Kirjoitanpa aikani kuluksi omasta tilanteestani.
Töissä olen hiukan ihastunut tähän tyttöön, tai naiseen oikeammin, ja luulen, uskaltaisinko jopa sanoa; olen aika varma, että hänkin on vilkuillut minua. Hän on mielestäni hyvin hymyilevä nainen, ja niin kaunis hymy onkin
Töissä olen hiukan ihastunut tähän tyttöön, tai naiseen oikeammin, ja luulen, uskaltaisinko jopa sanoa; olen aika varma, että hänkin on vilkuillut minua. Hän on mielestäni hyvin hymyilevä nainen, ja niin kaunis hymy onkin
Vastaukset 73
Vanhimmat
Melkein kuin omasta kynästä, itselläni on tilanteen lisäksi myös sama periaate - kuormasta syömistä kannattaa välttää.
Ainakin itse olen erottanut kaksi päivänselvää asiaa toisistaan: kiinnostus/flirttailu ei poissulje sitä, etteikö nainen olisi varattu. Oikeastaan on todennäköisempää, että flirttaileva, ihastuneesti käyttäytyvä nainen on varattu kuin sinkku.
Itse en niinkään pelkää pakkeja, ne tulee jos tulee. Enemmän pelkään niitä seurauksia, jos homma ei toimisikaan syystä tai toisesta. Lisäksi en halua, että työpaikasta ihmisineen tulee kolmas pyörä suhteeseen - tavallaan niin kuin työpaikan oma reality-sarja.
Jos hän jostain mielenhäiriöstä johtuen lähestyisi, en missään nimessä torjuisi tai vastaisi kielteisesti. Oman aloitteen tekeminen vaatisi parempaa tutustumista, jotta saisin varmuuden siitä, että suhde ei kariutuisi heti alkuunsa. Tai sitten sen mielenhäiriön...
Pääosin samaa mieltä, en myöskään haluaisi antaa uteliaille viihdettä, siksi koitankin hiukan rauhoittua.. Varsinkin kun muita paikalla.
Mutta ei kai mistään saa etukäteen varmuutta, ja miten tutustua toiseen, ilman tapaamista, työpaikan tilanteet kuitenkin rajalliset.
Älkää vitkutelko
minä ajattelin olevani "turvassa" ihastumisilta naisvaltaisessa työpaikassa mutta niinpä viime viikolla huomasinkin yhden miehen ja vaikuttaa kuin tämä olisi huomannut minut jo aiemminkin, ehkä tilanne ei ollu osaltani kypsä aiemmin häntä huomaamaan, tutulta hän näyttää, mutta nyt vasta ensi kertaa sykähti sydämessäni ja haluaisin lähempää tuttavuutta... Mutta tosiaan työpaikalla aloitteen tekeminen ei ole helppoa, ja edelleen myös epäröin,olenko lukenut häntä väärin,kun talo on täynnä nuoria ja nättejä naisia ja minä taas en ole ihan tyttö enää, vaikka parikymppisenä vientiä kovasti olikin... Mitä se perään katsominen toistuvasti voi muuta olla? Olen kääntynyt ja hän hätkähtänyt tuijottamasta perääni ja kovasti hakee katsettani, mutta enhän ole uskaltanut ihan yhtä suoraan katseisiin vastata.
Mitä te miehet toivotte naisten tekevän,millä lailla reagoivan tai näyttävän sitä vihreää valoa? Näyttäisin mielelläni tällekin miehelle, jos vaan tilaisuus tulee.
Ja ps. Älkää niputtako naisia samaan satsiin vaikka yhdeltä olisi rukkaset tulleetkin. Eikä ne kaikki naiset keskenään puhu. Minä en ainakaan. Vaalisin ihastuneen kuvaa ja sanoja tiukasti sydämeni sopukoissa, VAIKKA en itse tuntisikaan samoin.
Tavatessanne katso silmiin ja hymyilekin, jos se luontevasti onnistuu. Tuo kannattaa aloittaa tilanteessa jossa se on luonnollisinta tehdä, vaikka vastaan tullessa. Sitten voitkin tehdä saman joskus silloin kun se ei niin välttämätöntä tai "normaalia"/päivittäistä olisi, eli hakemalla haet vaikka sen katseen jossain ruokaillessa, tmv?
Ja osut samaan paikkaan kuin hän?
Kaikki lähtee aluksi siitä että huomaat hänet, niin että hän huomaa tulleensa huomatuksi, vaikka ihan vain "viattomasti" aluksi, ja sen jälkeen siirtyy siihen että HUOMAAT hänet selvästi tarkoituksella.
Jos keksit jotain juteltavaa, ihan mitä tahansa, olet jo pitkällä.
Tämä oli nimimerkille "sama tyttö taas"
kiitos "pään päältä" ! Vielä kun tietäisi missä hän ruokailee ja mihin aikaan, kun vaihtoehtoja on kaksi ja ruokatuntikin isossa laitoksessa liukuva. Itse en koskaan oikeastaan ehdi klo 11 ja tiedän siihen aikaan monien siviilivaatteisten jo menevän. Ja tiistaisin haetaan kahviosta aina pizzaa. Ei se ollut viestisi asia,mutta aloin ajatella "ääneen" samalla kun päätin noudattaa hyviä neuvojasi, kiitos :)
sitten vaan jännittämään nähdäänkö, nähdäänhän ensi viikolla! En ole niin naiivi, että luulisin juuri hänen lukevan jotain suomi24:ää ja tällaista hupsua pähkäilyä, koska ollaanhan molemmat jo ihan aikuisia ihmisiä, mutta jollain telepatialla toivon saavani viestin hänelle, että odotan tapaamistamme sydän pamppailen. Hän ehkä tietää jopa nimeni ja helposti se ainakin "näkyy", joten onhan hänen ollut mahdollisuus saada viestini sosiaalisessa mediassakin kautta rantain, jos on minua hakenut. Yrittämättömyydestä ei minua ainakaan voi syyttää ;)
Työpaikka on verrannollinen kaikkiin sosiaalisiin tapahtumiin/tilanteisiin. En näe mitään syytä turhaan pidättymiseen, kunhan tunne on osapuolten kesken molemminpuolista, eikä suhteesta aiheudu osapuolten kesken kohtuutonta hyötyä/haittaa. Jos toinen osapuolista on toiseen verrattuna esimies asemassa/varattu, niin silloin tulisi miettiä tarkkaan, mutta muussa tapauksessa en näe mitään syytä jarrutella turhaan "työ" verukkeella. Suhteen mahdollisesti kariutuessa voi tietenkin työpailla olla tukalaa, jos on tiivis työyhteisö, mutta samahan koskee kaikkia sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä yhteisöjä. Eli anna palaa jos hyvältä tuntuu. Älä mieti mitä ihmiset puhuu/juoruaa, sitähän ne tekee joka tapauksessa, oli kyse työpaikasta, talonyhtiösta, tai urheiluseurasta. Sille on myös ihan nimitetty termikin, kateellisten panettelu.
Mutta, mutta tässä puhuttiin tilanteesta ennen suhdetta.
Esimerkiksi miehenä en nyt ehkä yrittäisi iskeä jokaikistä naista töissäni tai tekisi suuria tunnustuksia siellä tunteistani.
Sinä voit ajatella noin että mikäs siinä jos ihmiset puhuaa ja juoruaa, mutta entäs jos se ihastuksen kohde on yksi niistä juoruajista?
Entäs jos olet hyvin lähellä saada ahdistelijan tai seksuaalisen häiritsijän leiman otsaasi?
Se on niin helvetin helppoa jonkun varsinkin naisen neuvoa miestä että tekee asialle jotakin jopa työympäristössä kun voi vain odotella aloitteita ja sitten antaa pakit niille jotka itseä ei kiinnosta ja sitten kertoa että miten joku mies oli yököttävä kun edes yritti häntä ja vielä töissä! hyihyi!
Mutta oleppa sen miehen kengissä joka miettii että viitsiikö osoittaa kiinnostusta naiselle josta ei tiedä onko se varattu vai ei ja että onko toisella mitään tunteita ja miten hän suhtautuisi aloitteeseen joka tulee työpaikalla?
" En näe mitään syytä turhaan pidättymiseen, kunhan tunne on osapuolten kesken molemminpuolista, eikä suhteesta aiheudu osapuolten kesken kohtuutonta hyötyä/haittaa. "
Niin, mutta mistä vitusta sinä tiedät sitä ennen sitä suhteen alkua onko se molemminpuolista vai ei?
ei kait sitä nyt suuria tunteita tunne jokaista kohtaan ja antaa juoruajien juoruta. Onhan niilläkin elämässä jotain sisältöä sitten.
Sen sanoo vaisto ja tietyt merkit, esimerkiksi etsiytyykö hän sinun seuraasi? Jaatteko keskenänne pidempiä katseita kuin ihmiset yleensä? Onko hän aina spontaanisti iloinen sinut nähdessäsi? Pitääkö hän sinuun etäisyyttä vai tuleeko seisomaan tai salliiko sinun seisoa lähempänä kuin ehkä yleensä?
Ja aina voi ottaa selvää onko toinen varattu. Johdatella keskustelua sinnepäin. Ei pidä olla niin avuton. Koko ajan ympäri maailmaa ihmiset menevät yhteen ja eroavat ja voihan aina homman siirtää työpaikan ulkopuolelle. Ehdottaa että menette kahville tai lasilliselle. Jos ei suostu niin ei ole kiinnostusta tai on varattu, jos suostuu niin avot! Alku on siinä.
"kunhan tunne on osapuolten kesken molemminpuolista"
Tämä se vaikeinta minullekin, kun vielä mennään ihan eri kuvioissa, niin ettei vahingossakaan meinaa edes moikkaamaan päästä, niin on hyvin vaikea toteuttaa noita ohjeitasi, hyviä sinänsä. Pitäisi täräyttää itsensä ihan vieraaseen poppooseen ja siinä jotain laukoa kaikkien nähdessä, ei onnistu minulta.
Naiseni on vielä mahdollisesti vähän ujo, tai sitten vain kuvittelen ihan kaiken.
tilanteesi on ihan samanlainen kuin omani. Minä olen se ujo nainen ja me menemme niissä eri kuvioissa työpaikalla. Harmittaa ku en käyttänyt tilaisuutta viime viikolla,mutta kun oli kädet täynnä ja todistajia siinä niin... Ja kun tällainen ujo vielä niin vasta jälkikäteen miettii, että jos tilanne toistuisi niin sitten kyllä. Hitsin Puro, olisitpa sinä minun mysteerimieheni... Siitä syntyisi aika ihana rakkaustarina
Edelleen komppaan, että katseiden vaihdot ja hymyily on naiselta aika hyviä "vihreän valon" merkkejä, että kiinnostusta on ainakin jossain määrin.
