalle lapselle nimen joka toimii kummassakin kieliryhmässä, omien vanhempien äidinkielellä. Ruotsinkielinen Vilho Virtanen toimii yhtä huonosti kuin suomenkielinen Josefine Bergström.
Anceliga on todella hassu väännös, siihen saisi kyllä jo nimilautakunta puuttua, kuten myös muihin vastaaviin nimiin, jotka ovat selvästi "väärin kirjoitettuja" eivätkä ole mitään kieltä.
Sen sijaan esim. Ida Karoliinaa en millään osaa pitää mokana, vaikka minulla akateeminen koulutus onkin.
Mutta vastaavasti Madeleine Thérèse Amélie jne. kuulostaa AIKA pahalta, jos sukunimi on vaikkapa Virtanen (paitsi jos on jokin todella hyvä syy antaa lapselle ranskalaiset etunimet, esim. äidin suku on Ranskasta). Jo käytännön elämässä tulee hankaluuksia kun kukaan ei osaa kirjoittaa nimeä oikein. Ylipäänsä suomalaisittain hankalia nimiä ovat kaikki sellaiset, joiden kirjoitusasua joutuu aina selittämään erikseen ("Nico c:llä").
Missä muuten niin sanotaan, että etunimien pitäisi olla keskenään saman kielen mukaisia, mutta sukunimen ei ole pakko olla samankielinen? Monet suomalaiset vanhemmat, jotka antavat lapsilleen vieraskielisiä nimiä juuri haluavat, että ainakin jokin etunimistä on suomalaiskansallinen ja luo siten yhteyttä lapsen suomalaisiin juuriin.
Madeleinen nimi oli keksimäni esimerkki siitä, että nimet ovat samaa tyyliä (tässä tapauksessa samasta maasta), Bernadottethan ovat lähtöisin Ranskasta, joten he ovat halunneet kunnioittaa juuriaan näemmä tällä tavoin. Prinssi Carl Philip sitten taas on aika periruotsalainen nimi (kuten myös Carl Gustaf).
Missään ei sanota mitään, ettei saisi laittaa eri kielisiä nimiä (en ole sellaista vihjannutkaan), olen esittänyt vain omia mielipiteitäni, jotka ovat vahvistuneet keskusteltuani muidenkin ihmisten kanssa (siivoojista opettajiin ja tohtoreihin). Mutta nimenomaan kuulen mielelläni myös muita mielipiteitä.
Olen edelleen sitä mieltä, että tyylillisesti voisi olla saman suuntaiset nimet, ellei sitten ole jotain pakottavia suvun syitä (esim. A.Korisevan adoptiotyttö Karla Solangel Karmala), jotka selittävät miksi nimi on sellainen kuin on. Perussuomalaisella tuollainen nimi (tai joku Viivi Beyoncé Virtanen/ Shania Marjukka Mäkelä)kuulostaa jotenkin paremmuuden tavoittelulta, ja vanhemmat järjestäen ainakin omassa tuttavapiirissäni ovat perus-työväenluokasta, eivätkä mitään maailmoja reissaavia kansainvälisiä tähtiä/luennoitsijoita/konsultteja tms. mikä selittäisi paremmin ulkomaalaistyylistä toista nimeä muuten suomalaisen nimen keskellä.
Esimerkki taas: Nico Pekka tai Nico Jussi kuulostavat mielestäni oudoilta. Niko olisi paljon "fiksumpi" valinta kirjoitusasuksi. Tai vastaavasti kaikki nimet ulkolaisittan: Nico Peter tai Nico Alexander. Tämä nyt on vain yksi "akateemisen ajattelijan" lähestymistapa asiaan (ja muutamien tuttujeni); on varmaan miljoonia muitakin.
On otettava mielestäni myös huomioon, että jos nimi on otettu suoraan toisesta kielestä kuin omasta, on se myös lausuttava aina tuolla vieraalla kielellä. Tosin nimi Heidi, joka on tullut suomalaisten tyttöjen nimeksi sveitsiläisen pikku-Heidin innoittamana, lausutaan täällä niinkuin kirjoitetaan, eikä Haidi, kuten se saksankielisellä alueella tietenkin sanotaan.
Mutta ne Jeanettet ja Jasminet, Dianat ja mitä niitä on! Tiedetäänkö edes, miten ne tulisi lausua?
Ovatko ulkomaalaiset nimet hienompia kuin suomalaiset. Sukunimet kuitenkin Suomessa on enimmäkseen nen-päätteiset.
Tunnen yhden Tanya-nimisen suomalaisvanhenmpien suomalaistytön. Nimi lausutaan (vanhempien mukaan) Taniia. Siskolle annetaan nimeksi parin viikon päästä Sonya tai Ronya, heidän päättämäänsä äänneasua en tiedä, koska sain nimivaihtoehdot meilinä. Oliskohan Sonja, Sonia, Sonya vai, kuten pahaa pelkään, Soniia?
Tämän Taniian isä ja äiti ovat pahoillaan, kun lapsen nimi kehdataan lausua lääkärissä ym. Tanja. Minä olen kyllä heidän tuohtumustaan kuunnellessani varovasti sanonut, että se heidän haukkumansa pölkkypää vastaanottovirkailija sanoo nimen lukemansa perusteella, suomeksi, y=j tai y=y. Jos muksulle piti antaa hieno nimi Taniia, niin miksi se pitää kirjoittaa Tanya? Muistaakseni suomen kielessä eivät etu- ja takavokaali voi olla noin lähekkäin kuin y ja a tuossa nimessä ovat. Onhan venäläinenkin nimi Tanja translitteroituna ranskaksi Tanya, mutta venäjän "ja"-kirjain, joka saa ranskan kielessä muodon "y", lausutaan kuitenkin "j/ja". Enihoo, ovathan erikoiset nimet hienoja, mutta glooria karisee, kun vanhemmatkaan eivät osaa lausua nimiä oikein. Tämän tytön kohtaloa povasin vanhemmille. Veikkaan, että tyttö joutuu selittämään tulevaisuudessa seuraavaa: mun nimi kirjotetaan tanja, mutta y:llä.lausutaan kahdella i:llä eli Taniia.
Jees, pahalta kuulostaa tilanne, nimim. Tädintapainen.
Tanya-nimen ääntäminen Taniia ei perustu mihinkään puhumaani kieleen, ja olen opiskellut 7 kieltä. USA:ssa nimi Tanya on yleinen, äännetään Tania, paino ekalla tavulla. Missään kielessä paino ei mene taakse, joka selittäisi pitkän vokaalin, kuten nimessä Maria (äännetään Mariia ainakin espanjassa ja ruotsissa, eli i toimii näin tietyissä tapauksissa, y ei).
Sanoisin, että suomessa nimi Tanya ääntyy Tania, tyyliin Jenny=Jenni (ääntämisessä).
Vastaanottovirkailijat eivät ole vastuussa siitä, jos vanhemmat keksivät mihinkään kielioppeihin perustumattomia sääntöjä siitä, miten heidän lapsensa nimi äännetään... Esim. jos joku rupeaisi väittämään, että Yasmin -niminen tyttö suomessa äännettäisiin *dsäsmin*. Nimi ääntyy *jasmin* tai *jäsmin*, eikä siitä pääse mihinkään.
Olipa napakka ja selkeä kommentti! Kunpa Taniian vanhemmillakin olisi tolkkua lukea näitä palstoja. Taniian isä kertoi kerran haaveilevansa pojasta nimeltä Tseri, kirjoitetaan Jerry...Äidin vastaveto oli
Tsulian eli Julian...
Argh, näitä hienohelmasukulaisia.
Ai omani? Veera. Toista suunnitellaan ja harjoitellaan, ja jos poika osuu meille niin Vilho (isänpuoleisten isoisien nimiä sukupolvittain taaksepäin) meille tulee. Minä olen avioliiton kautta saanut toisten mielestä "hienon", vähän ruåttalaisperäisen sukunimen, jossa ei tosin ole b:tä, g:tä tai d:täkään. Mutta kyllä meillä ihan supisuomalaisia ollaan nimistä lähtien.
Tästä samaa mieltä.