Vanhat päiväkirjat

Onhan näitä... Esimerkiksi Aino Kallaksen päiväkirjojen ensimmäiset osat ajoittuu tuohon haarukkaan, mutta näkökulma on melko suppea eli kuvauksen pääpaino on henkilön kulttuuririennoissa... Luontevia kansanelämän kuvauksia on vaikeampi painettuna löytää.

Julkaistujen päiväkirjojen painopiste on ymmärrettävästi enempi kirjallisuuteen tai muuhun taiteenlajiin tai esim. johonkin kasvienkeräilyyn tai tutkimusmatkaan sijoittuva, puhumattakaan poliittisista päiväkirjoista. Tai sitten jokin marginaalipainotus kuten prostituoitujen päiväkirjoja jne.

Päiväkirjoja heikentää vielä sekin seikka, että suurin osa kirjoittajista on jo kirjoittaessaan pitänyt mielessä että nämä saatetaan julkaista, mikä vaikuttaa ilmaisuun ja paperille valikoituneisiin asioihin, tai sitten merkintöjä on toimitusvaiheessa sensuroitu.

Oman ongelmansa tuo todenpohjaisuuden määrittely. Jotkut päiväkirjat tai muut muistelmateokset kun on todettu väärennökseksi. Erityisen paljon näitä on sota-aikaan sijoittuvissa varsinkin keskitysleirikuvaukset yms. Esimerkiksi maailmankuulu Martin Grayn muistelmateos pelastumisestaan keskitysleiristä (enpä nyt juuri muista kirjan nimeä) on ajat sitten todistettu huijaukseksi. Toki on niitäkin, jotka ovat "todistaneet" Grayhin kohdistetut huijaustodisteet huijaukseksi. Ota näistä sitten selvä.

Painotteisuudesta huolimatta päiväkirjat voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia kuvauksia jotka osaltaan heijastelevat aikakauttaan. Esimerkiksi Rahmanovan päiväkirjat (3 kpl., mm. "Ylioppilaita, rakkautta, kuolemaa - venäläisen ylioppilaan päiväkirja") ovat mielenkiintoista luettavaa...

Alma Kuulan päiväkirja VIRTA VENHETTÄ VIE on mielenkiintoinen varsinkin jos lukee rinnalla TUOMI ELMGREN-HEINONEN: TOIVO KUULA (Wsoy 1938).

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1383402366971_1_large.jpg

Siihen voi sitten ottaa lisäksi vaikkapa Paavo Haavikko: Soitannollinen ilta Viipurissa 1918 ("kertoo runon ja dokumentin keinoin säveltäjä Toivo Kuulan elämästä ja kuolemasta. Se kertoo yksilöstä keskellä aikansa aatteita, se kertoo syyllisyyden yhteisyydestä ja totuuden löytämisen vaikeudesta." Wsoy 1978)

Joskus julkaistaan vintiltä löytyneitä tai suvussa perintönä kulkeneita päiväkirjoja (tai muita muistelmateoksia) joiden tekijä ei ole mikään taiteilija tai muu kuuluisuushenkilö. Nämä teokset ovat usein sukuyhdistyksen tai jonkun jälkeläisen kustantamia omakustanteita joten painosmääräkin on pieni ja kirjoja voi olla vaikea löytää mistään.

Painokseltaan pieniin mutta kohtalaisen uusiin ja löydettävissä oleviin kuuluvat ainakin

Hannan päiväkirja 1917-1932 (julkaistu 2008)
Turun tyttö Kajaanin sissirykmentissä 1918 - Anna Wikströmin päiväkirja naisen elämästä rintamalla (2008)

Jos noita ei löydy niin nämä ainakin luulisi löytyvän kirjastoista ja kannattaa tsekata myös nettiantikvaarien tarjonnasta:

Aleksanteri Ahola-Valon koulunpojan päiväkirjat (neljä 1900-luvun alkupuolelle sijoittuvaa teosta, julkaistu 1990-luvulla)
Anja Makkonen: Kadonnut kangas (1890-luvulle sijoittuva, SKS 2005)
Luotolaisnaisen päiväkirja 1859-1893 (Uudenkaupungin sanomat 1999)
Kirkonvartijan päiväkirja 1846-1897 (SKS 2006)

Kannattaa tutustua myös julkaistuihin kirjekokoelmiin, joskin niissä vielä korostuneemmin on sama ongelma kuin päiväkirjoissa eli ns. tavisten kirjeitä ei kukaan viitsi lukea, vain merkittävien henkilöiden kirjeitä julkaistaan. Mielenkiintoinen kirjekokoelma ohittaa mielenkiintoisuudessaan päiväkirjankin. Niissä taiteilija voi avautua rakastetulle tai ystävälleen arkiongelmistaan tai kuvata päivän kommelluksia persoonallisella tavalla. Eikä kannata unohtaa perinteisiä muistelmia.

Omasta kiinnostuksen kohteesta riippuu millaista muistelmateosta pitää mielenkiintoisena. Juhani Ahon päiväkirjanomainen HAJAMIETTEITÄ KAPINAVIIKOILTA on mielestäni mielenkiintoinen, ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Väinö Tannerin NÄIN HELSINGIN KASVAVAN sijoittuu 1900-luvun alkuun ja on mielenkiintoista paikallishistoriaa Helsingin seudulta sekä elämästä siellä. Tanner sitten jatkoi muistelmiaan useallakin teoksella, jotka painottuvat enempi yhteiskuntaan ja politiikkaan.

Jörn Donnerin TERVEENÄ SAIRAALASSA (På ett sjukhus - dagbok för vuxna, sijoittuu Porin Yleiseen sairaalaan 1950-luvun lopulla, nykyiseltä nimeltä Satakunnan Keskussairaala) on mielenkiintoinen minulle porilaisena ja koska olen ollut työssä samassa rakennuksessa.

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1383404349562_1_large.jpg

Tsekkaa https://fennica.linneanet.fi/vwebv/searchBasic?sk=fi_FI

Hakusanaksi päiväkirjat. Kannattaa muistaa että osa päiväkirjojen nimellä julkaistuja on fiktiota, päiväkirjan muotoon kirjoitettuja fiktiivisiä romaaneita.