Niin jonkin verran on ollut kirjoittelu, että joissain rosseissa on ollut ongelmia, mutta miten on laatanlaita onko ne ollut moitteettomia/ toimineet?
kun toisaaltahan ennen ollut rosseja varmaankin suurin osa?
kun toisaaltahan ennen ollut rosseja varmaankin suurin osa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Maavaraisessa laatassa on tainnut olla eniten ongelmia. Esim valesokkeli on ollut varsinainen katastrofi.
Perinteinen rossi, jossa ilma kulkee on erittäin hyvä kosteusteknisesti. Nykyisin tehdään koteloituja rossipohjia ja ihmetellään alapohjan ongelmia.
Mitä korkeammalla talo on maanpinnasta, sitä turvallisempi. Siksi ennen rakennettiin mäkien päälle hiekkamaalle. Nykyisin kaikki hyvät paikat tahtovat olla varattuja ja ollaan rakennettu kuoppaan mäen alle. Kaivotkin kannattaa rakentaa alarinteisiin, jotta vesi ei loppuisi.
Rosseissa ei ole radonongelmaa
Entäs jos puhutaan tämän päivän maanvaraisestalaatasta?
Maavarainen laatta on aina maassa ja kosteus on aina läsnä. Rakennusvirheitä on helpo tehdä.
Ajat ovat tosiaankin muuttuneet, enää ei hyviä rakennuspaikkoja ole oikein saatavilla ja Vihreä keskittämismalli vaatii rakentamaan tiheästi pelloille.
Ennen vanhaan rakenteiden läpi kulkeutuvat lämpövirrat kuivasivat tehokkaasti rakennuksia, niin puisia kuin kivisiäkin.
Nyt energian säästön aikakaudella on ilmennyt ongelmia rossipermantojen kanssa kosteuden kondensoituessa alapohjaan. Pahimpia ovat puurakenteiset, joista löytyy homesienille hyvää orgaanista ruokaa. Betonirakenteisten rossien kanssa ongelma on enemmänkin esteettinen.
Maanvarainen laatta taas toimii paremmin mitä paksumpi on lämpöä eristävä kerros, kun höyryn paine-erot pitävät kosteuden maassa. Myös kunnolliset kapillaarikatkot auttavat aiheessa ja rakenteet toimivat salaojituskerrosten avulla.
Rakennusvirheet ovat sitten erikseen ja huolimattomuus, joka on yleistä halpaa yritettäessä ainoastaan.
Tuota,tuota pitääkö paikansa, että ennen vanhaan talot valskasivat lämpöä alapohjaan, eli toisin sanoen Se lämmitti sitä tilaa,niin eikös Se vähentänyt kosteusprosenttia vai mahtaako olla vain legendoja?
Näinhän se oli ja suhteellinen kosteus laskee lämpötilan noustessa. Energiaa kului runsaasti ja puhetta hiilijalanjäljestä ei ollut.
Pienhiukkasia päästeltiin surutta ilmaan ja kuoltiin tauteihin sitten jo nuorena.
Ei ollut kestävyysvajetta, päätä tässä sitten mikä oikeastaan on oikein.
Aikoinaan rossipojissa oli luonnonkiviperustus. Ilma pääsi vapaasti liikkumaan kivien välistä rakennuksen alle ja toiselta puolen ulos. Ei ollut kosteushaittoja. Sitten keksittiin betoniperustus ja jossain vaiheessa alettiin eristämään koko alapohja reunoja myöden.
Nykyjään rossipohjan voi rakentaa paalujen päälle ja antaa tuulen tuivertaa alapohjassa.
mutta eikös rosseja ole kahden tyyppisiä täysintuulettuva ja osittain??? kertokaa
rossipohjat toimi mainiosti ennen kun ei ollut kosteita tiloja asunnoissa. Lisäksi mainittu lämpövuoto asunnosta kellariin oli suotuisarakenne.