Itse kokeilen vastata katseisiin hieman sovinnollista pidempään ja yritänpä hymyilläkin kun seuraavan kerran tavataan. Ja ihan varmasti katson vielä taakseni, jos vastatusten taas kävellään. Toivottavasti kävellään jo huomenna!
Pelkät hymyt ja katseet ei merkitse miehille mitään, itse ainakin mietin tuossa tilanteessa vain että tuo henkilö hymyilee varmasti kaikille samalla tavalla, mutta jos henkilö usein hakeutuu lähettyville ja alkaa juttelemaan niin siitä vasta tajuan, että kiinnostusta on olemassa.
hymy on kuitenkin alku. Enhän nyt voi heti alkaa iholle mennä kun olen huomannut miehen kiinnostuksen. Pelästyyhän mokoma ja ei sitä ujo edes uskaltaisi ;) se on kuulkaa niin, että kyllä naisetkin pakkeja pelkää ja mitä jos vaikka tämä minun mielessäni oleva mies vain vaihtaisi pitkiä katseita kymmenien muidenkin talossa töissä olevien naisten kanssa..! Jospa en olekaan erityinen, vaikka hän etsii katsettani ja jää perään tuijottamaan. Jospa hän tuijottaa joka päivä eri naisten perään tai mitäpä jos ihan vaan kokeilee charmiaan leikkimielellä ja tämä tyttyöparka on jo mennyt polvet veteliksi!
Auts, elämä on riskejä, mutta hymyillä uskallan ja katsetta yritän pitää hieman pidempään kuin viimeksi, toivottavasti jo huomenna nähdään ja ehkä jopa saatan jotain jutellakin,jos mitenkään sanaa saan suustani :)
minä lähtisin kahville, avot :)
toivottavasti mies kysyy!
kysy itse tai muuten voit jäädä ilman sitä kahvia.
kahvista viis. Kunhan ne silmät katsovat taas omiini, niin voisin juoda vaikka tiskivettä!
Vakavasti: voisin ehkä kysyä jossakin vaiheessa,jos olisi pakko, mutta ujolla kestää aikansa. Kunhan ensin uskallan olla kääntämättä katsettani pois ja hymyillä, niin katsotaan mikä se on miehiään :D
kiinnostaisi tietää miten sandmanin on käynyt?
Onko uskaltanut tyttöä pyytää kahville tai ylipäänsä kohdannut?
Itsellä niin samankaltainen tilanne, mutta erona se, että minä olen nainen, joka on ihastunut työpaikan mieheen :)
Olipa hyvä että jäi keskustelu auki selaimen välilehteen, olin jo tyystin unohtanut kirjoittaneeni tällaisen :o
Tilanne on ihan ennallaan, kynnys työpaikalla mihinkään on yhä huomattavasti suurempi kuin muualla, näillä "tiedoilla" en haluaisi vielä lähestyä. En ole tyttöä nyt oikein nähnytkään, tai ainakaan niin että olisi katseet kohdanneet.. toivottavasti ei ole ollut tarkoituksellista.
Harmittaa kun ei oikein luonnostaan mitenkään törmätä.
Esim. Katseiden vaihto, moikkaaminen, jne. on liki mahdottomia tehdä :/
minä taas taisin tehdä hallaa itselleni,kun vihdoin kohtasimme ihastukseni kanssa monen päivän tauon jälkeen. Yritin hymyillä,mutta luultavasti näytin siltä kuin minulla olisi ollut vatsavaivoja... Ja olihan niitä, perhosia tai pikemminkin kai ampiaisia vatsassa ja sitten vielä pieni järkytys,että mies käveli naisen kanssa minua vastaan. No sain huomion ainakin itseeni kun pakenin lähimmästä ovesta ja vilkaisin vielä ovenraosta ja katseemme kohtasi ja taas yritin kovasti hymyillä,mutta huuleni alkoivat vapista ja meinasin parahtaa itkuun siinä paikassa.
Ei vaikuttanut enää samalta kuin aiemmin,että ihastus voisi olla molemminpuolista... Olin ajatellut tilanteen ihan toisin,piti moikatakin. Mutta olen rohkea vain unelmissani ja tämä tyttö jäätyi ihan totaalisesti :(
onkohan tässä enää mitään tehtävissä vai alanko katsella uutta työpaikkaa? :(
Kurja juttu jos olikin varattu. Jos noin oli, niin varmasti oli hyvä että tuo nyt kuitenkin selvisi. Otat nyt vaan ihan iisisti ja annat ajatusten tasaantua.
Jos tuo mies ei ollut sua varten, niin joku muu on.
Oikeesti tsemppiä, nyt varmaan ei tunnu hyvältä..
Hmm.. tai sitten mies vain yllättyi, näytti hölmöltä ja oli siskonsa kanssa liikkeellä?
Mistäs (hitosta) näitä tietää?
Oikeesti miksei voisi olla joku naurettavan, typerän, yksinkertaisen, idioottivarman simppeli käytäntö, millä voisi huomaamatta, helposti, ketään loukkaamatta kysyä että oletko varattu, lähetkö kahville...
