Se loppuunsaatettu

Tämä on niin väärin.
Itse kuljetin omalla autolla miestäni niin kauan kun hätä pystyi hoitamaan kotona. minulle tarjottiin taksilappua, sanoin että en toistaiseksi tarvitse.
Sitten puolison vointi romahti, hän joutui vuodeosastolle lopullisesti.
Samalla osastolla olevat saavat pari kertaa kuussa ilmaisen kyydin kotiin, meille sitä ei anneta kun en puolison kotona ollessa anonut kyytipalvelua.
En pysty itse enää kuskaamaan kun hänelle pitää olla paaritaksi.
Kun säästin kunnan vroja kuskaamalla itse, minua rangaistaan nyt????
Ottakaa hyvät ihmiset kaikki mitä ikinä saatte palveluja ja korvauksia.

Todella surullista "rituliini_38". Sinun lähes ainoa mahdollisuutesi saada asianne oikeudenmukaisesti kohdalleen, on se, että otat yhteyttä kuntasi SDP-puoluetta edustavaan edustajaan.

Vaikka omaishoitaja olisi kuinka "loppuunajettu" tai jopa loppuun palanut, niin veronmaksajien rahoilla porvarillista eloansa viettävien SDP-puoluetta "edustavien" äänestäjiemme ( kuka äänesti ) velvollisuus on tulevaisuudessakin äänestää SDP-puoluetta. Kaikki muu "äänestyskäyttäytyminen" tullaan tulevaisuudessa lailla kieltämään. Ja se "kieltolaki" takaa SDP-puolueelle jatkossakin jopa 10% kannatuksen.

Mikä SDP kampanja täällä on menossa?

Kyllähän demarit pettää aina, ennen samaa sanottiin kepusta.
Todella tarpeelliset asiat, kuten omaishoidon tukeminen on esillä vain vaalipuheissa.
En ole nykyinen enkä entinen demari, en edusta mitään puoluetta.
Jos joku puolue ottaisi omaishoidon asiat omakseen, äänentäisin. Mutta on helppo lyuvat ja puhua, tekoja odotan.

On sen nyt ihme ja kumma kun eri säädökset ja päätökset joka kaupungissa!!Suht helposti on saatu täällä kaakossa kaikki mitä tarjolla on,jopa taksimatkat,8 kpl.
Mikään tai kukaan ei vedä yhteinäistä linjaa,onnenkauppaa kait mitä tukea ja apua saa.
Politiikot juu,lupaavat kaikkea mutta mitään ei tapahdu.En äänestä enää,kun lusmuporukkaa vaan tarjolla,demareita myöten.
Tuosta surutyöstä,minusta sitä on jatkuvasti.Alitajunnassa käsittelee koko ajan,mitä sitten kun tämä loppuu....Huomasin itsestäni että ei kait sitä koskaan ole valmis,toisen kuolemaan,vaikka sitä toivonkin.Keväällä kun mies oli niin huonossa kunnossa,että ajattelin hänen kuolevan,niin ihan hätä tuli,ei kait vielä...joko nyt..
Suruhan vaatii paljon työtä,meiltä, jotka kohtaamme sitä joka päivä,menettämisen ja luopumisen myötä.Kyyneleet ja tuska on kait ne lähimmät ystävät nykyään.
Olen koittanut psyykata itseäni,ajatella positiivisesti,että kyllä meillä sitten oli kiva elämä mieheni kanssa,oli upeata saada tuntea hänet,enkä niin ajatella kuolemaa.
Se vapautus,sitten kun se tulee,toivottavasti pian....
Olen jopa ajatellut hautajaisia valmiiksi,yhdessä tyttären kanssa järjestämme muistojuhlan,ketään muita ei kutsuta,kaksistaan olemme hoitaneet ja kärsineet,sekin on valmistautumista suruun.

Mulle tuo meidän sauna ollut sellainen pakopaikka,siellä istuessa olen itkenyt Vuoksen verran kyyneleitä.Siellä tulee hoidettua oma pää kohdalleen,ja itkeminen kyllä auttaa.Joskushan oli niitä karjalaisia itkijöitä,muistan lukeneeni,kyllä olen huutanut jopa tuskaani ulos,kun tuntuu ettei se lähe millään muuten.
Kyllä se riittämättömyys on ollut hyvin tuttu tunne,avuttomuus,toivottomuus.
Niikuin siinä Kalevin ja Mairen elokuvassa,kun se Kalevi sanoi,tämä päivä on parempi kuin huominen...Haavojahan tässä tulee,kukapa nyt menee hymyssä suin tällasen läpi,toivottavasti ne arpeutuu,ettei olisi katkera.
Kiroan alzheimeria,joka päivä joka aamu kun herään,vihaan sitä.Saamari sentään 5 vuotta sitten äijä oli töissä,3 v sitten ajoi autoa viimosen kerran.Nyt ei tiedä syödäänkö haarukalla,vai veitsellä ja miten ihmeessä istutaan...kaikki opittu on kadonnut.
Eniten satuttaa se kaipuu,kun sitten lopun elämän kaipaa,kaikkea menetettyä.Perhettä,tavallista elämää,arkea.Se kun avain kääntyi oven lukossa,ja toinen tuli kotiin,se tunne.Tasapaino ja turva,kaikki muistot,minä ne kannan,lopun elämäni.Ei alzheimer tiedä enää mitään,eikä muista.Me muut kärsimme.
Palaillaan ja jaetaan ;) nyt meen laittaan tyttäreni hiukset ;)

Loppuun saatettu.
Näin on, muutama kuukausi on kulunut, en ole toipunut totaalisesta loppuunpalamisesta. Epäilen toivunko koskaan.
En suosittel pitkäaikaista omaishoitoa kenellekään, se tuhoaa hoitajankin terveyden.

aivan kuin omaa psalmiani lukisin.Tekisi mieli huutaa ja itkeä taikka painaa ovi iäksi kiinni ja muuttaa muualle.Eikö se riitä että herra Alsheimer istuu selän takana mutta kun lisäksi on kipu jota yritän helpottaa kaikin mahdollisin keinoin.Se on pahinta ja lääkityksetkään ei aina auta.