Alapohja rossina vaatii myös akttivista seurantaa ja ryömintätilassa seikkailua. Nyrkkisääntönä rossipohjaiset asunnot on parakkeja joita voidaan siirtää tarpeen mukaan. Itsekkin alkuvaiheessa olin kiinnostunut. Mutta luettuani artikkelita ja uutisia. huomasi että ei ole paras ainakaan puu runkoisena.
Rossipohja pitää olla parin metrin korkeudella maasta, sopii sitten seikkailla tarkistusretkillä. Jyrsijäverkko max. 4 mm silmäkoolla ettei tule hiirenpojat eristeisiin (ei pidä uskoa rakennusliikkeen ilmoittamaan 6 mm silmäkokoon).
Rakensin betonilaatalle kesämökin v.1974. Pintamaat pois ja jokin n. 40 cm korkea hiekkakakku alustaksi. Päälle kosteuseristysmuovi 50 mm styros muovi valu. Meni 31 vuotta ja lattiassa ilmeni kosteusvaurio. Syynä höyrysulku lattiavillojen päällä.
Terveystarkastajan mukaan tämäkin olisi mennyt vaurioitta, mikäli mökki olisi ollut talvet läpeensä lämmin tai kylmä. Mutta mökilläpä käytiin talvisin ja sitten jäähtymisvaiheessa höyrysulun alapintaan muodostui kondenssikosteutta. Villat kostuivat, mutta piettyystä betonilaatasta siihen poratut anturit eivät löytäneet kuivaustarvetta. Koolauksen puutavara vaihdettiin vaikka terveystarkastajan mukaan se ei ollut pilalla.
Osa villoista säilyi kuivina ja ne olivat varastossa muutaman vuoden tuulettumassa. Haju ei hävinnyt ja villat vietiin kaatopaikalle, jonka jälkeen harva lautarakenteinen varasto lakkasi hissukseen haisemasta.
Ennen mökin vaurion ilmenemistä rakensin omakotitalon betonilaatalle. Alle paksu kerros soraa ja taas muovikalvo, styros, muovikalvo ja valu. Villojen päälle ei laitettu höyrysulkua jonkun rakennusammattilaisen väitettyä sitä tarpeettomaksi. Myin talon sen oltua käytössä 23 vuotta. Tuskinpa on vieläkään kosteutta missään.
Mutta on kuitenkin riskaapelia laittaa omaisuus muovikalvojen ja muovisen lämmöneristeen huomaan.
Maanvarainen laatta on varmasti rakennuksen tuho. Maasta nousee aina kosteutta. Kosteuden voi huomata kesällä poutakaudella laittamalla kuivalle kankaalle läpinäkyvän muovin. Kohta alapinta on kostea!
Talojen anturat valetaan maata vasten - sen pitäisi olla kielletty. Sitten aikanaan tehdään kosteusremontti laittaen parempaa salaojaa, patolevyä jne., mutta ei nosteta sokkelia ilmaan ja eristetä sen alapintaa maasta.
Kohta tehdään toinen kosteusremontti jne..
Kuten moneen kertaan jo todettu, rossi on tarkka rakennuspaikan suhteen, märkä matala savipelto ja ei hyvä heilu.
Tilastojen mukaan puurakenteinen rossi kaikkein riskialttein rakenne. 70 rosenttisesti homeessa. Loput vielä sen verran uusia.
Käytännössä kaikkein huonoin rakenne on tiiliverhoiltu puuulkoseinä. Kaik on ihan umpi homees tuuletusraon puolelta. Tästä ei ole paljua julkisesti uskallettu huudella,
Pilariperustainen on paras krossipohja tuulettuvana joka suuntaan. Nyt on muutama kissanluukku joka kulmalla, mikä ei välttämättä riitä.
Kunnon tuuletus vain alle, ja pilariperusta niin varmaan toimii .. näin on maar.