Joku käyntikortin sujautus voisi toimia, mutta teinitouhuksi ja munattomaksihan siinä heti leimaantuu. Sama oikeestaan kaiken muun kuin henkilökohtaisen live-lähestymisen kanssa, kellä tuollaiset kanavat vain on. Työpaikalla varsinkin kaikki lähestyminen voi olla toooosi vaikeaa..
Ja KAIKILLA varatuilla saisi olla sormus sormessa, ihan se ja sama onko kihloissa tai naimisissa, tuolla voisi osoittaa että on varattu.
kiitos kun vastasit :)
No se nainen siinä vieressä oli siis työkaveri, mutta alkuun vaan järkytyin. Olen varma, että ei ollut muuta kuin työkaveri. Oli niin nuorikin.
Enemmän kaipasin tukea/neuvoja siihen, kuinka selvitä jatkosta kun käyttäydyin kuin mielisairas. OIKEASTI kuvittelin, että voin hymyillä säteilevästi mieheltä jalat alta, mutta huuleni kääntyivätkin vain sisäänpäin irvistykseen. Miehen katseessa ei ollut ihastusta, kuten aiemmin, vaan enemmänkin ihmetystä.
Olisipa maa niellyt minut silloin.
Nyt jos saisin pikakelauksen, onnistuisin paljon paremmin! joopa joo, ujo ei pääse ujoudestaan, ei mitenkään :(
Itse olen ihastunut (en tosin työpaikalla vaan koulussa) yhteen todella ihanaan tyttöön, ja hän vaikuttaisi olevan minuun, pidämme paljon katsekontaktia ja hymyilemme oikein iloisesti toisillemme aina kun tavataan, sekä nykyään jutellaankin ja meillä on todella hauskaa! :D Pari kertaa tosin kun hymyilin ihastukselleni joskus, niin varmaan näytin hetken samalta kuin se sinun miehesi kun hymyilin ihastukselleni oikein iloisesti ja ihastukseni koitti hymyillä minulle, niin se näytti jotenkin jännältä ja ehkä vähäisen samalta mitenkä kuvailit :D Silloin mietin, että eikö ihastukseni pidäkään minusta, kun hän ei hymyillyt silloin enää samalla tavalla takaisin vaan jotenkin väkisin, mutta nyt luettuani tekstisi voisi olla semmoinenkin mahdollisuus, että hän olisi ollut niin hermostunut ja jännittynyt, että hymyileminen olisi tuottanut vaikeuksia. Jos niin olisi tosiaan käynyt, niin minun mielestä se olisi vain todella suloista ja söpöä, jos toinen olisi niin jännittynyt että ei pystyisi edes hymyilemään kunnolla! :D Voin toki tulkita aivan väärin tuon tilanteeni, mutta toivon, että noin juuri siinä olisi käynyt! :)
sinun tlianteessasi kävi varmastikin juuri niin, 17v poika. Olet onnekas!
Minulla sillä tavalla kuitenkin onneton tilanne, että en saanut hymyä takaisin, enkä ensin :( Toisaalta kiusaa sekin, että jos mies tajusi minun yrittävän hymyillä, niin sittenhän hän olisi "niskan päällä", eli voisi oivaltaa, että olen aivan lääpälläni häneen ja se ei ole välttämättä hyvä asia, sillä monet miehethän tykkäävät vaikeasti tavoiteltavista naisista. Tällainen "helppo" tapaus voisi sammuttaa koko ihastuksen mahdolliset alkukytemiset.
Sandmanille vielä, että minä olen samoilla linjoilla varattujen suhteen, jos on tosiaan naimisissa tai kihloissa, mutta muunlainen "varattuna" olohan ei tarkoita sitä, ettei tilanne voisi muuttua. Olen itsekin "varattu", mutta jos ihastukseni sormeaan koukistaisi (karrikoidusti sanottuna) niin enpä olisi kauaa. Tai ainakin kahville lähtisin ja tutustua voisin "varattunakin". Fyysiseen kanssakäymiseen onkin sitten eri säännöt.
Olen ikionnellinen jos todellakin niin kävi!! :) Kiitos silmiä ja uusia näkokulmia avaavasta kertomuksestasi, -Sama tyttö taas-!
Pakko vielä sanoa, että en ymmärrä ollenkaan tuota miten monet miehet tykkäisivät vaikeasti tavoiteltavista naisista! Miksi ei vain voisi oma itsensä ja olla sekä käyttäytyä juuri niin kuin tuntee? Itse ihastuin välittömästi ihastukseni uskomattoman ihanaan persoonaan, ja siihen miten hän on täysin oma itsensä sekä positiivinen! Älkää hyvänen aika esittäkö mitään muuta kuin olette, jos joku ei pidä juuri teistä itsestänne sellaisena kuin olette, niin ei hän kyllä ole teidän arvoinenkaan ja teille tarkoitettu. Aivan varmasti vastaanne tulee ennemmin tai myöhemmin joku ihminen, joka osaa rakastaa teitä juuri sellaisena kuin olette!
Jos ihastukseni päättäisi yhtäkkiä esittää vaikeasti tavoiteltavaa, niin se murtaisi sydämeni, ja saattaisin luovuttaa hänen suhteensa.
Joka tapauksessa jaxuhaleja -sama tyttö taas- sinulle, toivon vilpittömästi kaikkea hyvää, ja että kaikki menee hyvin! :)
Mies saattoi hyvinkin huomata että reagoit siihen toiseen naiseen, et häneen. Ja itse asiassa silloin tämä asia suorastaan myös kääntyy sinun eduksesi, jos mies sinusta on kiinnostunut.
Ei yksi tapaaminen ja hölmö ilme mitään muuta, paitsi sinun omassa päässäsi. SINÄ suurentelet asiaa, koska asia on SINULLE suuri.
Kun tapaat miehen ensi kerralla, olet vain ihan normaalisti, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Härkäset tuppaa ajan saatossa muuttua kärpäsiksi, myös sinun omassa päässäsi. Ja taas tuosta seuraavalla kerralla kaikki on jo satakertaa paremmin, vaikka vielä varmasti kuupassasi hiukan kummitteleekin :)
Eli yksinkertaisesti; olet vain ihan normaalisti, tasan ainoa asia miten voisit tilanteesta saada jotenkin "pahan" on että siitä ITSE sellaisen kehittelet.
Mitäpä jos tuo kiinnostuksesi olisikin varattu, ei "varattu" - ei vain ole sormusta olemassa, tai sitten sitä pidä? Eli että hänellä olisi joku, eikä olisi pienintäkään aietta tilannetta muuksi muuttaa, ehkä aikoo jopa kosia naistaan vaikka Jouluna? Etkö haluaisi tämän tietää, niin pian kuin mahdollista? Tällaista asiaa sormuksen pito palvelisi erinomaisesti.
Minä olen itseni riittävästi jo mokannut varattuihin naisiin tietämättäni siis että eivät ole sinkkuja, sormus kun on sormessa asia muuttuu hyvin selväksi ja helpoksi.
Ja tuota miehet tykkää vaikeista naisista -soopaa, anteeksi nyt sanavalinta, en ainakaan itse allekirjoita alkuunkaan. Jos naista kiinnostaa, toivon hänen sen näyttävän. Liian usein naiset yhäkin ajattelevat meidän miesten osaavan lukea heidän ajatuksiaan ja että kyllä se lähestyy jos sitä kiinnostaa - aika lailla on pallo meille miehille tyrkätty :/
Kyllä se selkeä leijonanosa meistä miehistä, etenkin ihastuneista sellaisista, käy päänsä sisällä sitä ihan samaa epävarmaa keskustelua ja tuntee samaa pelkoa mitä te naisetkin. Ainoa vain, että meidän oletetaan se pelko aina voittavan, eihän se ole mies eikä mikään jos ei naista uskalla lähestyä.
Onneksi et maininnut sanaa "tyrkky" - se saa aina näissä keskusteluissa suorastaan voimaan pahoin... Tuntuu olevan hyvin yleinen kiertoilmaisu sille ettei uskalleta sanoa pelkäävänsä tavoitella haluamaansa. Aivan kuten me miehet.
Onneksi sinä koitat viestittää tälle miehelle sitä vihreää valoa.
olen samaa mieltä että miksi ei saatea pitää sormusta sormessa jos kerran on naimisissa.
Minäkin olin ja olen yhä korviani myöten rakastunut työpaikallani erääseen mieheen joka on naimisissa.
En olisi tässä tilanteessa jos miehellä olisi ollt sormus merkkinä siitä että on varattu mutta ei ole sormusta sormessa herralla mutta kuitenkin on naimisissa.
Tunnen tällä hetkellä itseni todella typeräksi..
Vaikka ei se kokonaan minun syytäni ole mistä mä olisin voinut tietää että tämä mies on varattu ja naimisissa yleensähän sitä pidetään sormusta sormessa kun ollaan kihloissa tai naimisissa..
vau miten upeaa lukea näin positiivisia 17v poika ja Sandman! Tulin kyllä jo aika hyvälle mielelle, että ehkä peli ei ole menetetty. Päätin nyt kutenkin antaa asialle hieman aikaa ja yrittää keskittyä muuhun... Viime kohtaaminen oli pitkän odottelun ja valmistelun tulos, kyllähän minäkin tiedän, että en ollut ottanut huomioon kaikkea, esimerkiksi tämä nainen vierellään - en kuvitellut lainkaan muuta kuin kahdenkeskisen kohtaamisen, jota ei tullut.
Nyt en valmistele muuta kuin itseni maanantaiksi tosi nätiksi ja harjoittelen hieman pientä nopeaa, valloittavaa hymyä peilin edessä ;) nuorempana nämä toimivat mainiosti... Ellen sitten ole jo liian vanha, edellisestä ihastumisesta ja treffeilystä on 11 vuotta! :D
minkäs ikäinen Sandman muuten on? Minähän olen jo yli tuplasti 17v pojan ikäinen!
Voi sinä olet nainen aivan parhaassa iässä, olen vielä pari vuotta sinua vanhempi ;)
Kun näet miehen seuraavan kerran, niin älä kuitenkaan "yritä" liikaa, ei tarvita mitään kertarysäyksellä jalat alta vievää yhtä hymyä, ihan pienikin hymy riittää, kunhan kohde tajuaa sen olevan hänelle. Pieni hymy nimittäin kyllä onnistuu liikaa yrittämättä tai jännittämättä ja varmasti myös jää mieleen :) seuraavan kerran on taas vähän helpompi hymyillä :)
Kun kuulosta että vähän saatat jänskättää.. Baby steps vaan :)
Saako kysyä mistä päin Suomea Sandman on ..? ;)
kiitos Sandman
Heh, kannattaako sitä kysyä, eikö parempi olisi vain uskoaa että puhun juuri sinusta? ;)
No en ala kiusaamaan, outoa on kun kukaan ei tunnu edes karkeaa sijaintiaan uskaltavan sanoa.. mitä näitä nyt lukenut olen. Olen pirkanmaalta.. Tyvärr (?)
Koitetaan olla rohkeita joo kun/jos tilaisuus tulee, hiljaa hyvä tulee, kunhan nyt vaan tulee ;)
sama tyttö taas tulee kertomaan, mitä tapahtui:
katselinpa ja odottelinpa ja suunnittelin kohtaamisia miehen kanssa, joka on vaikuttanut ihastuneelta minuun itsekin. Mutta nyt sitten tulikin toinenkin mies kuvioihin, ilmaisi selvästi kiinnostuksensa ja en voi sanoa etten olisi ihastunut erityisesti hänen rohkeudestaan ja heittäytymisestään. En tiedä mitä tästä tulee, mutta näin voi käydä jos liikaa vitkuttelee, ihastuksen voi menettää rohkeammalle! Eli kannattaako odotella ja jossitella ja pelätä pakkeja.
Jos oikeita tunteita on niin niitä reippaasti näyttämään. Valtaosa naisista haluaa varmasti sen näin!
No ei sun ihastus sitten kovin suurta ainakaan ollut, saman tein joku toinen alkokin kiinnostaan, kun osoitti kiinnostustaan. En osaa kuvitella että mulle niin vois käydä. Joku pitää saada kun ei eka ihastus ole tehnyt mitään. Taitaa olla parempikin että meet vaan sen uuden miehen matkaan. Onhan se hyvä että noita tulee ovista ja ikkunoista, ei tule tänne, mutta ei tarvikaan, se yks riittäis.
no niinpä. yksi ihastus. muuten yksin, jos ei kelpaa.
Samassa veneessä olen itsekin kuin aiemmat kirjoittajat, vienoja hymyjä vain vaihdellaan. Miksi oi miksi tämä asia on Suomessa tehty niin vaikeaksi? Etelän mailla kun miehet suoraan heti kysyvät oletko naimisissa, eikä siinä mitään kiemurrella! Itse olen ihan toivottoman ujo tekemään aloitetta :(
Etelän maissa myös naiset eivät ole ujoja ja torjuvia vaan menevät miesten tykö ja taitavat flirtin.
miehet n 6 kertaa enemmän.
Eiköhän ne miehetkin osaa...
Minä olin edellisessä duunipaikassani vuoden päivät ihastunut erääseen jumalattoman komeaan mieheen, jolta löytyi myös älyä - jopa liikaa. Olin kuin ihastunut teini hänen läsnäollessaan, haaveilin hänestä päivin ja öin ja ihastus alkoikin tuntua aika repivältä.
Pyysin häntä muutaman kerran puhelimen välityksellä kaljoille. Kasvokkain töissä olin liian ujo, joten lähetin hänelle viestiä. Kummallakaan kerralla hän ei kanssani kaljoille lähtenyt, oli muuta menoa tai nuha. Alkoi kieltämättä tuntua siltä, että ei niissä minun huomaamissani katseissa tainnutkaan olla mitään sen enempää. Tein epätoivoisesta ihastuksestani tännekin keskustelun ja lähes kaikki kanssakeskustelijat olivat sitä mieltä, että ei miestä kiinnosta, jos jo kahdesti on kieltäytynyt kaljoittelukutsusta, eikä omatoimisesti ole tapaamista ehdottanut.
Koska olen hyvin kovapäinen nainen, päätin muutaman viinilasillisen voimin yrittää vielä kolmannen kerran - pyysin häntä kanssani erääseen tapahtumaan, jonne tiesin hänen menevän, koska oli aiemmin päivällä töissä siitä puhunut. Vietimme illan yhdessä ja aamulla heräsimme samasta sängystä. Sääli kyllä, olimme ilmeisesti koko illan juottaneet toisiamme humalaan, eikä muistikuvat samaan sänkyyn päätymisestä ole kovinkaan suuret.
Tuosta asti olemme seurustelleet. Irtisanoin itseni töistä (suhde ei ollut ratkaisuun ainut syy) ja muutin hetken päästä miehen luo.
Mies oli sanojensa mukaan huomannut minun ihastuneet eleeni työmaalla, muttei halunnut viedä itse asiaa eteenpäin. Ei kuulemma uskonut, että minunlaiseni nainen voisi vakavissaan ihastua häneen.
Olen ihan jumalattoman kiitollinen siitä, että kaiken järjen vastaisesti jaksoin vielä yrittää, koska nyt se epätodellinen päiväuni on minulle ihan todellinen avomies.
Tsempit kaikille työkaveriin ihastuneille, tunnen tuskanne.
työpaikalla ihastuminen on ihan jees. Kun olen itse melkein aina töissä kutistuu vapaa aika aika pieneksi. Teen aika julkista työtä. Muutama viikko sitten asteli eteeni aivan ihana mies. Tämä mies oli tulossa ehkä tekeen aloitetta, hänellä oli ihana hellä ääni. Menin ihan lukkoon vaikka olenkin jo neljänkympin. En saanut sanaa suuustani. Olin monesti vajaan kymmenenvuoden aikana ajatellut tästä ihanan komeasta miehestä erittäin positiivisesti. Teemme kumpikin aika samankaltaist työtä, mutta ei samaa. Olemme reissu töissä. En enään koskaan ajatellut että voisi jotakin miestä kohtaan tuntea näin, se oli kuin heräys koomasta. Olen erittäin positiivinen yleensäkin ja muuten hymylevä nainen. Odotan tilaisuutta jolloin tapaamme, enkä aijo olla sanaton enää. Ajattelin olla rohkea ja tehdä naisena aloitteen. Vaikka maha on ollut nurin monta viikkoa
Itse olen samanlaisen tilanteen toinen osapuoli. Pidän siitä, että tapaan miehen joka päivä vaikka kahviautomaatilla tai hississä. Surullista on vain se, että ihmisiltä puuttuu rohkeutta. Ehkä oikeasti pitäisi ajatella elämän lyhyyttä ja sitä, ettei kaikki vain valuisi sormien läpi koko ajan laskelmoidessa. Joskus on vain yksinkertaisesti pakko ottaa riski. Pettymykset kuuluvat nekin tähän kuvioon normaleina asianhaaroina.
Have you practiced what you preach?
Yök! Ei toi tule koskaan toimimaan ja sitten on niitä juoruja siinä niin hyi että. Tiedän että yksi työkaveri on minusta kiinnostunut mutta minä en hänestä ja varmaan jo ihan siksi että tiedän että ei tule toimimaan.
Toi oli ton naisentapaisen "hienovarainen" tapa sanoa, että on itse aloitekyvyton vässykkä.
Viisastelee täällä, mutta ei tee niinkuin saarnaa. Mahdollisesti tasa-arvo tuntematon käsite.
Älkää hyvät ihmiset syökö kuormasta, kadutte myöhemmin. Nähty on ja koettu. Ajatelkaa hiukan pidemmälle.
Kummallista, että työpaikalla pitäisi jättää mahdollinen aviomies tai -nainen iskemättä, vaikka hän seisoisi silmien edessä päivästä ja vuodesta toiseen.
Elämä on todellakin liian lyhyt moiseen vitkasteluun. Riskejä on osattava ottaa, kunhan miettii seuraukset. Jokainen osaa varmaan halutessaan käyttäytyä työpaikalla, vaikka seurustelee työkaverinsa kanssa, eikö? Jos et osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla, eli asiallisesti ja suhdetta esiin tuomatta työssä, älä edes harkitse työkaverisi kutsumista treffeille.
Vieläpä jos luulet, että tämä treffailun kohteesi on sitä luonteenlaatua, jolla on tapana julkistaa heti kaikki itseään koskevat hengen asiat, niin jätä väliin koko tyyppi. Työpaikalla ihastuminen on taitolaji, jossa asiat täytyy pitää ikäänkuin työpaikan ulkopuolella, vaikka olisi kuinka ihastunut ja seurustelisi työkaverin kanssa.
Ihminen voi tavata kumppaninsa ihan missä vain, mutta osaako hän käsitellä asiaa aikuismaisesti, se on toinen juttu. Itse pyysin kerran vuosia sitten työkaveria treffeille ja sain pakit. Tajusin, että kaikki riippuu minusta sen jälkeen: annanko asian häiritä, vai käyttäydynkö normaalisti kuten ennenkin? Olin vaan ihan pokkana työpaikalla enkä järjestänyt mitään showta koko asiasta ja kaikki on edelleen hyvin. Tämä toinen taisi vähän pelästyä, en tiedä itkikö vai nauroiko, mutta minä jatkoin eteenpäin ajattelematta liikaa. Se ei ole minun ongelmani, mitä hän siitä meinasi.
Minäkin tein aikanaan päätöksen, ettei työssä mitään vipinää, ettei tule vaikeita tilanteita. Mutta minkäs teet, nyt olen korviani myöten ihastunut. Olen itse parisuhteessa ja tilanne vielä hankalampi. Unelmoinut vain suutelemisesta hänen kanssaan, kumppanini kanssa en suutele ollenkaan. Hellyys vei lopullisesti jalat alta, tämä ihastukseni nimittäin koski hellästi kättäni töissä .olen kuin huumeen orja, haluan katseita ja huomiota lisää ja lisää.......
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihmisten kannattaisi kuunnella enemmän sisintään ja sydäntään, kuin muiden mielipiteitä tai asenteita. Oikeasti siitä ei seuraa hyvää, kun sullotaan tunteita sisään. Tulipahan mieleeni vaikka esim. Katri Helena ja Tommi, ovat rohkeita ja elävät tunteen mukana. Myös Sauli Niinistä ja Jenni Haukio onnistuivat hyvin salaamaan suhteensa. Ja mitä sitten mitä muut ajattelevat. Veikkaan, että ihmistä enemmän alkaa harmittaa ja syö sisältäpäin sellainen pidättyväisyys ja tiettyjen asioiden tekemättä jättäminen. Jos kaksi ihmistä toisistaan välittää, niin ei siinä pitäisi olla mikään esteenä (tarkoitan tässä nyt työkavereita yms. eri asia jos on kumppani tai lapsia).
Voihan sitä ihan helposti työpaikalla ihastua ja rakastuakin,mutta ei työpaikalla tarvihe pelehtiä työnantajan ajalla.Ainoastaan vapaa-ajalla.
"Minäkin tein aikanaan päätöksen, ettei työssä mitään vipinää, ettei tule vaikeita tilanteita. Mutta minkäs teet, nyt olen korviani myöten ihastunut. Olen itse parisuhteessa ja tilanne vielä hankalampi. Unelmoinut vain suutelemisesta hänen kanssaan, kumppanini kanssa en suutele ollenkaan. Hellyys vei lopullisesti jalat alta, tämä ihastukseni nimittäin koski hellästi kättäni töissä .olen kuin huumeen orja, haluan katseita ja huomiota lisää ja lisää....... "
Ohhoh, iha kuin mun näppäimistöltä=O
Nyt sä kyllä imitoit, mutta mutta mulle kävi näin puoli vuotta sitten. Minulla on vähän myöhäinen sytytys
Mulla on työpaikalla samassa työryhmässä monta söpöä naista mutta mistäs tiedät onko kukaan heistä sinkku ja senkin jälkeen onko edes kiinnostunut minusta, todennäköisyys molempiin on hyvin pieni..
Lähestyminenkin on aika vaikeaa kun kaikki vain kököttää omilla koneillaan toimistossa.
Joko selvitit asian?
Se työpaikalla ihastumis rakastumisasia on tosiaan taitolaji.
Toiset pärjää toiset ei.Katkeria muita kyttääviä juorukellosupisijoita löytyy ilman aihettakin.
Kokemuksia olis useammankin arkin verran,mutta eivät ole julkista.
Taidat siis olla se työpaikan naistenmies, jolla on aina joku nainen kierroksessa. Ei se ole tosiaan ihme, että juorukellot alkaa kalkattaa, jos arkkikaupalla löytyy kokemuksia työpaikkaihastuksista. Hyvä maine varmaan sulla luotettavana ihmisenä ja mukavana työkaverina. Anna mennä vaan tunteiden mukana aina uuden naikkosen matkaan, sillä sitä kavereita ja suosiota saa kummankin sukupuolen silmissä! Ja sitten kun joku juorukello vielä kertoo sun omalle kumppanillesi niin taitoa sekin tilanne sulta tulee vaatimaan.
Haha,tuo oli sinun olettamuksia jostakin asioista."taidat siis"
No en taida.Eikä vaimo tiedä mitään.
Välillä olen murheen murtama, mies tulee käytävällä vastaan, eikä ole huomaavinaan, pelkään nykyään kohtaamisia, en tiedä miten olla, taitaa olla ihastus ohi, voisihan sitä edes tervehtiä. Se on kyllä totta, että vaikka ihania onnen-tunteita JOSKUS on, on todella masentaviakin kausia, raskasta!
No tervehdi sinä! Hyvänen aika, siinä sinut huomataan :)
Tervehtiä voi ihan ketä tahansa, sehän on vain mukavaa.
Niin, mua ainakin alkaa tympimään kun naiset ei koskaan oma-aloitteisesti tervehdi vaan aina minun pitää ensin. Menee tää miesten aloitteidentekovaatimus jo vähän liian pitkälle.
Tästä tiesin, että se olet sinä, olin todella ällistynyt ja iloinen
hame ja nätit kurvit. pitkät hiukset. lasit nokalla sihteeerinmäisesti. voiko enää houkuttavampaa olla katsomatta.
Minkälaisia kokemuksia teillä on ihastumisesta työpaikalla? Oletteko saaneet iskettyä työkaverin minkälaisella menestyksellä?
Onhan se rankka matka itsehillinnän perimmäisiin kysymyksiin.
Kasvattaa välinpitämättömäksi ja estoiseksi, tai saattaapa joku antaa palaa vaan ja koheltaa oikeen kunnolla.
Voihan tunteensa osoittaa hellästi koskemalla, kyllä tunne menee perille, jos pystyy tuntemaan sydämellään. Odotan mitä tuleman pitää. Rakkautta ei kannata pelätä, jos se eteen sattuu. Kokemukseni mukaan tilaisuuksia tulee 30 vuoden välein. Taitaa olla korkeampia voimia silloin mukana. Ei ole helppoa, mutta olen valmis ottamaan riskin, onhan se tärkein asia elämässä, rakkaus
Miksi osoittaa jos ei työpaikalla pysty jatkamaan enempää.Se vaatii lujaa luonnetta hillitä himonsa ja halunsa,vaikka houkuttimia on joka puolella tai vaikka olisi vaan yksi hän,mutta sekin riittää..
Sitten vaan puhelin käteen
Winter spring summer or fall all you got to do you is CALL and I 'll be there to see you again. If the Sky above you shoulden dark and full of clouds and the wind begings blow, keep you head together and CALL my name out cloud, I'll come running, running Babel to see you again......
One Way or another i win you win you win you One Way or another I 'll get you get you get you get you get you.........
Lähetin treffipyynnön juhannusaattona, eikä tule vastausta. Tänään meni poikki parisuhteeni 25 vuoden jälkeen. Tuli mitä vaan, nämä kortit on katsottava, olen sitten sinkku, jos se on siitä kiinni