Lähes joka aamu tullessani kouluun, kaverini arvostelivat vaatteitani..jos joku päivä vaatteet sattuivat olemaan "oikeanlaiset", hiuksissani oli jotain vikaa. Ala-asteella kaverini varastivat tavaroitani, nipistelivät minua, nauroivat kaikelle, mitä sanoin, penkoivat reppuani, pitivät minua kiinni, kun joku otti tavaroitani, jos yritin rimpuilla irti, joku heistä saattoi purra minua käteen ja repiä hiuksista.Käteni olivat täynnä punaisia jälkiä. Kaikesta huolimatta kuljin heidän kanssaan samaa matkaa kouluun ja pidin heitä kavereinani. Ylä-aste alkoi. "Kaverini" siis arvostelivat minun tyyliäni, nauroivat minulle, kun kävelin ohi, kaikki, mitä sanoin, oli noloa, tavaroitani piilotettiin jne... En siis kertonut kellekään, koska en tiedä/tiennyt, oliko tämä kiusaamista, koska pidin heitä kavereinani. Nyt vasta rupesin miettimään(olen yläasteella siis vieläkin), olivatko he kavereitani vai eivät..? Juttelin heidän kanssa välillä ihan normaalisti jne. Nyt minulla on oikeita kavereita (olen eri koulussa) ja kaikki on ok, mutta olen alkanut ajattelemaan, että kaikki ikäiseni pitävät minua nolona ja en millään saa näitä asioita mielestäni...siksi minun on vaikea tutustua nykyään uusiin ihmisiin..ja olen usein pahalla päällä ja tiuskin muille. Johtuuko tämä edellämainitusta, vaikka siitä on jo aikaa... MITÄ TEEN saadakseni tämän kaiken pois ajatuksistani??;(
KAVEREITANI vaiko eikö sittenkään?? Auttakaa!!!;(
Hämmentynytyttöpohjoises
8137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuollainen ''kavereitten'' suorittama kiusaaminen tuntuu olevan ihan perhanan yleistä. Se on erityisen inhottavaa (olen itsekin sitä kokenut), koska siihen on niin käsittämättömän vaikea puuttua, tai edes suhtautua. Jos kiusaajat avoimesti vihaavat sinua, voit sinäkin vihata heitä, mutta entäpä jos he ovatkin olevinaan ystäviäsi? Tai mikä pahinta, ainoita kavereita mitä on...olen itse ollut lähes tulkoon samassa tilanteessa. Minun kohdallani se loppui siihen kun kysyin ns. parhaalta kaveriltani että mitä helvettiä hän oikein tekee, ja että en aio kuunnella tuollaista enää, että jos hän ei lopeta en enää ole missään yhteydessä. Jos hän on oikeasti kaverisi, hän pyytää anteeksi ja myös oikeasti lopettaa, jos ei ole, niin silloin adios.
Kaikista koulukiusatuista tuntuu varmasti siltä, että kaikki pitävät nolona. Monille se on ikävä kyllä totta, mutta en usko että sinun kohdallasi. Ja kyllä, tuo mitä varmimmin johtuu juuri tuosta edellämainitusta kiusaamisesta. Koeta lopettaa se tiuskiminen? Ole ystävällinen kaikille ihmisille, se on oikeasti hyvä ohje elämässä. Mutta se ei tarkoita, että kannattaa ottaa mitään paskaa vastaan keneltäkään.
''Anna anteeksi vihollisillesi, mutta älä koskaan unohda heidän nimiään.'' :) :)
Kiitos paljon hyvästä vastauksesta, siitä oli apua!!
Eipä kestä :)
Onkos sinulla nykyään siis ihan oikeita kavereita? Ei koskaan saa antaa ihmisten kohdella kaltoin, muista se...
Joo, nyt minulla on muutama tosi hyvä ja luotettava kaveri, kun olen eri koulussa...:-) Vaikka olen tuntenut heidät vasta muutaman kuukauden, tiedän, etteivät he tekisi koskaan minulle(eikä kenellekkään muullekaan) tuollaista... Tulee vaan mieleen, että näin olisi voinut koko ajan olla...ja paria nykyisistä kavereistani on kiusattu...
Hienoa! :) Ystävät on nimittäin tärkeitä, oikeat ystävät. Kiusataanks niitä sun kavereita edelleen?
Ei kiusata onneksi enää...:)
Hyvä ettei kiusata :) Ja hei, koeta tosiaan lopettaa se tiuskiminen ihmisille...koeta keksiä jotain muuta, jos on paha olo. Siitä on sinulle vain haittaa, jos käyttäydyt tylysti, vaikket sitä tarkoittaisikaan. Mutta etköhän sinä pärjää :)
Joo siis en mä tiuski, kun joskus vaan. Enkä koskaan tiuski muille, kun mun perheen jäsenille ja yritän peittää mun pahantuulisuuden muualla, kun kotona...mutta se ei ole kivaa perheenjäseniäni kohtaan, joten yritän lopettaa...:-)Kyllä mä normaalisti oon ystävällinen muille, ehkä vähän nössökin...=D Kiitos paljon, kun autoit!!♥