Sinä menit pois elämästäni

En voi tietenkään sanoa, että olisiko se kestänyt läpi koko loppuelämämme? Kellä siihenkään olisi vastausta antaa, ei kellään.

Jotenkin tuntuu, että kaikki loppui, ennenkuin mitään todella ehti alkaakaan. Liian paljon kerralla sulateltavaksi, ehkä?

Sinusta en tiedä, mutta minä kaipaan todella niitä meidän ihan omia juttujamme, jotka veivät meidät aina uusiin ulottuvuuksiin...Vain meidän kahdenvälisiin.

Tähän loppuun vielä yksi pikku juttu. Pieni, mutta mulle aika suuri...

Vaikea lause sanottavaksi, mutta kait sen voin ainakin tänne kirjoittaa....:

"Et ehkä usko, mutt` mä tosiaan rakastan sua..."
6331
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Vai rakastat. Kun vietettiin se viimeinen ilta yhdessä, MINÄ sanoin että rakastan sinua, SINÄ sanoit ettet tunne samoin enää. Joten voit työntää tämän rakkauden tunnustuksesi sinne minne aurinko ei paista ja lopettaa leikkimisen.

Äänestä

Kaunis kirjoitus.

Äänestä

Sanoitko koskaan että tarvitset?

Annoitko kaikilla teoillasikin ymmärtää että ajattelit niin?

Äänestä

Mä en koskaan uskonut että rakastaisit minua. Siitä me ongelmat johtuivat.

Jos sä nyt kertoisit sen mulle, mä saattaisin uskoa, tiedätkö. Olen saanut itseluottamusta näiden vuosien varrella.

Nytkin mulla on vain tunne että se miten sait mut tuntemaan niin voimakkaasti, on vain rakkautta.

Miten sä talsitkaan silloin räntäsateessa ovelle silloin vuosia sitten.. Mä muistan ne kaikki. Ja mä tyhmä en siltikään uskonut. En osannut luottaa keneenkään.

Äänestä
  • Ootin häntä kerran. Ajattelin, että jos jän odottaisi minua ulkona kylmässä räntäsateessa, menisin luokseen enkä välittäisi sateesta.

    hän ei välittänyt tulla hakemaan minua sateeseen.

    Äänestä

  • särkynytsydämeniP. kirjoitti:

    Ootin häntä kerran. Ajattelin, että jos jän odottaisi minua ulkona kylmässä räntäsateessa, menisin luokseen enkä välittäisi sateesta.

    hän ei välittänyt tulla hakemaan minua sateeseen.

    Kunpa voisin ottaa sen takaisin. Ja sen kaiken muun.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


oisin tarvinnut sua kirjoitti:

En voi tietenkään sanoa, että olisiko se kestänyt läpi koko loppuelämämme? Kellä siihenkään olisi vastausta antaa, ei kellään.

Jotenkin tuntuu, että kaikki loppui, ennenkuin mitään todella ehti alkaakaan. Liian paljon kerralla sulateltavaksi, ehkä?

Sinusta en tiedä, mutta minä kaipaan todella niitä meidän ihan omia juttujamme, jotka veivät meidät aina uusiin ulottuvuuksiin...Vain meidän kahdenvälisiin.

Tähän loppuun vielä yksi pikku juttu. Pieni, mutta mulle aika suuri...

Vaikea lause sanottavaksi, mutta kait sen voin ainakin tänne kirjoittaa....:

"Et ehkä usko, mutt` mä tosiaan rakastan sua..."

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu