En ole koskaan pitänyt elämääni "normaalina" tai sellaisena kuin muilla ikäisilläni on, enkä oiken tiedä sille syytä. Kaikki alkoi ala-asteen puolella, kun sain ensimmäisen ja viimeisen parhaan ystävän jonka kanssa pystyi keskustelemaan kaikista asioista luottamuksellisesti. Tämän ystävän kuitenkin sain kun ystäväni paras ystävä lähti koulustamme ja tällöin ystäväni tietysti tarvitsi kaveria. Muutamaa vuotta myöhemmin kuitenkin ns. Syrjäydyin koko kaveriporukastani koska koin että selkäni takana puhuttiin niin sanotusti paskaa, ja hylättiin porukan ulkopuolelle. Taas hieman myöhemmin välit ystävääni menivät poikki kiusaamisen ja koulunvaihdon takia. Koska en halunnut kertoa tästä muille niin siinä meni ne loputkin "kaverit". Tämä ystävän käytös oli niin iso kolaus itsetunnolleni että en tiedä enkä uskalls olla kuka olen enkä kehtaa etten nolaa itseäni. En enää ikinä ole sen jälkeen päästänyt ketään niin lähelle kuin tuolloisen ystäväni päästin, ettei kukaan voi enää satuttaa minua. Ja jos joku ns. Tuuppasi liian lähelle niin laitoin välit poikki. Olen todella yksinäinen enkä tiedä mitä tehdä toki minulla on kavereita mutta kuten jo sanoin hekin ovat hyvin etäisiä minulle. Ja pelkään etten enää ikinä uskalla olla kuka olen, ja tämän takia koko nuoruuteni uhkaa mennä pilalle. En tiedä mitä teen.
APUA!!!
mariryyni
196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moro!
Suosittelen, että koittaisit kuitenkin antaa ihmisten päästä lähemmäksi itseäsi. Älä kuitenkaan hätiköi, vaan luo välillenne kasvavaa luottamusta pala kerrallaan. Se, ettet päästä ihmisiä lähemmäksi itseäsi vastaavasti saa nämä ihmiset tuntemaan, että et enää halua olla heidän kanssaan tekemisissä.
On helppoa sanoa, että älä koita esittää jotain muuta kuin mikä olet, mutta tämä on kuitenkin mielestäni sellainen asia, että kun tämän sisäistät niin iso taakka putoaa hartioiltasi ja itsetuntosi nousee valtavasti. Lisäksi, kun tapaat ihmisiä joista tulee kavereitasi tai ystäviäsi ovat he oikeasti tykästyneet sinun omaan personaasi.
Tilanteessasi koittaisin tutustua ihmisiin tämän nykyisen sosiaalisen ympyräsi ulkopuolelta, aloittamalla vaikka uusi harrastus. Olen henkilökohtaisesti huomannut, että kaveripiirin vaihtuessa tapahtuu myös jonkinlaista henkistä kasvamista, sinulta ei oleteta tietynlaista käytöstä eikä sinun tarvitse miettiä vanhoja.
Muista myös, että kaikkea ei kannata ottaa niin vakavasti vaikka se siltä välillä tuntuisikin, maailmassa on aina ilkeitä ja kieroituneita ihmisiä ja ainoa tapa millä pääset yli heistä on olla välittämättä heistä. Sinä elät omaa elämääsi juuri niinkuin haluat ja tästä he ovat vain kateellisia.